Olipa kerran nelikymppinen eronnut nainen, joka työasioissa tapasi mukavan, saman ikäisen miehen. Mies alkoi pitää yhteyttä, puhuttiin muutakin kuin työasioita. Nainen lähti miehen kanssa yksille ja vietti mukavan illan, joka päättyi hyvänyönsuukkoon naisen asunnon ovella.
Siinä tarina koko lyhykäisyydessään. Nyt minulla on sitten kimpussani kiukkuinen vaimo! Eilen tuli tulta täydeltä laidalta, olen kodinrikkoja ja tunteeton tyrkky, munahaukka, vamppi, miehen viejä, lutka... Tuossa osa nimityksistä.
Miehellä siis on vaimo - no hups vaan, mieheltä pääsi sellainen "pikkuseikka" unohtumaan! Vaimo ja pari teini-ikäistä poikaa... Nyt tietysti joku kysyy, miksen selvittänyt taustoja? No siksen, etten ollut aloittamassa minkäänlaatuista suhdetta tämän miehen kanssa. Pientä kipinöintiä ehkä ilmassa, ei mitään sen kummempaa. En tiedä, miksi perheellinen mies alkoi perääni soitella - oletin, että on vapaa tekemään niin, no... Eipä sitten ollutkaan.
En tarkkaan tiedä, miten vaimo pääsi selville miehensä illanvietosta eikä se nyt ole tässä oleellistakaan. Ottaa vain jumalattomasti päähän se, että minä olen tässä se lutka, joka vie toiselta tämän miehen! Sanoin vaimolle, etten ole itseäni tykö tehnyt enkä ketään viemässä minnekään. Vaimo siihen, että sen verran pitäisi toisen parisuhdetta kunnioittaa ja plaa plaa... Miten kunnioitat toisen parisuhdetta, kun et tiedä sen olemassa olostakaan?!?!
Olen totaalisen kypsä aiheettomaan syyttelyyn. Ensin tuli tekstiviesti, sitten soitettiin useamman kerran. Eilen sanoin, etten todellakaan halua enää ikinä kuulla tästä naisesta enkä sen puoleen miehestäkään.
Miksette te vaimot ja miehet puhu keskenänne asioista niin, ettei tarvitse kyliltä alkaa hakemaan syyllisiä! Kun exäni petti minua - siis oikeasti petti, olis seksisuhteessa toisen naisen kanssa - niin en minä sitä naista haukkumaan alkanut, vaan mieshän siinä väärin teki, kun "unohti" olevansa parisuhteessa! Eihän se helppoa ollut käsittää/uskoa, että mies pettää... Mutta se oli häneltä tietoinen valinta, ei ketään vasten tahtoaan viedä!
Siinä tarina koko lyhykäisyydessään. Nyt minulla on sitten kimpussani kiukkuinen vaimo! Eilen tuli tulta täydeltä laidalta, olen kodinrikkoja ja tunteeton tyrkky, munahaukka, vamppi, miehen viejä, lutka... Tuossa osa nimityksistä.
Miehellä siis on vaimo - no hups vaan, mieheltä pääsi sellainen "pikkuseikka" unohtumaan! Vaimo ja pari teini-ikäistä poikaa... Nyt tietysti joku kysyy, miksen selvittänyt taustoja? No siksen, etten ollut aloittamassa minkäänlaatuista suhdetta tämän miehen kanssa. Pientä kipinöintiä ehkä ilmassa, ei mitään sen kummempaa. En tiedä, miksi perheellinen mies alkoi perääni soitella - oletin, että on vapaa tekemään niin, no... Eipä sitten ollutkaan.
En tarkkaan tiedä, miten vaimo pääsi selville miehensä illanvietosta eikä se nyt ole tässä oleellistakaan. Ottaa vain jumalattomasti päähän se, että minä olen tässä se lutka, joka vie toiselta tämän miehen! Sanoin vaimolle, etten ole itseäni tykö tehnyt enkä ketään viemässä minnekään. Vaimo siihen, että sen verran pitäisi toisen parisuhdetta kunnioittaa ja plaa plaa... Miten kunnioitat toisen parisuhdetta, kun et tiedä sen olemassa olostakaan?!?!
Olen totaalisen kypsä aiheettomaan syyttelyyn. Ensin tuli tekstiviesti, sitten soitettiin useamman kerran. Eilen sanoin, etten todellakaan halua enää ikinä kuulla tästä naisesta enkä sen puoleen miehestäkään.
Miksette te vaimot ja miehet puhu keskenänne asioista niin, ettei tarvitse kyliltä alkaa hakemaan syyllisiä! Kun exäni petti minua - siis oikeasti petti, olis seksisuhteessa toisen naisen kanssa - niin en minä sitä naista haukkumaan alkanut, vaan mieshän siinä väärin teki, kun "unohti" olevansa parisuhteessa! Eihän se helppoa ollut käsittää/uskoa, että mies pettää... Mutta se oli häneltä tietoinen valinta, ei ketään vasten tahtoaan viedä!
Vastaukset 24
Vanhimmat
Vaikea uskoa, että jos nimenomaan työasioissa tapasitte, että et tiennyt häntä varatuksi. Kyllä työyhteisössä tälläiset asiat tiedetään ja tiedetään myös asiakkaidenkin asiat hyvinkin tarkkaan!
Enkä usko, että et niissä keskusteluissa koskaan edes kysynyt mieheltä hänen statuksestaan ja elämästään yleensä. Nelikymppisillä on kuitenkin jokaisella historiansa!
Varsinkin, kun itse olit jo petetty aikaisemmassa suhteessasi! Ja sen lopun olisit voinut jättää kirjoittamatta tällä palstalla sillä kukaan ei usko, että olitkaan petetty, kun se pettäminen ei sinua paljon koskettanut vaan ymmärsit, että kaikki vika oli puolisossas. Tai sitten sinulle oli yksi ja sama koko pettäminen ja toivoit jo eroa miehestäsi. Olit suhteessa ilman rakkautta!
Sait mitä tilasit!
Aika monessa työyhteisössä ollaan tekemisissä ihan vieraiden ihmisten kanssa pitkiäkin aikoja. Esimerkiksi minä keskustelen asiakkaideni kanssa kaikenlaisista asioista, mutta yksityiselämästä pysyn loitolla, koska siitä uteleminen nyt vain ei ole kohteliasta. Eivätpä asiakkaani tiedä minunkaan yksityisasioistani. On toki niitäkin ihmisiä, jotka tekevät heti suoria kysymyksiä henkilökohtaisista asioista, mutta onneksi tuollaisia moukkia on harvemmin tullut vastaan.
Olen vuosien varrella tavannut monen monta miestä, jotka vokottelevat ja jopa takertuvat, mutta unohtavat mainita kotona odottavan vaimon ja lapset. Ehkä heistä on kivaa olla elävinään sinkkuaikojaan uudelleen. Silläkin uhalla, että ennen pitkää siinä käy tavalla tai toisella huonosti.
On sen parisuhteessa olevan homma kertoa oma-aloitteisesti taustastaan. "Oletko sinä naimisissa" on sen verran ladattu ja monisäikeinen kysymys, että ainakaan minä en sitä mene kovin helpolla tekemään.
Aika paljon muuten keksit omiasi aloittajan kirjoituksen perusteella ja rupesit vielä syyttelemään arvailujesi varassa. Miksi olet noin vihamielinen? Mitä asenteesi heijastelee?
Ehkä olen kuullut liikaa näitä puolusteluja ja selittelyjä! En ole vihamielinen, mutta olen oikeudenmukainen ja inhoan yli kaiken pettämistä ja näiden kakkosten satuilua myötätunnon toiveessa.
Minulta ei heru myötätuntoa! Täältä uskotttomuuspalstalta saa helposti vertaistukea pettämisen puolustajilta!
Nim.merk. Ei koskaan petetty!
Sä et tajua, että on pilvin pimein miehiä, jotka juoksee vieraissa. Miehiä, jotka uuden ja kiinnostavan naisen tavatessaan unohtavat kertoa olevansa naimisissa. Miehiä, jotka valehtelee esim. olevansa eronneita. Mistä himputista voi tuntemattoman ihmisen siviilisäädyn heti tietää?
Jos työyhteisö on suuri, ei kaikkien yksityisasioita voi mitenkään tietää. Eikä kuulukaan tietää. Ne ei kuulu työpaikalle niin kauan kuin eivät vaikuta työntekoon. Itse tapaan työssäni paljon ihmisiä, myös oman työpaikan ulkopuolisia. Vuosien varrella heidän kanssaan on tullut juteltua vaikka mitä, mutta perhesuhteet jää keskustelujen ulkopuolella. Lapsistaan jotkut puhuu niinkuin mäkin. Siviilisäätyjen kysely ei mun mielestä kuulu asiaan.
Mä tapasin kerran mukavan miehen. Mies kertoi olevansa eronnut. Kertoi lapsistaan ja muutenkin elämästään. Mä luotin häneen. Tapailtiin pitkään muun kuin seksin merkeissä. Ja sitten kävi niinkuin Jesse Kaikuranta kertoo laulussaan. "Sinulla on perhe, kiitos kun sä kerroit. Vasta kun me vaatteita puetaan. Kun sait mut jo kokonaan..." Lopetin miehen tapaamisen.
Hänen vaimonsa sai tietää, että mies on mua tapaillut. Viestejä sateli, samoin puheluita. Yhteen vastasin että sun mies kertoilee kylillä vieraille naisille olevansa eronnut. Mä tunsin itseni todella tyhmäksi tuon kaiken jälkeen.
Josta johtuen nykyisin olen erittäin varovainen uusien tuttavuuksien kanssa. Liiankin. Jos mies kertoo olevansa eronnut, en usko hetkeäkään. Epäilen ja epäilen. Enkä uskaltaudu luottamaan kehenkään vieraaseen.
Voi kun vaimot tajuaisi, että mies on se pahis noissa tarinoissa yleensä. Eri asia, jos vieras nainen tietää miehen olevan varattu ja silti ryhtyy vehtaamaan hänen kanssaan. Silloin on samanlainen pa...ska kuin mieskin.
Parisuhteessa olevat miehet ovat HUORIA - pitäkää naiset tämä mielessänne!
Nyt se selvisi, että miksi niin paljon varatut pystyvät huiputtamaan joitakin naisia!
Tuossa muutama totesi, että ei ole hienotunteista mieheltä sitä statusta tiedustella...:)
No niinpä! Itse olin sinkkuna 10 vuotta lähellä keski-ikää, eikä yksikään mies minua pystynyt huijaamaan! Kyllähän ne ovat ihan normaaleja puheenaiheita aikuisten ihmisten kesken ja minäkin tapasin paljon miehiä eri yhteyksissä. Onko se niin, että jos on tarjontaa, niin on varaa valita?
Annoin varatuille potkut persuksille ja kehoitin menemään kotiinsa! Ehkä myös laajempi maailmankatsomus auttaa asiassa...
Hei "satua taas kerran"
Vai ei sinua ole koskaan petetty? Syy: koska sinä itse olet pettänyt! Jos et ole tehnyt niitä kumpaakaan, niin mitä sinä roikut täällä uskottomuuspalstalla? Onko identiteettiongelmia?
Tässä on se, että se pettäjä kuitenkin on vastuussa siitä, mitä muille kertoo sukupuolisäädystään ja se kolmas pyörä ei kuitenkaan voi sinkkuustodistuksia alkaa pyytämään kaikilta tapaamiltaan vastakkaisen sukupuolen edustajiltaan. On ihan reilua kysyä, että minkälainen perhe-/parisuhdekuvio toisella on, ennen kuin päätyy lähentelemään, mutta pakkohan siihen on voitava luottaa, mitä toinen vastaa. Menee muuten pirun mahdottomaksi koko pariutuminen...
Camo.....
Keskustelupalstoille on vapaa pääsy ihan jokaisella! Uskottomuuspalstallakin voi lukea ja kommentoida vaikka kumminkaima! Mitä se ulkopuolisille kuuluu?
Kaikki eivät ole pettäjiä, petettyjä tai kakkosia, kuten sinä näköjään kirjoittajilta vaadit.!?
Ilkeilysi karahti kiville ja se on ihan turhaa ajanhaaskausta!
Nykyaikana, kun kaikki huijaukset ovat yleisessä tiedossa kannattaa jokaisen teroittaa tuntoaistejaan eikä sulkea silmiään tosiasioilta.
Usein kakkoset eivät miehenkaipuussaan halua ainaakaan alussa nähdä eikä tietää sitä tosiasiaa, siitäkään huolimatta, että media ei muuta tee kuin rummuttaa pettureista ja salasuhteista.
Ei kannata olla narrattava!
Minkäs teet, jos mies kertoo kysyttäessä olevansa eronnut? Mistä sä sen voit tarkistaa, jos et miestä etukäteen tunne? Mitä kautta lähdet asiaa tonkimaan? En mäkään uskonut, että voin olla 40 akkana niin hölmö, että varatun kelkkaan lähden. Mulla ei hälytyskellot soineet missään vaiheessa.
Mutta nyt soi. En luota lähtökohtaisesti kehenkään.
Ai tämän edellisen kirjoittajan vikaa on nyt jokin...?
"Satua taas kerran" kirjoitti mielestäni varsin törkeästi aloittajalle. Miten hän voisikaan tietää "koko totuuden" aloittajan keissistä? Pidän uskottavana tarinana, koska itsekin olen törmännyt samanlaiseen.
Miksi on vaikeaa uskoa, että tapasimme työasioissa? En sanonut, että olemme suoranaisesti työkavereita, jolloin sopii olettaa, että tietäisin jotain sellaisen ihmisen taustoista, jonka kanssa työskentelen päivittäin. Ilmeisesti sinulla on sitten toisin, mutta kun olen töissä isohkossa yrityksessä, jossa on tapaan työkavereiden lisäksi niin asiakkaita kuin työnantajan yhteistyökumppanien edustajia, en todellakaan voi tietää kaikkien kotiasioita. Sanot asiantuntevasti, että "asiakkaidenkin asiat tiedetään hyvinkin tarkkaan"... No meillä ei todellakaan tiedetä eikä työaikaa ole tarkoitettu esim juuri asiakkaiden yksityisasioiden vatulointiin.
En todellakaan kysynyt mieheltä hänen siviilisäätyään, koska sinisilmäisesti lähdin ajatuksesta, ettei minua varattu mies lähesty. Mies soitteli minulle työasioita ja jutteli muuten mukavia siinä ohessa. Jossain sivulauseessa oli käynyt ilmi, että harrastamme samaa asiaa ja se osuus "muu" koskettelikin paljolti harrastusta. Kuten aloituksessani kirjoitin, en ollut aloittamassa suhdetta tämän miehen kanssa, joten eipä tullut mieleeni alkaa udella hänen siviilisäätyään. Hän oli minulle mukava ihminen, jonka kanssa jaoimme saman harrastuksen. Mies oli työmatkalla kotikaupungissani, kun pyysi minua yksille - ja sen noin 3 tunnin aikana, jonka hänen seurassaan vietin, ajattelin häntä hetkellisesti "miehenäkin" - siitä tuo aloituksessa mainitsemani "pieni kipinöinti".
Missä kohdassa sanoin, ettei exän pettäminen minua paljon koskettanut?! Teet jälleen omia johtopäätöksiäsi - ja täysin pieleen. Kyllä pettäminen kosketti ja kovasti - siitä kertoo sekin, että olen nyt, 5 vuotta eron jälkeen, edelleen yksin enkä ole tässä välilläkään seurustelua tms halunnut yrittää.
No, turha minun on tässä enempää taustojani valottaa, sinä näytät tietävän minua itseänikin paremmin, miten elämääni elän ja mitä ajattelen. Tuolla jäljenpänä kuulutat olevasi oikeudenmukainen... Miten se ilmenee? Teet lyhyen kirjoituksen perusteella omat johtopäätöksesi = että minä valehtelen ja olen haukkumiset ansainnut lutka, sekö sinusta on oikeudenmukaista? Miksi muuten vedät tähän nimityksen "kakkonen" mukaan? Missä vaiheessa minusta sellainenkin tuli?
Hienoa, ettei sinua itseäsi ole koskaan petetty. Siksi ihmettelenkin hyökkäävää suhtautumistasi aloitukseeni, jonka tein melkoisen mielenkuohun vallassa. Ilmeisesti pitää jatkossa riipustaa lappu kaulaan töissä ym, että pysykää kaukana minusta, toisten naisten aviomiehet!
Älä noista jeesustelijoista välitä. Tuomitsevat ja haukkuvat muita tasan niin kauan kuin omaan nilkkaan kopsahtaa. Kun nykaika on mitä on, pettäminen on helppoa. Tuokaan yksi, joka julistaa ettei ole pettänyt ja häntä ei ole petetty, ei voi mitenkään olla varma mistään muusta kuin omasta uskollisuudestaan. Hän ei välttämättä tiedä, josko hänen puolisonsa onkin se taitava pettäjä.
Mun mielestä on niin väärin, ettei voi ja uskalla luottaa kehenkään mieheen sen takia, että on joutunut petetyksi. Sitten kun kerran ajattelee, että nyt mä koetan mukavan miehen kanssa seurustella, niin hän paljastuu lopulta varatuksi. Se syö naista. Ainakin mua. Miehet saa ihan rauhassa mulle jutella baarissa mitä vaan, en usko kuitenkaan. Sääli. Menee pettävien pas...kojen takia hyvät naiset hukkaan.
Apn tarina lienee totta. Sitä vaan en ymmärrä että eikö hän osaa suorin sanoin kertoa vaimolle, että tuli itse KUSETETUKSI (juuri tällä sanalla, ap). Ap, kerrohan kun aikuisikäinen olet.jämäkästi tuolle vaimolle totuus, että mieskusetti kun antoi ymmärtää olevansa vapaa. Jos osaat puhua, niin eiköhän se vaimo osaa siirtää huudot siihen kohteeseen johon ne kuuluvat. Voi olla että et saa anteeksipyyntöä, joka sinulle vaimolta kuuluisi, mutta aikuinen joka itse käyttäytyy kuin fiksu aikuinen itse ei sellaista kaipaakaan.
Huh-huh, mikä kaamea haloo. Onko tuo aloittaja tosiaankin 40v.? Väljän suuvärkin perusteella voisi olla alaikäinen.
Mutta mitä opimme tästä tarinasta?
Opimme, ettei kannata olla liian "hienotunteinen" vaan tosiaan kysyä suoraan toisen siviilisäätyä. Tässä on tullut esiin aika hauska selitys, että puolitutun työsuhteen siviilisäätyä ei ole sopivaa kysyä, vaikka oltaisiin jo vaihdettu kielisuudelmia... No joo... heh.
Jos edettäisiin vastaisuudessa varovaisemmin? Nyt kun tiedetään että huijareita on liikenteessä. Nyrkkisääntönä, että pitää ainakin saada kohtelias kutsu toisen kotiin, ennen kuin siirtyy kielisuudelma-asteelle sun muuhun.
Mikä kiire teillä on? Puute vai mikä?
Itseensä luottava, tasapainoinen nainen/mies luottaa myös toisiin. Säälittävää lukea näiden joidenkin kirjoituksia, että epäilee kaikkea mikä liikkuu. Ota elämästäsi vastuu, ja mene teraupeutille, jotta pääset "ehjänä rantaan" itsesi kanssa. Se on itsestään vastuunottamista, että kehittää, vahvistaa itseään vaikka ammattilaisten tai ystävien tuella. Ei omaa itseään voi ulkoistaa toisten ihmisten tekojen uhriksi. En ihmettele yhtään, jos tulette petetyksi. Jotkut tälläkin palstalla pyörivät ovat aivan itsensä kanssa hukassa: haukutaan muita "leveästä suuvärkistä" (no mikä hän itse on?), epäillään kaikkia ja kaikkialla. Tottakai pettämistäkin mahtuu tähän maailmaan, mutta ei kaikki petä! Kyynisyys loistaa kauas.
Paras tapa ehkäistä "pettäminen" on kehittää itseään, olla tasapainossa itsensä kanssa, olla positiivinen ja sosiaalinen jne. Kuka mies tai nainen haluaa tällaista kultakimpaletta pettää? Ei kukaan muu kuin sarjapettäjät, mutta ne on oma lukunsa, ja onneeksi pieni prosentti maailman miehistä ja naisista. Jos aina syyttää vain toista, niin sillä varmasti varmistaa sen, että tulee jatkossakin petetyksi, jos kukaan edes huolii katkeraa ja kyynistä tyyppiä itselleen.
Kun on lusikalla annettu ei voi kauhalla ottaa1
..." vietti mukavan illan, joka päättyi hyvänyönsuukkoon naisen asunnon ovella."
Siinä suora lainaus eilen kirjoittamastani aloituksesta - kelaapa ketjun alkuun, jollet muutoin usko. Tämä ketjuhan on kuin lasten leikkimä "rikkinäinen puhelin".
Miten hyvänyönsuukosta tuli kielisuudelma? Ja se vaihdettiin nimenomaan illan päätteeksi ilman, että mitään muuta fyysistä kontaktia oli otettu. No aivan sama, mitä tässä selitän - vaikka totuus oli se, että ovella vaihdettiin nopea suukko, niin seuraavassa versiossa minulla oli käsi syvällä miehen housuissakin...
Olen tässä ketjun mittaan ollut valehtelija useamman kerran ja minua on nimitetty kakkoseksi. Eikö teillä oikeasti ole muuta tekemistä kuin miettiä, että mikäs tuokin nyt luulee olevansa, varmasti ei ole sitä, mitä sanoo olevansa.
Ilmeisesti sinä "Yhteenvetoa" ja aiempi "Satua taas kerran" odotatte minulta jonkinlaista anteeksipyyntöä, kun käyn täällä provoilemassa ja että tunnustan olevani lumppu, joka töikseen vamppaa toisten miehiä?
Oli ensimmäinen kerta, kun kirjoitin tälle foorumille mitään - ja myöskin viimeinen.
Olen järkyttynyt siitä, että minusta on tehty syyllinen, vaikka ainoa "virheeni" on ollut, että olen luottanut toiseen ihmiseen. No, riittää, että minä itse tiedän, miten juttu menee.
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta johdanto -nimimerkki ei kyllä ottanut sen enempää kantaa sinuun kuin muihinkaan tilanteisiin, totesi yleisenä "neuvona" pettämisen ehkäisemiseen. Näin minä sen käsitin. Olet oikeassa, että sinun kannattaa panostaa nyt itseesi, sen sijaan että roikkuisit täällä. Siis hyvällä.
"Itseensä luottava, tasapainoinen nainen/mies luottaa myös toisiin."
Totta puhuen, ei aikuisen tule olla ihan noin pyhän yksinkertaisen naivi. Kyllä nykyisin kannattaa olla varovainen. Huijareita on työpaikat, netti ja baarit pullollaan. Moraali vain on nykyisin sellainen, että "älä kysy, älä kerro" ja ei muuta kuin menoksi.
Ylempää lainattu: "Opimme, ettei kannata olla liian "hienotunteinen" vaan tosiaan kysyä suoraan toisen siviilisäätyä." Nimenomaan. Mikä estää luottavaa, tasapainoista aikuista pitämästä puoliaan ja ottamasta asioista selvää, ennen kuin sa huijarilta siipeensä?
Ota sentään jotakin opiksesi vaikka oletkin niin mahdottoman järkyttynyt. Ei nelikymppisenä eronneena saa olla noin luottava jokaisen innostuneen kaksilahkeisen suhteen. Olet vapaata riistaa, sillä yleisen käsityksen mukaan nelikymppinen eronnut elää puutteessa.
Ei siis enää mitään hyvänyönsuukkoja kotiovellasi ensitreffeillä. Ensin odotat illalliskutsua miehen kotiin ja tapaat hänen ystäväpiirinsä ja kenties sukulaisia. Jos ette malta odottaa niin se kertoo jotakin teistä ja suhteenne lyhyen tähtäimen laadusta. Kyllä pitäisi tuolla ikää hälytyskellojen jo soida.
luottamus ei ole sama asia kuin tyhmyys tai naivius. Ihminen voi luottaa toisiin, ja pitääkin luottaa, mutta tottakai jokaisella on myös niitä aisteja, tunneälyä hoksata, jotka rakentavat luottamusta toiseen tai epäluottamusta. Minä ainakin luotan niin kauan kuin toisin todistetaan.
No entäs sitten, jos on jo nimenomaan tavannut hänen kavereitaan, ja tavannut myös hänen veljensä, ja muita kolleegoja, ja kukaan ei ole inahtanutkaan mistään mitään. Päinvastoin, olen tuntenut oloni todella tervetulleeksi. Minua on otettu "avosylin vastaan", ja vieläpä kaverit ovat todenneet, että" piip olet tehnyt huippu löydön.."
Yrität tehdä aloituksessasi vaimosta hölmön! Kukaan nainen ei ole niin seko, että jos mies käy viattomasti työkaverinsa kanssa yhdellä, että alkaisi soitella perään. Tai sitten vaimo on joku lapsellinen parikymppinen sillä heiltähän voisi odottaa vaikka mitä. Tuskin nelikymppinen normaali ja fiksu nainen tekisi itseään naurunalaiseksi mokomalla soopalla?
Kyllä nyt aloittaja on keksinyt koko tarinan tai sitten valehtelee tosiasioista! Ja jos tarina olisi tosi, niin mistä vaimo olisi päässyt jutusta tietämään. Tuskin mieskään ravintolalaskua on vaimolle esitellyt!