Olen tässä aikani miettinyt ja nyt haluaisin kuulla ulkopuolisten mielipidettä asiaan. Elikkä olimme sopineet ystäväni kanssa viettävämme uutta vuotta yhdessä hänen ystävänsä luona ( minä, miesystäväni, tämä ystäväni, hänen miehensä ja ystävänsä) jonka siis minäkin tunnen, muttei me olla tekemisissä keskenämme. Olemme kaikki ikähaarukalta 20-25 vuotiaita. Tämän kaverin vanhempien piti lähteä reissuun, joten meille kaikille olisi tilaa siellä. No, sitten selvisikin, että vanhemmat jäävätkin kotiin. Tosin tämä selvisi ajoissa, silloin olisi vielä ehtinyt muuttää suunnitelmia.
Minä kysyin ystävältäni sitten, että peruuntuvatko meidän uudenvuodensuunnitelmamme, että täytyykö keksiä jotain muuta, mutta sain vastaukseksi etteivät peruunnu. Joten valmistauduimme siihen että 31 päivä lähdetään ajamaan meidän autolla (muilla ei ole autoa) tämän kaverin luo 2h matka toiseen kaupunkiin.
Loppuvuodesta selvisi että olen raskaana ja minulla oli pahoinvointijakso menossa. Aamulla huono olo, mutta illasta jo ihan hyvä ja lisäksi matkapahoinvointi vahvistui ja kaikki tiesivät tämän. Silti 31 päivä lähdettiin ajamaan ja kun oltiin melkein perillä sain takapenkillä istuvalta ystävältä tekstiviestin, Tekstiviestin?! Siellä luki jotakuinkin näin: en oikein tiedä mitä tehdä, voisitteko jättää meidät matkakeskukseen tai keskustaan ja siitä pääsisimme ratikalla perille? Olin järkyttynyt. Sillä välin kun mietin mitä miesystävälleni sanon, tuli toinen viesti:hei? Sitten vaan sanoin että määränpäämme on muuttunut, ajetaankin tästä matkakeskuseen. Miehenikin oli ymmällään, mutta ajattelin selittäväni myöhemmin tilanteen..
Saatoimme heidät junaan ja miehet hyvästelivät ja muutenkin olimme kuin mitään ei olisi tapahtunut. Olimme tälläisessa tilanteessa: vieraassa kaupungissa kotona ei ollut mitään ruokaa laitettuna ja kaupat olivat kiinni. Ajettiin sitten vielä 2 tuntia takaisin kotiin, minä itkukurkussa, oksennusämpärin kanssa, hormoonit hyrräs.
Onneksi mieheni vanhemmat ottivat meidät hoiviinsa ja uusivuosi meni paljon paremmit mitä olisi aikaisemmin uskonut.
Aikaa on kulunut jo jonkin verran, ystäväni on minulle soitellut ja viestitellyt, olen laimeasti vastannut ja yrittänyt olla kertomatta meidän asioista. Ajattelin hänen huomaavan, etten ole kiinnostunut pitämään yhteyttä. Mutta ei.. Kerran vihjasin, että uudenvuoden juttu ei ollut mieleeni, hän ei sanonut mitään, vaan hiljentyi paiksi viikkoa ja otti sitten uudelleen yhteyttä.
Olenko hormoonihyyryissä, kun en halua olla tämänkaltaisen ihmisen kanssa tekemisissä, vai onko tämä tunne ihan oikeutettu? On meille muutama muukin tuonkaltainen tilanne tullut, mutta olen painanut ne villaisella, nyt taas kiehuu jo yli.
Kiitos kovasti jos joku jaksoi lukea ja vielä isompi kiitos neuvoista jos joku sellaista osaa antaa!
Lisätietoja: olemme tunteneet nyt n. 4 vuotta ja muutin vähän aikaa sitten mieheni luo toiselle paikkakunnalle. Meille on tulossa häät enkä ole kutsunut ystävääni. Pitäiskö? Ystävälläni ei ole paljon muita kavereita, joten takertuuko hän minuun? Ja yksi toinenkin hänen kaverinsa jonka kanssa hän on aktiivisesti ollut tekemisissä muutti pois ja "katosi" siinä samalla, ei vastaa sosiaalisessa mediassa yms.
Minä kysyin ystävältäni sitten, että peruuntuvatko meidän uudenvuodensuunnitelmamme, että täytyykö keksiä jotain muuta, mutta sain vastaukseksi etteivät peruunnu. Joten valmistauduimme siihen että 31 päivä lähdetään ajamaan meidän autolla (muilla ei ole autoa) tämän kaverin luo 2h matka toiseen kaupunkiin.
Loppuvuodesta selvisi että olen raskaana ja minulla oli pahoinvointijakso menossa. Aamulla huono olo, mutta illasta jo ihan hyvä ja lisäksi matkapahoinvointi vahvistui ja kaikki tiesivät tämän. Silti 31 päivä lähdettiin ajamaan ja kun oltiin melkein perillä sain takapenkillä istuvalta ystävältä tekstiviestin, Tekstiviestin?! Siellä luki jotakuinkin näin: en oikein tiedä mitä tehdä, voisitteko jättää meidät matkakeskukseen tai keskustaan ja siitä pääsisimme ratikalla perille? Olin järkyttynyt. Sillä välin kun mietin mitä miesystävälleni sanon, tuli toinen viesti:hei? Sitten vaan sanoin että määränpäämme on muuttunut, ajetaankin tästä matkakeskuseen. Miehenikin oli ymmällään, mutta ajattelin selittäväni myöhemmin tilanteen..
Saatoimme heidät junaan ja miehet hyvästelivät ja muutenkin olimme kuin mitään ei olisi tapahtunut. Olimme tälläisessa tilanteessa: vieraassa kaupungissa kotona ei ollut mitään ruokaa laitettuna ja kaupat olivat kiinni. Ajettiin sitten vielä 2 tuntia takaisin kotiin, minä itkukurkussa, oksennusämpärin kanssa, hormoonit hyrräs.
Onneksi mieheni vanhemmat ottivat meidät hoiviinsa ja uusivuosi meni paljon paremmit mitä olisi aikaisemmin uskonut.
Aikaa on kulunut jo jonkin verran, ystäväni on minulle soitellut ja viestitellyt, olen laimeasti vastannut ja yrittänyt olla kertomatta meidän asioista. Ajattelin hänen huomaavan, etten ole kiinnostunut pitämään yhteyttä. Mutta ei.. Kerran vihjasin, että uudenvuoden juttu ei ollut mieleeni, hän ei sanonut mitään, vaan hiljentyi paiksi viikkoa ja otti sitten uudelleen yhteyttä.
Olenko hormoonihyyryissä, kun en halua olla tämänkaltaisen ihmisen kanssa tekemisissä, vai onko tämä tunne ihan oikeutettu? On meille muutama muukin tuonkaltainen tilanne tullut, mutta olen painanut ne villaisella, nyt taas kiehuu jo yli.
Kiitos kovasti jos joku jaksoi lukea ja vielä isompi kiitos neuvoista jos joku sellaista osaa antaa!
Lisätietoja: olemme tunteneet nyt n. 4 vuotta ja muutin vähän aikaa sitten mieheni luo toiselle paikkakunnalle. Meille on tulossa häät enkä ole kutsunut ystävääni. Pitäiskö? Ystävälläni ei ole paljon muita kavereita, joten takertuuko hän minuun? Ja yksi toinenkin hänen kaverinsa jonka kanssa hän on aktiivisesti ollut tekemisissä muutti pois ja "katosi" siinä samalla, ei vastaa sosiaalisessa mediassa yms.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Miksi et voi vain kysyä ja puhua asioita lävitse? Ei se, että heti kun jotain negatiivistä tapahtuu pidä merkitä sitä, että välit poikki. Tuolla tavalla kaikki kaverisuhteesi loppuvat.
Puhukaa asiat lävitse, ennen kuin päätätte lopettaa olemasta kavereita. Tiedätkö syytä miksi he muuttivat suunnitelmat noin yllättäen? Ehkä ystävälläsikin on ollut oikeasti syy tähän.
Jos kuitenkin päätät olla jääräpää ja lopettaa suhteen, niin sitten lähteät saman tien hänelle viestin että "ei olla enää kaverita. " ja lopetat hänelle vastaamisen, vaikka hän jotain takaisin lähettäisikin.
Miksi edes vastailet, jos sinua ei kiinnosta. Toivotko kuitenkin, että hän tulisi polvillaan pyytämään anteeksi ja vähän nautitkin, kun saat olla marttyyri?