Olen ollut nyt useamman kuukauden etäsuhteessa ulkomaalaisen tytön kanssa. Rakastamme toisiamme yli kaiken ja kihlauduimme tammikuussa. En halua menettää häntä minkään tähden. Hän on ensimmäinen ihminen, joka on ikinä kiinnostunut minusta, mitä minulle kuuluu, mitä minä haluan ja oikeasti rakastaa minua. Tiedän että haluan viettää haluan viettää loppuelämäni hänen rinnallaan, vaikka yhteenpäätymiseen menisikin aikaa.(haastavien elämäntilanteiden takia.)
Olen persoonaltani erittäin hiljainen, joten nettisuhde oli luonteva tapa tutusta tähän unelmanaiseen. Hän on minuun verrattuna erittäin kokenut ihminen ja avoin kaikesta mitä hänelle kuuluu. Täydennämme toisiamme erittäin hyvin, kun olen enemmän kuuntelija ja hän on jakaja. Saman aikaan tämä minun mahdoton hiljaisuus on se mikä ajaa meitä erilleen. Hän toivoo, että voisin jakaa enemmän ajatuksiani, vaikka yleensä itselläni ei aiheesta mitään mielipidettä olisikaan. Etenkin kun olen erittäin kokematon. Olen tämän kertonut hänelle useaan kertaan ja olen tehnyt parhaani kertoakseni enemään itsestäni ja siitä mitä päänisisällä liikkuu. Kuitenkaan tämä ei tunnu riittävän. Hän kertoi tuntevansa olevansa ainut joka puhuu ja joka tekee työtä suhteen eteen. Masennuin tästä suuresti, koska rakastan häntä yli kaiken enkä halua menettää häntä ikinä. Kysymyksenäni onkin: Kuinka voin osoittaa elämäni rakkaudelle että välitän, rakastan ja haluan rakastaa aina välimatkasta riippumatta. Olen myös erittäin peloissani, että kun lopulta tapaamme muutun vain hiljaisemmaksi ja ujommaksi. Tätä uskomatonta ujoutta, joka minua riivaa kirouksen lailla on etäännyttänyt minut kaikista ystävistäni ja entisistä suhteista. Haluasin päästä eroon siitä tai edes lieventää sitä. En halua menettää elämäni rakkautta sen takia. Aikaisemmin olin karvan päässä täydestä syrjäytymisestä ja olin luovuttanut jo kaiken toivon elämänkumppanin löytymisestä. Nyt minulla on käsilläni elämäni uusi alku enkä halua pilata sitä. Olen valmis tekemään mitä vain rakkaani eteen. Auttakaa minua saamaan osoitettua tämä sydämeni valitulle.
Pahoittelen kirjoitusvirheitä kirjoittelen väsyneenä ja tunnekuohuissa.
Olen persoonaltani erittäin hiljainen, joten nettisuhde oli luonteva tapa tutusta tähän unelmanaiseen. Hän on minuun verrattuna erittäin kokenut ihminen ja avoin kaikesta mitä hänelle kuuluu. Täydennämme toisiamme erittäin hyvin, kun olen enemmän kuuntelija ja hän on jakaja. Saman aikaan tämä minun mahdoton hiljaisuus on se mikä ajaa meitä erilleen. Hän toivoo, että voisin jakaa enemmän ajatuksiani, vaikka yleensä itselläni ei aiheesta mitään mielipidettä olisikaan. Etenkin kun olen erittäin kokematon. Olen tämän kertonut hänelle useaan kertaan ja olen tehnyt parhaani kertoakseni enemään itsestäni ja siitä mitä päänisisällä liikkuu. Kuitenkaan tämä ei tunnu riittävän. Hän kertoi tuntevansa olevansa ainut joka puhuu ja joka tekee työtä suhteen eteen. Masennuin tästä suuresti, koska rakastan häntä yli kaiken enkä halua menettää häntä ikinä. Kysymyksenäni onkin: Kuinka voin osoittaa elämäni rakkaudelle että välitän, rakastan ja haluan rakastaa aina välimatkasta riippumatta. Olen myös erittäin peloissani, että kun lopulta tapaamme muutun vain hiljaisemmaksi ja ujommaksi. Tätä uskomatonta ujoutta, joka minua riivaa kirouksen lailla on etäännyttänyt minut kaikista ystävistäni ja entisistä suhteista. Haluasin päästä eroon siitä tai edes lieventää sitä. En halua menettää elämäni rakkautta sen takia. Aikaisemmin olin karvan päässä täydestä syrjäytymisestä ja olin luovuttanut jo kaiken toivon elämänkumppanin löytymisestä. Nyt minulla on käsilläni elämäni uusi alku enkä halua pilata sitä. Olen valmis tekemään mitä vain rakkaani eteen. Auttakaa minua saamaan osoitettua tämä sydämeni valitulle.
Pahoittelen kirjoitusvirheitä kirjoittelen väsyneenä ja tunnekuohuissa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kun joku tästä kuitenkin mainitsee niin saarnaampa nyt sitten minä.
Miten voitte olla kihloissa jo parin kuukauden tutustumisen jälkeen ettekä ole edes vielä tavanneet toisianne? Olen ollut kaukosuhteessa singaporelaisen miehen kanssa neljä vuotta ja olemme tavanneet jo useammankin kerran ja vasta 2015 on tarkoitus mennä kihloihin. Me emme uskaltaneet edes kertoa toisille ihmisille että tapailemme ennen kuin olimme nähneet ihan kasvotusten koska vain siten voi olla 100% varma että toinen on juuri sitä kuin väittää olevansakin.
Ja mitä tuohon puhumattomuuteen tulee niin ei siinä auta kuin vain avata suu. Olen itsekin todella hiljainen ja ujo ja ensimmäisellä tapaamis kerralla jännitin hirveästi. Kaikesta huolimatta jatkoin kuitenkin puhumista sinnikkäästi sillä ei siinä muu auta. Ei siihen ole mitään nopeaa keinoa. Ainoastaan puhumalla ja taas lisää puhumalla se alkaa tuntua luontevammalta ja helpommalta. Sinun on itse avattava se suusi sillä kukaan muu ei sitä tee sinun puolestasi.
Puhuminen on yksi suhteen peruskivistä ja kaikkein tärkein kommunikaatio muoto. Varsinkin kaukosuhteessa kun ette pääse näkemään toisianne ihan tuosta vain puhuminen on erittäin tärkeää sillä se on oikeastaan ainut tapa osoittaa tunteensa.
Sinät tunnet riittämättömäksi naisen rinnalla kokemattomuutesi takia. Jos olisit menneisyydessä rohkeasti tehnyt asioita niin olisit nyt itsevarmempi naisesi rinnalla.
No, sillepähän et nyt voi mitään. Mutta sen tiedän, että menetät naisesi jos et ole rohkea, aloitteellinen, aktiivinen ja puhu. Sillä osoitat rakkautesi kun uskallat tehdä asioita ilman että tarvitset "luvan". Toisin sanoen; elät.
Jos ei "osaa" puhua, ts. Ei halua nähdä vaivaa suhteen eteen, parempi pysyä poissa kenenkään elämästä, pettymyksiä aiheuttamasta. Luonteva ja aito kiinnostus toisen ajatuksia kohtasn ja yhdessä tekemistä ja puhumista kohtaan ovat onnistuneen parisuhteen Alfa ja Omega. Ilman toimivaa vuorovaikutusta puheessa ja teoissa ei mikään suhde vsnhaksi elä. Elleivät molemmat osapuolet ole sitten jonkin sortin urpoja.