Oma tarinani

Kuin tarina mun elämästä sanasta sanaan, alotetaan ensiksi koulu ajoista ja ala-asteesta, noh siellä mulla oli yks kaveri mitä aina jaksoin puollustaa koska hän oli ns. lihavampi persoona, mut ite näin sen hyvänä ystävänä, ja minä olin myös hänelle ainut ystävä, kunnes sitten mentiin yläasteelle ja tämä ns. lihava kaveri sai uuden kaverin mikä oli täys kusipää mulkvisti, ja sitten tästä ns. lihavasta ystävästä tuli samanlainen kusipää mulkvisti, joten sen jälkeen olinkin yksin koulussa ilman ainuttakaan kaveria. Tosin ala-asteesta lähtien mua jaksettiin kiusata joka aiheesta, millon mulla oli samat vaatteet kun eilenkin (en jaksa vaihdella vaatteita niin ku missit), ja millon mulla oli ruma reppu tai ruma kynä tai muuta rumaa. Pään muodosta muistettiin mainita tehokkaalla tavalla aika-ajoin muistuttaen.Yläasteen viimiseen koulupäivään mua jaksettiin kiusata, millon mistäkin aiheesta kuten mainitsin aiemminkin. Noh sitten kun koulut loppus viimein ja hermot sai lepoa, alkoi työt, sain töitä Itellasta yölehden jakajana mistä aluksi pidin kovasti, palkka oli loistava työmäärään nähden, mut sitten mukaan astui kusipää yökukkuja runkkari tenavat mitkä alko joka yö terrorisoimaan mun töitä, pyörä tuhottiin, lehdet tuhottiin. Viimein sain tarpeekseni ja otin loparit (ei ehkä maailman fiksuin teko) koska siitä asti olen ollut työttömänä. Mut pointti on nyt siinä et lukeeko mun otsassa todellakin et "tulkaa tänne kaikki kusipää runkkarit haukkumaan ja terrorisoimaan mun elämää joka mahdollisella tavalla et teillä olisi mahdollisimman hyvä olla" Tosin töiden loppumiseen vaikutti sekin et mun koira ja isä kuoli peräkkäin lyhyen ajan sisällä minkä takia mun elämä meni vähän aikaa päin helvettiä enkä keksinyt mitään syytä jatkaa elämää ja taistelua tässä vitun maailmassa, ja siihen lisätään vielä mun äidin sydänongelmat ja jatkuvat sairaalakäynnit mitkä pelottaa kokoajan, et koskahan mun viiminenkin ystävä lähtee tästä paskasta maailmasta parempaan paikkaan jonka jälkeen olen täysin yksin. Olen myös aina jäänyt kaiken ulkopuolelle, niin ala-asteella kuin yläasteellakin ja kuin myös työelämässä, kavereita ei ollut ainuttakaan kouluajalla eikä myöskään työelämässä, eikä ole vieläkään ainuttakaan kaveria.

Sairas on maailma.
Tää palsta täyttyy RUNSAALLA TAVALLA samanlaisista tarinoista.
KIU KIU KIU KIU
Kiusaajat rellestää, eivätkä saa edes moitteita aina.
PAHA MAA, suorastaan HELVETTI.
HELVET

Tilannetta ei helpota yhtään se, että tämänhetkinen oikeastaan ainoa kaveri on ollut masentunut viime aikoina, eikä hän enää jaksa tavata mua. Illat ja viikonloput kuluvat siis täysin yksin, ilman seuraa.

Semmost se elämä on. Jotkut ovat syntynyt tänne yksin kulkemaan.

Samanlaisia tuntemuksia. Itse olin kiusattu koko peruskoulun ajan, etenkin siksi että ala-asteella olin aika tukevahko ja hiljainen ja arka ja omiin oloihin vetäytynyt. Yläasteelle mentäessä olin jo normaalipainoinen kun olin ala-asteen loppuvaiheessa alkanut itsekseni lenkkeilemään ja kuntoilemaan ja muuttanut ruokavaliotani terveelliseksi.

Mutta kiusaaminen ei todellakaan siihen lakannut. Yläasteella kiusaaminen itseasiassa paheni, tosin se siirtyi enemmän fyysisestä kiusaamisesta enemmän henkiseen. Minua nimiteltiin jatkuvasti läskiksi ja vaikka miksi, etenkin tyttöjen toimesta. Välillä tilanteet kärjistyivät jopa pieneen läimäyttelyyn, tytöt läimivät minua kämmenellä takaraivoon koko oppitunnin (opettaja lähti kesken tunnin käymään johonkin pitkäksi aikaa, tämä oli koulussa mulle painajainen koska silloin kiusaajat iskivät. Opettajien nähden he olivat aina "unelmaoppilaita") eivätkä lopettaneet useista kehotuksistani huolimatta. Sama jatkui jopa tunnin jälkeen käytävällä jolloin hermoni menivät ja läimäytin yhtä tyttöä takaisin. Eräs opettaja näki tämän ja minähän sain kaikki syyt niskoille ja jouduin puhutteluihin ja minusta tehtiin syypää kaikkeen.

Tätä tapahtui monissa muissakin tilanteissa. Koska kiusaajani olivat näitä "unelmaoppilaita", he saivat opettajat aina uskomaan minun tehneen kaikkea pahaa ja olevan syypää kaikkeen. ja kun olin yksin, ei minua kukaan uskonut. Tilanne paheni niin pahaksi että masennuin pahasti ja jouduin olemaan jonkun aikaa hoidossa ja pois koulusta. Kouluun palaaminen lopulta olikin tuskaa eikä minun annettu vaihtaa koulua vaikka olisin halunnut. Psykiatrit eivät kuunnelleet ja ongelmiani vähäteltiin ja minut tungettiin samaan kouluun takaisin kiusaajien luokse. No, hetken aikaa minua ei kiusattu mutta sitten se taas alkoi.

Peruskoulun jälkeen pääsin siitä helvetistä eroon. Lukioaikana pääsin eroon jo ahdistuksesta ja yritin saada iitselleni jotain sosiaalista elämää. Mutta näin pienellä paikkakunnalla se ei onnistunut koska minua pidettiin sellaisena yksinäisenä luuserina joka olin aiemmin ollut. Kunnollisia kavereita en löytänyt, sen sijaan selän takana paskanpuhujia ja hyväksikäyttäjiä kyllä riitti.

Lopulta meni hermot siihenkin ja nyt olen taas pidemmän aikaa ollut täysin yksikseni ja olen varma, että tämä on pysyvä olotila ja ehkä paras vaihtoehto itselleni. valitettavasti sitä sosiaalista hyvää elämää minulle ei ole suotu. Myöskään mielenterveyteni ei sitä enää kestäisii enkä ole työ- tai opiskelukykyinen enää.

"Sitä pitää vaan nousta sieltä kolosta takasin ja aloittaa aina alusta", sillain sitä kuulee niiltä helppoelämäisiltä ihmisiltä ja niin se onkin, mutta ei kannata kovin kauaa turhaa kärsiä, koska joskus siinä menee kymmeniä vuosia ennen kuin siitä jotain tulee, parempi lopettaa se heti.

kappalejakoja pliis ihmiset, haluaisi lukea mutta ei pysty.

Niin totta :( Missä tapaisi teidän kaltaisia fiksuja ihmisiä?

Jos joku haluaa tutustua minuun, niin osoitteeni on [email protected]

Itellä elämä ja mielentilat ajanu mut siihen pisteeseen että parasta mitä voi saada on mutka kätee, piippu leuan alle ja liipasimen painaminen.. Ei tää ns elämä oo sen arvosta.

Luin jutun, jossa joku oli ampunut itseään päähän, mutta oli herännyt neliraajahalvautuneena letkuista. Niin vammaisena, ettei enää edes voisi ampua itseään päähän.
Eli kannattaa muistaa, että itsariyrityksen jälkeen kaikki voi olla vielä pahemmin. PALJON pahemmin.

Kaipaisin uusia ystäviä. Jos kiinnostaa ottakaa rohkeasti yhteyttä.

Up

On kyllä todella outoa, että ensin välitetään jostakin ihmisestä todella paljon ja sitten ei haluakaan olla enää tekemisissä. Mistä se voisi johtua? Voiko todella olla mahdollista, että joku tärkeä ihminen alkaakin yhtäkkiä inhottamaan ilman syytä?

Olen kokeillut kirjeenvaihtoa, ja jutellutkin sitä kautta muutamien kanssa, mutta ne tyypit aina lopettaa kirjoittelun pariin viestiin, eivätkä enää vastaa viesteihini.

Olen tullut siihen tulokseen, että minussa on luultavasti jotain vikaa kun ystävät kaikkoavat. Yleensä minulla on ollut yksi tai pari ystävää kullakin koulutustasolla, mutta eivät koskaan luultavasti niin hyviä, että jaksaisivat pitää yhteyttä koulun päätyttyä: yläasteen jälkeen kukaan kavereistani ei pitänyt minuun yhteyttä, toisen asteen koulutuksen jälkeen kukaan ei pitänyt minusta yhteyttä ja yliopiston jälkeen kukaan ei pitänyt minuun yhteyttä.

Opiskelun jälkeen olen saanut joitakin "kavereita" tai ehkä voisi sanoa hyvän päivän tuttuja. Sellaisia joiden kanssa käydään jossain ehkä kerran muutaman kuukauden välein (vaikkapa kaljalla) jos sitäkään. Yleensä itse olen juuri se joka ehdottaa tapaamista ja minua ei lähestytä koskaan noiden asioiden tiimoilta. Tavatessa meillä on ihan hauskaa, mutta kai minussa on sitten jotain vikaa, koska emme tapaa useammin.

Tällä hetkellä minulla on onneksi yksi todella hyvä ystävä jota tapaan viikottain, mutta luultavasti tämäkin kanssa katkeaa yhteys jossain vaiheessa. Yksi syy voisi olla, että hän joutuu palaamaan takaisin kotimaahansa, koska ei saa uutta työpaikkaa Suomesta (itse asiassa tämä on käynyt ennenkin).

Olisi todella kiva löytää vaikkapa joku samankaltaisessa tilanteessa oleva yksinäinen nainen. Minuun voi ottaa yhteyttä osoitteeseen [email protected]

VITTU MIKÄ HOMO SE EXÄNI NYKYINEN ON KOSKA VEI MULTA NAISEN! MULLA ON OIKEUS SAADA ITSELLENI NAINEN JA OLLA ONNELLINEN ILMAN ETTÄ SITÄ NAISTA VIEDÄÄN SAATANA! PARISUHDE ON VITTU MUN PERUSOIKEUS! Haluaisiko joku yksinäinen sinkkunainen tutustua minuun täällä, jos haluaa, niin mulle voi pistää mailia osoitteeseen [email protected]

Exästäni haluan sanoa vielä sen verran, että hänkin on ollut syrjitty nuoruudessaan eikä hänelläkään ole pahemmin ollut kavereita elämänsä aikana, joten luulisi hänen tietävän, miltä tuntuu jäädä ulkopuolelle. Ihme touhua että silti teki mulle samalla tavalla, vaikka itse hän tietää omasta kokemuksestaan, miltä se tuntuu. Exäni on monesti jopa yrittäny itsemurhaa sen takia, ettei hänellä oo ollu kavereita.

Mielipiteitä?

Mä tiedän asioista sen verran, että exäni nyxällä on paljon enemmän kavereita kuin mulla ja hänellä olisi naismaailmassakin varmasti enemmän menestystä kuin mulla. MIELESTÄNI ON SAATANAN EPÄREILUA ETTÄ NE TYYPIT KETKÄ OVAT YKSINÄISIÄ NIIN EIVÄT SAA NAISTA JA NE JOILLA ON VITUSTI KAVEREITA SAAVAT VAIKKA KASOITTAIN NAISIA! VÄHÄN SAMA KUIN ETTÄ RIKKAAT RIKASTUU JA KÖYHÄT KÖYHTYY! MÄ OLISIN VARMASTI TARVINNUT NAISTA PALJON KIPEÄMMIN KUIN EXÄNI NYXÄ, SIKSI OLISI OLLUT REILUA, ETTÄ EXÄNI SEURUSTELISI MUN KANSSA, EI NYXÄNSÄ KANSSA! VAADIN TASA-ARVOA!

Haista p*ska. Rikollinen sinä olet, jos sun kämppääsi on joku _nainen_ tullut sinua hakkaamaan, mutta keksittyä tarinaahan kaikki tuo tietysti lienee, tai toivottavasti on.


Tietysti ymmärrän, että kaikilla ihmisillä on salaisuuksia, mutta Suomi24:ssa henkilökohtaisista asioista asioistaan kertoo rehellisesti vain ihmiset, jotka pystyisivät omilla naamoilla ja omila nimilläkin vastaamaan teksteistään, joita nimettöminä nettiin kirjoittavat. Mun salaisuus josta olen kertonut _ainoastaan nimettömänä Suomi24.fi-palstalla nimettömille_, on se, että koin alaikäsenä lyhyen psykooosin, joka johtui siitä, että minua kolmen yksinhuoltaperheen ikätoveri- koukukaveri- ämmät kävi rähjäämässä pihallani, ja asia olisi estetty vain silllä, että sitä koulukiusaamista siinä koulussa ei olisi sallittu. Olen koko aikuisikäni joutuutn salaamaan tämän asian, minut tunnetaan fiksuna ja akateemisena ihisenä, eikä syyttä, koska olen tervejärkinen, minkä kaikki minut tuntevat tietävät.


Koska kyseisellä paikkakunnalla ne vastenmieliset edelleen tuntevat tai muistavat minut varmaan jokseenkin outona, en voi liittyä edes Facebookiin. Enkä edes haluaisi, että rakkaat ystäväni tai sukulaiseni joutuisivat tekemisiin minua jossakin v*tu peruskoulussa tai lukion alkuaikoina rääkänneidden pikkupaikkkakunnan tyhmien kanssa.


Tota parisuhteita ei naapureiden kanssa ole kenelläkään. Lopeta herjaamisesi. Onneksi en koskaan ole käynyt Oulussa: inhoan Pohjois- Suomea, kylmä ilmasto ja hirveä määrä uskonnollisia hhhuleita ja kesäisin hyttysiä. Porojen kasvatuskaan ei kiinnosta kaikkia.


Ja tiedoksi vielä, että itsemurhien ihaileminen netissä on laitonta. Tätä saattaa lukea jopa lapset. Toivottavasti jos ukaan tai jos jou on netissä syrjitty, ei ikinä tee itsemurhaa. Jos oma käytös on kunnosa, on muiden vika ja asia, jos eivät käyttäydy normaalisti ja en puhu virtuaalista, vaan elämästä.

HALUAN NAISEN!

Uppia, haluan lisää mielipiteitä siitä mitä mieltä ihmiset ovat ala-arvoisesta kohtelustani.

Tällä hetkellä yks parhaimmista kavereista on seurustellut jo 1,5 vuotta nykyisen tyttöystävänsä kanssa. Oon niin vitun katkera siitä, että hänellä on helpompi elämä kuin mulla ja parempaa tuuria naisasioissa. Hänen nykyinen tyttöystävä on jo neljäs hänellä. Mun elämä vs hänen elämä on silleen, että aamuisin hän menee kouluun, hänellä on siellä paljon kavereita ja illat hän viettää tyttöystävänsä kanssa. Mulla se menee niin, että aamulla töihin, jotakin paskanjauhantaa työkavereiden kanssa, sit kun tuun kotiin, loppupäivä menee himassa ilman naista, yksin ulkoillessa ja paria kaveria ja sukulaista tavaten. Tosin noista kavereista en saa juurikaan mitään irti, eivät oo oikein tyyppiäni, mutta oon heidän kanssaan kun ei oo muitakaan kavereita. OLEN NIIN VITUN KATKERA JA KATEELLINEN SILLE PARHAALLE KAVERILLENI!

Ketjun aloittaja on ilmiselvästi miesvihaansa ympäri nettiä levittävä ruma ja katkera nainen. Luulee varmaan olevansa ovela ja fiksu.

Liity kirkon alajärjestöihin tai vertaistukiryhmiin. Ryhdy auttamaan muita samassa tilanteessa olevia. Samalla autat itseäsi. Sinun ei tarvitse uskoa eikä mitään, näytätte vaan että yhdessä olette vahvoja, tuette toinen toisianne ja luotte ympärillenne oman elämänne. Sinun täytyy ymmärtää tämä, et tule koskaan pääsemään ns. "tavallisten" ihmisten suosikiksi, koska jo menneisyytesi tekee sinusta erilaisen. Sinun täytyy löytää muita itsesi kaltaisia ihmisiä, jotta voitte oikeasti olla onnellisia. Ei kannata haikailla sitä mitä ei ole saavuttanut vaan pohtia minkälainen ihminen oikeasti olet ja mitä haluat elämältäsi. Kokemasi paska ei tee sinusta huonoa ihmistä vaan pikemminkin päinvastoin. Älä siis haaskaa mahdollisuuksiasi murehtimalla, koska myös sinulla on varmasti vahvuuksia jotka tulevat näkyville kun saat itsesi kuntoon.

Olenko vielä kertonut siitä mitään, että mun on erittäin vaikea saada täältä omalta paikkakunnalta uusia ystäviä, koska jostakin syystä eräs haukkumanimeni on levinnyt tällä alueella varmaan joka puolelle. Mulla tuskin on mitään mahdollisuuksia löytää tyttöystävää täältä kaupungista, koska tuskin kukaan tyttö haluaa seurustella sellaisen pojan kanssa, jota oikein tunnetusti kiusataan. Tänäänkin kun töissä käytiin eräällä ammattikoululla, niin jotkut tuntemattomat tyypit haukkui mua sieltä. Sanoivat sen saman niinsanotun lempinimen, millä sadat nuoret mua nimittelevät. Mistäkähän nekin voivat tietää mun niinsanotun lempinimen, vaikka he tuskin tuntevat mun alkuperäisiä kiusaajiani? Mulla ei oo mitään mahiksia varmaan koskaan saada tyttöystävää, ainakaan täältä omalta alueeltani. Yrittääkö ne kiusaajat pitää mua naisettomana lopun elämäni? Mutta kun en halua olla sinkkuna lopun elämää, vaan kaipaan naisen lämpöä ja kosketusta :´( Päivät pitkät lähinnä tuijottelen seiniä, enkä kohta uskalla enää kauppaankaan mennä, kun niitä saatanan teinejä tulee siellä vastaan

Hei nyt tiedän,

Saat varmaan enemmän naisia, kun muistat kappalejaon tekstissäsi?

Ehkäpä, en tiedä.

On niin vitusti viestejä on AP:n jälkeen että en jaksa lukea. Kommentoin siis suoraan aloittajaa. AP ei mielestäni ole täysin hylkytapaus vaikka omasta mielestään niin kokee. Selkeästikkin looginen päättelykyky toimii mutta yksi kysymys velloo: "miksi en kelpaa". Viestistäsi pursuaa sama homma mikä oikeastaan monien yksinäisten lauluna on. "Miksi minä en saa", "miksi minulla ei ole sitä mitä muilla", "miksi minäminäminä....". Voi tuntua aika rankalta tekstiltä mutta ystävyyssuhteet ja parisuhteet on ainakin minun mielestä 80%:sesti antamista. Jos jotain saa niin sitten saa, mutta se kaikki tulee sen jälkeen kun olet itse antanut jotain. Takertumalla yrität ottaa toiselta jotain mitä et ole ansainnut. Ymmärrät senkin varmasti mutta et myönnä. Sinun ajatukset oli ihan johdonmukaisia, mutta jossain vaiheessa kun pitäisi itsestään antaa jotain niin tuo ajatuksen lento katkeaa. En tiedä onko se sen takia ettet oikeasti oivalla (en usko), vai ettetkö uskalla myöntää sitä. Jälkimmäinen vaihtoehto on kuitenkin henkisesti paljon raskaampi, joten on ihan luonnollista vältellä totuutta. Koita miettiä hommaa siltä kantilta että mitä voisit antaa toiselle parisuhteessa/kaveruussuhteessa, ja yritä olla ajattelematta sitä mitä sinä saat. Pohjimmiltasi vaikutat sisäänpäin kääntyneeltä siitä syystä että olet itsekäs. Sosiaaliset piirit ovat itsesäätyviä, eli ne muuttuvat vuorovaikutteisesti. Mitä kiusaajiin tulee niin v!tut välitä niistä. Niiden käsittely on jo eri tarina, mutta järkeilet kyllä senkin, kunhan mietit mitä he siitä saa. Sehän on oman itsen pönkitystä alentamalla toisia. Sussa ei ole edelleenkään syy tai vika josta sua syytetään.
Jos minun jutut tuntuu paskajutuilta, niin voin sanoa että olen aika samassa suossa rämpinyt joskus ja vaihtoehtoina oli kuula kalloon tai sitten jatkaminen. Valitsin jatkamisen ja järkeilyn, ja nykyisin olen miettinyt miten paha virhe olisi ollut silloin luovuttaa. Ole rehellinen itselles ja tee oikein. Sillon sulla on kaikki syy arvostaa itseäs ja muita. Onni ei tule ottamalla vaan antamalla!

Aika hirveä nainen, mutta nyt olet ainakin oppinut sen, että naiset reagoivat heikkouteen ÄÄRIMMÄISEN huonosti. Jos haluat pitää naisen itselläsi, niin naisen täytyy ajatella, että sinä olet se vahvempi osapuoli suhteessa.

Älä valita, älä ripustaudu naiseen, älä toistele jatkuvasti että sinulla on joku pielessä. Älä sano edes että on päänsärkyä, vaikka olisi. Oikeastaan sinun henkiset solmut eivät naiselle kuulu, vaan nainen haluaa olla kanssasi iloinen ja tuntea olevansa turvassa. Jos avaudut jatkuvasti jostain huonosti menevästä asiasta, niin nainen alkaa nähdä sinut henkisesti heikkona.

Oleellisimmat asiat ovat ne, että mies on töissä ja mies on henkisesti vakaa ja luotettava. Mene vaikka psykologille puhumaan ongelmistasi ja esitä vahvaa, kun olet naisen kanssa. Tottakai välillä heikkouskin saa näkyä, mutta mitä harvemmin, sen parempi.

Huomasin Facebookista äsken, että se mun paras kaveri ja hänen tyttöystävänsä ovat jo olleet yli 2 vuotta yhdessä ja se nainen on erittäin riippuvainen mun parhaasta kaverista ja roikkuu hänessä koko ajan kiinni. VITTU MÄ HALUAISIN ETTÄ JOKU NAINEN ROIKKUISI MYÖS MINUSSA KIINNI JA OLISI NIIN RAKASTUNUT MINUUN ETTÄ EI ANTAISI MULLE HETKEN RAUHAA, SAATANA KUN VITUTTAA ETTÄ MUN PARHAASSA KAVERISSA ROIKKUU KOKO AJAN HÄNEN RAKASTAVA TYTTÖYSTÄVÄNSÄ KIINNI JA MUA EI RAKASTA KUKAAN! HÄNELLÄ ON NAINEN JOKA ON SUORASTAAN RIIPPUVAINEN HÄNESTÄ JA MUA EI RAKASTA KUKAAN! OLEN HÄNELLE NIIN SAATANAN KATEELLINEN! MUA VITUTTAA KATSELLA KUN KAVEREILLA ON SYVÄSTI RAKASTAVAT NAISET JA MUA EI RAKASTA KUKAAN! EIKÄ MUN NS. "EXÄKÄÄN" VARMAAN OIKEESTI KOSKAAN VÄLITTÄNYT MUSTA, SUHDE OLI LÄHINNÄ VAIN PELKKÄÄ SEKSIÄ! MULLE IHAN OIKEESTI RIITTÄISI SE, ETTÄ MAAILMASSA OLISI EDES YKSI AINOA NAINEN, JOKA OLISI MINUSTA NIIN RIIPPUVAINEN, ETTÄ ROIKKUISI MINUSSA KOKO AJAN KIINNI! SAATANA VITTU PERKELE HELVETTI JUMALAUTA!

Kukaan tyttö/nainen/poika/mies ei halua erota sen takia, että "suojelisi toista". Tuo johtuu siitä, ettei haluta olla missään tekemisissä.

Liiallinen takertuminen keneen tahansa on vaarallista. Ei sen takia, etteikö voisi pitää toisesta, vaan usein tuollainen toiminta koetaan haitalliseksi. Se laskee usein varsinkin miehen arvoa merkittävästi. Voi olla että miehen ei koeta saavan ketään muutakaan ja olisi tuon takia naisen kanssa tekemisissä.

Parempi olisi keskittyä tutustumaan muihin ihmisiin. Tarvittaessa vaikka muuttaa muualle jos onnistuu.

Kannattaisi varmaan miettiä asennetta, jos väkisin roikut joidenkin tyyppien kanssa. Siitäkin valitat että "ystävälläsi on asiat mielestäsi paremmin".

Niin kauan kuin olet kateellinen muille, niin vaikeaa voi olla löytää ketään...

Mä tiiän suurinpiirtein kaikki omaa ikäluokkaa olevat ihmiset täältä paikkakunnaltani, ja tiiän 100% varmasti, että täältä mun ei oo mahdollista naista löytää. Joten netti jää ainoaksi vaihtoehdoksi. Miten mun pitäis naisia oikein lähestyä, ja toimia että sinkkunaiset malttais tutustua muhun paremmin, eikä lopettais kirjoittelua muutaman sähköpostiviestin jälkeen?

Ja epätoivoisuuteni johtuu siitä, että netistä oon yrittänyt etsiä naista, ja joskus oon päässyt viestittelemään jonku kanssa. Mutta sitten yhtäkkiä naisesta ei oo kuulunu enää yhtään mitään. Ei vastauksia viesteihin eikä muutakaan reagointia. Enkä ole edes ollut mitenkään epätoivoinen silloin kun oon yrittänyt naisiin tutustua, silti on tehty oharit. Väkisinkin siinä tulee epätoivoiseksi ja katkeroituu, kun ei edes tiedä syytä, miksi niin on käynyt.

Parhaan kaverini tyttöystävä tuntuu jostakin syystä inhoavan mua, ainakin sellaisia signaaleja hän mulle lähettää, koska hän tiuskii mulle aina, kun näen hänet.

Tämä maailma on mulle velkaa siitä, että se pakottaa mut kestämään yksinäisyyttä. Ja tiedoksi vaan, että mun epätoivoni ja katkeruuteni ole yksinäisyyteni SYITÄ, vaan ne ovat SEURAUKSIA siitä, miten maailma on mua kohdellut. Koska mua on oikeesti kohdeltu väärin, mulla on täysi oikeus olla siitä epätoivoinen ja katkera. Vai eikö muka saisi tuntea pahaa oloa siitä, että on väärinkohdeltu? Koska en olisi ollenkaan katkera, jos mua ei olisi kohdeltu väärin elämässäni. Jos asiat muuttuisivat, katkeruuteni häviäisi heti, koska eihän mulla olisi enää mitään syytä sellaiseen.

Kaiken lisäksi vielä sellaista, että mun edesmenneellä isälläni oli elämänsä aikana varmaan ainakin 5 eri naista, hän kuoli ollessaan 41-vuotias. Yleensä hän löysi uuden naisen aina muutaman kuukauden jälkeen siitä, kun oli eronnut edellisestä, joten eikös pojan pitäisi ottaa mallia isästään, ja olla varsinainen naistenmies? Vai voiko YTM isällä muka olla ATM poika? Olisi aika outoa jos oikeasti olisin ATM, koska isäni oli selvästi YTM.

Oon vain niin HELVETIN KATEELLINEN huomatessani miten kavereiden facebook-kuvia kommentoivat heidän tyttöystävät tyyliin "mulla on sua kova ikävä, tuu pian takas jooko?" Sanoisipa mullekkin joku noin ja pitäisi elämänsä tärkeimpänä asiana! Kun kerran kaikille muille joku sanoo noin, niin olisi ihan oikeus ja kohtuus että mullekkin joku ihana nainen sanoisi noin!

Sitten vielä tällaista. Oon miettinyt asioita tarkemmin, ja oikeastaan voisi ehkä ajatella että mun ja "exäni" suhde ei ehkä mikään oikea suhde koskaan ollutkaan, koska se perustui lähinnä siihen että muija kaipasi lähelleen ihan ketä tahansa ihmistä masennuksen syövereissä, joten kuka tahansa oikeastaan kelpasi hänelle silloin "suhteeseen", joten en ehkä sittenkään sanoisi sitä ainakaan vakavaksi suhteeksi, joten voisi ehkä sanoa että EN OLE VIELÄ KOSKAAN AINAKAAN VAKAVASTI SEURUSTELLUT! EN TUNNE KETÄÄN MUUTA JOKA OLISI NÄIN KOKEMATON KUIN MINÄ, TAIDAN OLLA AINOA IHMINEN MAAILMASSA JOKA ON NÄIN KOKEMATON, AINAKIN TYÖPAIKALLANI KAIKKI OVAT AINAKIN KERRAN SEURUSTELLEET IHAN VAKAVISSAAN! JA VÄHINTÄÄN VUODEN!

Kuules nuori mies, rauhoitu!
Näistä sun viesteistä paistaa katkeruus ja itseinho. Toki olet väärinkohdeltuna tavallaan oikeutettu mielipahan tuntemiseen, mutta ei asiat lähde mihinkään suuntaan jos itse ota vastuuta omasta tekemisistäs. Itselleen on helppo valehdella, jopa helpompi kuin muille ja sitä hyvin äkkiä lankeaa siihen itsesäälin lankaan.
Usko mua, sä olet nuori ihminen ja kaikki on susta itestäs vielä kiinni.
Et voi ikuisesti tarrautua siihen, että sua on kiusattu ja sun maine on huono. Tosi kurjaahan se on, mutta auttaako sinua itseäs asioiden vatvominen ja miettiminen yhtään? Entä tämä kateellisuus ystävää kohtaan?
Musta vähän tuntuu että sä olet nyt niin epätoivonen, että nämä ajatukset on sumentanu sun järjenkäytön ihan kokonaan. Huomaat pian, että olet keski-ikäinen ja vatvot yhä menneitä, kadehdit ystäviä ja suret keskustelupalstalla yksinäisyyttä. Haluatko tosiaan olla siinä pisteessä? Huomata, että elämä on kulunut täysin hukkaan?
Jätä kiusaamiset menneisyyteen, lopeta HETI paikalla tuommonen kadehtiminen ja keskity niihin asioihin joista saat mielihyvää. Alkuun se voi olla hankalaa ja turhauttavaa, mutta hyvältä pohjalta on paremmat mahdollisuudet.
Anna aikaa itselles, tee sitä mistä SÄ tykkäät, mikä tekee SUT onnelliseksi. Älä mieti pätkääkään, mitä muut tekee ja kenen kanssa.
Opettele viihtymään itses kanssa, katso itseäs peilistä ja kysy itseltäs että "olenko mä tän kaiken vihan ja katkeruuden arvoinen?"
Susta huomaa, että et kovin paljoa itseäskään arvosta kun tekstis on noin kirjavaa. Et voi rakastaa muita, jos et ensin rakasta itseäs. Ole paras kaveri itselles ja huomaat että maailma on jo paljon parempi paikka elää. Hyväksy virheet, hyväksy epätäydellisyytes ja se että et ole kuin muut.
Sun ihmisyyttä tai mitään muutakaan ei mittaa se, kuinka monen kanssa olet vakavasti seurustellut, omistatko hyviä ystäviä tai rakastaako joku sinua aidosti.
"Joka rakkautta etsii, se harhaan johtaa"- varsin fiksu lause, joka sinunkin tilanteessa pätee ku nappi takkiin. Lopeta se etsiminen ja ala elää.
Elä itsellesi ja huomaat että pian elämässä on huonojen päivien tilalla upeita kokemuksia.
Nykyään on niin paljon mahdollisuuksia, että on vara valita.
Harkitse muuttoa uudelle paikkakunnalle, liity ystäväkerhoihin tai johonkin netin ystäväpalstoille. Mene ulos useammin - enkä nyt tarkoita viihteelle, vaan ihan vaan ihmisten ilmoille-, raahaa väsynyt takapuoles ulkoilmaan ja lakkaa murehtimasta asioita netissä. Kummasti paranee elämänlaatu!
Yksinäisyys tappaa, mutta siitä voi oppia myös pitämään. Ei tarvitse olla lopun elämäänsä erakkona, vaan voi ottaa hetkellisen irtioton. Nauti siitä, että saat jakaa asiat ihan yksin, saat tehdä mitä vaan ja milloin vaan huvittaa.
Kyllä se rakkaus sieltä vielä tulee, jos on tullakseen. Ei kannata panikoida, sillä teet vaan hallaa itselles.
Toivottavasti et ota tätä viestiä kettuiluna, vaan paremminkin uutena mahdollisuutena nähdä oma tilanne. Ei maailma ole niin paha miltä näyttää.
Ja hei, jos jäi ihmetyttään niin olen mä itsekkin ollu kiusattu, vailla ystäviä ja rakkautta, mutta tässä ollaan! elävänä ja uusia ihmisiä tapaillen.
Älä luovuta, koskaan et tiedä kuka viel tulee sua vastaan!

Oho. Olipas alottajalla käyny paska juttu sen tytön kanssa. Ja muutenkin.

Itsekin olen suht yksinäinen, muutama hyvä kaveri onneksi jäi ammattikouluajoilta, vaikka asuvatkin 60 kilsan päässä. Sit mulla on rakas isosisko ja hänen perheensä (miesystävä ja 6-vuotias poika), joista olen kiitollinen ja tietenkin äiti on rakas. Hekin asuvat kyllä 30 kilsan päässä, että sikäli paska juttu.

Ainoa sukulaiseni omassa kotikylässä on isäni, jolla epäilen olevan narsistinen persoonallisuushäiriö, sen verran vaikea ihminen hän on. Joten kuten toimeen tullaan, välillä tapellaan ja välillä ollaan väleissä.

Yksin asun ja töissä käyn, vaikka ne hommat loppuu varmaan kesän jälkeen, että työttömänä tulen taas tänne lukemaan ihmisten tekstejä ja hakemaan vertaistukea. Kiitos teille ihmiset kun kirjotatte ajatuksianne tänne. Vertaistuki on tärkeä asia, ainakin mulle.

Mulla olisi yksi ainoa toivomus, mutta jostakin kumman syystä senkin täyttäminen tuntuu olevan maailmalle aivan mahdoton tehtävä, ja se toive olisi seuraava: Joku kaveriton, yksinäisyydestä kärsivä sinkkunainen ottaisi minuun yhteyttä netin kautta, ja voisimme pikkuhiljaa tutustua toisiimme ja katsoa, lähtisikö juttu kenties kehittymään. Olen jo vaikka kuinka pitkään yrittänyt etsiä netin kautta yksinäisiä sinkkunaisia, sellaisia jotka kärsisivät kaverittomuudesta ja yksinäisyydestä ja kaipaisivat seuraa, mutta en ole vielä löytänyt yhtäkään. Mistä voisi netissä löytää sellaisen yksinäisen, kaverittomuudesta kärsivän sinkkunaisen? Mun mielestä sellainen nainen sopisi mulle paljon paremmin kuin joku suosittu bilehirmu. Meillä olisi varmasti erittäin paljon yhteistä sellaisen naisen kanssa, mutta ihme kun en ole vieläkään löytänyt, vaikka netin kautta sellaisen luulisi olevan helppoa. Sellainen asperger-tyyppinen nainen siis. Mistä ja miten sellaisen löytäisi täältä netin kautta? Yksinäinen nainen olisi mulle oikea helmi, varmasti sopisi mun luonteelle erittäin paljon paremmin kuin joku bilettäjänainen. Ehdotonta plussaa olisi jos naisella olisi samankaltaisia kokemuksia kuin mulla.

Ap on henkisesti todella sairas. Ammattiapua tarvitsisi..

Minusta on TODELLA LOUKKAAVAA, että te provosoitte mua omien mielipiteideni perusteella ja ajattelette, että "taas tuo ap vonkaa säälipillua". Ja vieläpä pidätte mua hulluna, niin kuin olen huomannut, että naisettomuudesta valittavia miehiä ylipäätänsä pidetään outoina ja hulluina tässä universumissa. Ilmeisesti yksinäinen mies ei saisi sanoa mielipiteitään, mikä on mielestäni todella epätasa-arvoista. Jos nainen valittaisi yksinäisyydestä, hän saisi kyllä kaiken mahdollisen tuen, mutta jos mies kehtaakin valittaa yksinäisyydestä, hänelle vain naureskellaan ja pidetään outona hyypiönä. JOKAISELLA ihmisellä on perustarve jakaa elämänsä jonkun toisen (mieluiten samanhenkisen) kanssa, rakastaa ja tulla rakastetuksi. Feministit muutenkin tuntuvat ylipäätänsä vastustavan meitä alemman tason AT-miehiä. Mielestäni on todella ikävää, että läheisyyttä kaipaavaa miestä pidetään hulluna. Tiedän tämän olevan yleistä, koska olen perehtynyt asiaan netissä, lukenut keskustelupalstoja yms. Joo haukkukaa mua vaan niin paljon kuin vaan ikinä haluatte, pitäkää vaan mua hulluna psykopaattina, tehkää ihan mitä lystäätte, ei vois vähempää kiinnostaa teidän haukut, mutta silti sanon mielipiteeni, muiden mielipiteistä välittämättä.

Vaikea tässä on itseään rakastaa, ja ylipäätään luottaa yhtään mihinkään, kun ihmiset yksi toisensa jälkeen, VARSINKIN NAISET, hylkäävät minut, enkä edes tiedä syytä. Exäkin varmasti tiesi, että mä sorrun ryyppäämään ja masennun jos hän lopettaa yhdeydenpidon minuun, ja SILTI HÄN TEKI SEN. Ekan kerran hän särki mun sydämen sanomalla että haluaa muuttaa suhteen kaveruudeksi. Pari kuukautta myöhemmin hän särki uudestaan mun sydämen sanomalla, ettei halua enää olla EDES KAVERI. ENKÄ OO EDES TEHNY HÄNELLE MITÄÄN PAHAA? Silloinkin ryyppäsin monta päivää putkeen, kun exä sanoi ettei enää halua olla edes kaveri. SE TULI KUIN SALAMA KIRKKAALTA TAIVAALTA. Miksi mun rakkaus ei kelpaa? Varsinkin naiset inhoavat mua, ja baarissakin saan joskus haukkuja naisilta ilman mitään syytä. Aina kun olen tutustunut uuteen ihmiseen, olen ollut erittäin itsevarma enkä ole näyttänyt epävarmuuttani enkä mitään muutakaan negatiivista vastapuolelle, silti hylätään tai torjutaan. Minkäs mä sille voin kun olen rumaksi, naisten halveksimaksi mieheksi syntynyt :'( :'( :'( :'( :'( :'( :'( :'( :'( :'( :'( :'( :'( :'( :'( :'( :'(

Monet naiset ovat haukkuneet mua kehariksi, ja mistäpä muusta se voi johtua, kuin rumasta ulkonäöstäni? :'( :'( :'( :'( :'( :'( :'( :'( :'( :'( :'( :'( :'( :'( :'( :'( :'(

No siitäkin. Myös käyttäytymisesi, ainakin täällä netissä on aika helvetin outoa ja karmivaa. Ei mikään ihme ettei sinusta pidetä, jos olet oikeasti tuommoinen ihan oikeassakin elämässä.

Sen mitä tunnen vammaisia niin ovat aika arvaamattomia, saattavat tehdä tyhmiä asioita hetken mielijohteesta, höpisevät itsekseen, heiluvat ja huojuvat holtittomasti, omaavat todella suppean tunne-elämän, ovat läheisriippuvaisia ja omistushaluisia, omaavat poikkeuksellisen ulkonäön, ovat vähän tyhmiä ja henkisesti sairaita. Tunnistitko itsesi vai ovatko aivan outoja käsitteitä?

On totta että jotkut eivät saa koskaan naista, jotkut eivät koskaan pääse lähellekkään naisen kosketusta, se on surullista, muttei se todellakaan ole naisten vika tai syy.

Se syy on silloin omassa käytöksessä, ulkonäössä ja olemuksessa.

Muuta niitä.

Toissapäivänä näin taas, kun exä ja hänen ukkonsa työnsivät lastenrattaita kadulla, ja mulle exä aikoinaan väitti, että hän ei halua lapsia ikinä!

Mulle on käynyt tässä viimeisen kuluneen vuoden aikana ainakin 5 kertaa silleen, että olen päässyt netin kautta kontaktiin naisen kanssa, ollaan juteltu niitä näitä, mutta sitten, AIVAN YHTÄKKIÄ, nainen on poistanut mut chatin yhteyslistaltaan, olen aina lähettänyt uuden kaveripyynnön, mutta nainen ei ole enää hyväksynyt kaveripyyntöäni. Pahinta on se, että en edes tiedä syytä, miksi niin on käynyt. Joten SIKSI olen epätoivoinen. Nainen on jopa tiennyt kaikista ongelmistani ja sanonut ymmärtävänsä niitä ja haluavansa olla ystävä, mutta SILTI on käynyt aina noin.

Mitä pahaa siinä on, jos kaipaa seuraa? Ilmeisesti naisten mielestä yksinäinen, ilman seuraa elävä, aitoa rakkautta kaipaava mies luokitellaan mielenterveyspotilaaksi.

Eräällä kirjeenvaihtopalstalla olen jo vuosia etsinyt itselleni seuraa, ja monia kertoja olenkin saanut sieltä juttuseuraa meiliin, mutta aina käy sama homma, vastapuoli lopettaa vastaamisen ilman selvää syytä, eräs nainen antoi jopa Whatsapp-numeronsa tässä joulun alla, ja muutaman viikon juttelimmekin siellä, mutta, yhtäkkiä hän vain esti mut Whatsapissa ilman selvää syytä. Miksi mulle aina käy näin? Onko minut tarkoitettu epäonnistumaan elämässäni?

Tuossa alapuolella on linkki kirjeenvaihtosivustolle josta etsin seuraa, olen jättänyt viimeisimmän ilmoitukseni 28.3.2017. Ilmoitukseni löytyy 16-24-vuotiaiden osiosta.

https://kirjeenvaihtokaverit.net/kirjeenvaihto/16-24-vuotiaat/

Olen jättänyt uuden seuranhakuilmoituksen linkittämälleni sivustolle, ilmoitukseni on jätetty 6.5.2017, ottakoon yhteyttä ken tahtoo.

https://kirjeenvaihtokaverit.net/kirjeenvaihto/16-24-vuotiaat/

Mulla on vieläkin, ja varmasti koko loppuelämäni ikuinen trauma siitä, kun muutama vuosi sitten eräs 4 vuotta nuorempi tyttö sanoi kaverilleen minusta, että "mitä vittua toi kehari tekee täällä?"

Sitä saa mitä tilaa. Joen olet käyttäytynyt kuin kehari, tai jos olet semmoinen, niin sitte olet. Ei homokaan paheksu jos häntä homoksi kutsutaan.

Jos tarvitset edelleen seuraa, minä voisin olla kiinnostunut

Mun yhteystietoni löytyvät aiemmin laittamani linkin takaa.

Ihtel ei valvetilas ongelmii mut nään painajaisia jatkuvasti. Syynä tähän minuun kohdistettu ajojahti sosiaalises medias.

Voitaisiin vaikka tavata.

Jos olet nainen, nii silloin voitaisiin hyvinkin tavata. Miespuolisia kavereita en ole täältä hakemassa, niillä ei tee mitään.

Luin aloituksen, ja vittumainen tekohan tuo sinulle oli tuolta likalta. Mielestäni sun olisi kannattanut puolustautua, puolustaa itseäsi paljon paremmin. Huomasin vaan, että juttu on jo kolme vuotta vanha, joten mikä tilanne tällä hetkellä? Vieläkö naapurinasi tämä pettäjä?

Vaikka olenkin puolellasi, niin samasta syystä en hätyyttele teksti-ym viestein ketään tuttujani yleensä koskaan, vaan pyrin setvimään asiat aina kasvoista kasvoihin.

Menkää hyvät ihmiset tekemään jotain hyväntekeväisyystyötä, niin ei jää aikaa murehtia liikaa itseään, ja siitä ne kiitolliset autetut ihmisetkin alkaa löytymään. Jokainen voi alkaa tehdä jotain toisten ihmisten, eläinten yms hyväksi. Jos ei muuten niin netissä. Toivottavasti tästä vinkistä oli apua, oman elämäni se muutti täysin.

Kun menen kauppaan tai tapaan tuntrmattoman, ei tarvitse sanoa mitään kun tietää toisen ajatukset minusta.