Miksi olet yhä sinkku?

Miksikö.. en käy baareissa ja olen mies valtaisella alalla.Joten, missä sitä sitten tapaisi oman ikäisiä naisia..kaupan kassalla tai pankki automaatti jonossa.. ja eiköhän laiteta samalla myös lotto vetämään..

1 2 3 6 7 12

tossa mun rivi

Siksi koska valmistaudun päivä kerrallaan löytämään sen oikean. Kiireellä ei tee parisuhdemarkkinoilla mitään hyvää.

Ei ole sattunut tulemaan vastaan sellaista, joka olisi ollut kiinnostunut minusta samaan aikaan kun minä olen ollut kiinnostunut hänestä.

4. Olet epätoivoinen. Puhdas totuus on se, että epätoivo paistaa läpi kilometrien päähän. Jos siis onnistut saamaan mukavan ihmisen puhelinnumeron, ei ole ehkä heti järkevää pommittaa tätä puheluilla tai viesteillä kymmeniä kertoja päivässä.

5. Olet liian kiltti. Olet aina avulias, kohtelias ja kiltti. Jokaisen puolison unelma. Ehkä ei kuitenkaan. Useimmat pitävät liikaa kiltteyttä jopa luonteen heikkoutena, eikä tällainen ihminen saa sydäntä sykkimään. Näytä myös kovempi puolesi silloin tällöin, näin annat ymmärtää, ettet ole mikään ovimatto.

6. Olet kontrollifriikki. Pidät siitä, että asiat menevät sinun suunnitelmiesi mukaan, eikä elämässäsi ole tilaa kompromisseille. Jos hermostut heti, kun menetät kontrollin, on aika ehkä hieman löysätä otetta.

7. Olet liian ujo. Elämässäsi tulee vääjäämättä vastaan hetki, jolloin sinun on pakko kohdata epävarmuutesi tai hyväksyä tosiasia, että jäät yksin. Jos sinulla ei ole vastakkaisen sukupuolen suhteen lainkaan itsevarmuutta, ota joku sosiaalisempi ystäväsi avuksi. Tarkkaile vaikka miten hän lähestyy ihmisiä ja ota opiksesi!

8. Olet itsekäs. Jos ajattelet aina vain itseäsi voit olla varma, että saat tehdä sitä vielä pitkään, sillä parisuhdetta tuskin tällä asenteella löydät. Yritä laittaa muut itsesi edelle hieman useammin.

Tässä on kohtia miksi ätminkäiset eivät saa ketään ja tuo ensimmäinen on kaikkien ätmien ongelma: OLET LIIAN EPÄTOIVOINEN

"Jos sinulla ei ole vastakkaisen sukupuolen suhteen lainkaan itsevarmuutta, ota joku sosiaalisempi ystäväsi avuksi."

Ja silloin tuo sosiaalisempi ystävä vie koko potin nenäsi alta :D

Kuulostaa omituiselta mutta viimeaikoina minulle on tuntunut muodostuneen jonkinlainen pakkomielle löytää tyttöystävä omalta yliopistoltani, luultavasti jotta voisin kerrankin tuntea jonkinlaista romantiikkaa opiskeluelämän ohessa. Netistä tai joistain muista satunnaisista paikoista minua ei kiinnosta etsiä seuraa.

Tuntuu kuitenkin että opiskelupaikassani harvat haluavat alkaa mihinkään suhteeseen tai sitten ovat ja valmiiksi varattuja. Uskon myös että tämä oma, ajoittainen päähänpinttymäni on jonkin sortin paradoksi sinänsä, etten minä oikeasti edes halua parisuhdetta yliopistollani tai sen ulkopuolella. Jollain tasolla kaipaan vain vaihtelua ja jännitystä arkeeni, eikä se mielestäni ole oikea peruste suhteen aloittamiselle...

Koska olen työtön joten ei ole varaa elättää naista.

Tässä avaimet menestykseen:

* Kun kukaan ei osoita kiinnostusta eikä itsekään siihen kykene.
* Vapaa-ajalla tulee oltua lähinnä kotona. Kavereita ei ole paljoa ja heidän kanssa suurin osa kommunikoinnista tapahtuu netin kautta.
* Yksin on oikeastaan mukavaa

Vaikka työskentelee naisvaltaisella alalla, niin ongelmia ei tule yllä olevilla statseilla. Työkaverit ovat joko varattuja tai liian vanhoja sekä pienessä työyhteisössä se olisi muutenkin no-no.

Kun ei ole tuota komeutta, karismaa ja sosiaalisia taitoja siunaantunut tarpeeksi, niin yksin mennään. Lisäksi olen huono ymmärtämään sanatonta viestintää. Mulle pitää asiat sanoa suoraan eikä odottaa että osaan lukea rivien välistä.

Minun mahdollisuus päästä parisuhteeseen riippuu siitä, että joku nainen tyytyisi minuun kun ei parempaakaan saa ja minulle tuolainen asetelma ei vaan kelpaa joten sinkkuna ollaan läpi koko elämä.

Suurin syy sinkkuuteen on yksinkertaisesti se, etten ole naisten mielestä mitenkään kiinnostava. En ulkonäöllisesti, en statuksen puolesta, en omaisuudeltani. En ole koskaan ollut yhdellekään naiselle se ykkönen.

Jos noista täytyy valita, niin sanoisin että liian kiltti ja liian ujo. Ujoudesta johtuen tuntemattomien seurassa varmaan myös liian tylsä, vaikka tutummassa porukassa juttujani tunnutaan pitävän ihan mielenkiintoisina ja hauskoina.

Olen myös vuosien varella yrittänyt ja pettynyt niin moneen kertaan, etten jaksa enää sitä. Yritän ennemmin hyväksyä sen että jään yksin ja ilman perhettä, kuin että jatkaisin itseni nöyryyttämistä ja elättelisin turhia toiveita.

Olen sinkku, koska ei ole aikaa parisuhteelle. Seksiä kaipaan enää harvoin perinpohjaisen näkemysmuutoksen ja itsekuriharrasteen vuoksi, joten senkään takia ei tarvitse epätoivoisesti etsiä naista.

Naiset katselevat minua kaupungilla ja hymyilevät joskus. Se pitää minut mielentilassa, että voisin saada naisen, jos alkaisin oikeasti yrittää. Olen tarpeeksi tyytyväinen tuohon. Minun ei siis tarvitse väkisin vääntäytyä naisten pariin, että tuntisin olevani hyväksytty mies. Ulkonäkö riittää. Harmittaa niiden naisettomien miesten puolesta, joilla ei tätä valttikorttia ole.

Numero 7: olen liian ujo
Numero 12: olen tylsä
Mutta pääsyy on numero 3: en huolehdi itsestäni

2. Olet liian itsenäinen - Minulla on harrastuksia kuudesti viikossa ja oikeastaan aikaa muille on vain viikonloppuisin. Tykkään mennä omien aikataulujeni mukaan.

7. Olet liian ujo - Tämä on varmaankin se isoin syy. En koskaan osaa lähestyä tuntemattomia naisia. Asia helpottuu jos nainen on jo valmiiksi kaveriporukassani niin voi luontevasti jutella myös hänen kanssaan.

12. Olet tylsä - Tämä on hieman suhteellista, mutta varmasti osa jutuistani on tylsiä joillekin ihmisille. Samoin kuin joidenkin naisten jutut eivät kiinnosta minua ollenkaan. Joskus saatan myös mennä lukkoon, jos joku tuntematon nainen tulee juttelemaan minulle yllättäen.

minä olenkans liianujo enkä keksi mitää juteltavaa.
enkä enää käymisää ko sosiaalisten tilanteidenpelko.

Koska olen jo liian vanha 41 v ja oman ikäiset mummot eivät kiinnosta. Eikä ole kavereita, joiden kanssa lähteä perjantai iltaisin kylille hummailemaan. Yksin en uskalla, vaikka ulkonäkö antaa ymmärtää muuta. Olen myös kankea keskustelemaan kauniille naisille. Mummoille ja rumille kyllä juttu lentää, kun ei ole paineita, että tyrii jossain vaiheessa.

Jokseenkin outoa, että kun maailmassa on sen 7 miljardia ihmistä, ja on niin helppo jäädä kokonaan yksin.

2
5
ja ehkä vähän 6...

Töissä naisvaltaisella alalla.
Yksilöharrasteita.
Introverttiys.
Pidän rauhasta ja hiljaisuudesta.

Olen varmaankin aika tylsä ja varmaan myös liian kiltti sekä kohtelias vaikka osaan pitää puoliani ja omaan vanhat mielipiteet asioista. En kuitenkaan pidä riitelemisestä enkä leikkimielisistä kinailuista/herjoista. En ymmärrä miksi miehelle pitäisi aina piilov*ttuilla tai tylyttää jos mielii herätellä kiinnostusta.
En vain ole kiinnostava. Olen varmaankin myös hiukan ujo ja arko uusien ihmisten parissa.
Olen myös jonkin verran epäileväinen miesten motiiveista. Aika harva kai parisuhteeseen tahtoo. Miksi ottaa koko lehmä jos tahtoo vain lasin maitoa jne? Liian paljon kai olen nähnyt kaikenlaista ja sitä kautta oppinut tässä sivustakatselijan roolissa.

2, 6, 8, 10

Sinkkuuteen on yksi syy ja se on ulkonäkö. -en ole komea ja siksi sinkku.

Ihan omasta tahdosta. Viimeisen kuuden vuoden aikana on ollut mahdollisuuksia vaikka mihin, monien mielestä varmasti täydellisiin naisiin. Kymmeniä mahdollisuuksia. Mutta ei ole kiinnostanut. Yksi ihana oli, mutta sen mokasin ja nykyään on kihloissa jonkun vitun paskan kanssa. Siis varmasti ihan hyvä tyyppi. Yksi oli niin upea, etten pystynyt tekemään mitään, koska olin krapulassa ja olin harrastanut seksiä kolmen naisen kanssa edellisinä kahtena päivänä. Sitten oli tämä tatuoitu nainen, entinen nisti ja huora, nykyään itsenäistynyt yksinäinen kulkija. Sellainen jolla ei ollu kavereita, ei ollu kiihkofeministi, eikä lesbo. Hiomaton timantti, tai siis ihan timantti. Se matkusteli ja sille tielle jäänyt..

Niin ja en ala seurustelemaan tässä tilassa, koska säästän naisen siltä. Mun kanssa ei tässä vaiheessa suunnitella tulevaisuutta, sellaista mitä naisella on mielessä. En halua lapsia. Ja suoraan sanottuna suurin osa naisista on ollu sellaisia että ei. Yhden illan juttuja, pieniä kuolemia vain.

Musiikki, elokuvat, taiteilu ja kirjoittaminen. Siihen joku nainen joka ei ymmärrä tai ole kiinnostunut siitä, niin ei se toimi. Ei vaikka olisi maailman kaunein ja upein nainen, puhkaisemattomalla immenkalvolla. Erilaisuus ei täydennä toista.

Masentavaa on miettiä näitä. Täytyy elää tässä hetkessä ja olla iloinen. Ja mikään ei ole ikinä täysin varmaa. Ehkä mutkin on määrätty jollekin yli 40vuotiaalle kurpalle. Ja kun se iskee, ei auta pyristellä, koska on voimakkaampia tunteita kuin se mitä nyt voin kirjoittamalla kieltää.

Olen itserakas ja egosentrinen. Ja ehkä liian älykäs.

Minä olen aivan liian epäkypsä ja itsekäs että minusta olisi parisuhteeseen. Tuohon ei enää muutosta tule koska olen jo vanha mies. Jos olisin nuorena mennyt naimisiin niin olisin aikapäiviä sitten eronnut. Saattaisi olla elatusmaksut niskassa. Joten on tässä harmeiltakin vältytty.

Parisuhteita on jo takana sen verran, että tiedän miten kipeältä se tuntuu tulla jätetyksi tai tajuta, että suhde ei toimi ja pitää erota. Pelkään ihastua ja ryhtyä suhteeseen, koska alitajuntaisesti ymmärrän sen, että en edes uskalla ryhtyä suhteeseen. Epäilen myös miehen todellisia tarkoitusperiä. En halua, että mies haluaa suhteeseen siksi, että elätän häntä ja hän saa majapaikan luotani.

En viihdy baareissa, joten etsin miestä ainoastaan netin treffipalstojen kautta silloin tällöin. Treffeillä olen käynyt jonkun verran, mutta ilman tulosta. Miehen löytäminen tuntuu vaikeutuvan vuosi vuodelta.

Yhteen toiseen ketjuun liittyen kukaan tosiaan ei oikein saa mulla nousemaan sellaista kiinnostusta. Se on kyllä ainakin nykyisin mulla syynä

Aivan sama, kuin edelliselläkin. Kukaan potentiaalinen jota jaksais päivästä toiseen kattella ei ole vähään aikaan ilmestynyt. Ja sitten kun ilmestyy, niin ne on varattuja. Tai ehkä mä vaan kiinnostun niistä miehistä, siks ku ne on varattuja.

Olen liian itsenäinen, olen liian ujo, olen tylsä. Siinäpä ne. Kuka tällaista haluaisi?

Olen työtön ja en mikään komistus, siinäpä kaksi tärkeintä syytä.

En ole omasta mielestäni mitenkä ruma, enkä kovin lyhytkään, mutta nykysin tuntuu että ruma, pahasti ylipainoinen nainen kelpuuttaa itsellensä jokun rikkaan tai adoniksen. Enään tavan sporttinen duunari ei näytä vain kelpaavan

Ylipainoiset naiset ei halua ylipainoista miestä vaan jonkun komean bodarin jolla vaki työ ja rahaa.

Olen 17v tyttö ja olen ollut koko elämäni sinkku. En ole seurustellut kertaakaan, en ole harrastanut seksiä tai suudellut ketään. Tämä sen takia, että elämä koetellut vähässä ajassa. On sattunut ja tapahtunut. On ollut iloa ja surua. Mulla ei ole kiire seurustella, mieluummin etsin kauemmin sitä oikeaa miestä. En halua sellaista, jolla vain pillu ja tissit mielessä. Elämässä on muutakin kuin seksi. Haluan kunnollisen parisuhteen, joka kestää ja jossa voi miettiä ja suunnitella tulevaisuutta :)

Olin lapsena vielä aika suosittu ja varsin puhelias, mutta sitten kun minua alettiin kiusaamaan koulussa niin elämästäni tuli paljon vaikeampaa. Oli masennusta, joka vaikutti elämään pidemmän aikaa. Myöhemmin minusta tuli aika epäsosiaalinen ja ujo.
En tullut enää yläaste aikoina juttuun omanikäisteni poikien kanssa. Johtunee kai siitä, että olin vielä aika lapsellinen.
Lukiossa syrjäydyin muista ihan totaalisesti. Lihoin ja olin merkittävästi ylipainoinen.
Armeijan jälkeen aloin miehistyä merkittävästi ja nyt pari vuotta myöhemmin olen tiputtanut painoa yhteensä 25kiloa, joista osa palanut takaisin lihasmassana. Elämä on nykyään paljon kivempaa, kun on uudessa koulussa tullut juttuun luokkakavereiden kanssa ja kavereiden kanssa käydään säännöllisesti salilla. Naisten suhteen olen melkolailla kokematon, vaikka olen kumminkin jo 21-vuotias.
Oli kyllä aiemmin alkavaa juttua yhden tytön kanssa, joka teki muuten minulle aloitteen. Se tyttö oli vielä tosi nätti ja mukava, mutta meidän jutusta ei sitten lopulta tullut mitään. Se tyttö vihjaili mulle jatkuvasti, että olen varmaan tosi haluttu naisten keskuudessa, mikä yllätti minut ihan täysin, koska en ollut edes halannut ketään naista ennen sitä päivää. Kohensi itseluottamusta kyllä tosi paljon! Ehken minä kumminkaan ihan toivoton ole... :D

Tylsyys ja rumuus. Siinähän ne syyt.

4,5,7,12 lisäksi olen laiha ruipelo johon ei liha tartu 181/66 eikä mulla ole nykysin oikein kavereitakaan joten jokainen yrityskin on löytynyt netistä. Kerran tosin kävi outo flaksi baarissa kun yks tarttu tanssilattialla kaulaan, mutta en mä osannut tehä sille mimmille mitään ja jätin sen kotiovelle enkä uskaltanut edes suudella sitä eikä se sitten treffien jälkeen enään lämmennyt. "musta ois parempi ettei me enään nähtäis..." Jokaiseen yritykseen olen ite kuitenkin ihastunut. Nykysin ei enään jaksais enään edes yrittää kun taas ihastuu ja sitten tullaan rytinällä alas mutta kun mä HALUAN JONKUN! Jos oisin miljonääri niin maksaisin jollekkin huoralle siitä, että se pelkästään esittäis mun tyttöystävää ja pyöris mun kämpässä. No kunhan valmistunut joku päivä koulusta ja tienailen sen 4000-5000e/kk niin jääpähän sitten itellekkin reilusti tuhlattavaa...

Olen ulkoisesti ruma ja sisäisesti kaunis. Ulkoisia olemuksia naiset vain arvostaa.

Erinomainen kysymys, johon on vaikea objektiivisesti nähdä niitä selkeitä syitä. Miespuolinen kaverini sanoi minulle pari päivää sitten että "oot kaunis, et sä yksin tule jäämään", johon tokaisin että luultavasti en, jos suostun ottamaan jonkun jota en rakasta. Toisaalta jollain hullulla tavalla tuokin lohdutti.

Tuon kyseisen artikkelin lista tuskin on kovin syvällisen sosiologisen analyysin tulos. Syitä, miksi ihmiset elävät pidempiä aikoja sinkkuina, on todellisuudessa paljon enemmän. Yksi todennäköinen syy on se, että yhteiskunnassa ei ole kovin monia paikkoja, joissa aloitteen tekeminen vastakkaiselle sukupuolelle olisi sosiaalisesti hyväksyttyä.

Työelämä on nykyään ehkä kilpailuhenkisempää ja sääntökeskeisempää kuin vielä muutama kymmenen vuotta sitten. Varsinkin valkokaulustyöpaikoista on tullut ympäristöjä, joissa minkäänlaisella lähestymisyrityksellä toista sukupuolta kohtaan ottaa melkoisen riskin. Myöskään ravintoloissa tai baareissa myöhään istumiseen ei suhtauduta kovin myönteisesti. Baariympäristö taas on omalla tavallaan ongelmallinen. Baarissa illan viettäminen on paljon mielenkiintoisempaa, jos paikan musiikki täsmää omaan musiikkimakuun ja oma kaveripiiri käy samassa paikassa; muuten homma voi käydä tylsäksi. Tosiasia on myös se, että ihmisten odotukset toisiaan kohtaan ovat aika kovat.

sinkkuuteen tottuu. Onneksi ja valitettavasti.

Moni voi olla myös seksuaalisesti estoinen. Yhdenillan jutut hirvittää, erityisesti moni nainen kantaa pelkoa hutsuksi leimautumisesta. Siinäpä saattaa baariin lähtökin yksinäisenä jäädä, kun tuo hutsustigma on niin syvällä. Juu, kerron tässä itsestäni! Ei kai kukaan nyt tosissaan oikeaa suhdetta baarista metsästä..:O

Nettipokailu taas..hetken jaksaa, sitten iskee kyynisyys. Hirveä kyräily ja epäluulo: mikähän tuossakin on vikana, kun täällä pyörii..Työstä käy miehiin tutustuminen, ellei ole säteilevä, itsevarma ja timmi söpöläinen. Perusnättinäkin voi tuntea itsensä aika näkymättömäksi, jos on ujo luonne.

Ihmettelin vähän noita numeroita, ja olin epävarmasti valkkaamassa jo kakkosta koska se nyt oli se lähinnä omaa tilannetta oleva (vaikka se, että olisi muka "liian itsenäinen" ja se olisi mukamas HUONO juttu hämmästyttikin), mutta onneksi luin insertin:

"Jossain vaiheessa useimmat sinkut alkavat kuitenkin toivoa parisuhdetta.
Jos huomaat olevasi tässä vaiheessa, mutta et yrityksistä huolimatta ole vielä löytänyt sopivaa kumppania"...

HUH. Eli ei koske minua. :)

Joskus 20 vuotta sitten olisi parisuhde voinutkin ehkä kiinnostaa, mutta silloin lähentelyä yrittivät vain melkoisesti vanhemmat, eivät omanikäiset.

Nyt kun on melkein neljäkymppiä lasissa, on jo oppinut elämään täyttä elämää ihan ilman ketään perässähiihtäjääkään. Ja kun ikää on jo näin paljon, niin hyvin ovat ne vanhemmat henkilötkin poistuneet pörräämään nuorempien ympärille. Tervemenoa! :)

Kysymys: Miksi olet yhä sinkku?
Vastaus: Koska pidän siitä.

Kaipa vaan en ole enää parisuhdemateriaalia, kun ei tähän ikään mennessä ole niitä touhuja päässyt harjoittelemaan juuri lainkaan. Varmaan monen tällä palstalla valittelevan atm:n tavoin haaveilin naisesta jonkinlaisena elämäni pelastajana, mutta kokeiltuani nettideittailua ja kun viimeinkin tuli tapaus jonka kanssa "joutui" puhua puhelimessa ja hätisteli tapaamiseen, alkoi ahdistaa siinämäärin että tuli viimeinkin tajuttua tämän asian laita. Ei minusta ole tällaiseen touhuun.

Tapaan uusia naisia harvoin. En ole kertaakaan tutustunut naiseen joka olisi kiinnostunut minusta ja josta minä olisin kiinnostunut.