Joo, seurustelukokemuksia on takana useita. Muutama pidempikin juttu.Tapaillut useita naisia ja yleensä käy niin, että joko nainen on kiinnostunut enempi minusta tai sitten toisin päin. Mutta tuntuu vaan, että sellaista tasaista molemminpuolista kiinnostusta ei tule vastaan. Ja sitten kun on tottunut elämään yksin vähän pidempään, niin rupeaa ahdistamaan ihan vitusti jos siinä joku nainen hyörii enempi ympärillä ja ei ole omaa tilaa. Enkä mikään homopoika todellakaan ole.Tykkään seksistä naisten kanssa, mutta taitaa olla minun kohtaloni olla sinkku lopunikääni ja tyytyä lyhyempiin suhteisiin..Ehkä olen vaan tullut niin pirun itsekkääksi ja tunnekylmäksi.Mikään ei riitä ja mikään ei oikein tunnu miltään. Syöksykierrettä riittää. No taitaapa olla krapulapäivän ajatuksia. Elämä voittaa yksinkin.
Olen mies
Muita samanlaisia?
4723
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tollaisia ajatuksia ollut joskus itselläkin. Mutta pitää pitää omista harrastuksista, kavereista ja tilasta kiinni. Jos suhteen antaa alkaa rajoittaa elämää liikaa, ei mikään ihme jos pistää ahdistamaan. Nainen kyllä yleensä vie sun elintilan jos annat sen niin tehdä. :)
Musta sä olet jo päässyt aika pitkälle, kun tiedostat sen, että sua alkaa ahdistaa jos nainen tunkee liian lähelle. Mutta mistä saisit apua ahdistukseen? Mun puolesta saat pitää mua ihan hömppämuijana, mutta suosittelisin silti lainaamaan (tai jos nolottaa niin vaikka ostamaan netistä) John Grayn kirjan "Miten saat mitä haluat ja haluat sitä mitä sinulla on: käytännöllisiä ja henkisiä ohjeita menestykseen". Ei kannata ottaa tuollaisia oppaita liian tosissaan, mutta voit silti löytää niistä jotain juttuja, jotka kolahtaa ja saa sut ajattelemaan asioita uudelta kantilta... Eikös muuten krapulassa ajatus kulje juuri kirkkaimmin? :)
Mikäs helkkarin kohtalo se sinkkuna eläminen on?
Minulla ei ainakaan ole mitään kiirettä pois tästä "kohtalosta".
Tuntuis ihan kummalta asua jonkun kanssa saman katon alla ja rajoittaa tekemisiään ja menemisiään.
Ei kiitos sanon minä.
Mitä sitä turhaan vakiintuun ku on oma elämä ja omat jutut :)