unet pilaavat tunteeni

Taustalla vuosia sitten vanha ns. elämäni rakkaus, josta mitään ei koskaan tullut, todella vaikea vuosia kestänyt luopuminen, sureminen ja toipuminen ja eteenpäin meno. Välissä pari suhdeviritelmää, jossa kuitenkaan ei tunteet riittäneet. Nykyään kaksi miestä, joista toiseen olen vuosien varrella lujasti kiintynyt ja nyt toiseen melkoisen ihastunut, ja jotakin mahdollisuuksia kehitellä suhdetta kumman tahansa kanssa. Mutta kun luulin juuri ihastuneeni uuteen, löytäneeni jäädyttämäni tunteet uudelleen, matto kiskaistiin jalkojen alta. Vuosien päästä uniin palaa tämä ensimmäinen rakkaus. Unissa elämme muka tätä päivää, hän on jo eri näköinen ja selvitämme asioitamme, fiilis on niin hyvä, että vie pohjan taas kerran näiltä muilta suhteilta ja jostain syystä nostaa tunteet ja surun edelleen pintaan. Tiedän ja vihaan sitä ajatusta, että vaikka olen tehnyt töitä, päässyt yli, mennyt eteenpäin, löytänyt uusia, niin miksi yhä edelleen vanhat asiat himmentävät uudet. Miksi ikuisesti palaan vain käsittelemään asiaa, mikä ei muutu. Miksi alitajunta taistelee vastaan. Miksi sallin sen itselleni, etten pysty uusiin suhteisiin, kun en tietoisesti niitä valitse. Eikö koskaan pääse irti ja jos pääsee, niin miten..? Ei kukaan uusi ansaitsisi tulla verratuksi johonkin ihmiseen, jota ei edes elämässäni ole. Ja silti niin käy.
0128
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


ikuisesti.. kirjoitti:

Taustalla vuosia sitten vanha ns. elämäni rakkaus, josta mitään ei koskaan tullut, todella vaikea vuosia kestänyt luopuminen, sureminen ja toipuminen ja eteenpäin meno. Välissä pari suhdeviritelmää, jossa kuitenkaan ei tunteet riittäneet. Nykyään kaksi miestä, joista toiseen olen vuosien varrella lujasti kiintynyt ja nyt toiseen melkoisen ihastunut, ja jotakin mahdollisuuksia kehitellä suhdetta kumman tahansa kanssa. Mutta kun luulin juuri ihastuneeni uuteen, löytäneeni jäädyttämäni tunteet uudelleen, matto kiskaistiin jalkojen alta. Vuosien päästä uniin palaa tämä ensimmäinen rakkaus. Unissa elämme muka tätä päivää, hän on jo eri näköinen ja selvitämme asioitamme, fiilis on niin hyvä, että vie pohjan taas kerran näiltä muilta suhteilta ja jostain syystä nostaa tunteet ja surun edelleen pintaan. Tiedän ja vihaan sitä ajatusta, että vaikka olen tehnyt töitä, päässyt yli, mennyt eteenpäin, löytänyt uusia, niin miksi yhä edelleen vanhat asiat himmentävät uudet. Miksi ikuisesti palaan vain käsittelemään asiaa, mikä ei muutu. Miksi alitajunta taistelee vastaan. Miksi sallin sen itselleni, etten pysty uusiin suhteisiin, kun en tietoisesti niitä valitse. Eikö koskaan pääse irti ja jos pääsee, niin miten..? Ei kukaan uusi ansaitsisi tulla verratuksi johonkin ihmiseen, jota ei edes elämässäni ole. Ja silti niin käy.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu