Vaimo oli viikonloppuna pikkujouluissa, ja
hauskaa oli ollut, nukkua ei ollut yön aikana
ehtinyt... Tanssia oli saanut ja treffejäkin
ehdoteltu... Huomas varmaan että vielä vientiä
miesten parissa riittää, sillä ilmoitti eilen
muuttavansa erilleen miettimään mitä elämältä
haluaa ja mitä sillä on tarjolla...
hauskaa oli ollut, nukkua ei ollut yön aikana
ehtinyt... Tanssia oli saanut ja treffejäkin
ehdoteltu... Huomas varmaan että vielä vientiä
miesten parissa riittää, sillä ilmoitti eilen
muuttavansa erilleen miettimään mitä elämältä
haluaa ja mitä sillä on tarjolla...
Vastaukset 13
Vanhimmat
ei se varmaan pelkästään niistä pikkujouluista
johtunut...varmaan oli asiaa miettinyt
pidempäänkin...Vai mitä mieltä olet?
heip..
olen pahoillani puolestasi.. mutta eikös
kuitenkin ole parempi et hän lähti kuin ollut
onneton tai pettänyt? minä olen kumpaakin eikä
tunnu kovin kivalta. en kuitenkaan saa itsestäni
niin paljon irti et lähtisin.. varsinkin kun on
lapset.....
Luulen että teidän suhteessa oli muutakin vialla
en usko että se vain niistä pikkujouluista johtui.
Ehkä vaimosi oli jo pitempään miettinyt mitä hän
elämältä haluaa. Pelkät pikkujoulut ei tuhoa
suhdetta ja muistakaa että ei kaikki miehet tai
naiset petä pikkujouluissa.
tarkkaan ne yhdetkin pikkujoulut voi tuhota
suhteen, jos uskollisuuslupauksen menee pettämään.
Ei varmasti suhde yhteen pikkujouluun kaadu. Ois
luultavasti lähtenyt ilman pikkujoulujakin.
Herää ja mieti missä mättää.
...kyllähän sillä on perjantain treenireissut
viimeaikoina venyneet työkavereitten kanssa
varsin myöhään... Ja naiset on todella
tuuliviirejä, ekaks se sano kun oon liikaa pois
kotoa, paransin tapani, sitten valitetaan kun oon
liikaa kotona... Hän sano että parisuhteessa on
kaksi osapuolta, mutta miks mussa on vain vikaa?
Kaikkeni koitin ja kestin, naista rakastin ja
rakastan vieläkin, mutta tuntui ettei naisella
ole edes haluja tehdä töitä suhteen eteen, väitti
mua itsekkääks, vaikka aina aattelin ekaks poikia
ja vaimoa, itelleni en mitään uuttaa oo moneen
vuoteen hankkinu. Jos mä joskus mokasin niin
siitä nousi hirveä meteli. Seksiä ei saanu, aina
oli joku tekosyy, mutta kuitenkin mulla oli hyvä
olla sen luona ja tykkäsin siitä naisesta.
Ainakin 12 mennyttä vuotta...
Hitsi kun ihan alkaa tässä omatunto soimaamaan.
Ei ole helppoa aina parisuhteessakaan. Taas
kerran kuulostaa siltä, että monet miehet tekee
paljon suhteensa eteen, mutta naiset ovat paljon
itsekkäämpiä ja tekevät, mitä tahtovat. Liekös
sitten naisista tullut sikoja vai miten? Tästä on
keskusteltu aiemminkin..
Tsemppiä sinnepäin!
Ostapas vaimollesi ruusuja, vie syömään ja kerro
kuinka paljon rakastat. Ehkä kyse on vain siitä,
ettei hän saa sinulta tarpeeksi huomiota.
Itsellänikin oli joskus vaihe, jolloin halusin
muuttaa pois elämääni miettimään, pelotti, että
jotakin taivaallista ja tuiki tärkeää jää
kokematta. Onneksi kuitenkin ymmärsin, ettei se
ruoho siellä toisellakaan puolella maistu
paremmalle ja onneksi myös mieheni ymmärsi niitä
tunteita, mitä läpikävin, joten neuvoksi
vain:Kuunnelkaa toisianne!
...kaikkea noita. Olen hommannut pojille
hoitopaikan, ostanut viiniä, kukkia, koruja,
vaatteita, kertonut tunteistani, ollut hellä...
... ja ihan alkaa suututtaa jo sinun puolestasi :(
...oltiin liian nuoria kun aloitettiin
seurustelemaan, mä olin 15 ja vaimo 13, oltiin 3
vuotta yhdessä ja vuoden verran erossa
(silloinkin vaimon toiveesta) palattiin yhteen ja
tehtiin pari lasta, rakennettiin talo viime
vuonna ja nyt 7 vuotta ekan eron jälkeen vaimo
haluaa taas käydä kattomassa mitä muualla on
tarjolla... tiedän ettei hän mua petä, mutta kai
se on jotain tuulettumista arkiympyröistä...
Meillä vähän sama tilanne. Itse olin 14-15 kun
alettiin ja mies 4 vuotta vanhempi. Pelkäänkin,
milloin se tuulettumistarve jommallekummalle
todella iskee.
Mä olin melkein 18 hän 16 kun tavattiin.
Kumpikaan ei ollut vielä kokenut ekaa kertaa. Nyt
ollaan 21 ja 19, vuosi asuttu yhdessä ja mulla
ainakin päivittäin liikkuu päässä että "meneekö
nuoruuteni hukkaan", "minkälaista ois muiden
kanssa" ja "onko hän se oikea". Nykyään usein
yllättää itsensä ajattelemasta että miltähän tuon
ja tuon naisen kanssa tuntuisi olla. Ikinä en
kuitenkaan ole pettänyt. Sitten lukee näitä "ei
se ruoho ole sen vihreämpää..." tai "elämme vain
kerran..." -juttuja ja ei voi ikinä tietää mitä
pitäisi loppujen lopuksi tehdä. Suhde on
kuitenkin hellä ja tiedän että hänestä tulisi
esim hyvä äiti jne. Hänelle olisi kuitenkin liian
kova isku jos edes ottaisin asian esille.
Luottamus menisi varmasti.
En edes tiedä mitä tällä kirjoituksella haen
mutta tulipahan purettua arimipia tuntoja.
Mut voimia ja kaikkea hyvää kaikille.
"Elämä on sitä mitä se on ja sen kanssa on
parhaaksi näkee mut joskus se on helvetin
vaikeaa."