Hei parisuhteessa ihastujat/rakastuneet, kaipaisin keskustelua siitä, miten pettäjän kannalta koko elämä meni ns. perseelleen kun päästi tunteet valloilleen. Vähän vastapainoa näille petettyjen elämäntarinoille. Omaa kokemusta joka ei tosin kovinkaan dramaattinen, voin jakaa sitten kommentein väliin.
Pettäjän tie
Some kind of madness
11261
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
"Vähän vastapainoa näille petettyjen elämäntarinoille. "
Mikähän siinä on, että joillakin on niin valikoiva muisti jopa lukutaito. Täällä on ollut monia pettäjien kirjoituksia, mm. minun. Vai onko niin, että vain ne kirjoitukset kelpaavat, jotka tukevat omia ajatuksia?
Toistan nyt sitten pyynnöstä omia kokemuksiani:
Petin koska olin itsekäs ja huomion haluinen. Laiminlöin perhettäni järjestämällä muka työmatkoja näiden "ihastusteni" kanssa. Olisin keksinyt sata ja yksi syytä ja selitystä oikeuttaakseni toimintaani - ja keksinkin. Luulin saavani ja antavani paljon kun ihmissuhteita oli monia.
Iän jä elämänkokemuksen myötä itsetunto parani, enkä enää tarvinut pönkittäjiä. Ymmärsin että elämäni oli pinnallista ja tyhjää. En luottanut toisiin, koska minäkään en ollut luotettava, ja sitä kautta ymmärsin luottamuksen merkityksen.
Huomasin, että en saa enkä anna mitään - päinvastoin, elämä oli tyhjää ja sisällyksetöntä. Halusin oikean elämän, oikean parisuhteen, oikean rakkauden, luottamuksen ja turvallisen elämän. Minä "parannuin" itsekkyydestä.
Ymmärrän pettäjää (mutta en hyväksy pettämistä), ymmärrän - ja minulla todella on varaa sanoa tämä -, että pettäjä on viallinen ja huono ihminen. Hän on itsekäs, jopa niin, että oikean ja väärän erottaminen häiriintyy, jopa niin, että hän tekee täydellisen vastuuttomia tekoja (laiminlyö perhettään ja lapsiaan), minä tein niin.
Jostain syystä siis sain mahdollisuuden ja nyt olet elänyt kohta parikymmentä vuotta uskollisessa ja onnellisessa liitossa. Tiedän siis omasta kokemuksesta, mitä eroa on jos harrastaa irrallisia seksisuhteita, kuvittelee ihastuksen rakkaudeksi, hakee onnea sieltä missä sitä ei ole, raapii pintaa verrattuna todelliseen, luottamukseen perustuvaan, syvään ihmissuhteeseen.
Tiedän miksi petin ja tiedän miksi niin ei ikinä, missään tilanteessa pitäisi tehdä.
Ehkä sinä 'Parantunut' kuvittelit ihastusta rakkaudeksi, mutta minulla on aivan toiset syyt pettämiseen. En ole edes ihastunut rakastajaani, en myöskään hae itsetunnon pönkitystä sivusuhteesta. Yksinkertaisesti en vain halua elää loppuelämääni selibaatissa.
"Yksinkertaisesti en vain halua elää loppuelämääni selibaatissa. "
Ja sinun itsekäs ja kuvottavan petturimainen ratkaisu on uskottomuus?
Loppuelämän voi toki elää selibaatissakin, mutta seksiä voi toisaalta harjoittaa tuhannella eri tavalla ja itsekseenkin.
Niin tai näin, oikeita ratkaisuja ovat mm.
- keskustella asiasta puolison kanssa - uudestaankin
- hyödyntäää terpiaa tai lääketiedettä ja taas keskustella
- sopia järjestelyistä, joita erilainen seksuaalisuus kenties edellyttä
- ja vaikka erota
On tosin sanottava, että jos henkilön elämässä ei ole mitään muuta kuin seksi, siis jos mikään muu ei tunnut miltään kun naiminen ja syöminen, niin kyllä silloin asiat on muutenkin tosi huonosti. Terapia kannattaa aloittaa ihan itsestä.
"Mikähän siinä on, että joillakin on niin valikoiva muisti jopa lukutaito. Täällä on ollut monia pettäjien kirjoituksia, mm. minun. Vai onko niin, että vain ne kirjoitukset kelpaavat, jotka tukevat omia ajatuksia?"
Mistä näitä negatiivisia ihmisiä löytyy? Sinun ja sinun kokemuksesi. Pidätkö omaa tarinaasi ja tekemääsi ahaa-elämystä elämän syvimmästä olemuksesta jotenkin yli-inhimillisen täydellisenä elämänoppaana, jota nyt pyynnöstä jaat pokkariversiona pitkin hampain ja ylpeyttä niellen, kun romaani jäi aikaisemmissa julkaisuissa huomiotta :D
"Mistä näitä negatiivisia ihmisiä löytyy?"
Niinpä! Sinä se olet siitä pahimmasta päästä...!
"Parantunut" kirjoittaa todella positiivisesti! Hän tunnustaa toimineensa väärin, mutta on onnistunut tekemään omasta ja läheistensä elämästä hyvän, positiivisen elämän. Sitten hän jaksaa vielä täällä auttaa muitakin.
Empä ole koskaan ennen lukenut täältä kirjoitusta, joka antaa noin paljon ymmärrystä pettäjille, mutta samalla osoittaa kuinka vahingollista uskottomuus on.
Kiitos sinulle parantunut!
Lumipalloefekti.
Tästä kaikki alkoi:
"Mikähän siinä on, että joillakin on niin valikoiva muisti jopa lukutaito. Täällä on ollut monia pettäjien kirjoituksia, mm. minun. Vai onko niin, että vain ne kirjoitukset kelpaavat, jotka tukevat omia ajatuksia?"
Vastaaja piikittelee aloittajaa. Marttyyrina vastaa kuitenkin aloittajan kysymykseen niin kuin kuuluukin.
Seuraavaksi:
Seuraava keskusteluun osallistuja ärsyyntyy vastaajan kommentista aloitukseen.
"Mistä näitä negatiivisia ihmisiä löytyy? Sinun ja sinun kokemuksesi. Pidätkö omaa tarinaasi ja tekemääsi ahaa-elämystä elämän syvimmästä olemuksesta jotenkin yli-inhimillisen täydellisenä elämänoppaana, jota nyt pyynnöstä jaat pokkariversiona pitkin hampain ja ylpeyttä niellen, kun romaani jäi aikaisemmissa julkaisuissa huomiotta :D "
Kunnes:
Sympatiaa tuntenut keskusteluun liittyjä hyökkää "Parantunut" henkilön kommenttia kritisoineen kimppuun.
"Niinpä! Sinä se olet siitä pahimmasta päästä...!"
Tämän jälkeen alkaa yleinen kritisointi pettäjiä kohtaan ja vastaajien moraalia/valintoja kohtaan.
Missä helvetissä on vastaukset aloitukseen: "Kaipaisin keskustelua siitä, miten pettäjän kannalta koko elämä meni ns. perseelleen kun päästi tunteet valloilleen."
Hyvin analysoitu Hei oikeesti nyt.
Itse asiassa ainoat jotka vastasivat kysymykseen, on Parantunut ja pettäjävaimo.
Parantunut vastasi hyvin siksi, koska hänella oli myös positiivinen asenne ja rakentava suhtautuminen kaikkiin osapuoliin eikä pelkästää itsekäs näkökulma.
Oletat siis, että kaikkien pettäjien elämä menee perseelleen? Mulla ainakin eron jälkeen elämä parani. Nyt voin sanoa olevani onnellinen, vaikka pas--kasti tein, kun petin.
no ei mennyt ei ;))) mutta on kuitenkin "fiksumpaa" olla katuvinaan pettämistä ja valehdella sitten puolisolle mm. "en ole enää sinun veroisesi, ansaitset parempaa"
nuita kliseisiä lauseita kun vieljelee, tiedä vaikka saisi taivaspaikan ;)
"Oletat siis, että kaikkien pettäjien elämä menee perseelleen? "
Missä sellainen olettamus on esitetty?
Toisaalta ei tarvitse olettaa. Lue vain parisuhdeoppaita tai vaikka Väestöliiton tutkimuksia, niin huomaat, että suurimmalla osalla uskottomuuden kohdanneista perheistä elämä todella menee perseelleen, nämä uskottomat itse mukaan luettuna.
Ei siis kaikki, mutta kirkaasti suurin osa.
Kun petin, olin hyvin nuori, parikymppinen, enkä osannut oikein ajatella enkä ilmaista tunteitani. Myöhemmin olen ymmärtänyt, että petin (yhdenyön jutulla) koska en enää halunnut olla mieheni kanssa.
Ja mies pisti vielä paremmaksi sen jälkeen, hankki suhteen työkaverini kanssa. Muuttivat yhteenkin, mutta suhde ei kestänyt kauaa.
Nyt parikymmentä vuotta myöhemmin, minä ja ex-mies olemme molemmat vapaita, onnellisia ja hyvissä väleissä.