Miksi harrastaa yhden yön suhteita?

Harvinaisen oikea vastaus. Mutta kuitenkin saattaa
olla toiselle osapuolelle helvettiä, jos oikeasti rakastui.,
Mut joo :)

A.P.K kirjoitti:

Harvinaisen oikea vastaus. Mutta kuitenkin saattaa
olla toiselle osapuolelle helvettiä, jos oikeasti rakastui.,
Mut joo :)

Pitäis aina tehdä homma selväksi ennen puuhastelua....

Syitä on kyllä oikeasti monia. Joillain se voi johtua myös romahtaneesta itsetunnosta tai sillä voidaan yrittää paikata jotain, mikä on lapsena tai teininä. Usein esimerkiksi väkivaltaisista kodeista tai alkoholistiperheistä tulevat nuoret voivat alunperin ajautua niihin ihan tuostakin syystä, huomiota ja rakkautta ei ole lapsena saatu ja sitä pitää yrittää siksi hakea vaikka sitten irtosuhteen keinoin (no, hetkittäistä huomiotahan sillä tavalla saa, mutta ei rakkautta tosiaan vaan kun se rikkinäinen nuori haluaa uskoa että sen seksuaalisen huomion kautta saisi edes jotain läheisyyttä).

Itse en ole väkivaltaisesta enkä alkoholistiperheen kodista enkä ole elänyt teini-ikääni nuorisokodissa (teini-ikäni päinvastoin oli vielä ylipäänsä kaikenlaatuisten ihmissuhteiden osalta hyvin hiljainen), mutta ajauduin kyllä silti ensimmäiseen yhden illan juttuuni täysin vääristä syistä ja ihan väärässä vaiheessakin (= ennen ensimmäistä poikaystävää, hyvänä kaverina pitämäni ystävätär oli jättänyt minut illan päätteeksi tarkoituksella suunnitellusti kahdestaan erään yhtä kokemattoman ja yhtä epäsuositun miehen kanssa kokeillessani ekaa kertaa alkoholia vaikka tiesi mun olevan kokematon). Se eka kerta väärän ihmisen kanssa ja väärässä tilanteessa sitten haavoitti niin pahasti, että en pystynyt vuosiin uskomaan rakkauteen tai ainakaan miesten kykyyn antaa rakkautta, ja tuntui myös alkuun siltä että jos se "luotaantyöntävän" näköinenkään mies jolle olin neitsyyteni menettänyt ei halunnut mitään sen enempää, niin enkö ihan yhtä hyvin voinut kokeilla mennä sänkyyn jonkun hyvännäköisen kanssa kun ei lopputulos kummassakaan tapauksessa kerran ollut sen kummoisempi. Toisaalta ajattelin myös jatkuvasti ettei kukaan halunnut kuitenkaan sitoutua kanssani, kun ei ollut halunnut siihenkään asti, ja osittain tunsin suurta syyllisyydentuntoa siitä, etten voisi sen ensikokeiluni jälkeen kuitenkaan seurustella kenenkään kanssa kun joutuisin kantamaan kontollani sitä seikkaa etten ollut menettänyt neitsyyttäni sille oikealle.

Mutta kyllä ne paria seuraavaa yhden illan juttua seuranneet morkkikset kertoivat lopulta tarpeeksi siitä, että mulle ne eivät sopineet ja onpahan helpotus saada ne viimein lopetettua. Tosin olen silti sitä mieltä että harrastakoot he niitä jotka oikeasti niitä harrastaa haluavat ja niistä nautintoakin kykenevät irti saamaan, hallaahan se tekee vain niille jotka oikeasti tekevät sitä paikatakseen huonoa itsetuntoa, henkistä rikkinäisyyttä tai ylipäänsä kenellekään kelpaamattomuuden tunnetta. Ja elämäkin on ajan kanssa näyttänyt, että löytyy kuitenkin niitäkin ihmisiä joille kelpaan - ja kun heitä vielä löytyy niiden täysipäisten ja mukavien miesten joukosta, niin miksi turhaan tyytyä enää vähemmän vakavaan suhteeseen.

Tuo on ehkä yleisin syy harrastaa seksiä..

Tämä selvä :)