Tapaus: Parisuhdeterapia ei auta ja sitten...
Puoliso ilmoittaa, en voi hyvin, en enää rakasta sinua vaikka kaikkeni yritän. Minulle on lisäksi vastusteluista huolimatta alkanut kehittyä tunteita työkaveriini. Erotaan ennen kuin petän. (Ensin erotaan, sitten vasta... -sanonta)
Tai
Puoliso esittää että kaikki olisi hyvin ja samalla kuolee sisältäpäin, ei ehdota eroa koska sinä hajoaisit, mahdolliset lapset kärsisivät ja koska sinä rakastat häntä niin. Kaipaa työkaveriaan ja laittaa sinun onnen omansa edelle. (No ens elämässä sitten... -sanonta)
Tai
Että hän hajottaa sinut, eroatte, jatkaa yksin tai edellä mainitun työkaverin kanssa.
Missään kohtaa ei ole mielestäni petetty, tunteet pääsivät syntymään koska puolisoon kohdistuneet tunteet ovat laimentuneet/kuolleet eikä niitä voi väkisin ylläpitää, työkaveri ei ole se ongelma vaan seuraus.
Tai
Puoliso antaa tunteiden viedä, pettää, tulee järkiinsä, ei jää kiinni, jättää työkaverin ja jatkaa esittämistä.
Tai
Pettää, jää kiinni. Annat anteeksi tai et ja puoliso lähtee yksin tai työkaverin kanssa.
Tai
No näitähän on. Mikä on se ydinongelma tässä? Miten asiat menisi niin että kaikki päättyisi onnellisesti kaikkien osalta?
Puoliso ilmoittaa, en voi hyvin, en enää rakasta sinua vaikka kaikkeni yritän. Minulle on lisäksi vastusteluista huolimatta alkanut kehittyä tunteita työkaveriini. Erotaan ennen kuin petän. (Ensin erotaan, sitten vasta... -sanonta)
Tai
Puoliso esittää että kaikki olisi hyvin ja samalla kuolee sisältäpäin, ei ehdota eroa koska sinä hajoaisit, mahdolliset lapset kärsisivät ja koska sinä rakastat häntä niin. Kaipaa työkaveriaan ja laittaa sinun onnen omansa edelle. (No ens elämässä sitten... -sanonta)
Tai
Että hän hajottaa sinut, eroatte, jatkaa yksin tai edellä mainitun työkaverin kanssa.
Missään kohtaa ei ole mielestäni petetty, tunteet pääsivät syntymään koska puolisoon kohdistuneet tunteet ovat laimentuneet/kuolleet eikä niitä voi väkisin ylläpitää, työkaveri ei ole se ongelma vaan seuraus.
Tai
Puoliso antaa tunteiden viedä, pettää, tulee järkiinsä, ei jää kiinni, jättää työkaverin ja jatkaa esittämistä.
Tai
Pettää, jää kiinni. Annat anteeksi tai et ja puoliso lähtee yksin tai työkaverin kanssa.
Tai
No näitähän on. Mikä on se ydinongelma tässä? Miten asiat menisi niin että kaikki päättyisi onnellisesti kaikkien osalta?
Vastaukset 55
Vanhimmat
Tai
Rakastuu työkaveriin. Jatkaa suhdetta salassa, koska ei halua hajottaa sinua, mahdollista perhettä.
Kuuöostaa siltä, että älykäs nainen on nainut tyhmän , iehen.Miehellä jyölää älykkyyden sijaan muut asiat.En sano pahalla.Ei kai kaikkia ominaisuuksia voi valita..
"kuolee sisältäpäin" eli kakkonen turboimee kaiken hyvän pois luottavaisen ihmisen parisuhteesta. Hyi helvetti.
No älä nyt viitti!
Kakkonen ei "turboime" eikä tee mitään muutakaan, jollei pettäjä anna hänelle lupaa tulla elämäänsä. Mistä teitä riittää, jotka ajattelevat näin?!
Onko sinunkin rinnaltasi ihan väkisin "viety" kiltti ja kunnollinen perheenisä ja "turboimetty" pois sinun elämästäsi kaikki hyvä?
Tai niin, että kakkosen jäljiltä miehen mielenterveys pettää. Vaimolle, joka niin kovasti rakastaa, mutta joka alun pitäenkin valittiin takarivistä ja ihan säälistä, jää rakastettavaksi mies, jota ei enää halua enempää hajottaa. Näki miehen mielen hajoamisen kaksoiselämän aikana ja tuntee miehensä ja hänen historiansa niin hyvin, että tietää, ettei hänen psyyke kestä enää rakkaan perheensä menettämistä. Siksi se typerä ja tyhmä vaimo jaksaa jatkaa, koska hänen sydämensä on avarampi kuin kanssasisarien sydän.
Kakkosta ei kukaan pakota menemään väliin. Jos arvostaisi toisten parisuhdetta ja yleensä naisia, niin ei buustaisi itseään epäterveellä suhteella toisen puolisoilla... ainakaan kovin pitkään itsetutkiskelun jälkeen vaan ymmärtäisi tekevänsä väärin. On kakkosellakin omatunto ja arvot, eikä niihin kuulu että heitä petetään väittäisin vahvasti.
Mun mielestä on väärin syyttää jotain parisuhteen ulkopuolista ihmistä sen rikkomisesta. Sen rikkoo vain ne parisuhteessa olevat. Miksi et peräänkuuluta pariskuntien omaatuntoa ja arvoa? Miksi vain vieraat ihmiset syyllistetään tällä palstalla jatkuvasti?
Totuushan on se, ettei kukaan pakota kakkosta olemaan kakkonen. Se on ihan vapaaehtoista. Jotkut joutuu siihen tilanteeseen kuitenkin tietämättään. Siksi että se varattu valehtelee olevansa vapaa.
Kukaan ei myöskään pakota ketään parisuhteessa olevaa pettämään. Sekin on vapaaehtoista. Mun mielestä parisuhteessa olevilla on suurempi vastuu pitää kiinni omista arvoistaan, olla toisen luottamuksen ja kunnioituksen arvoinen. Tämän kun ne parisuhteessa olevat muistaisi eivätkä unohtaisi olevansa varattuja.
Onko sun mielestä vapaan ihmisen tehtävä toimia varattujen moraalinvartijana? Onko aina epäiltävä ja udeltava, onko mukava ihminen vapaa? Eikö koskaan voi luottaa kehenkään vieraaseen? On maailma mallillaan, jos koko ajan pitää epäillä.
Enpä usko, että ne kakkoset, jotka erehtyvät suhteeseen varatun kanssa tietämättään liikkuisi, ilkkuisi ja vakuuttelisi tyhmyyttään näillä palstoilla. Hän häpeäisi omaa tekoaan ja sinisilmäisyyttään.
Palstan kaikkitietävät ja itseriittoiset kakkoset ovat juuri niitä, jotka katsovat oikeudekseen osallistua ulkopuolisena miehen parisuhteeseen. He hokevat, hokemastakin päästyään, että vika/syy on miehen parisuhteessa. Ja eiväthän he tee mitään väärin...ei muuta kuin hajoittavat perheitä!
Nyt näitä lukiessa tulee mieleen, että nykyiset ja helposti kakkoseksi ryhtyvät ovat todella nuori ja kokemattomia. Kieli heillä ainoastaan on nokkavan terävä!
Nuorempi ikäluokka varsinkaan ei piittaa moraalisäännöistä, vaan heille kuuluu kaikki heti ja nyt.
"Mun mielestä on väärin syyttää jotain parisuhteen ulkopuolista ihmistä sen rikkomisesta."
Mun mielestä on väärin ryhtyä suhteeseen parisuhteessa olevan kanssa.
Suoraselkäinen ihminen ei tee niin täysin riippumatta sen parisuhteen tilasta tai sen osapuolten edesottamuksista.
Mieshän sen PERHEENSÄ hajottaa. Perhe on hänen eikä kenenkään ulkopuolisen.
Millaisia ovat miehet jotka ryhtyvät pettäjiksi? Vanhoja ja kokeneita vai nuoria ja kokemattomia? Missä heidän moraali?
Vastuu miehen tekemisistä on vain ja ainoastaan hänellä itsellään. Jos yksikään mies ei petä niin yhtään kakkosta ei ole olemassa. Teko lähtee aina miehestä. Miksi mies ei halua ajatella asemaansa vaimonsa puolisona vaan pettää häntä?
ei niin ole oikein - eikä oikein ole se että parisuhteessa oleva aloittaa suhteen toisen kanssa kun puolisonsa ja jos puolison kanssa ei enään halua olla, tekee reilun teon ja lähtee menemään ennenkuin...
Koska rakkaus ja halu olla toisen kanssa ovat muuttuneet välinpitämättömyydeksi.
Kyse voi olla myös naisesta. Puoliso.
No näissä kaikissahan on oletuksena se, että puoliso on rakastunut siihen toiseen. Näinhän ei useimmiten ole. Varsinkin miehet tuppaavat vaan haluamaan vierasta, naiset sen sijaan useammin rakastuvat siihen toiseen. Silloinkin jos molemmat ovat varattuja, niin se nainen saattaakin erota, mutta mies taas jää liittoonsa.
Meillä meni toisinpäin. Ex-mies ihastui varattuun naiseen ja jätti perheensä. Nainen kuitenkin jäi miehensä luo. Nainen halusi vain vaihtelua mutta ex-mieheni otti asian liian tosissaan.
Eipä asialle enää voinut mitään. En halunnut miestä takaisin vaikka yhteistä elämää oli takana 30 vuotta.
Ydinongelma taitaa olla siinä, että puolisot eivät vain sovi toisilleen. Ei siinä auta pariterapiat tai mitkään, jos puolisot ovat epäsopivat toisilleen.
Miten perustelet epäsopivuuden?
Arvomaailma aivan eriparia. Intressit eriparia. Toinen on avoin, ja haluaa keskustella, toinen täysin sulkeutunut, toinen sosiaalinen toinen pirtin lämmittäjä jne.
Epäsopivat ja Eripari sukka; jopa taas yksi bulshit. en usko, että kukaan menee naimisiin täysin tuntemattoman ihmisen kanssa. Naimisiin mennään rakkaudesta ja siitä, että luotetaan ja arvostetaan toista. Rakastuneena on se toinen maailman ihanin, kaunein/komein, viehättävin, sosiaalisin ja kaikella tavalla juuri itselle sopiva. en usko avioliittoa perustettan muuilla perustein koska aviolitto solmitaan kun halutaan perustaa perhe ja silloin on todella valittu se paras jonka haluaa lastensa toiseksi vanhemmaksi.
Jjos jossakin vaiheessa alkaa väittään että meni naimisiin väärän ihmisen kanssa niin silloin on väittäjässä vika.
ensinnäkään kaikki ei mene naisimisiin rakkaudesta, naimisiin voidaan mennä myös vähän niin kuin "eksyksissä", "eipä tullut sen enempää mietittyä" jne. jne. Toiseksi kaikki eivät halua lapsia (isiksi tai äideiksi), joten kumppani valitaan aivan muiden kriteerien perusteella. komanneksi ihmiset muuttuvat ajan ja elämän edessä, ajat muuttuvat, tilanteet muuttuvat, ja vain ne voittavat, jotka ovat valmiita muutoksiin, pitävät positiivista asennetta ja oikeanlaista tahtoa muutoksiin, jotta voivat itse vaikuttaa mahdollisimman paljon tuleviin pakollisiinkin muutoksiin.
Muutosvalmis, asiasta on tehty tutkimus ja kirjoitettu useitakin kirjoja erään ruotsalaisen psykoloogin toimesta.
Esilletuomasi asiat ovat vain osa siitä Bulshitistä joista tehdään tekosyitä pettämiseen ja eroon.
Tottakai tulee elämässä vastoin käymisiä mutta avioliittovalassahan luvataan TAHTOA rakastaa niin myötä- kuin vastoinkäymiseissä. Siksipä ihmettelen valtavasti väitettäsi , että joku menisi naimisiin syystä,, että ollaan "eksyksissä"
Silloinhan voisi myös väittää, että ne petturit jotka avioidutuaan kakkosesnsa kanssa alkavatkin haikailla exäänsä ja katuvat tekoaan, olleen "eksyksissä" naimissiin mennessään petturikaverinsa kanssa. Luulen, että yksikään ykkösöitynyt kakkonen ei halua kuulla, eikä hyväksyä tuollaista selitystä kun joutuu itse petetyksi.
Kakkonen yleensä luulee olevansa petturin pelastaja huonosta avioliitosta.
Tunteet ei katoa vaikka luulee niiden kuolla, on täyisn itsestä kiinni antaako tunteiden kuolla. Meneekö siitä mistä aita matalin. Elämän aikana tulee je menee ihastuksia, itse pidän niitä elämän suolana, mutta niihinn ei pidä jäädä kiinni ei pidä antaa niille liian suurta tilaa elämässä.Lentäähän lintukin yli pääni mutta ei tee siihen pesää.
Ihminen joka pettää, pettää myös uudessa liitossa sillä hän löytää siihen aina syyn, Hän ei huomaa katsoa peiliin. Petturi on unohtunut, että avioliitto on aina tiimityö ja sitä pitää hoitaa yhdessä.
Kyllä se kuule on niin, että myös "kasvetaan erilleen", muututaan eri suuntiin, huomataan haluavan puolison kanssa keskenään eri asioita kuin kaksikymmentä vuotta aiemmin jne.
Ja ne tunteetkin kuolee, usko pois. Jos itse vain yksipuolisesti yrittää koko ajan, että keskustellaan asioista, mutta toinen sanoo aina, että ei kiinnosta ja lähtee huoneesta pois. Jos itse haluaa läheisyyttä, johon toinen aina toteaa, että "älä lääpi, pannaan nyt vaan!". Esimerkkejä riittää, mutta nämä ihan omasta elämästä.
Ehkä menin alkujaan läpi "väärän" ihmisen kanssa. Oltiin nuoria, 16-vuotiaita, ja tuntui hyvältä, kun oli joku joka tykkäsi minusta. Sitten sitä tottui yhdessä olemiseen ja olihan niitä yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Varmaan rakastinkin, aikanaan, jollain tavalla.
En voisi toivoa lapsilleni parempaa isää, ja jollekin toiselle naiselle joskus, hän tulee olemaan erinomainen kumppani, mutta meidän homma ei vain toiminut loppuelämää.
No tämä on jo varma tapaus. Eikä tuossa ole mitään tehtävissä jos toinenkin vain kävelee huoneesta pois, edellyttäisi vastaantulemista jos haluis edes yrittää.
No voi vittu onpa huijaus mennä naimisiin koska "ajelehtii", miten tyhmä pitää olla tuossa tilanteessa, ehkäs e vain nyt tuntuu siltä jälkeenpäin, ai saakutti miten törkeetä ajelehtia mukama vahingossa avioliiton satamaa..ettei olis mies kyseessä, niillehän kaikki on sallittua! Ehkä sille toiselle, kannattais sanoa että en oo sua rakkaudesta valinnu et tää on sitten kumppanuusliitto. Rehellisyys näissä asioissa! Kuulostaa vähän siltä että tollanen ihminen ei ole vastuullinen kyllä elämään kenenkään kanssa, jos ei kunnioita toista sen vertaa et sanois vastuullisesti suoraan että näin tää menee, olen sun kanssa amteriaalisista syistä, eikä esitä marttyyriä ja olevinaan "uhraudu" liittoon jonkun kanssa huoh, mikä yli-ihminen tosiaan...........
Sirunen olet pihalla kuin lumiukko. Uskotko itsekkään omia juttujasi? Sinä olet jäänyt jankkaamaan tätä avioliittolupausta, etkö muuta keksi. Eikö sulla ole mitään muuta annettavaa puolisollesi kuin tämä joskus annettu lupaus? Et todellakaan ole kartalla missään tilanteessa! Jatka vain toisen syyllistäminen, haukkuminen, kieroilu ja tekopyhyys, niin hyvää tulee1
Näinhän se on. Vaikka kuinka tahtoisi ja lupaisi, ei se vaan mene aina niin. Tai voit toki tahtoa vaikka kuinka, ja hakata päätäsi seinään, vain koska joskus on luvattu tahtoa ja tahdottu luvata. Mutta pään seinään hakkaaminenkin saattaa joskus päättyä siihen, että pää hajoaa, ei seinä.
Saa sitä tahtoa ja itse luvata mutta kun se mies menee toisen kelkkaan, ei siinä auta enään mikään. Jätetyn tulisi ottaa oma elämä haltuun, eikä jäädä elämään sen varaan, että pettäjä pettää myös kakkosta. Elämästä puuttuu tärkein, se sisältö, jos eteenpäin johtava voima on odottaa pettäjän pettävän ykkösöitynyttä kakkosta.
niin totta
"Arvomaailma aivan eriparia. Intressit eriparia. Toinen on avoin, ja haluaa keskustella, toinen täysin sulkeutunut, toinen sosiaalinen toinen pirtin lämmittäjä"
Ja sitten kun kaksi näin erilaista ihmistä tapaavat, niin on aivan selvä, että he eivät myöskään ryhdy parisuhteeseen - eikös vain? Ei kai kukaan niin tyhmä ole?
Eikä kukaan fiksu ihminen ylipäätän ryhdy parisuhteeseen ennen kuin on oppinut tuntemaan toisen niin, että tietää okohtaavatko arvot vai ei - eikö niin?
Ihan ok, mutta pysy erossa muiden naisten parisuhteista eläkä mene niihin härkkimään. EI ole sun tehtävä arvioida jonkun muun suhteen tilaa. Sitä paitsi erittäinkin epävarmaa että joku haluaisi yhtä paljon eroon miehestään kuin sinä.
Ja sinä typerä ämmä et keksi muuta sanottavaa vaikka vastaat rekatulle. Kakkosten ainoa pointti on oikeasti se, että heillä on oikeus olla ja rikkoa jonkun muun naisen parisuhde.
Olet pahasti hukassa ja loisimassa toisen parisuhteen elinvoimaa pois ymmärtämättä osuuttasi.
Hullumikähullu: Älä hikeenny.
Kerroin pettämisestä ja avioreoista tehdyistä tutkimuksista joista on kirjoitettu useampia kirjoja. Ne ei ole minun päässä syntyneitä ajatuksia.
Miten se laulu nyt menikään, " tiedäthän, rakkahin polku esteitä etehen , voimme yhdessä ne voittaa kun kuljemme vain tiemme yhdessä ain, näin rinnakkain." Jotenkin niin ja se sanookin kaiken.
Muuten se "joskus annettu lupaus" pitää olla jokaisessa avioliitossa nykypäivää. mikis muuten luulet, että jotkut parit haluavat uusia vihkivalojaan?
"... tuntui hyvältä, kun oli joku joka tykkäsi minusta."
Just niin, ja ei kun naimisiin. Eipä ihme jos ero tulee sitten kun huomataan, että eihäm meillä ole koskaan ollutkaan mitään yhteistä yhteisestä arvomaailmasta puhumattakaan.
Eli tämä vaitteesi on täysin höpö höpöä: "Kyllä se kuule on niin, että myös "kasvetaan erilleen", muututaan eri suuntiin, huomataan haluavan puolison kanssa keskenään eri asioita kuin kaksikymmentä vuotta aiemmin jne."
Jos kahden aikuiseksi kasvaneen ihmisen arvot kohtaavat, niin sellaista muutosta ei tapahdu, että "kasvetaan erilleen". Mutta jos menäänä viivana yhteen sen kanssa joka vähänkin osoittaa huomiota, niin se on aivan arpapeliä kuinka käy.
Tästä syystä siis tutustutaan toiseen ihmiseen ensin; kunnolla jo ennen kuin edes mennään sänkyyn. Vasta sitten kun elämän arvot on ovat kohdallaan, "testataan", että toimiiko suhde myös sangyssä. Ei toisin päin.
"Vaikka kuinka tahtoisi ja lupaisi, ei se vaan mene aina niin. "
Totta kai menee! Meteoritti voi pudota päähäsi etkä sinä voi sille mitään. Mutta itse antamasi lupaukset sinä voit pitää - se on yksinkertainen valinta. Selvää on, että ei pidä antaa sellaisia lupauksia, joista tietää, että ne eivät ole kivoja.
Hyvä, nimimerkki "sirunen"!
Puhut todella asiaa.
Tästä näkee, että sinulla on jo elämänkokemusta ja näkemystä:
"Tunteet ei katoa vaikka luulee niiden kuolla, on täyisn itsestä kiinni antaako tunteiden kuolla. Meneekö siitä mistä aita matalin. Elämän aikana tulee je menee ihastuksia, itse pidän niitä elämän suolana, mutta niihinn ei pidä jäädä kiinni ei pidä antaa niille liian suurta tilaa elämässä.Lentäähän lintukin yli pääni mutta ei tee siihen pesää."
"...mutta kun se mies menee toisen kelkkaan, ei siinä auta enään mikään."
Ensinnäkin: täällä on tarkoitettu sitä, että molemmat pitävät lupauksensa, ja erityisesti peräänkuulutetaan sitä, että pettäjän olisi pitänyt pitää lupauksensa.
Toiseksi: jos mies tai vaimo menee "toisen kelkkaan", niin kyllä sille voi ja paljon voikin. Hänet on pistettävä ottamaan vastuu teostaan. Hänen on kohdattava tekonsa vaikutukset. Jos joku kutsuu sitä kostoksi, niin kutsukoon, mutta pettäjän on, kuten kaikkien muidenkin rikollisten, saatava oppia, että teoilla on seuraamuksia.
Tästä on se hyöty, että joskus pettäjä herää harhoistaan ja ottaa lusikan kauniiseen käteensä ja liitto on vielä korjattavissa ja vaikka ei olisikaan,niin hän ehkä oppii seuraavaa liittoaan varten siitä jotain. Yksikään rikollien ei saa päästä kuin koira veräjästä.
älä nyt viitsi "sellaista muutosta ei tapahdu että kasvetaan erilleen"..
jos olet alle 30v ja noin ajattelet ok, mutta jos olet 40 ja noin ajattelet - täyttä potaskaa - herää!
muutoksia tapahtuu ihmisissä ystävissä ja puolisoissa. itse huomasin syksyn aikana että yksi parhaista ystävistä oli muttunut todelliseksi materialistiksi - täydellisesti sitä vastaan mitä mä ajattelen ja noh ex.. viittinkö edes mainita, ei välittänyt enään puhua mistään... tuolla yllä mainittiin että jos itse tekee suhteen eteen kaiken ja toinen "vislailee mennessään" - kannattaa nostaa kissa pöydälle, rohkeasti ja keskustella, siis pakottaa keskustelemaan ja kattoa miten käy
Tuo on varmasti pitkälti totta, että "kun kahden aikuiseksi kasvaneen ihmisen arvot kohtaavat, niin sellaista muutosta ei tapahdu, että kasvetaan erilleen". Tai voi tapahtua, jos lakataan arvostamasta kumppania ja parisuhdetta. Mutta minä kirjoitinkin tilanteista, joita on pilvin pimein, että mennään yhteen jo paljon ennen aikuisuutta, totutaan toiseen ja mennään naimisiin.
Minusta asia on taas juuri toisin päin. Ensin tulevat ne kiinnostuksen herättävät asiat, joiden vuoksi lähdetään parisuhteeseen, ja vasta parisuhteen myötä toiseen voi tutustua niin hyvin, että voi tietää, miten arvomaailmat yms. kohtaavat.
Helppoa, hyvin helppoa.
1. seurustele ja tutustu toiseen ennen avioliittoon menemistä. Vältyt monelta ikävältä yllätykseltä.
2. hoida sitten sitä suhdettasi. Joka päivä.
3. ole aina avoin. Kohtaa ja käsittele ongelmat kun ne vielä ovat pieniä
4. älä ikinä petä vaikka mitä tapahtuisi, älä koskaan valehtele, älä jätä toista yksin
5. jos kaikesta huolimatta homma ei onnistu eikä terpiatkaan auta, ja jos kodissa on laåpsia, niin älä riko kotia, älä petä lupausta, lusi se, mihin olet ryhtnyt. SE on sinun elämäsi ja kohtalos, Tyydy siihen, minkä olet itse valinnut. Suomessa ei pakoteta solmimaan liittoa.
Ei pakoteta solmimaan liittoa, mutta ei myöskään pakoteta pysymään epätyydyttävässä liitossa, onneksi.
"Ei pakoteta solmimaan liittoa, mutta ei myöskään pakoteta pysymään epätyydyttävässä liitossa, onneksi. "
Missä ihmeen epätyydyttävässä liitossa!?
Ei synny mitään epätyydyttäviä liittoja kun toimii kuten "helppo homma" kirjoitti.
Epätyydyttävä liitto syntyy vain jos sellaisen ehdoin tahdoin itselleen haluaa ja sitten sellaisessa varmaan haluaa olla kun on sellaisen halunnutkin.
Voi elämä, että olet mustavalkoinen. Ilmeisestikään et ole koskaan elämässäsi kohdannut juuri kynnen katkeamista suurempia vastoinkäymisiä!
Yksi vaihtoehto jäi pois.
Erotaan ja ollaan yksin niin kauan että oppii tuntemaan itsensä.
Eikä heti oteta laastarisuhdetta.
Miksi kuvitellaan että aidan toisella puolella asiat olisivat paremmin?
Tunne itsesi ja arvosta muita. Fakta on myös se, että monissakin tapauksissa on ruoho paljon vihreämpää ja maukkaampaa aidan toisella puolella. Jotkut ihmiset ovat niin helve..in katkeria, negatiivisia, aina arvostelemassa muita jne. Kuka sellaista kestää, haluaa?
Tässä esimerkissä puolisolle oli jo ehtinyt kehittyä tunteita työkaveriin.
Tai
Puoliso ilmoittaa haluavansa muuttaa erilleen ja miettiä mitä elämältä haluaa. Eron aikana hän huomaa kaipaavansa takaisin liittoonsa tai huomaa eron/työkaverin olevan juurikin se oikea valinta.
oletan että et ajattele vain seksiä ja käy panemassa työkaveria selän takana
Siis... koska meillä muilla on takanamme useita vuosia kestäneitä suhteita ja ehkä meistä monet ovat jo tehneet nämä samat,.... että okei lähdetään siitä huonosta suhteesta ja vaihdetaan uuteen. Menee hyvin intohimon puuskassa se parivuotta mutta jo alusta hiipii ajatus että vittu, tästäkin puuttuu jotain olennaista, pikkasen kaivataan jopa sinne entiseen....vaikka ei takas enää meniskään siellä oli ehkä "jotain" mitä uudessa suhteessa joutuu taas alottaa alusta, se työ mikä oli jo tehty.... ne piirteet toisesta kun piirtyy pikkuhiljaa joka suhteessa..... siinä sitten huomaa että on kahlannu läpi useita, parin vuoden, lopulta epätyydyttäviä suhteita läpi ja huomaat olevasi täysin tyhjä ja susta tuntuu.... että sä olet siihen yksin syypää.... Mitä, luuletko että tuollaisen jälkeen jaksaa vielä uskoa rakkauteen? Mitä luulet?
Kunnon tutustuminen ennen suhteeseen ryntäämistä, suoraan toisesta suhteesta, ei todellakaan asia jota muutenkaan haluais enää kokea edes itse.Ei pitäis olla mikään kiire, se uusi varmaan ymmärtää mikä on tilanne vaikka vuosia.
juuri tuo suhteesta suhteeseen pomppiminen aiheuttaa noita eroja, särkyneitä untelmia .. ei osata olla yksin, jos vaikka harjottelisi sitä - tajuaa että "ihmisarvo" ei ole se että on puoliso...
tuon kun tajuaa - uskaltaa etsiä sitä joka vastaa sitä niin "unelma puolisoa" kun mahdollista, hyvine ja huonoine puolineen... kun tuollaisen löytää, tykkää ja joku päivä rakastaa ei tarvitse kummankaan toisen olan yli vilkuilla...
Kuulostaa ensin hyvältä, mutta minun mielestä tuo ajatuksen noudattaminen merkitsee sitä, että kokeillaan vähän kaikkia. Joistakin kokeiluista taas jäädään kiinni ja perhekriisi ajaa senhetkisen kokeilun syliin. Varmaan helpointa, mutta lopulta ehkä todella huono vaihtoehto.
>"- uskaltaa etsiä sitä joka vastaa sitä niin "unelma puolisoa"
jos ruoho on maukkaampaa, pitää olla myös vastuuta ja jäädä sinne, eikä kiusata omaa perhettä...
Olettaisin että tuo lähtijä tietäisi todella että omassa suhteessa ei ole enää mitään tehtävissä ja että on todella rakastunut tähän työkaveriin ja tunne on molemmin puolinen. Silti .. pettäminen ei ole oikein. Keskustelun paikka. Mahdollisuus omalle puolisolle kertoa omat ajatuksensa mikä ei parisuhteessa toimi, voiko todella nähdä että oma suhde ei enää korjaantuisi, entä jos sittenkin niin kävisi, työkaverista tulisi ikävä pikku pelinappula, lapset kärsii ja yksi turha ero lisää. Lisäksi ongelmana on eron tuska joka tulee jokatapauksessa vaikka aloittaisi uudessa suhteessa, kestääkö uusi puoliso tämän? Entä jos oma olisi sittenkin ollu parempi, työkaveria on nähty vain työympäristössä ja naisten motiivina ukkomiehiä kohtaan on usein oman huono itsetunnon paikkaus, himo varastaa toisen oma. Tuossahan nyt molemmat, mies ja työpaikan nainen uskovat sellaiseen illuusioon että elämä on täydellistä satua, mitä se ei kuitenkaan ole. Onko asiassa sekoitettu himo ja tunteet? Onko miehellä oma kriisi?
Kerran jos toisen sen tekee. Suohteesta toiseen hyppäämisen. Mutta ei enää koskaan sen jälkeen. Etenkään jos huomaa miten huono idea se oli. Lopulta sekin. Peilistä ei katso enää sama ihminen. Sieltä katsoo takki tyhjänä oleva, liikaa parisuhteisiin uskonut, väsynyt, ja pettynyt ihminen. Mutta kokeilkaa toki jos on niin kiire. Saada sitä hyvää intohimoista seksiä, elää kerrankin vähän "reunalla", siitä vain. Jotain siitä silti jää, mitä ei koskaan sano ääneen. Surua ja pettymystä.
Mikään ei pääty koskaan niin että kaikki olisivat tyytväisiä. Jos toiselle kumarrat, näytät persettä toiselle. Ainoa hieman vähemmän huono vaihtoehto näistä huonoista on se että eroaa rehellisesti ennen pettämistä.
"Mikään ei pääty koskaan niin että kaikki olisivat tyytväisiä. Jos toiselle kumarrat, näytät persettä toiselle"
Kyllä, juuri näin - paitsi jos ei ole sitä toista!
Ja tässä onkin jutun ydin: pitää keskittyä siihen omaan parisuhteeseen, parisuhteeseen oman puolison kanssa. Ymmärtää, että arki on sitä oikeaa elämää ja sieltä löytyy todellinen onni. Jos jokin asia vaivaa, niin siitä keskustellaan puolison kanssa ja sovitaan parannuksista mitä ikinä sitten ovatkaan.
Jos tähän ottaa kolmannen (siis kakkosen), joutuu väistämättä jakamaan huomiota ja voimavaroja kahteen suuntaan ja se on aina pois toiselta mikä toisaalle on kohdennettu. Ja sitten ollaan tuossa pyllistystilanteessa.
Jos sitten on jo antanut "pirulle pikkusormen, niin todellakin ""Ainoa hieman vähemmän huono vaihtoehto näistä huonoista on se että eroaa rehellisesti ennen pettämistä. "
Mutta miksi ehdoin tahdoin sotkea elämänsä tuohon pisteeseen - sitä en todellakaan ymmärrä.