Taustalla vuosia sitten vanha ns. elämäni rakkaus, josta mitään ei koskaan tullut, todella vaikea vuosia kestänyt luopuminen, sureminen ja toipuminen ja eteenpäin meno. Välissä pari suhdeviritelmää, jossa kuitenkaan ei tunteet riittäneet. Nykyään kaksi miestä, joista toiseen olen vuosien varrella lujasti kiintynyt ja nyt toiseen melkoisen ihastunut, ja jotakin mahdollisuuksia kehitellä suhdetta kumman tahansa kanssa. Mutta kun luulin juuri ihastuneeni uuteen, löytäneeni jäädyttämäni tunteet uudelleen, matto kiskaistiin jalkojen alta. Vuosien päästä uniin palaa tämä ensimmäinen rakkaus. Unissa elämme muka tätä päivää, hän on jo eri näköinen ja selvitämme asioitamme, fiilis on niin hyvä, että vie pohjan taas kerran näiltä muilta suhteilta ja jostain syystä nostaa tunteet ja surun edelleen pintaan. Tiedän ja vihaan sitä ajatusta, että vaikka olen tehnyt töitä, päässyt yli, mennyt eteenpäin, löytänyt uusia, niin miksi yhä edelleen vanhat asiat himmentävät uudet. Miksi ikuisesti palaan vain käsittelemään asiaa, mikä ei muutu. Miksi alitajunta taistelee vastaan. Miksi sallin sen itselleni, etten pysty uusiin suhteisiin, kun en tietoisesti niitä valitse. Eikö koskaan pääse irti ja jos pääsee, niin miten..? Ei kukaan uusi ansaitsisi tulla verratuksi johonkin ihmiseen, jota ei edes elämässäni ole. Ja silti niin käy.
unet pilaavat tunteeni
ikuisesti..
0128
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.