Seurustelukumppanin googlaaminen

Tuskin kovinkaan moni googlettelee kumppaneitaan netissä, tai kyselee mitä tämä ja tämä tarkoittaa tällä kielellä, kun löysin tällaisen viestin mieheni keskusteluista.

Ihan normaalia että googletetaan. Muakin on joskus haukuttu kyyläksi kun olen tehnyt, mutta yksi mies jota deittailin oli naimisissa ja se ei olisi paljastunut ilman googlettamista, joten mun mielestä täysin oikeutettua.

Ihmisellä on oikeus tietää kenen kanssa on ja millainen ihminen joku on, jos uteliaisuus pysyy terveellä pohjalla, googlettaminen on myös työnantajien keino ottaa selvää työnhakijoista.

Eri asia on puhelimen urkinta tai sähköpostien lukeminen, se ei ole tietenkään hyväksyttävää.

Maailmassa on nykyaikana niin paljon pahuutta, sairaita ja pahantahtoisia ihmisiä, joten on ihan normaalia olla hieman varovainen suhteen alussa. Tottakai kumppanistaan haluaa tietää asioita, sunhan elämä siinä on kyseessä ja sun investointi parisuhteeseen.
Onko se sitten oikein jos on yhdessä vuosia jonkun kanssa, kun pelkästään googlettamalla olisi voinut selvittää että henkilöllä esim. on seksiaddiktio ja profiileja nakukuvin netti täynnä. Mutta koska googlettaminen "ei ole suotavaa", niin olisi jäänyt sekin selvittämättä. Turhaan heitettyjä vuosia siis.

Mielestäni olet tehnyt ihan normaalisti. Ja muista, henkilö jolla ei ole mitään salattavaa, ei salaa mitään. (=miehesi suuttuminen on outoa)

Vai oikein tabu, onko ollut jo satoja vuosia tabuna?

Selvästi on tyypillä jotain piiloteltavaa.

Kannattaa pitää mielessä ja ehkä kertoa poikaystävällekin, että olet suomalainen ja noudatat suomalaista kulttuuria. Monesti halutaan suomainen nainen, joka käyttäytyy kuin oman maan nainen. Ja vaikka olisit kaikin puolin kuin nämä naiset et koskaan ole yhtä hyvä...

Itse ulkomaalaisen kanssa vuosia naimisissa olleena ja sittemmin eronneena tajusin liian myöhään tanssineeni täysin miehen pillin mukaan, unohdin itseni, taustani ja oman arvokkuuteni ihmisenä. Ja pilliähän mies soitti ihan oman mielensä mukaan, säännöt, kulttuuri ja uskonto taipuivat aina hänen mielipiteensä mukaan olipa totuus mikä tahansa.

Suuttuminen voi olla tapa saada toinen ryömimään ja "pelkäämään". Pian huomaatkin kadottaneesi itsesi.

Ollaan paljon puhuttu kulttuurieroista ja miten niitä kohdatessa pitää löytää kompromissit niin, että molemmat joustaa sen sijaan että joustaja olisi aina toinen osapuoli. Kyllä mies on joustanutkin. Tässäkin tapauksessa oli sellaista hiljaiseloa jokusen päivän kun hän yritti päästä yli siitä pahasta olosta mikä hänelle tuli. Pahaa oloa lisäsi kun tavoistaan poiketen kertoi omista asioistaan muutamalle kaverille ja kaikki jyrkästi tuomitsivat tekoni ja kehoittivat häntä jättämään minut. Onneksi mies kuunteli minunkin puoleni tapahtuneesta ja on antanut anteeksi. Enää vaan pitää hänen päästä pahasta olostaan yli. Elämä jatkuu suhde jatkuu. Saa nähdä miten paljon näitä kulttuurieroja vielä tulee ja kuinka paljon pahaa mieltä niistä. Kiitos varoituksista edelliselle kirjoittajalle. Yritän pitää tiukasti mielessä ettei minua tallata maan alle. Ei kyllä ihan helpolla onnistukaan.... Toinen sellainen esille noussut asia on se miten kovin häntä ärsyttää jos hän sanoo missä on ja minä kysyn mitä hän siellä tekee. Kuulemma lapsilta kysytään niin. Mies kyllä jälkikäteen kertoo sitten missä on ollut ja mitä tekemässä. Naisen ei sellaista sovi kysellä. Ööööö..... Niin.... Musta se nyt on ihan luonnollista kysyä, mutta jos parisuhteen onnellisuus vaatii mua tukkimaan joskus suuni kysymyksiltä niin enköhän mä siihen kykene. Kunhan se luottamus ja avoimuus silti säilyy suhteessa.

Vähän erikoista suuttua, mutta toisaalta voihan sitä kysyä suoraankin. Toinen kysymys on, onko nimi sitten niin ainutlaatuinen, ettei ole sekoittamisen vaaraa. Mulle ei olisi mitään hyötyä mieheni nimen googlaamisesta.

Menojen raportoimisesta: puhukaa ajoissa siitä, miten miellätte seurustelun, parisuhteen, perhe-elämän jne. Mieheni kulttuurissa perinteisen mallin mukaan vaimo huolehtii perheen sisäisistä asioista ja mies ulkoisista. Miehen ei tarvitse ilmoittaa, mihin menee eikä hänellä ole tarvetta jakaa vaimonsa kanssa asioita, jotka eivät suoraan liity perheeseen. Se ei ole välttämättä salailua: miehen mieleen ei vain juolahda, että vaimoa voisi kiinnostaa. Tai sitten vaimon kiinnostus tulkitaan mustasukkaisuudeksi/haluksi kontrolloida.

Jos ottaa puolison toisesta kulttuurista, pitää varautua siihen, että asioita käsitellään ja tulkitaan eri tavoin. Molemmin puolin. Olennaista on yrittää ymmärtää (ja vastaavasti omalta osaltaan selittää), mistä käytös kumpuaa, esim. miksi jostakin asiasta loukkaantui. Jos lähtee siitä, ettei tahallaan loukkaa... Jokaisella on omat rajansa, mitä suostuu sietämään ja miten sallii itseään kohdeltavan.

Kamerunilainen on myöskin minun tuleva ex. Badoossa naisia kalasteli ihan eri nimellä kuin omansa, oma kuva kuitenkin oli, löysin kun yksi hänen naisistaan minulle kertoi heidän suhteestaan ja mistä miehen löysi.

Googlaamisesta ei mitään hyötyä välttämättä.

Joka valehdella ja salata haluaa asioita, se sen myös tekee.

Montakin vuotta.

Niin kauan kuin on kiinnostunut sinusta (ok tämäkin voi tuottaa vaikeuksia, jos osaa esittää) niin ei ongelmaa.

Kuinka paljon mies joustaa jos hänen ehdoillaan mennään? Miehelle tulee aina paha mieli ja kertoo vielä kavereilleen, joiden kommentit kerrotaan vaimolle / tyttöystävälle...

Jos miehen kulttuuriin ei kuulu jokin asia mikä on kuitenkin ok sinun kulttuurissasi, niin eikö voi vaatia että nielaisee pahanmielen tai hankkii kotiorjan omasta maastaan.