Moniko on ollut sinkkuna koko elämän ja uskotteko että löydätte jonkun kumppanin vielä? Onhan se uskomatonta jos joutuu olee vaikka 10 vuotta sinkkuna joka on pitkä aika.
Sinkkuus tarjoittaa että ei tässä maassa ole yhtään ihmistä joka tykkäisi sinusta. Aika karu kohtalo sellaiselle joka ei ole edes mitään rikosta tehnyt ja sitten kuitenkin on naisia/miehiä jotka seurustelee rikollisten kanssa.
Sinkkuus tarjoittaa että ei tässä maassa ole yhtään ihmistä joka tykkäisi sinusta. Aika karu kohtalo sellaiselle joka ei ole edes mitään rikosta tehnyt ja sitten kuitenkin on naisia/miehiä jotka seurustelee rikollisten kanssa.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Uskon kyllä vahvasti vielä löytäväni itselleni kumppanin, mutta en pidä sitä juuri tällä hetkellä ajankohtaisena. Luultavasti en kuitenkaan jaksaisi taikka ehtisi seurustella ja tarjoamaan toiselle aikaa ja ennemmin tai myöhemmin koko homma menisi penkin alle ja siitä kärsisivät molemmat.
Netistä minua ei kiinnosta etsiä seuraa, yliopistolta voisinkin toisaalta olla kiinnostunutkin löytämään jonkun samanhenkisen tytön mutta parempi ehkä että annan vaan olla kun en näköjään kuitenkaan osaa lähestyä heitä oikealla tavalla. Juuri viimeksi perjantaina lounastin koululla yhden ihan kivanoloisen nelisilmätytön kanssa joka tuli istumaan kanssani samaan pöytään ja aloitti tervehtimällä. Juttelimme niitä näitä. Taisi olla seuraavana päivänä kun lähetin kaveripyynnön facebookkiin mutta eipähän vastannut. Ehkä arvasi että olin hänestä kiinnostunut. Kirottu face, yksi syy lisätä sitä paskasivustoa lisää.
Kyllä sääliksi käy niitä jotka ei pimppiä saa ikinä muutenkuin rahalla maksulliselta naiselta.
"Kyllä sääliksi käy niitä jotka ei pimppiä saa ikinä muutenkuin rahalla maksulliselta naiselta."
Voisitko sitten kenties antaa sitä pimppiä jollekkin minunkaltaiselleni luuserille vaikka edes säälistä?
Joillekkin on vaan suotu se ruma ulkonäkö jolla ei naista saa ja silloin joutuu sinkkuna elämään kuten minä.
Joillekkin on suotu komea ulkomuoto mutta ujo sisäpuoli.
Juuri tässä täytin 25 vuotta ja päivääkään en ole elämäni aikana seurustellut ja siltä näyttää että näin tulee menemään koko elämä. Arvatkaa vain masentaako? Pimppaa olen saanut pari kertaa mutta ei se juurikaan lohduta.
Masentaa vielä enemmän kun on tajunnut sen ettei kukaan nainen ole minusta kiinnostunut vaikka ihan kohtalaisen hyvännäköinen mies olenkin.
En tiedä kuinka paljon se sitten on siitä kiinni etten osaa markkinoida itseäni naisille, sillä olen todella ujo luonteeltani.
Tarkoitukseni oli vielä lisätä, että ujouteni takia sosiaaliset vuorovaikutustaitoni ovat käytännössä täysin olemattomat joten siinä on ehkä suurin yksittäinen syy ikisinkkuuteeni.
Kaiken kaikkiaan oon nyt vaan hemmetin tyytyväinen ettei mun luona asu ketään ja saa keskittyä vaan omaan nautintoon omassa kodissani. Hyvinkin vapaa fiilis! Pitänee vaan uskotella itsellensä ettei se pimpsa korvais sitä et joutuu jakaa oman kotinsa toisen kanssa. Antakaa arvoa sinkkuuden hyville puolille.
Ilman pimppiä ei voi silti elää onnellista ja tasapainoista elämää joten joku seksisuhde olis ihan jees. Eipä sitä seksisuhdettakaan kuitenkaan saa juurikaan sen helpommin kuin seurustelusuhdetta.
Itse olen seurustellut muutaman kerran. Pimppaa en ole kuitenkaan koskaan saanut, Arvaa masentaako? Olen 31-vuotias mies.
Minä olen ollut kohta kymmenisen vuotta sinkku. Mitä pidempään olen yksin,sen vähemmän edes ajattelen suhdetta.
Mutta on varmasti kova paikka sellaiselle joka haluaa löytää kumppanin,saada lapsia tai muuta mukavaa,tai vähemmän mukavaa.
Seurustelin 16vuotiaasta 25 vuotiaaksi saakka muutaman ihmisen kanssa. Suhteet kestivät puolesta vuodesta neljään vuoteen. Minulle riitti,kiitos.
On paljon, paljon helpompi sanoa noin kun on seurustellut noin pitkän ajan elämästään. Täytyisi sitä seurustelua joskus päästä edes kokeilemaan ennekuin itse voi sanoa mitään.
Näin se vaan menee että ei sitä kumppania mistään löydy. En ole sitä etsinyt pariin vuoteen kun en uskoe ttä kukaan minusta tykkää. Ulkonäkö on varmaan se syy ettei naiset kiinnostu vaikka näytä ihan tavalliselta mieheltä. Alotteita olen tehnyt mutta ei naiset ole kahta sanaa enempää halunneet jutella.
En usko mitään. Kyllä tää elämä tulee olemaan yksinäistä loppuun asti.
33v kohta ja koko elämä sinkkuna, kerran sängyssä ollut joku 10v sitten että sentäs poikuudesta pääsin, vaikkei sekään nyt loppupeleissä paljoa merkkaa. Sitten kerran tai pari jotain kännikopelonuoleskelua tuossa välissä.
Joulun tienoilla iski joku kriisinpoikanen ja koitin noita nettitreffejä. Nyt pääsin juttuihin kiinnostuneen oloisen yh-muijan kanssa, alkoi tuntumaan siltä ettei tästä ehkä mitään tulekaan. Alkaa jotenkin pelottamaan ja ahdistamaan. Sitten vielä se kun sillä on ne lapset jolle tietenkin etsii jonkunasteista isähahmoa vähintään alitajuisesti. Eikä se tiedä mitään tästä minun tilanteestani, jos tietäisi niin sehän olis väliton soronoo. Tuntuu heti valmiiksi että naisella on tietyt odotukset minusta ja että mulla olis vaikka mitä kokemusta mitä nyt normaalin tämänikäisen miehen elämään kuuluisi. Mutta kun täällä onkin vaan joku 33v "poikanen". Huokaus.
Tuolta minustakin tuntuu, että olen vain joku säälittävä poikanen naisten silmissä, ainakin jos/kun naiset saavat tietää totuuden tilanteestani vaikka olenkin "vasta" 25-vuotias.
Kyllä se kokemuksien hankkiminen silti pitäisi päästä aloittamaan viimeistään 20-vuotiaana tai mieluummin jo hieman ennen sitä. Muuten käy helposti kuten minulle että aina jos pääsee vähänkään naisten kanssa tekemisiin niin heti alkaa kamalasti pelottamaan ja ahdistamaan.
En ole ollut koko elämääni sinkkuna, mutta loppuelämästä näyttäisi tulevan sinkkuelämä. Yksi vaihtoehto on se että ajaudun jollain tavalla rappiolle, menetän lopunkin itsekunnioitukseni ja alan epätoivon vimmalla iskemään naisia. Uskon kyllä että se tuottaisi jossain vaiheessa tulosta. Nöyryyttävä prosessi se toki olisi, mutta jos olisi valmiiksi pohjalla niin ehkäpä sitä ei niin huomaisi.
Naisia ei voi saada iskemällä epätoivoisen vimmalla.
Minusta tuossa on aika paha asia virhe kun sanot, että (sinkkuus tarkoittaa, että tässä maassa ei ole yhtään ihmistä joka tykkäisi sinusta.)
Yhtä hyvin voidaan sanoa, että tässä maassa ei ole yhtään ihmistä josta sinä(sinkku) tykkäisit.
Nooooooh tuo on taas tätä reppanoiden itkunsekaista vaikerrusta.. Annetaan ymmärtää, että kaikki käy. Simsalabim vain. Kaippa se teille sitten käy.. Mulla on itsetunto ja kunnioitus. Mulla ei oo kelle tahansa homevitulle mitään käyttöä, mutta jollekkin erityiselle saattaisi ollakkin. 10vuotta on varsin hyvä aika tutustua omaan itseensä, tulla toimeen, sopeutua, selviytyä...Tajuta asioiden syvemmät merkitykset.
Olen tullu huomaamaan, että monet parisuhteessa eläjät ovat hyvin pinnallisia ihmisiä, johtuen juurikin siitä, että koskaan ei ole ollu mahdollisuutta syvempään mietiskelyyn ja asioiden ymmärtämiseen. Noh tuskimpa te tästä mitään ymmärrätte.
Älyähän tältä palstalta ei juuri löydy.
"Minusta tuossa on aika paha asia virhe kun sanot, että (sinkkuus tarkoittaa, että tässä maassa ei ole yhtään ihmistä joka tykkäisi sinusta.)"
Niin, ehkäpä sinkut eivät vain kohtaa sellaisia ihmisiä jotka saattaisivat olla kiinnostuneita juuri heistä. Missään ei vain tule sellaisia tilanteita, joissa rohkenisi ja pääsisi tuomaan oman ajatusmaailmansa esille, johon sitten joku toinen sinkku tai varattukin saattaisi ihastua.
No, minä olen 36v äijä, tai paremminkin poika. Täysin kokematon naisten suhteen.
Uskomatonta mutta totta.
Parikymppisenä olin varma, että saisin naisen aivan helposti, olinhan kunnollinen, pitkä ja suht komea ja mukava nuori mies. Kuitenkaan kukaan nainen ei osoittanut mielenkiintoaan. En jaksanut stressata asiasta. Viihdyin yksin ja olin varma, että sopiva nainen ilmestyy elämääni aikanaan.
Vuodet kuluivat, huomasin olevani 30v. Edelleen yhtä hiljaista parisuhderintamalla. Ympärilläni muut ikäiseni menivät kihloihin, naimisiin, perustivat perheitä. Aloin tuntemaan itseni erilaiseksi. Täytin elämääni työnteolla, sitä onneksi riitti. Erakoiduin aika pahasti, minua ei edes kiinnostanut lähteä mihinkään viihteelle.
No nyt olen tosiaankin 36, edelleen täysin parisuhdekokematon, elän lähes erakon elämää, tärkeintä elämässäni on edelleen työ. Olen tajunnut, että tulen elämään koko elämäni sinkkuna, ellei tapahdu jotain todellista ihmettä.
En edes tunne ketään yli 25-vuotiasta sinkkunaista, en yhtäkään!
En ole koskaan elämässäni yrittänyt iskeä naista, koska en tiedä, miten se tapahtuu. Niin, kuinka voit lähestyä naista iskemismielessä, jos tämä ei osoita mitään kiinnostusta sinua kohtaan? Ei katsekontaktia, ei hymyä. Uskokaa tai älkää, yksikään nainen ei ole koskaan flirttaillut minulle.
Ei, ulkonäössäni ei ole vikaa, käyttäydyn fiksusti, pukeudun fiksusti. Ironisinta on se, että olen koko nuoruuteni työskennellyt naisvaltaisella työpaikalla. Tunnen työni kautta kymmeniä naisia, mutta yksikään nainen ei ole koskaan osoittanut minua kohtaan mitään mielenkiintoa, kaikki pitävät minua vain hyvänä kaverina.
Sitä voi tämän ikäisenä vain ihmetellä, kuinka helppoa se yksinjääminen ja erakoituminen on! Sinussa ei tarvitse olla mitään varsinaista vikaa. Ainoa vikani on se, että olen lähes raivoraitis; ryyppääminen ei ole koskaan kiinnostanut. Jos olisin parikymppisenä opetellut juomaan viinaa ja juossut kaikki viikonloput baareissa, olisin varmasti jo ukkomies!
Että semmosta...
No eipä se baarissa käyminenkään välttämättä auta jos on sairaalloisen ujo. Ei välttämättä tulisi yksikään nainen iskemään ujoa miestä vaikka viettäisi vuoden jokaisen päivän baarissa.
"Minusta tuossa on aika paha asia virhe kun sanot, että (sinkkuus tarkoittaa, että tässä maassa ei ole yhtään ihmistä joka tykkäisi sinusta.)"
No jos kukaan ei soita 5 vuoteen niin ei se ole paha virhe niin sanoa.
Ei meillä ole sun numeroa että voitais soittaa.
Pakko myöntää, että en usko enää löytäväni ketään, koska baarissakin saan naiset vain suuttumaan. Vaikka en tee mitään, niin silti naiset tuntuvat vihaavan minua. Missä on kaikki kiltit ja rauhalliset naiset?
Ilmeisesti ei ainakaan baareissa.
Saattaahan siellä baarissa olla joskus joku kilttikin nainen, mutta hekin odottavat mieheltä tietynlaista käytöstä vain sen takia, koska olet mies. Moni ei tajua sitä, että monissa paikoissa baari on ainut paikka missä voi tavata naisia.
Olen käynyt uimassakin monta vuotta, mutta sinä aikana en ole nähnyt kertaakaan sinkkunaisia! Joskus on pakko lähteä sieltä pois, koska siellä on vain pariskuntia, enkä jaksa katsoa kun he suutelevat ja kaulailevat toisiaan.
Missä ihmeessä käyt uimassa kun pariskunnat suutelevat ja kaulailevat. En ole itse kertaakaan nähnyt moista tapahtumaa uimahallissa. Käyn kuitenkin uimassa 2-4 kertaa viikkoon ja sitä olen tehnyt viimesen 4 vuotta kuudella eri paikkakunnalla. Pariskuntia näkee kyllä, ja yksin uimareita (koskaan ei tiedä onko kyseessä sinkku), mutta ei koskaan pariskuntia kaulailemassa.
En tietenkään menisi uimaan, jos tietäisin, että siellä on vain pariskuntia, mutta kun en voi valita sitä. Voihan sitä uida muuallakin kuin vain uimahallissa.
niin joo puhut uimarannoista, sori mun moka - en laske sitä uimiseksi. Uimarannoilla on varmasti aivan eri tilanne, siitä minulle ei ole kyl oma kohtaista kokemusta. Olen tainnnut viimeksi käydä uimarannalla joskus 18 vuotta sitten. Ei tälläisellä tukevammalla miehellä ole sinne mitään asiaa.
En usko kans löytäväni ketään. On tullut aloitteita tehtyä niin monta eikä ketään ole kiinnostanut tutustua joten kyllä se nyt on todettava että yksin menee koko elämä.
Kyllähän nyt kun 50v on tullut täyteen niin se on pakko todeta, että juna meni, kenties jo ajat sitten. Joskus nuoremapana olin asian suhteen todella katkera ja vihainen mutta viimeiset pari vuotta olen ollut tyyni, ikään kuin hyväksynyt sen, että ei minua ole tarkoitettu suhteita varten. Ennen niin voimakkaasti läsnäoleva itsesääli ja katkeruus ovat kaikonneet.
Sen verran pystyn kuitenkin analysoimaan, että nuoremapana, varsinkin nimenomaan nuorena eli alle 25-vuotiaana, tuli tehtyä se suurin virhe eli kuvittelin, että kyllä asiat järjestyvät ihan itsestään ja jostakin minullekin se nainen löytyy. Sitä oli olevinaan paljon tärkeämpääkin tekemistä kuin viettää sosiaalista elämää jossa ihmisiin saattoi tutustuakin.
25v jälkeen aika lähtee todeliseen turbolentoon. Yhtäkkiä huomaa olevansa 30v ja 30v ei tajuakaan kuinka nopeasti hän on yhtäkkiä jo 40v jne...Sen takia nuorten miesten on ymmärrettävä että nuorena on hyvä viettää sosiaalista elämää ja esim opiskelussa olla läsnä riennoissa. Suuri osa ihmisistä löytää kumppaninsa opiskelujen kautta, joissa se tutustuminenkin on luontevaa.
Toisaalta, se kyllä myös pitää paikkaansa että 35-vuotiaana mies on parhaimmillaan mitä tulee parisuhdemarkkinoihin olettaen että mies on itse jaksanut pysyä kärsivällisenä ja pitänyt itsestänsä huolta. Se vaan on niin että tuon ikäiset ikisinkut ovat usein epätoivoissaan jo ehtineet ryypätä itsensä tärviölle tai heillä on muuten vaan vintti pimentynyt eli toisin sanoen ovat lopullisesti syrjäytyneet parisuhdemarkkinoilta.
Olen kyllä huomannut että viimeiset 5 vuotta on mennyt yhdessä nopeassa hujauksessa. Itse en ole edes opiskeluelämässä mukana joten sitä kauttakaan on mahdoton löytää ketään ja liian ujokin olen.
Toivottavasti seuraavat 5 vuotta ei tunnu menevän yhtä nopeasti tai vielä entistäkin nopeammin. Pelkään kuitenkin pahaa että mitä vanhemmaksi tulee niin sitä nopeammin vuodet tuntuvat vierivän eteenpäin. Ehkä huomaankin pian olevani neljän ja viiden kympin välillä oleva luuseri mies joka ei ole koskaan seurustellut. Se on painajaiseni joka melko varmasti tulee käymään toteen.
Aina kaikki lässyyttää että " kyllä sinä vielä löydät jonkun" Jos ei 8 vuoden sinkkuuden jälkeen löydy niin ei se löydy sitten enää lainkaan. Aivan turhaa siis lohduttaa mitään kun se vaan on niin että sitä ei löydy.
Niin se aika vaan menee ettei huomaa. 6 vuotta sinkkuna jo ja siinä samalla kaverit ja veljet ja siskot on perustaneet perheen. Itse kun ei ole päässyt edes treffeille. Kateellisena katson kun muut halailee ja tekee kaikkea yhdessä.