tosiaankin, minkähän takia anopissa on ainavikaa kun hän on miehen puolelta, lähespoikkeuksetta näin,..
sinänsä osaan jo ennakoida vastauksia, koska miehet eivät osaa päästää äideistään irti, ovat mammanpoikia, eivät tohdi sanoa heille ,mitään, ym ym...
mutta voiskohan niissä miniöissä olla jotain vikaa?...ei kait ,,,sentäs?
sinänsä osaan jo ennakoida vastauksia, koska miehet eivät osaa päästää äideistään irti, ovat mammanpoikia, eivät tohdi sanoa heille ,mitään, ym ym...
mutta voiskohan niissä miniöissä olla jotain vikaa?...ei kait ,,,sentäs?
Vastaukset 8
Vanhimmat
kyllä anoppi on aina oikeassa
juuri tuota asiaa. Jos joku anoppi onkin ei niin kovin ihana, mutta on kyllä mielestäni kamalaa, kuinka suuri viha onkaan lastensa mummia kohtaan. Ettekö miehet, uskalla puolustaa äitiänne ollenkaan? Olen joutunut tukemaan ison perheen äitiä, jonka yksi hänen useista miniöistä kohtelee varsin julmasti häntä. Voi sitä surua, minkä miniä on nyt jo aiheuttanut tälle mummulle. Olen yrittänyt lohduttaa, että nauttii muista miniöistä ja lapsenlapsista, mutta hänelle jokainen on niin rakas.
Olen eronnut. Silti käyn uuden avomieheni kanssa ex-appivanhemmillani. Onhan tilanne ainutlaatuinen. Appivanhemmat kyllä olivat hyvin suruissaan erostamme. Mutta he ovat hyväksyneet uuden mieheni myöskin heidän sukuunsa. Uusi mieheni pitää ex-appivanhemmistani, mutta kieltämättä on silti hieman varauksellinen tilannetta kohtaan vieläkin. Hän ajattelee ex-miestäni, ja mitä mieltä hän on tilanteesta. Alussa ex-mieheni oli sitä mieltä, että uusi mieheni pitää pysyä kaukana hänen vanhemmistaan. Nyt tilanne on rauhoittunut. En ole enää kuullut siitä sanomisia. Minä voin olla kylässä mieheni ex-vaimolla montakin tuntia. Ex-mieheni ja nykyinen mieheni hoitavat vuorotellen lapsia, jos lapset ovat kipeitä ja minä olen töissä. Olen kuullut aika kamalalia uusperheiden arjesta. Kyllä meilläkin omat kompastuskivemme on.
En tiedä miten yleensä on, mutta meillä miehen vanhemmat ei hyväksy suhdetta, ovat sanoneet suoraan etteivät pidä minusta, omat vanhempani rakastavat miestäni kuin omaa poikaansa. Tiedän etten vastaa heidän odotuksiaan, tulen eri puolelta Suomea ja olen hiljainen. Myöskin mieheni on heidän vanhin lapsensa ja ainoa poika, minkä vuoksi luulen ettei kukaan kelpaisi heille. Olen ajatellut että he ehkä pikkuhiljaa hyväksyisivät minutkin kun huomaavat ettei heidän käytöksensä aiheuta muuta kuin etäisyyttä ja pahaa mieltä.
Johtuisikohan siitä, että perinteisesti naisilla on omasta lapsuudenkodistaan opittu tapa hoitaa miestä, lapsia ja kotia. Jos miniän tapa onkin erilainen kuin anopin, sanomista tulee herkästi. Tämä sanomisen miniä puolestaan kokee reviiriloukkauksena, joka mielestäni onkin aivan ymmärrettävää. Siinähän tavallaan arvostellaan oman äidin ja lapsuudenkodin käytäntöjä, sekä kyseenalaistetaan kyky huolehtia aivan arkisistakin perusasioista.
Miehet ovat aikojen saatossa säästyneet tältä nalkutukselta, sillä heidän odotetaan hoitavan työnsä kodin ulkopuolella ja siihenhän anoppi ei osaa puuttua, vaikka joskus haluaisikin.
Toki nykypäivänä miehetkin osallistuvat kodin ja lasten hoitoon, mutta usein kuitenkin vielä ajatellaan, että päävastuu hommasta on naisella -eli miniällä. Etenkin vanhemman ikäpolven keskuudessa näin usein onkin.
miehillä on luontainen kyky ottaa asiat lungimmin.
Heillä on myös kadehdittava ominaisuus kulkea valikoivine kuuloineen ja näköineen.
Henkilökohtaisesti itseäni häiritsi oman äitini viikottaiset visiteeraukset hääräämisineen.
Mutta mieheni taas ottaa kaiken irti ;)
Usei sanookin, että antaa mummun häärätä niin kauan kuin siihen kykenee, ei se loputtomia kestä.
Menemme kahdestaa jonnekin ulos vaikka vain lenkille. Kotiin tullessa on lapset (3kpl) nukuumaanmeno valmiita, mummu syöttänyt, pessyt ja kertonut iltasadut. Tiskit tiskattu, koti kaiken puolin siisti.
Meillä on viikottain oma hetki ihan kahdestaan.
Lapsilla oma hetki mummun kanssa.
Samat tasapuoliset kuviot ovat kumpaisenkin veljeni perheessä.
Toinen miniä ei pidä; anoppi tuppautuu. Ko. miniä ei pidä minusta eikä veljeni toisesta vaimosta anoppinsa lisäksi. Syytä emme tiedä.
... mutta toinen taas on enemmänkuin tyytyväinen.
oma anoppini on senverran sairaalloinen ja asuu sen verran pitkällä, ettei tapaamiset ole mahdollisia edes kerran kuukaudessa, mutta lomat ja suurimmat juhlapyhät vietämme hänen luonaan ja mahdollisuuksien mukaan äitini tulee mukaan.
Voi johtua siitäkin, että yleensä ne on ne naiset, jotka pitää kovempaa ääntä huonoista anopeista. Eli niistä vain kuulee useimmin.
Tämä nyt on vain yksi ajatus.
Yleisesti ottaen anopeilla on taipumusta puuttua liikaa rakkaan lapsensa (ja erityisesti poikansa) elinolosuhteisiin. En ole kuullut miniästä joka olisi mennyt anopin asuntoon tarkistamaan onko matot tampattu ja pölyt pyyhitty? Siivous ja lastenhoito on ehkä suurimmat ongelmakohdat, joissa anoppi haluaa (ehkä ylemmyydentuntoisesti) valaa sitä kaikkitietävää asiantuntemustaa nuoremman sukupolven äideille.
Äitini anoppi oli niitä naisia, jotka tekevät kaiken itse alusta alkaen ja perin pohjin; leipovat, kokkaavat, pyykkäävät käsin jne. Ensimmäisen suuren riidan he saivat aikaiseksi siitä että äitini halusi käyttää isoveljelleni kertakäyttövaippoja, ja anoppi nosti metelin: kangasvaippoja niiden pitää olla! Parempia vauvan pepulle. Hittojako se sille kuuluu? Tai siis ystävälliset neuvot ovat joskus paikallaan, mutta eiköhän äiti saa itse päättää mitä vaippoja lapselleen käyttää?
Sitten anopille paljastui kamala totuus: äitini siivosi joskus sunnuntaisin. Pyhäpäivänä! Eli hän ei siis edes ollut vaihtanut lauantaina puhtaita lakanoita pyhän varalle, hyi kamala...
Seuraavaksi hän sai tietää että äitini osti joskus valmiiksi suikaloituja valkosipuliperuna- pakasteita, ja siinä vaiheessa äitini pisteet anopin silmissä romahti täysin...
Että tällaisia anoppeja. Toivottavasti omani ei tule paasaamaan siitä miksi kehto on ehdoton, pinnasänkyä ei voi edes ajatella!