Olen aina ollut aika hulivili ja pitänyt elämässäni hauskaa.
Nyt olen 30 v ja 2,5 vuotta sitten rakastuin todella ja pistin itseni täysillä kiinni suhteeseen. Tuntui kuin olisin elänyt paratiisissa, olin löytänyt sielunveljeni.
Kuin salama kirkkaalta taivaalta mies ilmoitti keväällä, että suhteemme on loppu. Hän ei kuulemma rakastanut minua enää kuten ennen. Tähän aikaan meillä oli ulkopuolista stressiä ja mm. tiukkaa rahallisesti.
Hän hankki oman asunnon ja muutti pois.
Hän kuitenkin tapaili minua ja tavallaan kaikki jatkui. Elättelin koko ajan toivoa, että voisimme vielä palata yhteen.
Nyt hän tekee koko ajan töitä, käy ravintoloissa ja juo aika rajusti. Kännissä hän aina ottaa yhteyttä ja kertoo kaipaavansa. Kuitenkaan hän ei vietä vapaa-aikaansa kanssani vaan on mielummin yksin kotonaan. Hän tavallaan välttelee minua.
Kuitenkin hän on sanonut, että välittää minusta paljon ja on henkisesti kiinni minussa. Lisäksi hän on sanonut, että ei oikein tiedä mitä elämältään haluaa ja on ihan hukassa tunteidensa takia. Olen ensimmäinen nainen, ketä hän on oikeasti rakastanut ja pelännyt menettävänsä.
Onko minun enää järkeä odottaa häntä, vai onko niin, että tämä ei tästä parane? Kertokaa hyvät ystävät, pitääkö tämä aikuinen mies minua pilkkanaan vai onko hän oikeasti sekaisin tunteidensa kanssa? Vaikka kuinka haluaisin antaa hänelle aikaa selvittää tunteensa, en tiedä kuinka kauan jaksan yrittää, kun itse en saa tästä enää mitään...
Nyt olen 30 v ja 2,5 vuotta sitten rakastuin todella ja pistin itseni täysillä kiinni suhteeseen. Tuntui kuin olisin elänyt paratiisissa, olin löytänyt sielunveljeni.
Kuin salama kirkkaalta taivaalta mies ilmoitti keväällä, että suhteemme on loppu. Hän ei kuulemma rakastanut minua enää kuten ennen. Tähän aikaan meillä oli ulkopuolista stressiä ja mm. tiukkaa rahallisesti.
Hän hankki oman asunnon ja muutti pois.
Hän kuitenkin tapaili minua ja tavallaan kaikki jatkui. Elättelin koko ajan toivoa, että voisimme vielä palata yhteen.
Nyt hän tekee koko ajan töitä, käy ravintoloissa ja juo aika rajusti. Kännissä hän aina ottaa yhteyttä ja kertoo kaipaavansa. Kuitenkaan hän ei vietä vapaa-aikaansa kanssani vaan on mielummin yksin kotonaan. Hän tavallaan välttelee minua.
Kuitenkin hän on sanonut, että välittää minusta paljon ja on henkisesti kiinni minussa. Lisäksi hän on sanonut, että ei oikein tiedä mitä elämältään haluaa ja on ihan hukassa tunteidensa takia. Olen ensimmäinen nainen, ketä hän on oikeasti rakastanut ja pelännyt menettävänsä.
Onko minun enää järkeä odottaa häntä, vai onko niin, että tämä ei tästä parane? Kertokaa hyvät ystävät, pitääkö tämä aikuinen mies minua pilkkanaan vai onko hän oikeasti sekaisin tunteidensa kanssa? Vaikka kuinka haluaisin antaa hänelle aikaa selvittää tunteensa, en tiedä kuinka kauan jaksan yrittää, kun itse en saa tästä enää mitään...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Noh, valitettavasti olin nuorena kossina samanlainen, tuli jätettyä likka sen takia että "ei jaksanut" arkea, ja kännissä soiteltua, ja MUKA kaivattua...nääs, jos sieltä baarista ei saanut jotain muijaa mukaansa, niin siltä vanhalta heilaltahan toivoi sitten...noh, saavansa..
Eli toisin sanoen, jatka elämääsi ILMAN häntä.
..tämä myös silloin, jos hän ei koske minuun?
Olen nimittäin itse ollut kovasti seksin tarpeessa enkä ole saanut häntä koskemaan itseeni. Hän käy täällä ja istuu "kylässä", mutta seksiin ei ole suostunut..
Mitäs se sitten on? Eikö hän halua minua? Minulle hän on selittänyt, että hän ei tule tänne siksi, että olisi puutteessa vaan haluaa kuulemma nähdä minut.
Tämä ei ole helppoa kun rakkauteni häntä kohtaan ei suostu kuolemaan.
Aika paskamainen tilanne. Yleensä kyllä on se kauniimpi osapuoli joka selittää tuollaista ja jään mielenkiinnolla odottamaan osaako joku kenties selittää tälläistä käytöstä.
..on se, että vaikka minullakin on fyysiset tarpeeni, en osaa tai pysty koskemaan muihin. Muut miehenpuolikkaat etoo. Siksi olisin kiitollinen, jos saisin häneltä silloin tällöin edes seksiä ja sitä kautta läheisyyttä. Olen varmaan säälittävyyden huippu, mutta en osaa laskea hänestä irti. Hän vain on elämäni mies.
Mutta onko kaikki toivo jo mennyttä?
annan yhden hyvän neuvon:jätä mies ja teet itsellesi palveluksen.itsellä oli sama tilanne 1,5 vuotta kunnes vihdoin tajusin itseäni pidettävän pilkkanaan.lähdin matkalle ja kun palasin en enää ottanut mieheen yhteyttä eikä hänkään minuun.siitä alkoi henkinen eheytyminen vaikka en edes tiennyt olevani rikki miehen käyttäytymisen takia!kukaan ystävistäni ei tajunnut asiaa koska ex kuului samaan kaveriporukkaan!
Kiitos sinulle, saman kokenut.
Herra vaivautuikin viimeyönä laittamaan pienen kyselyn jälkeen s-postia, jossa ilmoitti polttaneensa itsensä loppuun kanssani. Kaikki on kuulemma loppu.
En tiedä millä helvetillä tästä enää korjaan itseni, sillä en jaksa enää yrittää yhtään kertaa.
Mutta kiitos paljon viestistäsi. Yritän eteenpäin.