Elikkäs oon 17 pian 18-vuotias tyttö ja olen seurustellut poikaystäväni (21) kanssa 1 vuoden ja 1 kuukauden ja elämme kaukosuhteessa.
Olimme pitkään salaa ''vuoden'' etten käynyt hänen kotonaan (näimme viikonloppusin ja menimme kahdestaan hänen perheen mökille) ja hän siis asuu edellen vanhempien kanssa. Poikaystäväni äiti tiesi minusta ihan alusta asti mutta olen sen verran ujo etten kyennyt pojan kotiin menemään.
Nyt olen käynnyt poikaystäväni kotona n. 3 kertaa ja nyt saan kuulla että hänen äitinsä on minusta sitä mieltä ettemme sovi yhteen ja meidän pitäisi erota, koska 1. olen liian pitkä.(geeneissä, koska äitini on todella pitkä) 2. olen kuulemman liian epäsosiaalinen (kun en uskalla vielä mennä ''uuden'' perheen keittiöön tekemään itselleni ruokaa, enkä uskalla hänen äidilleen vielä niin avoimesti puhua olen aina tarvinnut aikaa) 3. hän inhoaa minua 4. aina kun poikaystäväni sanoo äidilleen että tulen viikonloppuna vastaus on ''eiei en oikeen tykkää hänestä'' 5. olen kuulemman ruma. Kaikkea muutakin sitä on tullut kuultua, JA tämä äitihän ei näitä minulle suoraa sano, kuulen ne vain poikaystäväni kautta.
Parhaani olen yrittännyt tehdä etten olisi epäsosiaalinen, olen mennyt juttelemaan äidille mutta hän keskittyi tv katseluun eikä katsonukkaan minua.
Tämä mies on maailman ihanin enkä halua hänestä koskaan eroon!!, tilanne vain on tosi vaikea:(, tänäänkin oli tarkoitus mennä nukkumaan mieheni kainaloot, mutta:(...
Mitä te ajattelette tästä?
Olimme pitkään salaa ''vuoden'' etten käynyt hänen kotonaan (näimme viikonloppusin ja menimme kahdestaan hänen perheen mökille) ja hän siis asuu edellen vanhempien kanssa. Poikaystäväni äiti tiesi minusta ihan alusta asti mutta olen sen verran ujo etten kyennyt pojan kotiin menemään.
Nyt olen käynnyt poikaystäväni kotona n. 3 kertaa ja nyt saan kuulla että hänen äitinsä on minusta sitä mieltä ettemme sovi yhteen ja meidän pitäisi erota, koska 1. olen liian pitkä.(geeneissä, koska äitini on todella pitkä) 2. olen kuulemman liian epäsosiaalinen (kun en uskalla vielä mennä ''uuden'' perheen keittiöön tekemään itselleni ruokaa, enkä uskalla hänen äidilleen vielä niin avoimesti puhua olen aina tarvinnut aikaa) 3. hän inhoaa minua 4. aina kun poikaystäväni sanoo äidilleen että tulen viikonloppuna vastaus on ''eiei en oikeen tykkää hänestä'' 5. olen kuulemman ruma. Kaikkea muutakin sitä on tullut kuultua, JA tämä äitihän ei näitä minulle suoraa sano, kuulen ne vain poikaystäväni kautta.
Parhaani olen yrittännyt tehdä etten olisi epäsosiaalinen, olen mennyt juttelemaan äidille mutta hän keskittyi tv katseluun eikä katsonukkaan minua.
Tämä mies on maailman ihanin enkä halua hänestä koskaan eroon!!, tilanne vain on tosi vaikea:(, tänäänkin oli tarkoitus mennä nukkumaan mieheni kainaloot, mutta:(...
Mitä te ajattelette tästä?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Onneksi olkoon olet saanut luonnehäiriöisen anopin. Et ole yksin tuskasi kanssa. Monet kokevat saman. Anna mennä anopin arvostelut toisesta korvasta ulos.
" Onneksi olkoon olet saanut luonnehäiriöisen anopin "
etkä vain anopin.. Oletko miettinyt miksi, poikaystäväsi kertoo sinulle tuollaisia ?
Todella hankala tilanne, kun poikaystäväsi asuu vielä kotona...
Mutta kuitenkin: poikaystäväsi kanssa sinä seurustelet etkä hänen äitinsä!
Poikaystävä on siis sinulle kertonut kaikki nuo negatiivisuudet..? On tehnyt TODELLA törpösti! Aivan yhtä hyvin olisi voinut kuitata asian niin, että no äiti nyt vaan ei tykkää, että käyt heillä - eli poikaystäväsi olisi voinut "suodattaa" äitinsä höpinöistä vain sen oleellisen sinun tietoosi. Aika lapsellista käytöstä poikaystävältäsi kertoa kaikki lyhentämättömänä! A. jos hänen äitinsä myöhemmin muuttaa mielipidettään sinusta, on vahinko jo tapahtunut. B. poikaystäväsi ei ole laisinkaan ajatellut sinun tunteitasi kertomalla kaiken maailman rumuudet ja pituudet...
Hmm... Mikäli aiot jatkaa seurusteluanne, ehkä sinun pitäisi sanoa poikaystävällesi suoraan, ettet halua kuulla enää yhtään uutta juttua siitä, mitä äitinsä on sinusta sanonut! Asia on tullut selväksi ja sillä sipuli. Ja että mikäli poikaystäväsi haluaa jatkaa kanssasi, voisi alkaa tosissaan harkita oman asunnon hankkimista - suurin osa 21-vuotiaista asuu omassa luukussa vuokralla sen sijaan, että notkuvat äidin ja isän nurkissa.
Taitaa olla jonkin sortin mammanpoika tuo poikaystäväsi...
Hän onneksi on ajatellut tätä omaan kämppään muuttamista, ja sanonut että haluaa äkkiä pois kotoa, jotta voin tulla aina kun haluan. Toistaiseksi vielä ei se kuulemman ole mahdollista koska hänellä ei ole vakituista työpaikkaa ja sanoi että muuttaa heti omaan kämppään kun saa vakipaikan.
Lisänä hänen äitinsä sanoi että hän on käyttännyt kaikki rahat minuun ja se on minun vikani kuulemman, (minähän sitä autoa ajan kun poika on meille tullut) ja nyt hän on veloissa ja tuleva tili menee velkojen maksuun (puhelinlaskut jn.) lisäksi hänen autonsa on rikki....
Tuntuu vaan niin pahalta että odotaisin johonkin kesään?, syksyyn? että hän muuttaa omilleen ja pääsen hänen luokseen koska vain.
Melkoinen "tapaus" tuo hänen äitinsä! Syyttää sinua näemmä aivan kaikesta...
No mutta... Jos ja kun rakkautenne on kestävää, jaksat / jaksatte kyllä odottaa. Joskus vain ei olosuhteille voi mitään, asioilla on tapana järjestyä ajallaan.
Sano tosiaan poikaystävällesi, että et halua tietää kaikkea, mitä hänen äitinsä sanoo... Että mielesi on paha ja yritätte nyt vain mennä eteenpäin päivä kerrallaan, kunnes asuntoasia järjestyy.
Suhde ei tule kestämään, koska sinun ongelma tulee aina olemaan anoppi.
Se myrkyttää suhdettanne kaiken tavoin ja aikanaan saat tarpeeksi.
On kyllä nii ikävää:( harmittaa niin paljon kun mies on juuri sellainen kun olen aina halunnut. Päivä kerrallaan...
Kyllä 21-vuotiaan on jo korkea aika muuttaa kotoa, keinolla millä hyvänsä. Eikö muka kunnan/kaupungin kämppää, vaikka kaksiota teille kahdelle, saa hetikin ilman omaa pääomaa? Ei velkaisuus tietääkseni mitenkään sitä estä.
Edelliselle, mistä sen tietää jos vaikka anoppi kuolee nuorena tms.
Kyllä toivoa on jos rakkautta riittää nuorenparin kesken.
No kyllä pojan pitäisi sanoa äidilleen, että hän seurustelee tämän tytön kanssa, ja sillä sipuli. Ja jos asia ei miellytä, niin ei voi mitään, mutta ei tarvitse tytöstä puhua pahaa, vaan saisi pitää ajatukset omana tietonaan.
Kuulostaa kylläkin vähän oudolta, että anoppi on noin negatiivinen tyttöä kohtaan, hehän ovat tavanneet vain pari kertaa. Ehkä äiti ei osaa päästää irti pojastaan, haluaa vielä pitää hänet kotona omanaan.
Vaikeaa sinulla on ja tulee olemaan jos noin jatkuu.
Itsellä samankaltainen kokemus. Mieheni äiti ja sisko vihasivat minua heti alusta alkaen, syystä että minulla oli "äpärä-lapsi"!!!
Muutimme kuitenkin yhteen, kihlauduimme ja menimme naimisiin.
Tein selväksi miehelleni jo heti alussa, että hänen äitinsä kanssa emme tule juttuun, joten en hänen kotiinsa halua tulla mukaan.
Myös tein selväksi, että en halua kuulla mitään negatiivista sieltä suunnalta. Se mitä siellä puhutaan (minusta ja lapsestani) pysykööt heidän keskeiisenään. N äin mentiin sitten muutama vuosi, kunnes sitten anoppi kuoli! Odotin silloin toista lastamme, ja mies ei ollut uskaltanut siitä mitään kotonaan mainita. Anoppi kuoli siis tietämättä uudesta lapsenlapsestaan. Hautajaisiin en mennyt, eikä mies sitä vaatinut. Tytön ristiäisiin tuli sitten appi ja miehen veljet sekä kahden heistä vaimot. Toinen veli vaimoineen on myös kummeja. Isoisä oli tosi iloinen lapsesta, ystävällinen ja hyväksyvä minua kohtaan, joten hänen kanssaan sitten pidimme yhteyttä. Samoin miehen kahden veljen perheineen. Muut eivät koskaan minua ole hyväksyneet.
Tein selväksi itselleni sekä muille että parisuhteessa olen mieheni kanssa, en suvun. Kukin saa sitten itse omalla kohdallaan valita hyväksyykö vai ei. Se ei ole minun päänsärkyni. Miehelle tilanne ei ollut mitenkään kiva. Joutua olemaan ikäänkuin kahden tulen välissä, lojaali vaimolle mutta ei kuitenkaan halunnut äitiäänkään loukata.
Täm¨åa oli meidän valintamme. Ei siis mitenkään helppo, mutta katsoin oikeudeksieni suojella itseni ja tuon "hirveän häpeä-pentuni" . En halunnut häntä altistaa enkä halunnut itsekään osallistua suoraa sanottuna typerään kiistaan. Pysysin siis pois.
Tämä nyt ei kai sinua auta, mutta halusin nyt kuitenkin kertoa että kyllä se näinkin menee ja hyvinkin!
mamis, poika siis, ota huumorilla, tyhmä poju kertoo suoraan, naura päälle
Vaikuttaa siltä että sinulla on anoppi joka pitää mustasukkaisesti kiinni jo aikuisesta pojastaan ja siksi vihaa miniäkandidaatteja sekä poikaystävä joka on vielä kiinni äidissään eikä uskalla siksi puolustaa edes tyttöystäväänsä omalle äidilleen. Kannattaa pysyä erossa noista sekopäistä.
Olette molemmat vielä melko lapsia ja vaikka se siltä tuntuu, on laskujen maksaminen melko mälsää, joten suosittelisin teitä loisimaan nurkissa mikäli pojan vanhemmilla on rahaa. Jos käytte töissä, voitte sitten vaikka matkustella siitä edestä. Yhteisiä laskuja ja vuokria ehditte vielä makselemaan jos suhteenne kantaa. :)
Tilanne ei ole oikeen mihinkään muuttunnut. Juuri nyt kuulemman mieheni äiti räyhää miehelleni ettei se vaan onnistu että olemme yhdessä.....
Onneksi asiat etenee pikkuhiljaa ja mies on muuttamassa omaan kämppäänsä jo kesän aikana... mutta rankkaahan tämä on.
Oletko varma että anoppi on nuo sanonut.
Vai että poikaystävä haluaisi muutta sinua vähän sosiaalisemmaksi tai sitten haluaa erota, mutta syyttää nyt anoppia?
Ero siitä tuli.... En vain jaksa enään ja haluan jatkaa elämässäni eteenpäin, ja ehkä löydän joskus miehen, jonka äiti myös hyväksyy minut...
Itken vain kokoajan, ja ensimmäinen ero elämässäni... tosi pahalta tuntuu kun alussa olin niin varma että tämä on juuri se oikea minulle :(