Tsaarien hirmuvalta oli teloittanut virallisesti 3 932 ihmistä vuosina 1825–1917 laillisin oikeudenkäynnein, joissa ”puolustusasianajajilla oli ainakin saman verran puhevaltaa kuin syyttäjilläkin”. Leninin johdolla bolševikit ylittivät tämän määrän neljässä kuukaudessa (maaliskuuhun 1918 mennessä).[64] Tosin on huomattava se seikka, että suurin osa tsaarien tapattamista ihmisistä ei koskaan tullut viralliseen tietoon.[63] Bolševikit hyökkäsivät rajusti oppositiota vastaan, eikä Lenin estänyt lukuisten teloituksien toimeenpanoa.[65]
Liberaalien väliaikainen hallitus oli helmikuun vallankumouksen jälkeen lakkauttanut kuolemanrangaistuksen, vapauttanut poliittiset vangit ja julistanut sanan-, paino- ja kokoontumisvapaudet. Nämä vapaudet eivät kuitenkaan olleet kansalle hyödyksi kurjissa oloissa, jonka pitkittynyt sota ja nälänhätä loivat. Vallankumouksen jälkeen Lenin ei nähnyt syytä palauttaa näitä oikeuksia, koska se olisi voinut vahingoittaa nuorta kommunistihallintoa. Hänen kerrotaan aikoneen palauttaa nämä oikeudet myöhemmin, kun olot ovat tasaantuneet ja sosialismi toteutunut halutulla tavalla.[66]
Venäjä oli tsaarin johdolla käynyt edeltävien kolmen vuoden aikana sotaa, jossa oli kaatunut yli miljoona venäläistä. Suurin osa kuolleista oli pakkovärvättyjä rivimiehiä, joita käytettiin ensimmäisen maailmansodan taisteluissa lähinnä tykinruokana. Sodan suoraan ja välillisesti aiheuttamat siviilitappiot, joita ei ole tilastoitu luotettavasti, eivät myöskään jääneet vähäisiksi. Huolimatta liberaalista sisäpoliittisesta linjastaan väliaikainen hallitus pyrki jatkamaan vuoden 1917 aikana tätä samaa sotaponnistusta. Viimeinen naula tähän arkkuun oli kesällä 1917 surkeasti epäonnistunut ja jopa 400 000 venäläisen hengen vaatinut Kerenskin hyökkäys, jonka seurauksena Venäjän armeija käytännössä romahti. Sodan vastustaminen oli Leninin päätavoitteita, ja hän halusi lopettaa sen mahdollisimman pian.[67]
Lenin oli hyvin ankara vastustajilleen. Jo ennen vallankumousta pitämissään puheissa hän oli vannonut tuhoavansa porvariston luokan kokonaan. Tästä syystä hän puuttui pikkutarkasti lukemattomiin vainojen yksityiskohtiin, mistä todisteena ovat säilyneet hänen lukuisat kirjeensä. Esimerkiksi kirjeessään 10. elokuuta 1918 Lenin kirjoitti:
»Toverit! Kulakkien kapina teidän viidessä piirikunnassanne on murskattava säälimättä. – – On luotava esimerkkitapaus. 1) Hirtettävä (ja sanon hirtettävä sillä tavalla, että ihmiset näkevät sen) ainakin sata kulakkia, porhoa, tunnettua verenimijää. 2) Julkaistava heidän nimensä. 3) Otettava heiltä kaikki vilja. 4) Nimettävä panttivangit, kuten ilmoitimme eilisessä sähkeessämme. Tehkää tämä sillä tavalla, että ihmiset satojen virstojen säteellä näkevät sen, vapisevat, ottavat opikseen ja toteavat: ne tappavat verta janoavat kulakit nyt ja tulevaisuudessakin. – –»
Liberaalien väliaikainen hallitus oli helmikuun vallankumouksen jälkeen lakkauttanut kuolemanrangaistuksen, vapauttanut poliittiset vangit ja julistanut sanan-, paino- ja kokoontumisvapaudet. Nämä vapaudet eivät kuitenkaan olleet kansalle hyödyksi kurjissa oloissa, jonka pitkittynyt sota ja nälänhätä loivat. Vallankumouksen jälkeen Lenin ei nähnyt syytä palauttaa näitä oikeuksia, koska se olisi voinut vahingoittaa nuorta kommunistihallintoa. Hänen kerrotaan aikoneen palauttaa nämä oikeudet myöhemmin, kun olot ovat tasaantuneet ja sosialismi toteutunut halutulla tavalla.[66]
Venäjä oli tsaarin johdolla käynyt edeltävien kolmen vuoden aikana sotaa, jossa oli kaatunut yli miljoona venäläistä. Suurin osa kuolleista oli pakkovärvättyjä rivimiehiä, joita käytettiin ensimmäisen maailmansodan taisteluissa lähinnä tykinruokana. Sodan suoraan ja välillisesti aiheuttamat siviilitappiot, joita ei ole tilastoitu luotettavasti, eivät myöskään jääneet vähäisiksi. Huolimatta liberaalista sisäpoliittisesta linjastaan väliaikainen hallitus pyrki jatkamaan vuoden 1917 aikana tätä samaa sotaponnistusta. Viimeinen naula tähän arkkuun oli kesällä 1917 surkeasti epäonnistunut ja jopa 400 000 venäläisen hengen vaatinut Kerenskin hyökkäys, jonka seurauksena Venäjän armeija käytännössä romahti. Sodan vastustaminen oli Leninin päätavoitteita, ja hän halusi lopettaa sen mahdollisimman pian.[67]
Lenin oli hyvin ankara vastustajilleen. Jo ennen vallankumousta pitämissään puheissa hän oli vannonut tuhoavansa porvariston luokan kokonaan. Tästä syystä hän puuttui pikkutarkasti lukemattomiin vainojen yksityiskohtiin, mistä todisteena ovat säilyneet hänen lukuisat kirjeensä. Esimerkiksi kirjeessään 10. elokuuta 1918 Lenin kirjoitti:
»Toverit! Kulakkien kapina teidän viidessä piirikunnassanne on murskattava säälimättä. – – On luotava esimerkkitapaus. 1) Hirtettävä (ja sanon hirtettävä sillä tavalla, että ihmiset näkevät sen) ainakin sata kulakkia, porhoa, tunnettua verenimijää. 2) Julkaistava heidän nimensä. 3) Otettava heiltä kaikki vilja. 4) Nimettävä panttivangit, kuten ilmoitimme eilisessä sähkeessämme. Tehkää tämä sillä tavalla, että ihmiset satojen virstojen säteellä näkevät sen, vapisevat, ottavat opikseen ja toteavat: ne tappavat verta janoavat kulakit nyt ja tulevaisuudessakin. – –»
Vastaukset 7
Vanhimmat
"Tehkää tämä sillä tavalla, että ihmiset satojen virstojen säteellä näkevät sen, vapisevat, ottavat opikseen ja toteavat: ne tappavat verta janoavat kulakit nyt ja tulevaisuudessakin."
No kylläpä on ankaraa. Kauheita nuo ateistit.
Mutta hmmm... kuulostaa kummallisen tutulta....
"Ja minun edessäni vapisevat meren kalat ja taivaan linnut ja metsän eläimet ja kaikki maassa liikkuvat matelijat ja kaikki ihmiset, jotka maan pinnalla ovat..."
(Hes 38:20)
Onko eroa sillä että tappaa porukkaa jumalan nimissä vai omaksi ilokseen?
Hei historoitsija. Mainiota kun olet noin hyvin perehtynyt julmureihin niin olisiko tämä seuraava puuttunut listaltasi.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Vlad_Seivästäjä
Kyllä maailmassa tyranneja piisaa.
Kunnioittavasti: E......
Lenin ei muuten ollut ateisti, ja se selviää hänen filosofisista kirjoituksistaan.
Uskonnon hän silti tuomitsi ankarasti, pitäen sitä huumeena kansalle.
Höpö höpö
Älä unohda Stalinia, Stalin oli vieläkin pahempi eikä Maokaan jäänyt pekkaa pahemmaksi mutta älä unohda sitä että yksikään heistä ei tehnyt tekojaan ateismin nimissä. Kommunismi ja luokkaviha olivat heidän motiivejaan.
Luin tuossa juuri Tieteessä tapahtuu julkaisusta Stalinista, siitä kuinka terrori oli hänelle työkalu omien tavoitteidensa saavuttamiseksi. Stalin oli elänyt lapsuutensa yhteisössä jossa armottomuutta ja vahvaa johtajuutta arvostettiin uskonnon lisäksi.
Arvasin.