Siitä on jo kolme vuotta, kun mies jäi kiinni uskottomuudesta. Kahdenkymmenen viiden avioliittovuoden jälkeen. Halusi hetken miettiä, mitä tehdä liittomme kanssa, mutta ei kuitenkaan halunnut katkaista välejä toiseen naiseen. Sanoi rakastavansa häntä, mutta ei halunnut lasten vuoksi erotakaan. Jossain vaiheessa kuukausien päästä sanoi lopettaneensa sen suhteen, mutta jäi toistamiseen kiinni (ei kyllä tiedä, että minä tiedän hänen jääneen uudestaan kiinni).
Nyt ei olla puoleentoista vuoteen juuri puhuttu, arkea vaan pyöritetään. Se sujuu hyvin. Mutta mies ei ole koskaan kotona, ja kun on, niin ei ole läsnä. Ei kosketa, ei halua mua lähelleen, ei kerro mitään henkilökohtaista itsestään. Ei kysy minusta.
Mies on taas reissussa. Lapsemme kanssa kyllä, mutta epäilys heräsi, kun se toinen nainen, jota uskon miehen edelleen tapailevan on samaan aikaan postannut sieltä samasta kohteesta kuvia facebookiin. Kyllä, seurailen silloin tällöin sen naisen fb:tä, kun mies ei kerro minulle mitään.
En haluaisi erota, nuorin lapsi on kuitenkin vielä pari vuotta kotona, ainakin. Ja kun kohta kolmekymmentä vuotta on yhdessä oltu, sitä on niin tottunut toiseen. Ei mun hyvä ole olla, mutta ero pelottaa enemmän.
Nyt ei olla puoleentoista vuoteen juuri puhuttu, arkea vaan pyöritetään. Se sujuu hyvin. Mutta mies ei ole koskaan kotona, ja kun on, niin ei ole läsnä. Ei kosketa, ei halua mua lähelleen, ei kerro mitään henkilökohtaista itsestään. Ei kysy minusta.
Mies on taas reissussa. Lapsemme kanssa kyllä, mutta epäilys heräsi, kun se toinen nainen, jota uskon miehen edelleen tapailevan on samaan aikaan postannut sieltä samasta kohteesta kuvia facebookiin. Kyllä, seurailen silloin tällöin sen naisen fb:tä, kun mies ei kerro minulle mitään.
En haluaisi erota, nuorin lapsi on kuitenkin vielä pari vuotta kotona, ainakin. Ja kun kohta kolmekymmentä vuotta on yhdessä oltu, sitä on niin tottunut toiseen. Ei mun hyvä ole olla, mutta ero pelottaa enemmän.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sinulla on siten kolme vaihtoehtoa.
Jatkat kulissiavioliitossa, elätte kuin kämppäkaverit yhteisymmärryksessä. Sinun tulisi kyllä siinä tapauksessa vaalia omaa yksityiselämääsi entistä enemmän. Saada siihen omaa sisältöä, sellaista mikä ei ole lainkaan perhekeskeistä.
Voit erota. Toteat pelkääväsi sitä. Kehottaisin silti käymään asuntonäytöissä ja huonekaluliikkeissä. Ihan vain kokeillaksesi kepillä jäätä. Ei ole pakko päättää mitään. Voit haaveilla ikiomasta pesästä, jossa lapsellasi on oma tila, mutta se on muuten täysin sinun valtakuntasi. Haaveilla aina sopii.
Voit nostaa kisan pöydälle ja laittaa miehen valinnan eteen. Joko salarakas tai sinä. Siihen perään terapiarumba ja kaikki, mikä parisuhteen pelastamiseen liittyy.
Sisareni erosi hiljattain petturimiehestä. Hänkin pelkäsi kuollakseen yksin olemista. Siinä vaiheessa kun hän innostui omasta asunnosta, niin se oli jo puoli voittoa. Keräsimme lähisuvun kesken rahaa, että hän saisi heti sisutettuakin kodikkaasti. Nyt sitä uutta asuntoa isännöi uusi elämänkumppani, josta lapsikin pitää.
Kiitos että autoitte siskoasi. Se on hienoa!
Lasten takia ei voi olla yhdessä. Eikä tottumuksen. Tottuu sitä muuhunkin elämään, vaikka alku tuntuu aina oudolta.. Kokeile asua erillään, on kiva laittaa uutta kotia mieleiseksi. Ja keksiä muuta tekemistä, uutta. Miksei vanhaakin.
Et voi koskaan tietää (käsityskykymme on rajallinen välillä) mitä kaikkea hyvää/mielenkiintoista - muualla maailmassa/elämässä on, tai mitä voi tulla vastaan. Jos jäät tuohon vanhuuteen saakka häntä rakastamaan, palvomaan (ehkä hän on luonteeltaan muuta miksi luulit? yleensähän miehissä tulee kaikkia yllätyksiä), niin ei sitä uutta kivaa elämää ehkä näe omine tekemisinesi ja ihmisineen. Ja saa kaukaakin rakastaa edelleen, vaikka on muualla. Rakkaudeton tunne miehellä ja mies poissa, jättää kenet tahansa kylmäksi. Haluat tuntea itsesi tärkeäksi ja tarpeelliseksi, mutta mies ei anna siihen mahdollisuutta. Ehkä voit saada sitä muualta. Ei se ole miehen mielipiteen kysymys erotaanko vai ei, jos hänellä on toinen nainen. Sinä päätät etkä mieheltä kysele... Kun ei uskollinen mies ole ilmeisesti. Eikä rakkautta näy.
Kurjaahan se on että noin käy, miten just ei pitäisi tai haluaisi. Mutta elämä tuo miehen takas, jos niin on käydäkseen tai sitten jos ei muutu pysyy poissa. Olen yksin ollut vuosia, ja alku niissä eroissa on aina pahin (sosiaalisena ihmisenä), muu sujuu jo paremmin. Ongelmatilanteita ei kannata pelätä tai ei voi koskaan asua yksin.. Onko sulla joku tuttu tukena? Ja vuokra-aviomiehiä saa jos ei iskaria halua itse käyttää. Kun erosta kuluu aikaa paljon, se niin ihana mies jonka perään nyyhki sen 11 vuotta, alkaa tuntua helkkarin ärsyttävältä limaisine kaluineen ja naisineen. Saattaisi verenpaine nousta. Eikä se ikuisesti mikään Ridge ole, ulkonäkökin muuttuu.
Ulospäin moni mies esittää jotain pinnallista juttua. Mut mikä oikeasti on, näkyy teoissa. Vaikka rakkautta ei tietty väkisin saa. Sinuna häipyisin ja rakentaisin omaa elämää muualle. Kyllä se mies sitten facebookissa ruikuttaa jos viitsii. Ja se toinen nainen saa ehkä pettävän miehen? Kuka on sitä seuraava..
Kuulostaa siltä kuin mies eläisi ihan toista elämää tuon naisen kanssa. Jos ovat nyt yhdessä matkallakin. Ja teidän lapsenne mukana?
Mikä estää eroamasta? Sinua? Häntä? Kenet tuo tilanne tekee onnelliseksi? Pidemmän päälle kaikkien olo vain pahenee ja pahenee.
Sinulla on vielä elämä edessäsi, onnellisempi elämä, kuin aviomiehen kanssa, joka ei sinua tai liittoanne tunnu arvostavan.
En usko, että he ovat matkalla yhdessä! Voivat olla samassa paikass ja salaa siellä tavata, kun lasten silmät välttävät. Siksi en usko, kun aloittajan lapset ovat jo lähes aikusia. Eivät nuoret hyväksy isänsä touhua sillä he ovat äidille lojaaleja ja tuskin isäkään halua vielä lastensa tietävän hänen olevan pettäjä. Kyllä ne pettäjätkin jotain häpeävät!
Minä eläisin omassa kodissani ns. omaa elämääni siihen asti, kun lapset/nuoret asuvat kotona. Myöhemminkin ehtii vielä uusia tuulia kokemaan!
Ai ihan sattumalta samassa paikassa viettävät lomaansa? Tuskin. Tottakai naisella on esim. oma hotellihuone tai mökki ja tapaavat siellä. Ukkos sanoo nuorisolle, että lähen tästä vähän baariin ja viettääkin illan vieraan naisen seurassa. Noin se homma menee, usko pois. Taitava pettäjä kyllä keinot keksii ja sellainen sun mies taitaa olla.
Jokainen elää tavallaan. Oletko varma, että tunteettomassa liitossa elämisestä ei kärsi myös lapset? Eihän nuoret sokeita ole. Kyllä he asioita ymmärtää, mutta eivät niistä monesti puhu, koska ovat lojaaleja molemmille vanhemmilleen. Myös sille pettäjälle.
Tietysti salarakkaan kanssa oli sovittu "lomatapaaminen", sillä tuohan ei ole mitään ainutkertaista, mutta silti isä joka ei juuri lastensa vuoksi halua erota (lue; saada kakkosta omakseen) salaa loppuun asti toisen naisen.
Salasuhteen paljastuminen on pahinta, mitä pettäjä tuossa tilanteessa haluaa eli kärähtää omille teini-ikäisille lapsilleen.
Tiedän asiasta jotain, kun lähiympäristössäni jouduin seuraamaan mitä seuraa perheenisän pettämisestä ja salasuhteesta. Isän pettämisen paljastuminen oli koko perheen shokki ja kaaos, mutta siitä huolimatta nämä lähes täysi-ikäiset lapset halusivat kodin pysyvän ehjänä ja vanhempiensa yrittävän siihen asti kunnes he muuttavat kotoa pois. Yhteisestä päätöksestä näin tapahtui ja myös niin tapahtui, että kakkonen putosi pois kelkasta!
Pienten lasten kanssa on ihan eri asia, eikä nämä törpöt äidit ja isä halua edes salata vieraita tätejä ja setiä! Viedään jo ennen eroa tutustumaan vastapuolen lapsiinkin.
Turta hei. olet turta siksi että siedät etkä eroa. Ero on kova asia, mutta lähde jo omaan elämään pois kynnysmaton osastasi. Kaikkea ei tarvitse sallia, nyt jos lapsesi on jo lähes aikuisia. Toivottavasti ei ole poikia. Eräät täysin itsekkäät ja typerät isät, jotka eivät tajua aiheuttavansa teinipojilleen traumaa, roudaavat lähes aikuisia poikiaan salanaisissa "äidille ei tästä sitten kerrota" meiningillä.