Toisen haluttomuus/saamattomuus tavata suhteessa

Mulla vähän samanlaisia fiiliksiä omassa kaukosuhteessa. TUntuu että minä järkkään kaikki tapaamiset ja minilomat. Morsian tulee usein myöhässä, työkiireisiin vedoten. Minä puolestani jätän työt kesken että ehdin paikalle sovittuun aikaan. Minä saan tehdä aloitteet tapaamisjärjestelyistä. Tulee helposti fiilis että toinen ei olekaan oikeasti kiinnostunut. Sitten kun ollaan yhdessä niin menee hyvin ja ollaan onnemme kukkuloilla. Seksikin on nautittavaa molemmin puolin. Tekstareita tulee kyllä paljon joka päivä.
Oon järkeillyt että morsiamelle tällainen on luontainen tapa toimia ja tapailla. Ollaan kai sitten erilaisia siinä mielessä. Tai sitten nämä vaaleanpunaiset lasit ei tipu päästä edes kahden vuoden jälkeen.

Kutsutko tuota suhteeksi?

Tuntuu tutulta, mulla myös tämä ongelma. Mies ei koskaa järjestänyt matkoja eikä vienyt mua minnekään vaan mä olin se joka hoiti kaikki.
En koskaa nähnyt hänen sukulaisia vaikka olimme n.20 vuotta "yhdessä" tai paremmin sanottu puhelin päässä. Kun ja jos nähtiin, alussa se oli juomien merkeissä mutta se juominen jäi sitten onneksi mun puolesta pois. Ei huvittanut juoda niin paljon ja aina kun hän joi.
Se oli outoa kun lapsi oli pieni niin kyllä hän kävi kylässä, lapsi kasvoi ja kun lapsi ei ollut kotoo niin ei mieskään käynyt mun luona, hyvin harvoin kävi ja pikaisesti.Lapsi muutti pois niin miestä ei ole näkynyt sen jälkeen. Lapsi ei ollut hänen vaan toisen.
Kun olimme sopineet jonkun päivän milloin hän taas tulee kylään, joskus tuli ja joskus soitti ettei jaksanut, flunssassa jne... Olisko ollut toinen misu hänellä vai mikä? Kyllä hän sanoi että masennus vaivaa . Yritin piristää häntä mutta kun mies tais olla saamaton. Ei saa mitää aikaiseksi.
Käynnit harventus kun täytin 50 vuotta. Pelkääkö mies vanhentuvaa naista?
Että tälläinen tapaus.

kuulostaa tutun puoleiselta, sinä teet "kaiken" ja toinen on "vapaamatkustajana". sorruin syksyllä vastaavanlaiseen tilanteeseen, välimatkaa oli 80km, mutta itse lapsettomana pystyin elämään arkea hänen luotaan kun lapset eivät olleet hänellä ja hän vetosi tähän. minä järjestin ja venkslasin omia aikatauluja sen mukaan miten hnelle kävi: mun työmatka piteni 30min / suunta kun hänen luotaan töissä kävin, pidin yhteyttä jos jäin kotiin jne, hän ei käynyt kun pari kertaa mun luona. lopulta tuli tunne että joustoa löytyy vain minun suunnalta ja viimeinen niitti oli kun hän perui yhteisen matkan, jonka itse oli pyytänyt suunnittelemaan. syy ei ollut lapset vaan ihan "omameno". tarpeeksi kauan asiaa mietittyäni, totesin että hyvää seksiä varmaan saan muualtakin, se meinaan oli ainoa mitä todella sain, näin jälkeenpäin ajatellen. ongelmaksi syntyi juuri tuo kun vain minä menin, joustin, tein, suunnittelin - haaveissani kuitenkin olisi suhde jossa kumpikin joustaa ei vain toinen.. 8/

surullisimmaksi tämän jutun tekee se että mä ihan oikeasti ihastuin ja melkein rakastuin häneen - mutta pidemmän päälle yksipuolisuus olisi tuonut riitoja..

Ottakaas taas lääkkeenne! Kyllä se siitä!