Sain tietää mieheni olleen ihastunut kahteen otteeseen peräkkäin. Molemmissa kyseessä työkaveri.
Mieheni puolelta asia jäänyt siihen, eli ei ole kertonut asiasta kohteilleen.
Meillä yli 20-vuotta hyvää liittoa takana. Koskaan aiemmin
ei ole tällaista ilmaantunut. Ehkä on jotain ollutkin, mutta nyt hänen käytöksensä muuttui niin suuresti, että itse havahduin kyselemään.
Kesti melkein 5kk ennenkuin kertoi lopulta toisestakin ihastuksestaan, aluksi puhui vain ensimmäisen "hullaantumisen". Ymmärrän kyllä nyt mitkä ajatukset hänellä ovat olleet pinnalla, ihastuessaan toisiin.
Silti, kuinka vaikeaa onkaan katsella aamuin hänen töihin lähtöään. Kuinka vaikeaa on uskoa ja luottaa. Kuinka kipeää tämä kaikki tekee ja minkä vihan ja raivon on saanut aikaan. .
Rakastamme toisiamme, minä olen ns antanut anteeksi, terapiassa käyty nyt kokoajan.
Selitykset kun vihdoin tulivat ovat: sai uudenlaista ihailua,arvostusta ja kunnioitusta. Helppoa yhdessäoloa työn puitteissa, kun ei ole ristiriitoja.;) Jälkimmäisessä tapauksessa kuulemma nainen on niin energinen, nuori, pirteä ja hehkeä.
Minua yli 10v nuorempi, elämäntilanne aivan eri. Meillä lapset isoja, tällä naisella vasta perheenteko aika käsillä.
Kysyin onko mieheni käyttäytynyt niin,että tämä nuori nainen olisi huomannut mieheni ihastuksen. Ei osannut jertoa, onko tullut flirttailleeksi niin avoimesti..Eli käsitän tuosta,ettei nyt ole yrittänyt oikein peitelläkkään.
Naisena itsetunto romahti kerralla nollille. Sietokyky on kovilla koska tekevät läheisesti töitä pitkät päivät.
Ensin yritin jopa vaatia miestäni vaihtamaan työpaikkaa, mutta sekin on mahdottomuus. Mies sellaisessa asemassa ettei oikein käy.
Tiedän, että oman pääni sisällähän ne ajatukset ja pelot kummitteleat,mutta kun toinen ensin kieltää kuukausi tolkulla ja sitten valtavat puolustusreaktiot ja viimein vasta rehellisyys...saa miettimään, onko tässä luottamisessakaan lopulta mitään ideaa.
Olen niin ehdoton ihminen, että tähän asti rehellisyys ja avoimuus ovat olleet suhteemme pohja ja nyt kun ne viety,
tekisi mieleni lyödä hanskat tiskiin.
Tiedän ja tiedostan, että parisuhteemme ei ikinä enää tule olemaan sama, ja olen kyllä katkera tapahtuneesta. Siitä iskusta minkä sitä vaimona saa. Vertailunkohteena oleminen satuttaa, ja kun en ole edes mikään ns itseään laiminlyövä tapaus, sain kyllä niin naamalleni että en tiedä onko parisuhde pelastettavissa rakkaudesta ja vuosista huolimatta.
Mieheni puolelta asia jäänyt siihen, eli ei ole kertonut asiasta kohteilleen.
Meillä yli 20-vuotta hyvää liittoa takana. Koskaan aiemmin
ei ole tällaista ilmaantunut. Ehkä on jotain ollutkin, mutta nyt hänen käytöksensä muuttui niin suuresti, että itse havahduin kyselemään.
Kesti melkein 5kk ennenkuin kertoi lopulta toisestakin ihastuksestaan, aluksi puhui vain ensimmäisen "hullaantumisen". Ymmärrän kyllä nyt mitkä ajatukset hänellä ovat olleet pinnalla, ihastuessaan toisiin.
Silti, kuinka vaikeaa onkaan katsella aamuin hänen töihin lähtöään. Kuinka vaikeaa on uskoa ja luottaa. Kuinka kipeää tämä kaikki tekee ja minkä vihan ja raivon on saanut aikaan. .
Rakastamme toisiamme, minä olen ns antanut anteeksi, terapiassa käyty nyt kokoajan.
Selitykset kun vihdoin tulivat ovat: sai uudenlaista ihailua,arvostusta ja kunnioitusta. Helppoa yhdessäoloa työn puitteissa, kun ei ole ristiriitoja.;) Jälkimmäisessä tapauksessa kuulemma nainen on niin energinen, nuori, pirteä ja hehkeä.
Minua yli 10v nuorempi, elämäntilanne aivan eri. Meillä lapset isoja, tällä naisella vasta perheenteko aika käsillä.
Kysyin onko mieheni käyttäytynyt niin,että tämä nuori nainen olisi huomannut mieheni ihastuksen. Ei osannut jertoa, onko tullut flirttailleeksi niin avoimesti..Eli käsitän tuosta,ettei nyt ole yrittänyt oikein peitelläkkään.
Naisena itsetunto romahti kerralla nollille. Sietokyky on kovilla koska tekevät läheisesti töitä pitkät päivät.
Ensin yritin jopa vaatia miestäni vaihtamaan työpaikkaa, mutta sekin on mahdottomuus. Mies sellaisessa asemassa ettei oikein käy.
Tiedän, että oman pääni sisällähän ne ajatukset ja pelot kummitteleat,mutta kun toinen ensin kieltää kuukausi tolkulla ja sitten valtavat puolustusreaktiot ja viimein vasta rehellisyys...saa miettimään, onko tässä luottamisessakaan lopulta mitään ideaa.
Olen niin ehdoton ihminen, että tähän asti rehellisyys ja avoimuus ovat olleet suhteemme pohja ja nyt kun ne viety,
tekisi mieleni lyödä hanskat tiskiin.
Tiedän ja tiedostan, että parisuhteemme ei ikinä enää tule olemaan sama, ja olen kyllä katkera tapahtuneesta. Siitä iskusta minkä sitä vaimona saa. Vertailunkohteena oleminen satuttaa, ja kun en ole edes mikään ns itseään laiminlyövä tapaus, sain kyllä niin naamalleni että en tiedä onko parisuhde pelastettavissa rakkaudesta ja vuosista huolimatta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kestämistä sinulle.
Itse ihastuin kerran ja olin yli vuoden aivan pistoksissa ja hullaantunut.Ihastukseni kohde näyttäytyi täysin väärästä perspektiivist.Onneksi huomasin sen.Toivottavasti miehellesikin käy noin ja huomaa naisen aika mitättömäksi loppujen lopuksi.