Vuosi sitten, kuin salama kirkkaalta taivaalta ex-mieheni ilmotti, että on rakastunut toiseen naiseen ja haluaa eron. Ei meillä tuossa vaiheessa hyvin mennyt, mutta ahdisti aivan hirveästi, kun välittävä perheenisä kumppanini vain katosi elämästäni. Jäin siis pyörittämään itseksi 3 lapsen taloutta. Aluksi itkin päivät vaikka kävinkin samalla töissä. Pikkuisen helpotti, kun hain unilääkkeet ja sain jonkun verran nukutuksi.
Tilanne helpotti pikkuisen viime kesänä, kun ex-mieheni haluasi yht'äkkiä tulla takaisin heinäkuussa. Minähän otin ikävä oli ollut niin kova. Mies ei kumminkaan enää ollut ollenkaan sama puhui vain tästä suuresta rakkaudestaan ja oli ihan itsarin partaalla. Ehdotin hänelle poismuuttoa yhteisestä talostamme, koska ei osannut muuta kuin surra menetettyä rakkauttaan. Mies ei halunnut muuttaa pois ennekuin parin päivän päästä kuin tuo menetetty rakkaus soitti hänelle keskellä yötä. Niin jäin siis lapsien kanssa taas keskenään, nyt oli vähän helpompi olla, koska mies ei ollutkaan se sama mikä oli ollut. Ja tällä kertaa erotessa mies sanoi, että voitaisiinko olla ihan sovussa ja minä laupasin. Ekalla kertaa kun mies lähti, niin silloin sani lähtiessään ettei hänellä ole enää mitään asiaa minulle. Mies siis muutti takaisin rakkaansa luo.
Meni muutama viikko ja mies vaati minua myymään meidän yhteisen talon ja minä myin. Muutin lasten kanssa rivariin. Tällä välin miehen suuri rakkaus oli potkaissut miehen taas pihalle ja mies asui itsekseen. Yhteistyö lasten osalta sujui isän kanssa ja lapset näkivät isäänsä säännöllisesti edelleen joka toinen viikonloppu kuten tähänkin mennessä. Aavistin, että miehellä oli jälleen uusi nainen, mutta minun oli helppo olla, koska mies kyseli lasten perään ja yhteistyössä. 2-3 kuukautta mies sinnitteli tämän lastarinsa kanssa, kunnes jätti hänet (mies itki minulle, että oli vaikea jättää tämä laastari vaikka hän oli naista alunperinkin ajatellut vain väliaikaiseksi). Parin viikon päästä tästä sain 2-vaiheen eropaperit postissa ja tiesin heti, että exä oli palannut yhteen tämän naisen kanssa, jonka vuoksi minut jätettiin. Sen veran tunnen exääni 18v yhdessä olon jäljiltä, ettei hän olisi ikinä saanut itse kirjoitettua eropapereita ellei tuo suuri rakkaus olisi taas kuvioissa. Tästä lähtien minua on taas kuukauden ahdistanut ihan hirveästi, sillä tiedän, että yhteistyökin lasten osalta on taa ohi exään.
On minun oma elämäkin jatkunut, minusta itsestä on kiinnostunut ukkomies ja jotain meillä on ollutkin, mutta en halua että minun takia jätetään yhtään vaimoa ja toisaalta kyseinen suhde ei ole kumminkaan täysin sellainen joka saisi sukat pyörimään jaloissani.
Varmasti naurettavaa, mutta vieläkin toivon ex-miehelleni eroa tästä naisesta, jonka takia minut jätettiin. Ja uskon sen toisaalta olevan todennäköistäkin, sillä tämä nainen on jättänyt vuoden aikana exäni noin 5 kertaa jo, joten miksi ei taas kyllästyisi? En odota enää exääni takisin, mutta tiedän, että minun olisi itseni helpompi elää, jos hänellä olisi joku muu nainen kuin tämä kenen takia minut jätettiin.
Mutta kysymykseni: Miten osaisin poistaa exäni pääkopastani ja pystyisin suhtautumaan häneen neutraalisti? Miten pääsisin tästä ahdituksestani pois ja osaisin nauttia elämästäni, sillä onhan minulla 3 hienoa lasta, työpaikka ja ihan hyvä koti. Ja toivon mukaan joskus jokin rakaskin jakamassa tätä elämää minun kanssani.
Tilanne helpotti pikkuisen viime kesänä, kun ex-mieheni haluasi yht'äkkiä tulla takaisin heinäkuussa. Minähän otin ikävä oli ollut niin kova. Mies ei kumminkaan enää ollut ollenkaan sama puhui vain tästä suuresta rakkaudestaan ja oli ihan itsarin partaalla. Ehdotin hänelle poismuuttoa yhteisestä talostamme, koska ei osannut muuta kuin surra menetettyä rakkauttaan. Mies ei halunnut muuttaa pois ennekuin parin päivän päästä kuin tuo menetetty rakkaus soitti hänelle keskellä yötä. Niin jäin siis lapsien kanssa taas keskenään, nyt oli vähän helpompi olla, koska mies ei ollutkaan se sama mikä oli ollut. Ja tällä kertaa erotessa mies sanoi, että voitaisiinko olla ihan sovussa ja minä laupasin. Ekalla kertaa kun mies lähti, niin silloin sani lähtiessään ettei hänellä ole enää mitään asiaa minulle. Mies siis muutti takaisin rakkaansa luo.
Meni muutama viikko ja mies vaati minua myymään meidän yhteisen talon ja minä myin. Muutin lasten kanssa rivariin. Tällä välin miehen suuri rakkaus oli potkaissut miehen taas pihalle ja mies asui itsekseen. Yhteistyö lasten osalta sujui isän kanssa ja lapset näkivät isäänsä säännöllisesti edelleen joka toinen viikonloppu kuten tähänkin mennessä. Aavistin, että miehellä oli jälleen uusi nainen, mutta minun oli helppo olla, koska mies kyseli lasten perään ja yhteistyössä. 2-3 kuukautta mies sinnitteli tämän lastarinsa kanssa, kunnes jätti hänet (mies itki minulle, että oli vaikea jättää tämä laastari vaikka hän oli naista alunperinkin ajatellut vain väliaikaiseksi). Parin viikon päästä tästä sain 2-vaiheen eropaperit postissa ja tiesin heti, että exä oli palannut yhteen tämän naisen kanssa, jonka vuoksi minut jätettiin. Sen veran tunnen exääni 18v yhdessä olon jäljiltä, ettei hän olisi ikinä saanut itse kirjoitettua eropapereita ellei tuo suuri rakkaus olisi taas kuvioissa. Tästä lähtien minua on taas kuukauden ahdistanut ihan hirveästi, sillä tiedän, että yhteistyökin lasten osalta on taa ohi exään.
On minun oma elämäkin jatkunut, minusta itsestä on kiinnostunut ukkomies ja jotain meillä on ollutkin, mutta en halua että minun takia jätetään yhtään vaimoa ja toisaalta kyseinen suhde ei ole kumminkaan täysin sellainen joka saisi sukat pyörimään jaloissani.
Varmasti naurettavaa, mutta vieläkin toivon ex-miehelleni eroa tästä naisesta, jonka takia minut jätettiin. Ja uskon sen toisaalta olevan todennäköistäkin, sillä tämä nainen on jättänyt vuoden aikana exäni noin 5 kertaa jo, joten miksi ei taas kyllästyisi? En odota enää exääni takisin, mutta tiedän, että minun olisi itseni helpompi elää, jos hänellä olisi joku muu nainen kuin tämä kenen takia minut jätettiin.
Mutta kysymykseni: Miten osaisin poistaa exäni pääkopastani ja pystyisin suhtautumaan häneen neutraalisti? Miten pääsisin tästä ahdituksestani pois ja osaisin nauttia elämästäni, sillä onhan minulla 3 hienoa lasta, työpaikka ja ihan hyvä koti. Ja toivon mukaan joskus jokin rakaskin jakamassa tätä elämää minun kanssani.
Vastaukset 2
Vanhimmat
samanlaista pompottelua kokeneena sanon, keskiti itseen ja lapsiin, älä haikaile miehen perään, anna sen mennä menojaan...
Kyllä todellakin yritän keskittyä lapsiini ja itseeni, mutta se ei ole niin helppoa, kuin tuota exää on kumminkin nähtävä joka toinen viikko..Millä itse pääsit yli moisesta miehestä? Lakkasit näkemässä hänessä mitään hyvää? Välillä tuntuu raskaalta selvitä yksin kaisista kolmen kouluikäisen lapsen ongelmista omista..