kaikkea samaan muottiin. Luulen , että salasuhteistakin syntyy onnellisia liittoja ja loppu elämän kestäviä rakkaustarinoita. Rakkaus on vapaaehtoista , toisesta väkisin kiinni pitäminen tuhoaa sen.
EI yleistetä
näinkin
155695
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 155
Vanhimmat
Osimoilleen näin =) Jokaisella on oikeus omiin tunteisiin.
Ihmisellä ei ole vain oikeuksia, on myös velvollisuuksia. Pelkkä tunteiden varaan rakennettu elämä on pettävää. Oikea elämä ei ole leikkiä ja pelkät tunteet ei ketään kannata. Toisten ihmisten elämällä ei pidä leikkiä.
Kenenkään tunteilla tai elämällä ei saa lekkiä, ihan totta. Mutta suhteessa pitää olla järjrn lisäksi tunnetta ja ihan vaan kiimaa, se on kuitenkin se mikä pitää parin yhdessä (myös eläinkunnassa). Koska kun on tunnetta ja kiimaa toista kohtaan, ei halua, ei tule edes mieleen lähteä muille maille.
Kiimaa on vain ihastuksen alkuvaiheessa. Et voi olla muka niin tietämätön että se menee parinmuodostuksessa aina alkuvaiheen jälkeen ohi.
-> "Palaa takaisin edelliseen ruutuun".
Ei pidä paikkaansa! Kiima voi pysyä vaikka koko loppuelämän, tosin välillä vähän laimeampana, ja toisinaan taas hyrskyn myrskyn kiimassa mennään. Suhdetta takana 12 v. edessä toivottavasti koko loppuelämä.
kyllä se kiima pysyy jos kohdalle on sattunut se oma oikea vastakappale
Ei pysy.
Just kuuntelin tunnetun evoluutiobiologin mietteitä parinvalinnasta. Hänen mielestään kannattaisi valita pariksi se, joka vie jalat alta. Tietty siinä on riskinsä, mutta jos sitten tuo ihminen vielä osoittautuu kunnon tyypiksi, niin se on sitten match made in heaven. Uskon ikuiseen kuumaan rakkauteen. Useat eivät vain koe sellaista ja siksi niin harvat uskovat siihen.
niin ja jotkut kohtaa mutta ei ole tarpeeksi rohkeita lähtemään matkaan..
"ollaan niin erinlaisia" estää lähdön eli otataan se luoteiden erinlaisuus liian suurena riskinä...
Ja puolison kanssa jaetaan arki,tulevaisuus,aviovuode,ja koko elämä..Todellinen sinetöity Rakkaus!..
Miksi hehkutat sitä tällä palstalla;)
Me
Uskon todella, että voikin kestää ja hyvä niin olisi. Ensimmäiset vuodet ovat aina onnellisia ja aika lentää siivillä kun rakastaa. Niin se oli meilläkin. Vasta kun arki, ja vastoinkäymiset astuu kuvioihin nähdään kestääkö liitto vai ei, meidän ei kestänyt ja olin siitä erittäin pahoillani aikani. Petettynä ja jätettynä syytin itseäni pieleen menneestä liitosta. Syytin omaa heikkoa terveyttäni siitä että mies meni vieraisiin.
Vuosia tuosta kuluneena, koska ykkösöitynyt on/oli tuttava toivon todella, että salasuhtesta alkanut liitto kestäsisi. Toivon sitä monesta syystä.
* En tahtoisi nähdä ykkösöitynyttä kakkosta yhtä onnettomana mitä itse olin petoksen tultua julki
* Toivon exäni viimeinkin löytäneen oikean onnen, eikä vain hetkellistä. Meidän liitto kesti 7 vuotta ennekuin alkoi pettämään. Sen jälkeen vielä kolme on/off vuotta. Toivon, että ei tee samaa kelleen toiselle.
*Vaikka kaiken tuon toivominen osottaa myös, että hyväksyisin yksipuolisesti omaksi syykseni meidän eroon. En kuitenkaan sitä tee. Me ei vain osattu ratkaista ongelmia yhdessä, vaan mies lähti pötkiin.
Voi minuakin. ketjun aihehan on, että "ei yleistetä". Joku tuolla ylempänä ihmeteli miksi hehkuttaa petoksella alkanutta onneaan Uskottomuus palstalla.
Todella nyt huomasin minäkin. Ehkä aloittajalla halu provosoida petettyjä.
Mutta hei, mitä väliä, suotakoon onni kaikille jotka sen ovat ansainneet. Mekin petetyt ja jätetyt olemme ansainneet onnen. Kun se ei kerran onnistunut exän kanssa niin eletään eteenpäin.
Eikä kaikki jätetyt halua enää koskaan uutta suhdetta kenenkään kanssa. minull aon monta ystävää jotka ovat tehneet päätöksen elää yksin. Melkeinpä kadehdin heidän itsenäisyyttään Ei tarvitse välittää puolison mielipiteistä saa elää täysin itselleen ja lapsilleen.
En kuitenkaan antaisi pois sitä mitä minulla on tällähetkellä, vaikka joskus hiipiikin epäilys, että voinko luottaa. Olen kuitenkin oppinut että elämä on tässä ja nyt, ei sitten joskus tulevaisuudessa. Nykyisin olen itsekkäämpi.
Olen onnellinen näin ja toivon uuden kumppaninikin olevan.
Onnea myös sinulle ja uudelle kumppanille.
Alkoiko teidän suhde pettämisestä? Siis jollakin tasolla?
Itse en tunne yhtään tapausta, että salasuhteesta alkanut suhde olisi säilynyt onnellisena ja ongelmattomana vuosikymmeniä. En tietysti väitä, ettei sellaisia löydy, mutta kaikissa tietämissäni tapauksissa vaikeuksia on tullut alkuhuuman mentyä. Yksi ongelma on tietysti ns.uusperheongelmat eli sinun, minun ja meidän lapset. Niistä on aikaa myöten syntynyt ihan uskomattomia taistelutantereita. Harva salasuhteesta oikeaan parisuhteeseen hypännyt on osannut edes kuvitella, mitä ongelmia tuollainen uusperhekuvio vielä tuottaa. Toinen yleinen ongelma näissä uusiosuhteissa on vanhojen roolien toistaminen. Jos on edellisessä parisuhteessa jo oppinut pakenemaan vastoinkäymisiä syrjähyppyihin, sitä samaa kaavaa käyttää helposti seuraavassakin parisuhteessa. Herttainen uskomus, että ihminen muka oppii virheistään, ei näytä pitävän paikkansa. Näin on varsinkin miespuolisten pettäjien kohdalla. Jos mies pettää edellistä vaimoaan, niin melko varmasti pettää seuraavaakin. Poikkeuksia tietenkin löytyy, mutta he edustavat vähemmistöä.
Tiedän toki montakin salasuhteesta alkanutta parisuhdetta, joka on kestänyt jopa loppuelämän. Mutta yhdessäkään näistä ei olla säästytty pettämisiltä. Valitettavasti näyttää olevan niin, että mennyt käytös ennustaa tulevaakin käytöstä eikä sille oikein mahda mitään. Niin se vain näyttää menevän. Joitain poikkeuksia lukuunottamatta.
"Miksi hehkutat sitä tällä palstalla;) "
No se oli kaikkien aikojen typerin kysymys!
Juuri tälle plastalle tuo teksti nimen omaan kuuluu!
Aihe on uskottomuus ja sitä voi käsitellä parhaiten vain, kun ymmärtää myös mkä on uskottomuuden vaihtoehto.
Oletko sinä kuvitellut, että palsta tarkoitus on vain silittää pettäjien päätä ja olla kenties vaihtoehto jollekin Ashley Madisonille josta voi kyssellä petoskumppaneita?
Viestin alussa et tunne yhtään ,,,,,, viestin lopussa jo tiedät montakin ...
Onnellinen aviopari, Suhde exän kanssa ei alkanut pettämisestä.
Uuden kumppanin tapasin kaksivuotta lopullisen eron jälkeen.
Viestin alussa et tunne yhtään ,,,,,, viestin lopussa jo tiedät montakin ...
Onko vikaa luetun ymmärtämisessä??? Viestin alkuosassa ei puhuttu suhteiden kestämisestä, vaan siitä säilyvätkö ne suhteet onnellisina ja uskollisina. Moni salasuhteesta alkanut suhde voi kyllä kestää vaikka elämän loppuun asti, mutta eri asia on osoittautuvatko ne onnellisemmiksi kuin se entinen parisuhde. Yleensä ei. Moni kumppaninsa uuteen vaihtanut huomaa vuosien päästä, ettei vaihtamalla parantunut. Mutta harva viitsii lähteä enää uuteen avioeroprosessiin, vaikka pettynyt onkin.
" Luulen , että salasuhteistakin syntyy onnellisia liittoja ja loppu elämän kestäviä rakkaustarinoita"
Luule vaan. Tosiasia on kuitenkin se, että suurin osa "salasuhteista" päättyy viimeistään silloin, kun se paljastuu. Pienessä osassa käy niin, että "pettäjä" muuttaa kakkosen luo, mutta muutaman kuukauden päästä jo omaan kotiin.
Äärimmäisen harva, niitä toki joitain on, salasuhde jatkuu "oikeana" parisuhteena.
Täm käy ilmi suomalaisesta Finsex tutkimusaineistosta.
Toisaalta en ymmärrä mitä tämän pohtiminen tai todistelemisen suuntaan tai toiseen palvelee.
Olellista olisi ymmärtää, että aina ja kaikkien osapuolten kannalta olisi parasta selvittää se olemassa oleva liitto ensin (kuntoon tai eroon) ja alkaa vasta sitten rakentaa uutta elämää ja uutta suhdetta. Näin kaikki häviävät vähiten.
Ja olemassa olevan suhteen selvittelyssä auttaisi paljon, jos vaimo ottaisi myös topakan roolin, eikä täällä syyttelisi muita oman liittonsa rakoilusta.
tämäkin on totta. Ja tärkeä asia tiedostaa.
kukamuumuka, tiedätkö, kaikki ei koskaan tiedosta, pääsee helpolla kun ajattelee muiden tehneen kaikki huonot päätökset
*huokaus* =( edelleen yleistetään, valitettavasti
Niinpä - jos luule, että salasuhteistakin syntyy onnellisia liittoja, niin yleistää aika pahasti varsinkin kun otta huomioon, että niin käy hyvon harvoin.
On kaksi eri asiaa yleistää, kuin todeta missä suhteessa erilaisia lopputulemia esiintyy.
Onko yleistämistä, jos sanoo, että suurin osa ihmisistä oppii puhumaan, vaikka tiedämme, että aivan kaikki eivät opi?
Onko yleistämistä, jos sanoo, että suurin osa ihmisistä ei koskaan petä, vaikka osa pettääkin?
Onko yleistämistä, jos sanoo, että suurin osa ihmisistä ei koskaan aja kolaria, vaikka minä kuitenkin olen ajanut?
Miten tätä keskustelua sitten käydään? Antaa kaikkien kukkien kukkia, joten on ihan luvallista valehdella ja pettää toisen ihmisen luottamus ja hänelle annettu lupaus - niinkö? Sinä voit käydä sitä nin.
Minä käyn tätä keskustelu niin, että selvitän itselleni mikä elämässä on oikein ja mikä väärin ja vertaan sitä omiin ajatuksiini ja kerron sen täällä. Esimerkiksi, että uskottomuus on yksiselitteisesti ja aina väärin ja sen taistalla on (yleistäen?) lähes aina itskkyys ja kyvyttömyys käsitellä asioita.
Siinä sulle vähän yleistystä. Jos et halua yleistyksiä, niin kerro totuuden mukaisesti juurta jaksain oma casesi, niin otamme sitten siihen kantaa - ihan yleistämättä-
Tarkoitin alunperin , että kokoaikaisesta syyttelystä voi päästä ja salasuhteena alkanut suhdekin voi kestää.
Elämä on onnellista elämistä varten. Miksi hukata aikaa syyttelyyn ja syyllisen etsimiseen. Kiimasta puhuminen oikeassa rakkaudessa on pötyä ja se tosiaan kuuluu enemmän eläinkuntaan.
Yleistämisellä tarkoitin nimenomaan sitä , ETTÄ ONNELLISIA SUHTEITA SYNTYY. EIKÄ NIIN ,ETTÄ SE ON AINA TUHOON TUOMITTU.
Näinkin;
Luulen, että syyttelyt kestää niin pitkään kuin petetyksi tulemisen käsittely ja hyväksyminen kestää.
Minulla kesti kaksi vuotta päästä uuden elämän alkuun.
Omasta kokemuksesta voin myös kertoa että petturi/jättäjä ei ehkä ajattele että jätetty kylläksi murehdittuaan jatkaakin elämäänsä jonkun toisen kanssa.
Pettäjälle voi joskus olla todella vaikeaa hyväksyä jättämälleen exällä uusi elämä.
Senvuoksi olenkin sitämieltä, että pettäminen on rumaa, En silti tuomitse pettämisestä alkaneita liittoja. Luulen, että petturiparin tuomari on heidän oma elämä. Minulla ei ole siihen valtuuksia.
Ehkä olen todellakin päässyt kaiken yläpuolelle ja voin sanoa, että se oli silloin ja nyt on nyt.
Saanko kysyä ( eräsex ) mikä on petturipari ??!!
Näinkin sorry, tottakai saat kysyä. Petturipari/ exnyxäpari. Yhdessä pettivät, kumpikin valehteli ym. joten kutsuin heitä tuossa petturipariksi.
Tavallisessa elämässä en juuri välitä kutsua heitä miksikään. Olen jopa unohtanut miltä ex näyttää.
Nyxän kohtaan aina silloin tällöin enkä todellakaan välitä patkääkään siitä että on exmieheni ykkösööitynyt kakkonen.. Voisin jopa vaihtaa kuulumisia, mutta hän ei siihen suostuisi. Erehdyin kerran tervehtiin ja vastaus oli todella järkyttävä.
Nykyisin hymyilen ystävällisesti osottaakseni, että mennyt on mennyttä en ole katkera. Ainoa asia mitä olisin toivonut kummaltakin olisi ollut rehellisyys.
Hymähdän ja toivon että elämänsä olisi rehellisempää mitä minun antoi ymmärtää.
Mutta hei kukin taaplaa tyylillään ja on oman onnensa seppiä joten suotakoon se heille. En tuomitse.
Kerron veilä miksi kutsuin exnyxäparia pettäjäpariksi. Kakkosen käräytettyä miehen meistä tuli jonkinlaiset ystävät. Halattiin ja vanottiin ystävyyttä jolloin tuolloin exkakkonen vannoi, että ei aiheuttaisi minulle pahaa mieltä enää koskaan.
Jos olis kertonut haluavansa mieheni olisin poistunut kuvioista heti. Mies ei siinävaiheessa halunnut häntä, vaan oli erittäin ilkeä tuota naista kohtaan. Minä yritin ymmärtää ja lohduttaakin katkeraa toista naista.
Me ihmiset olemme niin kummallisia, että loukkaamme eniten häntä jota rakastamme. Niin siinä kävi, ja on todella harmi, että kun asiat pitkittyy niin ne mutkistuu.
Heillekin olisi ollut parempi olla rehellisiä alusta lähtein. Voitas nykyisin jopa tervehtiä. Minulla ei olisi mitään sitä vastaan.
Eräsex! Olet nähtävästi vielä nuori ja lapseton nainen, joten tarinasi ei ole vertailukelpoinen todella pitkän 20-30vuoden parisuhteen (avioliiton) kanssa. Lapset vielä lisäävät pettämisen jälkeistä tuskaa sillä he vaativat paljon tukea.
Minusta tuntuu, että koko uskottomuuspalsta on muuttunut enimmäkseen suht nuorten pettämisen puolesta/vastaan taistelutantereeksi! Elämänkokemusta tuntuu puuttuvan, mutta mielipiteet ovat jo hyvin varmat.
Sanoisin, että jos on hypätty avoliittoon lähes tuntemattoman kanssa ja kun suhteessa paljastuu pettämistä, niin eikö paras olisi silloin lähteä eri teille. Varsinkin, jos ei vielä lapsia ole kärsimässä
Rehellisyys on hyve; kiitos, kiitos kauheasti täytän kahden vuoden kuluttua kun 29 päivää helmikuussa 15 v. Tänä vuonna on vain 28 päivää niin kerroin lasten lapsilleni täyttäväni 14,75. Voit itse laskea ikäni. En ole enää mikään nuori. puhun elämän kokemuksella, ymmärryksellä ja suurella sydämellä.
Hei eräsex. Kirjoituksistasi paistaa pitkä elämänkokemus ja toisten ihmisten arvostus. En voisi luulla sinua nuoreksi tytöksi.
Itse oon kyllä saanut voimia viisaista kommenteistasi, jotka varmaan ovat sulle syvien kokemusten ja kärsimysten kautta syntyneet.
Itsellä on vasta vähän yli puoli vuotta erosta mutta alkaa uskoa jo että tästä selviää, olenhan säkin selvinnyt!
Voi kiitos "ero tuli" Kyllä niitä kokemuskia on tullut elämän varrella. Olen kertonut tarinani täällä aikasemmin ja tehnyt surutyötä silläkin tapaa. Viimeisestä erosta selviäminen kesti pitkään. Aina kun luulin olevani vahvoilla tuli ilkeitä juttuja jotka romahdutti minut.
Ilman ystävien ja uuden kumppanini tukea saattaisin polkea paikallaan vieläkin.
Olen ollut kahdesti avioliitossa. ensimmäinen liitto alkoi jo 16 vuotiaana.
Se kesti 20 vuotta. Siihen sisältyi paljon tuskaa ja pelkoa koska nuorin lapsistani syntyi sydänvikaisena.
Oma sairastamiseni.
Uusi avioliitto täydellisen hurmurin kanssa. Petetyksi tuleminen. Taloudellinen hyväksikäyttö ja toisen naisen ilkeily.
KAikki ne ovat jääneet taakse. Kaksi vuotta tein kovasti töitä päästäkseni eteenpäin. Liikunnasta ja tanssikursseista löysin usia ystäviä ja vaihtelua elämään.
Kävin terapiassakin selvittääkseni ajatuksiani.
Olen oppinut katsoon eteenpäin, on ollut pakko.
Olen sitämieltä, että mikä ei tapa se vahvistaa jokainen asia kasvattaa. Olin aikoinaan erittäin katkera kaikille jopa Jumalalle. Mutta olen ymmärtänyt että ilman näitä kokemuksia en olisi se ihminen joka olen nyt.
Nautin jokaisesta päivästä jolloin pystyn käveleen ja toimimaan itse. en ole kenestäkään riippuvainen Oma ja lapsen sairaus ovat suurin huoleni tällä hetkellä.. Lapseni ja lapsen lapseni ovat minulle tärkeitä
En ajatellut edes, että enää tulisi yhtään miestä elämääni, mutta niin se vain kävi, että hän tuli ja on ainakin tähänasti pysynyt rinnallani. Tulevaisuudesta en osaa sanoa, eikä minun tarvikaan, elän päivän kerrallaan.
Enkä todellakaan jaksa olla vihainen sillä se on turhaa tunteiden haaskausta. Pitää ajatella iloisia asioita ja osottaa hyviä tunteita niile jotka ovat ne ansainneet.
Olisi toki mielenkiintoista kuulla, miten on mennyt näillä uusiopareilla kun elämää on taakse kertynyt ensimmäiset kymmenen vuotta yhdessä, entä onko joku päässyt kahteenkymmeneen vuoteen.
Miten kauan se suuri intohimo kesti, milloin alkoi hiipuminen ja onko se elämä nyt todella hyvää vai onko se nyt pakkopullaa jossa on pysyttävä, että ei tulisi kovin leimatuksi kevytkenkäiseksi löyhkäilijäksi.
Odotan vastauksianne, mutta yhden ehdon asettaisin puhukaa nyt totta, jospa alkaisitte viimeinkin uskoa totuuden voimaan.
Tiedän kaksi tapausta!
Toisessa uusiosuhde kesti 10vuotta ja oli alussa vaikeaa ja myös lopussakin.
Toinen kesti 18v. Ja alku oli vieläkin vaikeampi, kun pienet lapset, nuorin 1v.
Ero tuli ja on ollut todella vaikea ja yhtä tuskaa petetylle, vaikka itsehän aikanaan lähti salasuhteeseen! Nyt on monen isän lapsia., jotka kärsivät eniten. Mitäs aikuisista sillä nämä itsekkäät minäihmiset pärjäävät, kun taas aloitetaan jonkun kanssa salasuhde->uusiosuhde!
Uskon noiden suhteiden kestäneen noinkin kauan juuri siitä syystä, kun on ollut vaikeaa tunnustaa edes itselleen, että oma oli moka! Kynnys eroamiseen on varmasti vaikeampi toisella tai kolmannella kierroksella.
Toisaalta toisella kierroksella tietää jo paljon paremmin mitä haluaa ja mitä ei. Ja etenkin sen, että parisuhteesta pitää pitää huolta ja toista pitää arvostaa ja huomioida. Toiselle kierrokselle ei lähde "yhtä helposti", jolloin parisuhteella on hyvät edellytykset kestää.
Itsellä takana vasta muutama vuosi rinnakkaissuhteena alkanutta suhdetta, ja tämä parisuhde on huomattavasti tasavertaisempi ja tasapainoisempi kuin ensimmäiseni. Miehellä on omat lapset, jo teinejä/aikuisia, minulla vielä melko pieniä. Alusta asti oli selvää, että yhteistä emme hanki. Halusimme aikuisen parisuhteen, mutta toki miehen myös mukaan lasteni elämään luotettavana aikuisena ja kasvattajana. Vaikea kuvitella, mikä tähän tulisi hajottamaan, sen verran aallokossa on purjehdittu alkuaikoina ja edellisissä suhteissa. Elämänkokemuksen myötä on myös huomattavasti enemmän realiteetteja elämään kuin nuorempana.
"toki miehen myös mukaan lasteni elämään luotettavana aikuisena ja kasvattajana"
Pettäjämieskö, joka petti "muutaman vuoden rinnakkaissuhteena" mainostaa itseään luotettavana aikuisena ja kasvattajana..? Siinäpä lapsillesi tosi miehen mallia.
Sehän on -rakas-rehellinen Iitu - ja taas muistuttaa meitä "haaveestaan" Tuo tarina on aina samassa pisteessä, eikä ole edennyt ainakaan pariin vuoteen, jonka ajan olen palstalla vieraillut. Se on se surullisen kuuluisa unelma onnesta!
kolmea tapausa samaan aikaan: naispuoliset olivat vapaita ja mun ystäviä ja miehet olivat varattuja.
ensinmäinen on se onnellinen loppu. 10v tuli täyteen viime vuonna, ovat nyt naimisissa.. alku oli vaikeeta, ex vaimo heittäyti veemäiseksi kaikin keinoin, kyttäystä parkkipaikalla, lasten "käännytystä": ei vain puhetta uudelta parilta sillä sain myös oman osani koska hänen miehensä vienyt nainen oli mun ystävä, en siis tuntenut ex rouvaa entuudestaan ja kun kerran tapasin, kiitin onneani että en tuntenutkaan. jos joku miettii tätä puolueelliseksi kommentiksi niin kannattaa miettiä mitä itse miettisi jos tulisi kotiin ja koti oveen on vieras nainen teippaamassa lappua jossa lukee "tämän oven takana asuu nainen joka hyväksyy huoraamisen"
toinen tapaus sätki neljä vuotta: oli on / off suhde lähes alusta asti, lapset veti kotiin, pari viikkoa siellä "nalkutusta kuuntelemassa", uuden luo "rauhaan", lapset veti kotiin... lopulta pari erosi, tosin mies ei palanut ex:n luo vaan löysi uuden uuden jonkun aikaa etsittyään ja on nyt naimisissa..
kolmas oli se helpoin ex.n osalta - näytti siltä että ex vaan luovutti, pari oli reilun vuoden yhdessä ja muutti saman katon alle ja piakkoin selvisi miksi ex oli "luovuttanut" - alkoi uhkailut ja pahoinpitelyt... ei kestänyt kauan tämänkään, kun ystävä porukalla kannettii tavarat muuttoautoon ja "tutemattomaan" osoitteeseen..
Ykköstyneet uskovat, että vaikka puolisolle härskisti valehdellaan jopa vuosikausia, sama ihminen on heitä itseään kohtaan aina rehellinen.
Ajattelin yleistää. Valehtelemaan kykenevä tekee sitä myös uudessa parisuhteessa milloin oma etu valheen tarvitsee. Ykköstynyt on kakkosena aikoinaan tukenut valehtelua, pettäjä ei ehkä jäänyt kiinni, joten hänen ei ole tarvinnut maksaa mitään oppirahoja valheen jäljistä. Hän sai opin, että valhe kannattaa, ykköstyneen tuella. Joten miksi hän valehtelun lopettaisi! Ykköstyneenä seuraisin korva tarkkana nyxäni puheet, pienet ja suuret, ja tarkistaisin puhuuko totta, ja muussakin kuin pettämiseen liittyvissä asioissa. Valhe opettaa, valehtelijaksi.
Tämän sinun teorian voi varmaan kääntää myös toisin päin?
Henkilö joka valehtelee muissakin asioissa kuin pettämisessä, kieltää esim. kiusanneensa, häirinneensä, kääntää omat rikolliset teot toisten tekemiksi niin häneen ei voi luottaa edes parisuhteessa?
En nyt eghkä pussiin puhunut, mutta tietenkin olet oikeassa. valehtelu opettaa juurikin kaikkiin muihinkin epäreiluihini keinoihin, häntä jolla on epärehellinen sydän. Kun huomaa että valhe menee läpi, pikkuhiljaa valehtelee enemmän ja enemmän, pahempaa ja pahempaa. Rikollisuus jos on mukana, silloin lienee kyse on isoista henkilökohtaisista ongelmista. Pysähdys, valheessa ja rikollisuudessa, tulee vasta kun joku ulkopuolinen rangaistus pysäyttää
Hei "puhuitko pussiin", halååå, mafiapomoille on perhe ja suku erittäin tärkeä. Siellä ei petetä.
Kysymys tai ajatus siitä että kuinkahan se valheella ja petoksella alkanut liitto jaksaa? On turhaa.
Ainakin nyt ajattelen omasta tapauksestani, että minulle ei kuulu pätkääkään miten heidän liitto voi ja kuinkapaljon mahdollisesti valehtelevat toisilleen. EVVK.
Tuollaisia miettimällä sitoo vain itseään edelleenkin entiseen. Pois siitä.
Ymmärrän toki, että eron alkuvaiheessa siihen syyllistyy jokainen petetty ja jätetty.
On kuitenkin paras, että mitä pikimmiten osaa kääntää ajatuksen itseen ja oman elämän järjestämiseen. Niin petturiparin teot eivät kirvele niin pahoin.
Kokemiaan ilkeyksiä on melkein mahdottomuus unohtaa mutta kun ilman itsesyytöksiä ja katkeruutta pystyy hyväksyyn tapahtuneet ja opettelee elämään niiden kanssa niin on voittanut elämän.
Siihen pääsy voi kestää hetken.Itsellä kesti vuosia. Apua on saatavilla kun sitä osaa hakea.
Puhuitko pussiin, Kommentistasi tuli ajatus, että sinä ykkösöitynä tuomitset petetyn rikolliseksi koska tämä yrittää pelastaa suhdettaan petturiin.
Jos petetty yrittää kertoa kakkoselle ihan samalla tavalla kuin mitä kakkonne kertoi petetylle miehen puheista hänestä.
Kun petetty yrittää selvittää, että mitä tapahtui kun mies päivää aikasemmin vannoo rakkautta eikä exkakkosella mitään mahiksia enää ja seuraavanapäivänä vain katoaa juuri tuon exkakkosensa luo. Kun nuo kaksi omien puheittensa mukaan toisiaan sydämenpohjasta asti inhoavat ihmiset kuitenkin menevät yhteen.
Tuollaisen käytköksen jälkeen on täysin ymmärrettävää, että petetyn sydän ja mieli ovat täynnä kysymyksiä. Ei halua hyväksyä tapahtunutta. Teko aiheuttaa katkeruutta ja syyttelyäkin. JA se on sinun mielestä rikollista.
Omasta kokemuksesta jälleen voin sanoa, että petturin ja kakkosen teot ovat vähintään yhtä rikollisia ja jopa pahempia mitä omat selvitys yritykseni ja puheittensa perään kysely oli.
Palaan edelleen rehellisyyden merkitykseen. Miksi ei tuollaisessa tilanteessa voida olla rehellisiä. Miksi ei petturi voi sanoa rakastavansa toista. Ja miksi yleensä alkaa kakkonen haukkuun miestä vaimolle? Mitä hän siitä saa? No meillä hän sai miehen ja minut leimatuksi "rikoliseksi".
Mutta mitäpä tuotakaan enää vaivaa, Kyllä he itse tietävät tekonsa vakavuuden ja kuinka se sai elämäni sekaisin.
Kuitenkin voittajana voin sanoa, että ehkä hyväksi minulle että koin tuonkin. Osaan katsoa tilanteita monelta kantilta.
En tuomitse ketään.
Valhe opettaa, tämä on niin totta. Moniko vaan tätä usko omalle kohdalleen? Ihminen uskoo sitä, mitä haluaa uskoa, ja yleensä vielä luulee, "että ei minun kanssa". Niin moni välttyisi pettymyksiltä, kun ymmärtäisi tämän faktan.
hyvä huomio, ostan tän teorian, tuollaisella tyypillä on vielä lisäksi hirvee tarve selittää omia p...a tekojaan toisten piikkiin, hän syyllistää muita omista rikkeistään, koska on muka kaltoinkohdeltu on oikeus tehdä törkyjuttuja, seli seli ja mita enempi jauhaa sen selevempi story..omat jauhot p........a
tarkoitin puhuitko pussiin tän mielipiteen
eräsex, sinua on kusetettu, mene elämässä eteenpäin OIKEASTI älä vain kirjoita tekeväsi niin
Onnea matkaan:) kiitos sanoistasi. Minua kusetettiin rajumman kaupalla, mutta tiedätkö mitä, en kerro tarinaani siksi että polkisin paikallani vaan kerron siksi, että tapahtumista selviää ja vieläpä voittajana. Ketjun aihehan käsitteli että ei yleistettäs ja tuomittas petturin ja ykköstyneen liittoa. Sillä se saattaa ihan todella kestää vaikka heidän koko loppuelämän.
Rehellisyys on hyve kysenalaisti kykyäni ajatela noin. Kerroin tarinaani menneessä muodossa ulkopuolisin tavoin, ilman tunteita vain siksi kun olen halunnut antaa monelle muulle asioiden kanssa painiville toivoa siitä, että elämä muuttaa ajatusmaailmaamme ja opimme jättämään asiat taakse niinkuin ne ovat olleet.
JOs kertomukseni ei mitenkään auta sinua "Onnea matkaan:)" näkemään elämää mahdollisuutena niin en voi mitään. Toivon, että joku saisi kertomuksestani edes pienen lohdun ja ajatuksen että selviää tuskata koska kuten" ero tuli" kirjoittaa minä kin selvisin täydestä kaoksesta ehjänä ja jopa onnelisena uudesta elämästä.
Lähipiirissä miehellä oli kolmen vuoden salasuhde. Avioeron jälkeen salasuhde on nyt jatkunut kaksi vuotta tavallisena suhteena. Se parisuhde oli huomattavasti parempi silloin kun se oli salasuhde, nyt siinäkin on tullut arki vastaan.
Mies on toistaiseksi menettänyt kodin, lapset ja paljon rahaa. Hän alkaa olla siitä vähitellen katkera uudelle rakkaalleen, sillä tämä ei ole vielä tinkinyt mistään, vaatimustaso sen kun vain nousee. He asuvat edelleen erillään etäsuhteessa, sillä käynnissä on parhaillaan riita siitä, kumpi joutuu vaihtamaan kotipaikkakuntaa ja samalla työpaikkaa. Mies on sitä mieltä, että uusi rakas voisi myös "uhrata" jotakin. Hän itse haluaisi asua samalla paikkakunnalla missä lapsetkin. Uusi rakas ei myöskään pidä siitä, että mies ottaa lapset lomalle mukaan, hän ei halua mitään perhelomia vaan laatuaikaa miehen kanssa. Tyttökin on kuin ilmetty äitinsä, ei ole kivaa kun helmoissa pyörii jatkuvasti ex-vaimon minikopio...
Mies on alkanut avautua kavereilleen siitä, että onkohan se uusi rakas sittenkään kaiken sen arvoinen. Että tavallaan rakastaa tätä, mutta kaunan tunteet ovat alkaneet nousta pintaan. Hänen rennosta iloisuudestaan ei ole paljoakaan jäljellä, lähinnä mies on nykyisin kuin myrskyn merkki. Kaiken kukkuraksi, uuden rakkaan ympärillä pörrää nyt toinenkin mies.
Uusi rakas on nyt laittanut ensi kesän takarajaksi miehen muuttaa sinne missä hän itse asuu, tai hän itse siirtyy elämässään eteenpäin... eli siis alkaa seurustella sen kytiksellä olevan ihailijansa kanssa. Lähipiirissä vähän epäillään, että naisella olisi jo salasuhde sen uuden kanssa, mutta katsoo nyt vielä ensi kesään saakka, miten asiat etenevät.
Tuoko on sitä onnea, jota varsinkin kakkosnaiset hehkuttavat? Itseäni lähinnä oksettaa.
tuntematta ja tietämättä uskallan kommentoida ja että ketähän tämä uusi nainen rakastaa? itse ottaessaan tiesi lapsista...
Summasumerumma tästä keskustelusta.
Ilman pettämistä ei olisi tätä palstaa eikä tätäkään ketjua
Pettäminen on vakava, monia ihmisiä turmeleva ja särkevä teko.Miksi ei voida elää sovussa toisia kunnioittaen ja arvostaen. Eikö petturit ymmärrä tekojensa seurauksia petetyn sielunmaailmassa.
Vaatimus petetyn poistumisesta ja asioiden hyväksyminsestä ihan tosta noin on täysin absurdia. Olisiko petturilla parempi omatunto jos petetty vain voisi unohtaa kokemansa?
Miksi sitten niin monella petturi/jättäjällä on kuitenkin vaikeuksia hyväksyä jättämänsä ihmisen uusi elämä?
Tulikohan tehtyä moka?
Jätetty psyykkaa itseään ja pystyy lopulta jopa toivottaan exälleen ja ykköstyneelle kaikkea hyvää. Luulisi tuon parin toivovan samaa myös jätetylle.
He saivat toisensa olkoon onnellisia ja suokoon onnen myös jätetylle. .Älköönkä tuhlatko kallisarvoisia hetkiä jätetyn elämän seuraamiseen.
mä olen tätä asiaa joutunut nyt miettimään ja luulen sekä suuresti toivon että
tämä tapahtuma kasvatti ja muutti mua paempaan suuntaan. mutta suuresti epäilen mitä pettäjä ja hänen uusi tästä oppivat, tuskin mitään muutakuin uusi pettäjän kännykän turvakoodin jolla pääsi katsomaan että muhun ei pidetä yhteyttä enään..
pari perusasiaa kun tajusin: jossittelu pitää heittää heti suoralta kädeltä pöpelikköön, heidän suhteen tila ja jatko mietinnät perään
sekä annoin itselleni luvan olla "itsekäs" - elää vain itselleni nyt ja muistan että katkeruuteen en sorru - se ei vie "terveeseen elämään"
Isekäs nyt : Olen samaa mieltä. Meidän ei kannata uhrata kallista elämäämme katkeruuteen ja miettimiseen kuinka heillä menee. Toivottavasti hyvin. Minua ei oikeastaan kiinnosta pätkääkään mitä ovat oppineet tai ei oppineet..
Minäkin olen niin paljon itsekäs, että välitän vain omasta ja lasteni onnesta nyt.
Tietenkin tie tähän oli melko pitkä mutta tähän päästyäni tunnen olevani vahva itseluottamus kohillaan uskallan sanoa mitä ajattelen.
Isoisäni ruukasi sano, että elämä ei ole vain elämistä-vaan oppimista varten.
Kaikki asiat ja kokemukset opettaa. Pitää oppia katsoon elämää korkeakouluna jossa meillä testejä eteenpääsemiseksi. Tähän mennessä olen suorittanut jokaisen testin arvosanalla hyvä.
Miten toisesta voi väkisin pitää kiinni? Voitko antaa joitakin esimerkkejä, miten käytännössä tapahtuu?
Sitä minäkin olen ihmetellyt! Miten pois haluavasta miehestä voi pitää väkisin kiinni? Eikö sillä miehellä ole omaa tahtoa ollenkaan? Miten vaimo siis käytännössä roikkuu miehessään?
Ymmärsit ehkä nyt väärin, juuri kakkonen ulvoo, että vaimo pitää kiinni ja luulee miehen pesän vonkausselityksen tarkoittavan sitä, että haluaa pois vaimonsa viereltä. Vaimo taasen on alusta alkaen sanonut, että antaa mennä vaan, ulos ovesta. Toisinaan ajatellut, että taluttaa miehen kakkosen oven taakse, soittaa ovikelloa ja sanoo, älä hitossa palauta.
Uskoisin, että hän, joka syyttää toista roikkumisesta, roikkuukin itse. Mies vain loikkii kukasta kukkaan, eikä tiedä, mitä on rakkaus, rakastaa vain itseään.
" Mies vain loikkii kukasta kukkaan, eikä tiedä, mitä on rakkaus, rakastaa vain itseään."
Tai nainen. Pettävät naiset ovat aivan yhtä iljettäviä sillä erotuksella, että pettämisen "syyt" eli tekosyyt ovat vieläkin typerämpiä ja lapsellisempia.
miten niin naisella on "vieläkin typerämpiä" tekosyitä? Oletko vähän ennakkoluuloinen, sivistymätön, lukematon jne.
"Miksi sitten niin monella petturi/jättäjällä on kuitenkin vaikeuksia hyväksyä jättämänsä ihmisen uusi elämä? Tulikohan tehtyä moka?"
Osuu siihen ytimeen, jota kakkostenkin tulisi pohtia. . Pettäjä pettää vain siksi että ei halua päättää parisuhdettaan. Seli seli lapset, raha jne, näitä pettäjillä toki on.
Asian ydin: vain silloin kun ei halua päättää parisuhdettaan, hän on pettäjä. Jos/kun uskottomuus sitten johtaa eroon, pettäjän todellinen tavoite se ei ollut. Jos ero olisi ollut tavoite, pettäjä olisi pettäjä vaan normaali, itse eronnut ihminen.
Keskustelu on rönsyillyt, mutta sinne aloittajalle: Kyllä, salasuhteistakin voi kehittyä jotain kestävää ja hyvää. Kohtasin Sen Ainoan Oikean tilanteessa, jossa toinen oli varattu. Kaksi vuotta oli repivää ja tuskaista, mutta rakkaus kesti. Se kesti toisen avioeron, exän mielipuolisen vainoamisen ja ns."ystävien" paheksunnan.
Emme antaneet periksi. Yhteiseloa on nyt kestänyt 7 vuotta ja viime kesänä menimme naimisiin. Kannatti taistella, nyt olemme molemmat perillä ja kotona :). Vaikeuksien kautta voittoon, näin meille on käynyt. Ja kaikki on ollut sen arvoista.
Ps. Niille, joilta tulee näitä "voitko olla varma, ettei toinen petä uudestaan" - kyllä voin ja olen. Niin paljon on koettu ja kestetty, ettei toisen rakkautta ja sitoutumista tule mieleenkään epäillä. Luottamus ansaitaan ja sen voi menettää vain kerran.
Ihan vaan, että te saitte pettää, kaikki muut ovat väärässä niinkö?
Jos kaksi vuotta kusetitte petettyä salasuhteellanne, niin kyllä pitäisi itse jotakin kestää, se mitä sin ä nimität "mielipuolinen vainoaminen" - mihin en muuten usko. Ihme juttu, että kakkosista aina se jota petetään ja se jolle valehdellaan on mielipuoli. ja silti meni kaksi vuotta mielipuolesta eroamiseen...
Ihme juttu, että omat kaveritkin nipoja jos ne ei ymmärrä, että vuosikausia on ihan ok kusettaa oman salarakkaan puolisoa uskottomuudella ja valheilla.
Ei mitään,jo lyhyen kommenttisi perusteella uskon, että te kaksi sovitte toisillenne mainiosti, olette varmaankin hyvin samanlaisia ihmisiä. Onnea jatkoonkin sinulle ja ex-pettäjällesi avioliittoonne, ei sinun kannata lukea täällä mielipuolten ajatuksia.
Sinulle toivon pelkkää vastamäkeä. Sinulle toivon sitä päivää, jolloin epäilet, että miehelläsi on toinen. Toivon sinulle pimeitä öitä, jolloin et nuku, koska olet varma siitä, että miehellä on toinen. Toivon tätä epävarmuuden aikaa mahdollisimman pitkäksi, esimerkiksi kahdeksi vuodeksi, ennen kuin mies suostuu myöntämään, että hänellä on toinen. Onneksi olet tarpeeksi luottavainen, niin että sinun pettäminen tulee olemaan miehelle helppoa. Onhan hän jo todistettavasti pari vuotta uskottavasti joskus rakastamalleen naiselle valehdellut.
Niin. Ja onnitellaan häntä myös siitä, että edelleen näillä pettämissivuilla elää "onnellista" elämäänsä.
Kuinka paljon toivonkaan, ettei minun olisi koskaan tarvinnut näitä sivuja kahlata.
Minua on petetty, hyvin hyvin rankasti ja rumalla tavalla..enkä ikimaailmassa silti toivoisi kellekkään samaa mitä itse jouduin kokemaan!
Minä silti pääsin siitä pahasta erosta ja olosta yli viiden vuoden yksinäisyyden jälkeen eroon ja uskon että kyllä se MR oikea mies vielä löytyy.
Sinuna sulkisin suun ja miettisit miksi olet niin katkera että tahdot pahaa oloa muille!!?!
Joopa joo. Minä myös huomannut kuinka kakkosten ja ykkösöityneitten kakkosten kertomuksissa kuvataan petettyä mielipuoleksi, ÄO kolmevuotiaan tasolla, narsisti, ja rikollinen, vain muutamia näistä ketjuista lukemiani lausuntoja.
Kakkonen joka alkoi petturin kaveriksi jopa yrittämällä manipuloida vaimoa miestä vastaan pitää itseään puhtaana kuin pulmunen.
Kuitenkaan eivät halua hyväksyä jätetyn uutta elämää vaan yhteistuumin petturi puolisonsa kanssa yrittävät tuhota senkin liiton. Missä mättää?
Samanlaiset lapset leikkii parhaiten keskenään.
mä en vastaa tohon miksi petturi ei halua hyväksyä jätetyn uutta elämää, siihen ei varmaan osaa vastata kun petturi... mun toivoo että löydän uuden miehen joka arvostaa mua kokonaisuutena sellaisena kuin olen - sitä etsiessä, sitten kun ole valmis..
tuosta ex:n mielipuolisuudesta, tällasiin tapauksiin olen törmännyt, ei siis omia tekoja - miltä kuulostaa:
* kyttääminen uuden naisen parkkipaikalla
* uuden kännykkään soittelu ja jos erehtyy vastaamaan, haukkuminen tekstiviestit
* lapsille uuden haukkuminen ja isä siinä samalla
* uuden työpaikalle soittaminen
* ex miehen esimiehelle soittaminen ja "avautuminen"
* lasten tapaamisten vaikeaksi teko, oh - lapset olikin menneet isovanhemmille kun isä tuli hakemaan.
* lapset isällä - isä ei vastaa puhelimeen, ex ilmestyy oven taakse varmistamaan että lapsilla kaikki kunnossa (olivat olleet saunassa kun ex oli soittanut)
näitä ikävä kyllä riittää ja nuo ovat kahdesta erosta joita olen vierestä seurannut
Kuulostaa todella ikävältä. Tuolta kaikelta välttyvät he, jotka aloittavat uudet suhteensa vasta eron jälkeen toisten sinkkujen kanssa.
Olen petettynä kokenut ikävän kiusaamisen ja lukenut näitä kiusaamisjuttuja, ja haluan tuoda esiin, että kuka tahansa voi kiusata ketä tahansa kolmiodraaman osapuolista. Jopa vuosikausia jatkuvista kiusaamisista on, ja pahempaa mistä kirjoitat.
Esim. petetyt joutuvat uusparin tai kakkosen (ykköstyi tai ei) kiusaamaksi, jätetyt kakkoset voivat joutua liittoaan jatkavan parin kiusaamiksi. Mikä totuus kiusaamisessa on, sitä ei ulkopuolinen ehkä voi tietää. Jos seurasit vierestä, on ihan mahdollista että näit vain osan todellisuudesta, ehkä jopa, asiat eivät menneet kuten sinulle uskoteltiin. Minut valehdeltiin juuri noin kiusaajaksi, väitettiin syylliseksi tekoihin, joita en ollut tehnyt.
Kysyisin nimim. "seurasin vierestä", että seurasitko vierestä (miten seurasit?), vai kuuntelit ykkäistyneen kakkosen versioita tapahtumista?
Mutta ajatteles: kaikki tuo "Ex:än mielipuolisuus" olisi jäänyt toteutumatta erittäin helposti. Aivan pienen pieni asia olisi tehnyt olosuhteista aivan toisen. Riittä, kun olisi vain oltu rehellisiä ja jätetty pettämättä! Niin helppoa sei olisi ollut!
En nyt ota kantaa siihen, onko se, että opettaa toisen ymmärtämään tekojensa seurausten vakavuutta tai että onko "kostaminen" oikein.
Totean vain, että uskottomuus, siis toisen ihmisen luottamuksen pettäminen ja luottamuksen väärinkäyttäminen, valehtelu sille ihmiselle, jolla oli suurin oikeus odottaa rehellisyyttä ja avoimmuutta, perheen kodin rikkominen, jne on paljon suurempi vääryys kuin nuo luettelemasi "sivusta näkemäsi" asiat yhteensä potenssiin kymmenen.
Olisiko kannattanut jättää pettämättä ja olisiko kakkosen kannattanut sanoa pettäjälle, että hoida asiasi ensin rehdisti kuntoon, ja katsotaan sitten mitä meistä tulee. Mutta kun ei - jos on epärehellinen, itsekäs ja vastuuton ihminen, niin eipä se kai sitten onnistu - mutta turha on parkua kun seuraukset kaatuvat päälle - sitä saa mitä ....
kiusaamisesta. Ihmiset ovat julmia toisilleen. Kaikenlainen kiusaaminen tapahtui se koulussa, työpaikalla tai parisuhteissa tai niiden loputtua on rikollista toimintaa.
Liianmonet alistuu, aivan liian usein sanotaan ,että älä välitä vaikka kiusattu saattaa olla niin psyykattu että hänen mielenrauha järkkyy. Ne jotka näkevät kiusausaamisen eivätkä tee mitään sen lopettamiseksi ovat yhtä lailla syyllisiä kiusaamiseen.
Kiusaamisen vuoksi on tehty jopa itsemurhia.
voihan asian noinkin ilmaista "kuuntelin ykkäistyneen kakkosen veriota tapahtumista" mutta myös muuta - sain pettäjän version tapahtuneesta ja sain omakohtaisen kokemuksen ex vaimon teoista ja se tapahtuma käänsi sen ajatuksen että uusi pari "värittelee tapahtumia". ex vaimo "paneutui" parin ystäviin ja ykkäistyneen kakkosen yhtenä parhaana ystävänä (varmuuden vuoksi: syytön mihinkään tapahtumiin) sain tuntea ex vaimon vihan ja raivon.
itse tulin petetyksi ja jätetyksi toisen naisen takia, mutta mieleenkään ei tullut "kiljua" perään - paska mikä paska ja elämääni en katkeruudella aio pilata. ainoa mikä vituttaa on että ikävä on vaikka ei todellakaan pitäisi - ei hän ainoa mies maailmassa ole, onneksi.
Vastaan: Arvasin tuon loanheiton, eikä hetkauta yhtään. Joillekin vaan on sietämätöntä, että salasuhde voi johtaa avioliittoon ja onneen. Matkan varrella on käynyt selväksi, että kaiken tuon tuomitsemisen takana on pelko - että itsellekin voisi käydä niin, ettei kaikki kulissit olekaan vakaita, ettei kaikki olekaan sitä miltä haluaa ulospäin näyttää . Tosiystävät pysyivät, exänkin kanssa asiat hoituvat nykyään asiallisesti.
Sinulle "seurasin vierestä". Tuo kaikki on niin tuttua, että tuli jo mieleen kirjoitatko samasta ihmisestä....
Myötä-ja vastamäessä. kirjoitti "Arvasin tuon loanheiton, eikä hetkauta yhtään." Kirjoitit alussa näin "Kaksi vuotta oli repivää ja tuskaista, mutta rakkaus kesti. Se kesti toisen avioeron, exän mielipuolisen vainoamisen ja ns."ystävien" paheksunnan".
Mielestäni saamasi kommentiti ei ole lokaa, sinua ei ole nimitelty yhdessäkään kommentissa niinkuin itse nimittelit jätettyä.
Miksi teillä ykköstyneillä puuttuu myötätunto ihmistä kohtaan jonka elämän olette olleet osallisena särkemässä?
Kaikenlainen vainoaminen on syvältä. Vaikka toisaalta ymmärtääkin petetyn toimet. Hänen elämä on särkynyt, läheisin ihminen on hänet pettänyt ja jättänyt. Surusta sekaisn oleva saattaa tietenkin tehdä yhtä sun toista jopa itselleen. Uskon että oikean avun saatuaan suuntaa voimansa oman elämän rakentamiseen.
Ymmärrykseni ei kuitenkaan riitä käsittämään mitä syytä jättäjällä on ykkösöityneen kakkosensa kanssa vainota jätettyä tämän päästyä uuden elämän alkuun.
Jättäjä sekä ykkösöitynyt voivat syyllistyä täysin samoihin ja jopa pahempiin asioihin kuin tuossa edellä seurasin vierestä kertoo tuntemansa jätetyn tehneen.
summa... sinullapas on suuri tarve puolustaa exän vainoamista...sinäkö se vainosit sinun exää?
Ja nytkö kaduttaa? Kannattiko?
Empä usko.
Sinnehän ne lentää bittiavaruuteen kaikki aiheettomat syytökset ja epäilyt.
En ole petetty enkä jätetty. Osaan ajatella omilla aivoillani ja tiedän että asioilla on aina toinenkin puoli.
Luin tätä ketjua ja tulin siihen tulokseen, että tämä on TAAS niitä ketjuja joissa tämä sama katkeraex haukkuu miehensä uutta vaimoa/naisystävää. Kehuu itseään niin että haju tuntuu ;) Mitähän siellä nyt on tapahtunut siellä jätetyn "ihanassa" elämässä kun täällä tulee noin kovasti moukaroida.
ihana kevät:) mikä nimimerkki on mielestäsi se sama katkeraex joka haukkuu miehensä uutta vaimoa. En ole huomannut yhtään muuta haukkumista kuin sen mihin sinä nytkin syyllistyit.
Mielipuolinen ex, katkeraex ym.
mItävielä.?
Itse olen ainakin yrittänyt tuoda julki kuinka uskon ja toivon pettämisellä alkaneen liiton kestavän.
Ehkä ykköstyneen kakkosen ymmärrys ei riitä hyväksyyn, että häntä ei vihatakaan vaan on olemassa jätettyex joka jopa toivoo kaikkea hyvää.
"Kaikenlainen vainoaminen on syvältä."
Kyllä, mutta ei läheskään niin syvältä kuin pettäminen.
"Ymmärrykseni ei kuitenkaan riitä käsittämään mitä syytä jättäjällä on ykkösöityneen kakkosensa kanssa vainota jätettyä tämän päästyä uuden elämän alkuun."
Huomaan sen. Ymmärryksen puutteesta juuri on kysymys. Annan vinkin:
Rattijuoppo ajaa ylitsesi suojatiellä ja sinä saat elinikäiset vammat, mutta yliajaja jatkaa elämäänsä ja autoilua ilman minkäänlaisia seuraamuksia. Ei rangaistusta, eikä korvauksia edes sairaalalaskuista. Hän jatkaa hauskanpitoa, kun sinä joudut aloittamaan elämäsi alusta uuden ammatin hankimisesta ja kävelyn opettelusta alkaen. Sinähän et tietenkään ryhdy kostamaan ja esimerkiksi tee rikosilmoitusta, ethän? Sehän olisi vainoamista, vanhojen kaivelua. Tapahtunut mikä tapahtunut. Niinkö?
eräsex, oletko sinä tämän palstan palkatta työtätekevä seriffi?
Kivat sulle jos niin on.
Uskon vahvasti mahdollisten ykköstyneiden viis veisaavan mitä exät heistä ajattelee.
Unohtakaa jo koko sana ykköstynyt.
Keskustelkaa OMISTA tunteistanne ja miettikää miksi se mies jätti?
On olemassa muitakin syitä kuin kakkonen, kolmonen...
Niin kauan kun ykköstynyt on mainitty jokaisessa viestissä, niin kauan hän siellä takaraivossa hiertää. Ja aivan turhaa nyt sanoa, olen päässyt eteenpäin, toivoton onnea, joo hallelujaa...;)
Tsoukkia, sattuuko noin kovasti kuulla kutsuttavan ykköstyneeksi, mutta sitähän sinä olet. Yhtälailla kun minä olen se petetty ja jätetty. Se vain että minä en ole sinulle enään katkera. En vain voi nimeäsikään tänne kirjoittaa.
Kuten tuolla ensimmäisessä kommentissani kirjoitin.
"Vuosia tuosta kuluneena, koska ykkösöitynyt on/oli tuttava toivon todella, että salasuhtesta alkanut liitto kestäsisi. Toivon sitä monesta syystä.
* En tahtoisi nähdä ykkösöitynyttä kakkosta yhtä onnettomana mitä itse olin petoksen tultua julki".
Ystävyys meni mutta myötätuntoni on edelleen nyxän puolella.
Eräsex. Kiltteys ei kannata.
Ykköstynyttä hävettää tapa jolla suhde alkanut eikä häntä/heitä saa senvuoksi kutsua ykköstyneeksi/neiksi.
Heidän maailmassa ei asioista puhuta niiden oikeilla nimillä.
Meidän jätettyjen pitää hyväksyä kakkosten ja ykköstyneiden mielipiteet itsestämme.
Antaa räksyttää ei ne sillä saa tehtyä tekemättömäksi.
nou hätä, antaa vain exän räksyttää
Voi noita vertauksia.
Kosto ei auta ihmissuhteissa eikä rattijuopon yliajossa.
Kostaminen on loputon suo. Saisihan sitä kostaa elämänsä aikana jos kaikki paskat jutut pitäisi maksattaa.
Vaikka kuinka kostaisit ja vainoisit, paluuta entiseen ei ole.
Sitä paitsi, jättäjä joka vainoaa nyxänsä kanssa jätettyä, on tyyppejä jotka voi jättää ihan omaan arvoonsa. Lähinnä tulee mieleen, mikä ikä oli. Jätettynä voisi tuntea jopa häpeää, miten noin sian tyypin kanssa on voinut olla suhteessakaan.
Jätettynä, vainoajana osoitat teoillasi ja samalla vahvistat exälle sitä kuinka tyytyväinen exä voikin olla kun pääsi sinusta eroon. Ei kannata antaa enää sitä "hyvitystä".
Eteenpäin, sanoi mummo lumessa.
kevättä kohti, ajattelin juuri samaa, kuvitella jos olisin ykköstynyt, mitä en ole mutta kuvitellaan, lukisin näitä kirjoituksia niin kyllä olisin ihmeissäni, näin paljonko minua kadehditaan? taidankin hankkiutua kakkoseksi, näyttää oleva kaikkein kadehdituin paikka, tai ehkä myös ykköistyn, täytyy harkita
Rattijuoppous ja uskottomuus... voi voi. Rattijuopon uhriksi voi joutua. Siinä on aina hengenlähtö lähellä. Viuh vaan, ja joku voi kuolla tai loukkaantua vakavasti.
Voi joutua petetyksikin. Siinäkin voi "loukkaantua".
Oletko koskaan miettinyt tyyneysrukousta?
"Anna minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa,
rohkeutta muuttaa mitä voin,
ja viisautta erottaa nämä toisistaan"
Jos joutuu rattijuopon yliajamaksi, sille ei voi mitään. Ei voi muuttaa. Ei mitenkään. Ainoa asia mitä voi tehdä on hyväksyä tapahtunut ikävänä tosiasiana, suhtautua vammohinsa mahdollisimman positiivisella asenteella ja tehdä kaikkensa, ettei jäisi esim. pyörätuoliin. Siis MIKÄLI se on mahdollista. Rikosilmoituksen tekeminen ei todellakaan ole kosto!
Sen sijaan jos tulee petetyksi, on kysymys ainoastaan siitä miten hyvin osaat suhtautua asiaan, käsitellä tunteitasi ja HYVÄKSYÄ sen tapahtuneena tosiasiana. Se on sinusta itsesi kiinni, aivan täysin. Et voi syyttää ketään niistä tunteista mitä tunnet. Mielestäni vertauksesi on suorastaan häpeällinen, kun ajattelee kaikkia rattijuopon yliajamaksi joutuneita.
Oletko entinen juoppo?
Mut hei! Eräskin ukkomies ajoi humalassa hutsunsa luo.
Tsoukkia. Hain exän aloittamia ketjuja ja löysin tämän.
Joten luepa niin näet miksi noita termejä käytetään. Teillä näyttää olevan kauhea tarve pilata hänen aloittamat järkeväkint keskustelut. Ex saisi käyttää jotain muuta nikkiä, että häntä ei tunnistettaisi sillä aloituksensa ovat hyviä.Joku vain tuntee hänet.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11938782
no etkö jo käyttänyt ;)
;)))))) Sinä ainakin kytät useita nimimerkkejä luodeksesi käsitystä, että minua mollaa monet.
En ole " ei tuomita" mutta ethän sinä sitä usko.
Ei täällä kukaan luule mitään. Nyt mielikuvitus on pompannut jo ihan omalle radalle
Tottakai salasuhteistakin syntyy pitkiä, jopa loppuelämän liittoja. Aivan kuten sinkkuna alkaneista liitoistakin. Sitä vaan ei etukäteen voi tietää mikä jatkuu, kuinka pitkään, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Onneksi ei voi!
Sitten kun moni varattuna rakastuu ja eroaa, niin pitääkö siitä tehdä elämää suurempaa draamaa? Jos oma mieheni rakastuisi toiseen, tai oikeastaan haluaisi erota mistä tahansa syystä, niin toivottaisin hänelle hyvää elämää, eroaisin. Ei ole mielekästä kenenkään kannalta jäädä liittoon, tai erota ja kantaa kaunaa, syytellä ja nimitellä exää. Kyllä se on vissi niin, että pelkästään omalla asenteella ja hyvällä käytöksellä pääsee parhaiten eteenpäin ja on tyytyväisin vähintään itseensä.
"Tottakai salasuhteistakin syntyy pitkiä, jopa loppuelämän liittoja."
Tutkimusten mukaan toooooodella harvoin (väestöliitto).
Eikö pidäkään iloita, jos itsellä tai jollain läheisellä on pitkään tai loppuelämän salasuhteesta alkanut, kestänyt liitto? Ainako pitäisi olla myrtynyt?
Ihmettelen miksi yleensä ihannoidaan pitkäkestoisia liittoja. Eikö muka laadulla ole mitään merkitystä? On tosi paljon liittoja, joissa päivittäin ei juuri edes tavata. Jos tavataan, riidellään tai ei puhuta mitään. Tai sitten sanotaan, toistetaan niitä samoja muutamaa lausetta "kävitkö kaupassa? Jääkaappi on tyhjä", "pistä telkkari hiljaa" "ota jalat pois xxx:lta", "imuroi" jne. Mutta mitään todellista vuorovaikutusta ei ole. Ihan teknisiä käskyjä ja pelkkiä kysymyksiä. Jos toinen erehtyy kysymään jotain "vaikeampaa" tai henkilökohtaista, niin siihen vastataan "emmä nyt jaksa puhua" "ei nyt ole aikaa tuollaista miettiä" tms.
Ihan oikeasti hei. Tietysti on erinomaista, jos on hyvä ja uskollinen puoliso, suorastaan ihanteellista. Mutta puoliso päättää aina itse mitä tekee. Siihen ei voi vaikuttaa. Jos päättää olla uskoton, niin ei se hänestä huonoa tee. Toinen asia, jos itse ei halua jatkaa uskottoman puolison kanssa. Monet jatkaa. Monet jatkavat myös loppuun asti liittoa, josta ei saa mitään.
"Ainako pitäisi olla myrtynyt? "
Ehdottomasti. Niinhän ne liitot parhaiten kestää :).
"puoliso päättää aina itse mitä tekee"
Tämä usein aiheuttaa parisuhteessa päänvaivaa ja elämänkokemusta itsekullekin.
tityy1, Jokainen tapaus on erinlainen mutta petetyksi tuleminen saattaa aiheuttaa mielenjärkkymisen petetyssä.
Petetty tarvitsee tukea, ymmärrystä ja apua päästäkseen elämässä eteenpäin.
Sitähän me jo uuden elämän löytäneet täällä yritämme antaa kanssaihmisille joilla asia on juuri ajankohtainen.
Vertaistuella on saanomatoman suuri merkitys.
Ei tuomita petettyjä joilla on vaikeaa, eikä myöskään tuomita pettäjää ykköstyneensä kanssa. Suodaan jokaiselle elämä ja autetaan heikkoa tiellä jos meillä siihen mahdollisuus.
Aika harva kakkosista edes ykköstyy. Koska salarakkaudesta tai uskottomuudesta johtuva ero on kova kriisi, myös ei-kiinnijääneelle pettäjälle. Vanha totuus, valheella alkanut valheeseen päättyy pitää usein paikkansa. Pettäjä ei kykene sitoutumaan kakkoseen salasuhteeseen sisältyvän valhehistorian, sen myötä syntyneen oman häpeänsä ja syyllisyytensä vuoksi. Kaikki kakkosetkaan eivät huoli pettäjää, sitten kun tuo vapaa olisi ja tyrkyllä. Tv:yksi"katkeraex" kuten nimettiin, vaikka ykköstynyttä ei tarinassani ollut. Oli vain kakkonen ja kolmonen, eivät toisistaan tienneet.
Ihmisiä auttaisi enemmän eteenpäin "epävertaistuki" kuin vertaistuki. On tosi arvokasta ymmärtää asian eri näkökulmia, tuntemuksia, tapahtumia. Se auttaa hyvin paljon omien tunteiden käsittelyä ja tasaa niitä. Ennen kaikkea luo objektiivisuutta omaan asiaan/tunteisiin.
Tietystikään en kamalasti suosittele esim. petetylle epävertaistukena juuri uskotonta puolisoaan.
HArva ykköstyy; niinhän se varmaan on. Meidän tapauksessa kylläkin meni juuri päinvastoin.
Nyt en kylläkään ymmärrä kovia ammuksia joita minua kohtaan tuolla ylempänä ammuttu. Sillä olen varmaan yksi niistä harvoista jätetyistä joka on todella hyväksynyt tapahtuneen ja mennyt eteenpäin.
Ilman katkeruutta. Toivomuksena ainoastaan, että jos nyxä oli se jota exäni tarvitsee onnelliseeen ja tasapainoiseen elämään, niin olen onnellinen heidän puolestaan ja toivon että se kestäisi eikä kummankaan heistä tarvitsisi kokea samaa pahaa mitä minä aikoinani sain kokea heidän toimesta.
Minun pilkkaaminen ja haukkuminen täällä i poista tosiasioita eikä ajatuksiani elämästä yleensä.
Elämä on aivan liian lyhyt vihan pitämiseen ja katkeruuteen.
Oma kokemus: Exä petti, kärähti parikin kertaa salasuhteista ja lopulta valitsi sen "kakkosen". Tuskallista oli, yksi kesä yhtä helvettiä enkä juuri muistakaan siitä mitään. Helvetillistä tappelua, syyttelyä, loanheittoa ja pohjamutiin vajoamista. Jopa niin pitkälle, että itsetuhoisuus uhkasi - ei muka mitään syytä elää. Kaikelta vietiin pohja.
Tuosta on kulunut kolme vuotta. Omat jalat kannattavat, elämään on tullut paljon uutta ja hyvää. Päästin irti, annoin miehen elää sitä omaa unelmaansa ja rakensin omaa elämääni. Tällä hetkellä olemme exän kanssa varovaisesti rakentamassa ystävyyttä rakkauden raunioille. Takana on niin paljon, yhteiset lapset ja yhteinen elämä 19 vuoden ajalta. En kanna enää kaunaa, toinen oli varmaan vaikeassa tilanteessa ja epätoivoinen.
Mutta: En pysty enää koskaan luottamaan miehiin. Olen kohdannut ihanan ja sympaattisen miehen, mutta en uskalla enää luottaa ja rakastua. Olen tunnetasolla syväjäässä, kukaan ei saa enää satuttaa minua tuolla tavalla. Mennyt on mennyttä, mutta kannan niitä arpia varmaan loppuelämäni.
Pettäminen rikkoo paljon muutakin kuin avioliiton. Se rikkoo toisen itseluottamuksen, omanarvontunnon ja jättää jälkeensä loppuelämään. On vaikeaa uskoa enää kenenkään, kun on kerran tullut nöyryytetyksi niin pahasti. Miettikää tätä pettäjät! Te porskutatte eteenpäin, mutta miettikää mitkä rauniot jätättte jälkeenne. Ei aina edes vaimon osalta vaan myös sen kakkosen osalta, joka teihin uskoo tai haluaa uskoa. Onko todellakin Voittaja-olo ?
Rakkaus ei katso paikkaa eikä aikaa, kun se Luojan luoma toinen puolisko löytyy ja siitä on turha pyristellä eroon. Syyllisiä on mielestäni turha etsiä , sen jokainen osapuoli kokee tavallaan vain omalla sydämellään. Omalla syyllisyydellä tai syyttömyydellä. Kuka on sitten häviäjä tai voittaja sitähän ei tiedä kukaan.
Ykköset , kakkoset ym nimikkeet tyhmiä ....arvokkaita Luojan luomia ihmisiä kaikki. Eletään ja annetaan muidenkin elää tavallaan.
Onko se aitoa rakkautta, jos pitää yllä suhdetta kahteen ihmiseen yhtä aikaa?
Jos tunteet aviopuolisoa kohtaan ovat kuolleet, luulisi että olisi helppo erota?
Varsinkin jos kohtaa sen "todellisen rakkauden"?
Ja taas tätä rakkauslänkytystä....
Avioliitto on kahden kauppa. Rakkautta siihen ei välttämättä tarvita. Se pysyy pystyssä juuri niin kauan, kunnes vähintään toinen sanoo sopimuksen irti. Vasta tässä vaiheessa tulee ero. Jos liitossa ollaan tavan vuoksi, ihan tottumuksesta, niin siitä on todella vaikea erota. Jopa silloin vetkutellaan, vaikka oikeasti rakastuisi toiseen.
Näinkin luojan luomia. Luoja ei kylläkän luonut petturuutta vaan sen toi käärme joka houkuteli naisen tekeen syntiä
Liekö siitä johtuu , että naista syytetään aina kun on petturuudesta kyse, vaikka oikea syyllinen on se petturi.
Tuolla edellä huomasin kuinka nämä kakkoset/ykköstyneet eivät edes halua jätetyn onnentoivotuksia. He eivät kaipaa jätetyn ymmärrystä ja myötätuntoa.
MIKSI NIIN?
Ovatko ylpeitä, muka parempia ihmisiä kuin jätetty, vai hävettääkö?
Kun pitäisi todella ajatella, että ihmisiä ollaan, jokaisella sama arvo luojan silmissä.
Häpeä on suuri, vaikka sitä ei ainakaan näillä sivuilla kukaan (tai todella harva) myönnä!
Rehellisen ihmisen rakkaus katsoo paikkaa ja aikaa, toisin kuin edellinen kirjoittaja väittää. Nämä epäitsekkäästi elävät salasuhteilijat yrittävät puolustella tekoaan rakkauden nimissä, mutta se jos mikä on kauniin asian raiskaamista.
Uskottomuus on aina väärin! En voi kunnioittaa ja arvostaa pettäjiä enkä kakkosia, vaikka sitten olisivatkin omasta mielestään hyviä ja kunnollisia ihmisiä.
Toisen luokan kansalaisia ovat kaikki...
Miksi halutaan välttämättä "toivottaa onnea"
Onnellinen pari ei tarvitse onnen toivotuksia,heillähän on jo se onni!
Minä ainakin otan avosylin vastaan kaikki REHELLISET onnen toivotukset :)
Sen sijaan jos minua onnittelisi henkilö joka on minusta levittänyt valheita, haukkunut jopa julkisesti niin stop! En pidä häntä edes sanoisinko ihmisenä tai ainakaan hänellä ei ole minulle mitään merkitystä.
Shokkitilanteessa päästää jokainen sammakoita suustaan. meillä niitä sammakoita hyppeli enämpi kakkosen suusta kuin minun. En ole koskaan haukkunut häntä missään, en julkisesti enkä myöskään vähemmän julkisesti. Olen kyllä esittänyt hänelle suoraan kysymyksiä, että miksi käytti hyväkseen myötätuntoani.
Minua ja jopa ystäviäni on nimitelty julkisesti. Kaljatkin tullut kerran naamalle ym.
Minut on haukuttu uuden kumppanini sisaruksille. Työnantajalleni, Kumppanini vuokraisännälle ja jopa hälle itselleen. Minulle irvaillaan jos satutaan samaanpaikkaan samnaaikaisesti. Perässäni kuljettiin kuin yrittäen provosoida minua tekeen jotian tyhmää. On ollut aikoja jolloin olen todella pelännyt.
Kaikkein huvittavinta oli väite jonka mukaan olen alkanut seurusteleen ärsyttääkseni exääni.
Kovia kokeneena ymmärrän kuitenkin, että tuo ihminen koki minut uhkana miksikä muuten viitsi hukata voimiaan minun haukkumiseen.
Senkin vuoksi olen yrittänyt tuoda julki, että en ole uhka jota pitää haukkua ja jonka elämä pitäisi tehdä mahdollisimman vaikeaksi. (ehkä nämä ovat terveisiä exnyxäparille)
Olen moneen kertaan tuonut julki, että kun ex ei ollut onnellinen kanssani niin toivon, että on viimeinkin löytänyt sielunkumppanin ja olisivat ihan oikeasti onnellisia.
JAtkan vaikka tämä vaikuttaakin jankkaamiselta. Koen että minulla on oikeus jankatakin koska en jankaa katkeruuttani vaan toivon, näiden asioiden kans taistelevien henkilöiden ymmärtävän oman tilanteensa.
Tuolla ylempänä joku kirjoitti että ollaan kaikki luojan luomia, niinhän me ollaan, Kaikki samanarvoisia. Luoja ei kylläkään luonut pettämistä vaan ihminen teki sen syntiin lankeemuksen jälkeen.
Itse olen rukoillut ymmärrystä ja anteeksiantoa itselleni. Isämeidän rukouksessa pyydetään, että " Anna meille meidän syntimme anteeksi niinkuin mekin anteeksiannamme meidän velallisillemme"
Koska uskon raamatun sanaan niin tiedän, että jos en itse pysty antaan sydämestäni anteeksi toisille niin en myöskään saa anteeksi omia pahoja tekojani.
Jos minun anteeksi antoa ja onnentoivotuksia ei hyväksytä niin se ei ole minun synti vaan sen kovasydämisen jolta puuttuu sydämen sivistys. Sitäkin voin vain toivoa tuolle henkilölle.
Tiedän sen,että kun voi sanoa antaneensa sydämestä anteeksi niin huomaa heti elämän muuttuneen valoisemmaksi. Sitä valoa ei kenenkään ilkeys sammuta.
Minä en edes harkitse anteeksiantoa henkilölle joka on kohdellut minua sikamaisesti.
Asia ei minusta enää kuulu minulle koska hän on lakannut olemasta minulle.
Miksi edes soisin ajatuksen hänestä itselleni? Hassua.
Henkilö johon minulla ei ole mitään siteitä, ei sukua ja ei mitään yhteistä.
Sydämen sivistys on tärkeä asia ja se vaatii 100% rehellisyyttä myös itselle.
Onneksi olen saanut sellaisen kotikasvatuksen että rehellisyys maan perii..tyyliin.
eräsex, sinulla on valtava tarve puolustella ja jankata, kuten myös itse kirjoitit :)
Uskallan nyt vielä kuitenkin kommentoida sinulle;) minusta sinä et vieläkään ole sinut tuon sinun entisen suhteen kanssa, siinä on jotakin josta et pääse yli.
Ja tämän kirjoitin aivan tuon sinun kirjoituksen perusteella, siinä on jotakin niin kuohuvaa ja käsinkosketeltavan hajanaista.
Hyi olkoon, Sinulla on sinun mielipide ja kunnioitan sitä. Kunnioita sinäkin minun mielipidettä.
Häiritseekö sinua, että kerron pystyneeni antaan anteeksi kokemani vedätykset ja mustanmaalaamiset?
Yritän esimerkkinä osottaa että anteeksianto on rakastumisen jälkeen ihanin asia ihmisen elämässä.
Toivon jonkun toisen saavan jotain rakentavaa minunkin kokemuksista. En kerro niitä siksi, että nauttisin niistä puhumisesta. En ole masokisti. Haluan vain osoittaa että näinkin ikävistä asioista pääsee eteenpäin. .
Ei minua häiritse ja miksi minua häiritsee jonkun anonyymin mielipide, ehkä sinunkin kannattaisi suhtautua sinulle osoitettuihin vastauksiin hieman yliolkaisemmin eikä ottaa niitä henkilökohtaisesti.
Osoittaa kyllä sinnikyyttä saada jokainen lukija vakuutetuksi sinun jumalaisista ja oikeudenmukaisista tarkoitusperistä. Siitä hatunnosto.
Onnea valitsemallasi tiellä.
Hyvää jatkoa.
Hyi olkoon, kiitos samoin. Ei kukkokaan käskien laula, enkä voi vaatia kenenkään ajatteleen juuri samallatavalla kanssani. . Olenkin sanonut, että jos joku löytää jonkun lohdutuksen siemenen minun kertomuksesta niin olen siitäkin onnellinen.
Hyvää jatkoa sinullekin.
Minustakin sinä turhaan elät tuon exsuhteesi elämää. Välillä tuntuu, että oletko todella jo kuusikymppinen..? Sen 4x15!
Jätä jo nyt heidät omaan arvoonsa sillä he eivät todellakaan ansaitse sinulta ajatuksen hitustakaan.
Tiedätkö, en ole itse koskaan ollut petetty enkä kakkonenkaan. Sen tiedän, että kakkoseksi en alennu koskaan, enkä usko tulevani petetyksikään tässä hyvässä ja rehellisessä parisuhteessani, joka on kestänyt jo 35v.
Kuitenkin sen tiedän ja olisin toiminut sinun tilallasi, että en koskaan olisi ruvennut alussakaan kaveeraamaan kakkosen kanssa. Miksi hyvä ihme!? Olisin ollut hänen yläpuolellaan ja sen myös näyttänyt.
Eikä tuollaisella luuserimiehellä olisi ollut mitään asiaa luokseni jo sen ensimmäisen pettämisen jälkeen.
Miksi näiden kanssa on kannattanut seurustella ja neuvotella? Antaa myös hyväsydämisesti anteeksi kaikki ja kaiken lisäksi onnitellut jatkoon.
Hyvä eräsex, kaiva nyt viimeistään itsetuntosi esiin ja ala arvostamaan itseäsi sekä jättää omaan arvonsa nuo törkyihmiset. Ei heille kannatta osoittaa yhtään mitään ja miksi itseäsi heidän asioillaan enää kiusaisitkaan?
Välillä mietin näitä juttujasi lukiessani, että kuka teistä on seonnut vai oletteko kaikki hoitoa vailla? Sori jos loukkaan totuuksillani!
Ja näin sanoo hän joka ei ole koskaan kokenut samaa, eli ei merkitystä tositilanteisiin. Tosi on toista kuin kuvitelmat.
Naisen kunnia on yliarvostettua soopaa kun koko elämästä on kyse.
En loukannut sinua vaan käsken katsomaan totuutta silmiin.
Tuota kirjoittajaa on yritetty havahduttaa hyvällä ja pahalla. Muutamat viestit aivan selkeästi tarkoituksella provosoivat.
En ajatellut edes kirjoittavani tätä koska ei muiden mielipiteillä ole eräsexälle mitään annettavaa.
Mikä sinänsä kumma koska hän kirjoitti vertaistuesta mutta kovin on yksisuuntaista.
Se vanha sanonta tähänkin, hankkisi elämän ja unohtaisi entisen elämän varjot.
Varjosta valoon ja kaikki muutkin kommentoijat.
Kyllä tämä minun mollaaminen jo riittää. Olen pahoillani, että en jaksa olla ilkeä "törkyparille" Enkä viitsi kokoajan haukkua vaan näen ihmiset tekojen takana. Sorry kun en ole kuten te. Ei vertaistuki ole ainoastaan "törkyparin" tuomitsemista vaan kyky nähdä asioita monelta kantilta, auttaa, tukea ja lohduttaa. Nimimerkki "eräsexälle" kiitos kommentista.
Ketjun aihe on että "ei pidä yleistää kaikkea samaan muottiin. Luulen , että salasuhteistakin syntyy onnellisia liittoja ja loppu elämän kestäviä rakkaustarinoita. Rakkaus on vapaaehtoista , toisesta väkisin kiinni pitäminen tuhoaa sen".
Suututtaako teitä, että osaan ajatella, että kaikesta huolimatta aloittaja on oikeassa.
Sukuni salasuhteista ei ole yksikään jäänyt onnelliseksi loppuelämän suhteeksi! Kaikki ovat päättyneet omaan mahdottomuuteensa. Olen muutenkin sitä mieltä, että pettäjät ja kakkoset eivät ikinä katso totuutta silmiin etukäteen, eivätkä voi edes arvata millaiseksi elämä muodostuu.
Vaikeuksia kyllä riittää ja helpommallakin voisi päästä!
Sukusi salasuhteet ovat muutenkin menneet pieleen, koska esim. sinä tiedät niistä.
Rakkaustarinoita? - niinpä. Sanovat rakkaussaasteeksi pettämissuhteita joissa aiheutetaan todella pahaa ja henkisesti vammauttavia haavoja syyttömille ihmisille.
Ahaa. Kuulut niihin jotka salaavat salasuhteita ja vaativat loukattua nielemään pahan mielensä ja olemaan puolustamatta itseään. Mitä enemmän puhutaan sen paremmin ymmärretään että uskottomuus on sellaisten ihmisten tekoja jotka eivät osaa ratkaista omia ongelmiaan muulla tavalla.
kokemuksenääni, mihin kategorioit exvaimon joka puhuu miehestään, ei exmiehestään, kuinka mies on häntä pettänyt vaikka avioero on tosiasia ja lusikat on pantu jakoon?
Mitä pitää vielä puhua? Kuka pettää ja ketä?
Kuka pettää itseään?
Ketä on petetty? Ei ainakaan tässä tapauksessa sinua ja silti sinun pitää länkyttää omia totuuksiasi. Näetkö itse sellaista asiaa, ettei koettu paha katoa vaikka lusikat on jaossa. Eikä mikään koettu puolisona.
Tottakai salasuhteet ovat salaisia! Mikä salasuhde sellainen on, josta tietää kumppani tai koko kylän väki? No ei mikään.
Höpöhöpö. Jos joku iskee puukolla, tulee haava. Sekään ei toivottavasti vammauttava. Tunne-elämän haavat eivät ole vammoja laisinkaan. Niitä kutsutaan elämänkokemukseksi.
---------------- tunne-elämän vauriot voivat invalidisoida ihmisen täysin. Täälläkin todistetia kuinka ihmisen mieli murtuu, jotkut ei paranne koskaan. Syy mielen murtumiseen voi olla moninainen. Koulukiusaus, työpaikkakiusaus, pettäminen, tai kuten täälläkin luettu kiusaaminen eron jälkeen.
Miksikähän itsemurhatapaukset korkeita näissä tapauksissa?
Ne jotka paranee voivat kutsua niitä elämänkokemukseksi.
Olet niin väärässä siinä, että tunne-elämän haavat eivät ole vammoja tai vaikuta ihmiseen. Ne vaikuttavat yleensä paljon pysyvämmin ja voimakkaammin kuin fyysiset haavat! Kukaan sellainen, jota rakastamansa ihminen ei ole syvästi haavoittanut, ei voi käsittää, miten peruuttamattomia ja syviä vaikutuksia sellaisella on.
Itsevarmalta ja elämäniloiselta ihmiseltä voi lähteä elämältä pohja, kun riittävän syvästi loukataan. Tunne-elämän haavat voivat oikeasti muuttaa koko ihmisen persoonaa.
Niin. Minä en henkilökohtaisesti näe edes mielekkäänä keskustelua jossa pohditaan miten hyvin parisuhde pitää, vaikka se on perustunut syyttömän osapuolen haavoittamiseen sekä oman puolison että tämän rikoskumppanin puolelta.
ruma rakkaus, ole hyvä ja poistu palstoilta, jos et halua lukea kuin vain omia mielipiteitäsi USKOTTOMUUS palstalla!
kuule sää, ei se lähde, sehän on muuttanut tänne asumaan
taas joku ukko jättänyt
hahahahaaaaa... hyvä juttu, sain hyvät naurut
ei vaikeeta, kattokassissa, 6 5
Törkeyden huippu! Teilläkö oikeus tuomita toisia kirjoittajia ja ajaa jopa ulos palstalta?
Jokaisella on oikeus kertoa mielipiteensä pettämiseen.
sinähän oot nou hätä siis elä sen mukaan, pidä tätä palstaa vireänä, me muut ei aina ehditä, täytyy tehdä joskus muutakin
Eräsexälle. Kiitos ja halit rehellisyydestäsi. Tekstisi oli juuri sellainen jonka olettaa ystävän kirjoittavan.
Seuraava karkausvuosi on kahden vuoden kuluttua joten en ole vielä 6 ja nolla.
Et edes aavista kuinka paljon olen soimannut itseäni liiasta empatiasta. .Ystävänikin ovat ihmetelleet empatiaani, siinä missä ystäväni tulistuvat minä vasta mietin että mikähän tässä on se syy, kuka teki mitä ja kuka aloitti mitä. Mitenkä voin auttaa?
Olen todella ihmetelly itseänit miksi ihmeessä jopa lohdutin kakkosta aikoinaan, ja pakotin miehen pyytään anteeksi tekojaan. Kakkonen oli niin murtunut, että melekinpä unohdin oman pettymykseni. Mutta se kaikki on kuitenkin mennyttä. En sure enkä häpeä sitä, että näin kakkosessa petetyn naisen, en mieheni kakkosta. Sitä saa jokainen ihmetellä niinpaljon kuin haluaa mutta niin minä koin.
Siksi olen monet kerrat sanonut, että toivon hänen säästyvän samalta pahalta mitä hän oli osallisena aiheuttamassa minulle..
Mitä tulee itse petturiin niin ajoin hänet ulos monet kerrat mutta aina hän onnistui tuleen takasin. Sekin johtu täysin hyväuskosuudestani.
Ehkä kasvatukseni ja lapsuuden kokemukset sekä usko ovat tehneet minusta sen mikä olen. Osaan asettua toisen asemaan aivan liiankin hyvin. En tiedä jos se on pahe.
Mutta sen voin sanoa hyvillä mielin, että tuo"törkypari" ei todellakaan saa elämässäni aikaan enää mitään, OLen senverran kokemuksista viisastunut, että en tekisi samoja virheitä uudestaan.
Edelleen haluan kuitenkin muistuttaa, että vertaistuen merkeissä täällä keskustelen.
Sori, kirjoitin sinulle siten kun sen asian luettuani koin! En yhtään pehmentänyt ajatuksiani sillä tulin todella vihaiseksi noille kahdelle. Vihaan kieroutta ja sen myös aina tuon julki suorasanaisesti.
Tuossa aikaisemmin joku yritti minulle todistella, että en tiedä mitään kun en ole pettämistä ja eroa joutunut kokemaan. En henkilökohtaisesti, mutta hyvin läheltä monta eroa. Tiedän jotain petetyn sekä erolasten tuskasta!
Olin jo aikuinen, kun vanhempani erosivat isäni salasuhteen paljastuttua, mutta nuorin sisaruksista vasta 10 . Muistan vieläkin tunteen, kun isäni asian kertoi. Se sattui, vaikka oli jo oma elämä.
Heti perään paljastui vanhemman sisareni miehen salasuhde ja erohan siitäkin tuli, tosi tulisen taistelun jälkeen.
Seuraavaksi paljastui toinen sisko pettäjäksi ja lähti pienten lasten kanssa salasuhteensa perään. Avioituivat ja nyt ovat eronneet, kun mies tällä kertaa petti. Jäivät heidän taas lapset itkemään eroa.
Voin vakuuttaa, että raskasta näitä on sivustakin nähdä ja kuulla! Varsinkin, kun meidän suku on hyvin läheinen. Yhdessä iloitaan ja yhdessä surraan, tuetaan toisiamme vointimme mukaan!
Ei siis tarvitse ihmetellä miksi näitä tarinoita täällä aina joskus luen, eikä myöskään sitä, että pettäjät ja kakkoset eivät saa minulta minkäänlaista kiitosta tai myötämielisyyttä. Oli se pettämisen syy mikä hyvänsä, niin ensin pitää erota ja sitten vasta uusi ottaa!
Ps. Kakkoset, joita olen noiden juttujen kautta kohdannut, ovat olleet aikamoisen törkeitä ihmisiä käytökseltään!
http://m.suomi24.fi/node/10635794
oletko tuo sama ex ?
Kysymys?.?
Kyllä olen sama ex joka sai kakkoselta noita kirjeitä.
Itse opin jostain syystä jo pienenä tyttönä, että asioihin kannattaa suhtautua asioina... ihmisille kannattaa olla avoin.
Teidän suvussanne taitaa olla räjähtävän impulsiivisia ihmisiä :). Mikset muuta suhtautumistapaasi läheisten uskottomuuteen? Olisi nimittäin paljon mukavampaa ja mielenkiintoisempaa elämä. Et kuitenkaan voi mitään sille, mitä muut tekevät. Et edes voi olettaa, että toiset tekevät niin kuin juuri sinä odotat.
Eräsex on siis myös tuo särkynyt luottamus, kertooko hän vuonna 2014 vielä asioista jotka olivat vanhoja jo vuonna 2012?
Selailin vanhaa ketjua ja olipa surkeaa luettavaa, todellisuudessahan katkeruus ei suinkaan auta meitä voimaan hyvin, vaan ankkuroi kokijansa pa..aan. Ei voi päästä vapaasti eteenpäin elämässä ennen kuin pääsee irti menneisyyden rajoittavista kokemuksista, tunteista ja ajatuskaavoista.
Äsh..olen todella pahoillani hänen puolestaan, suosittelisin hänelle, kaikella kunnioituksella, terapiaa, jossa voisi keskustella menneisyyden kipeistä asioista.
Ankkuri on vielä syvällä mudassa.
Lounaistuulipa niin. Oikeasti ahdistaa toisten asiat joista tunnet syyllisyyttä. Ja miksiköhön? EI ole vaikea arvata.
..............nyxnyx, älä heti tuomitse tuota exää jos häntä ahdistaa, onhan tuossa mennyt luvattoman kauan jos hän on nuo vanhatkin viestit kirjoittanut
yrittäkäämme ymmärtää
Lounatuuli saapuu. Oletko lukenut tämän ketjun kokonaan? Aihehan käsittelee ajatusta, että kestääkö salasuhteella alkanut liitto onnellisena koko loppuelämän.
1,5 vuotta sitten olin viellä sydän vereslihalla, mutta en enää. Olen aloittanut erään ketjun jossa kerroin, että asioista eteenpäin pääseminen kesti kuusvuotta. JOs luit liitteenä olevan ketjun ymmärrät myös, että minun ei ole annetukaan mennä eteenpäin. Aina ilmeni jotain uutta ilekilyä, joka sai minut masentumaan ja jopa lopettamaan uuden suhteeni kiusaamisen vuoksi. koska häntäkin häirittiin.
Nyt jo kuus vuotta kaikesta luulen voittaneeni minua kiusanneet ihmiset ja voin katsoa eteenpäin. Kumppanini kanssa saatiin asiat kuntoon vaikka jouduttiinkin kääntyyn poliisin puoleen saadaksemme rauhan.
.
Nyt ketjun aiheeseen. Minä todella uskon, että salasuhteellakin aloitettu liitto kestää. Minulla ei ole kokemusta monesta sellaisesta liitosta kaksi kolmesta ovat onnellisesti naimisissa. Olkoonkin, että toinen noista on exnyxä par. Sllä ei kuitenkaan ole mitään merkitystä.
voi olla , että ns. pettäjä on tehnyt oman ratkaisunsa eron suhteen jo paljon paljon aiemmin kuin ns.kakkonen on ollut edes mukana elämässä. Miettinyt , miettinyt ja antanut ajan tehdä surutyön. Siinä on se virhe , että ei ole pystynyt sitä ilmaisemaan kumppanilleen. Odottanut lasten kasvavan niin , että omat jalat kantavat myös vanhempien eron. Tässäkin ihmettelen sitä , miten toinen voi kuvitella elävänsä silloin onnellisessa liitossa. Jos ei halua katsoa totuutta silmiin , silloin sulkee silmänsä ja todellisen hyvän olonsa. Ns. kakkonen voi olla vaan se liikkeelle paneva voima. Kuka pettää ja ketä ?
ai että miehet tekisivät tuollaisia ratkaisuja? Hei haloo. Voit puhua itsestäsi tai omista kuvitelmistasi, mutta nuo on vaan niitä selittelyaiheita miksi ei erota. Ero tulee vasta kun pelkoperse ei uskalla käsitellä aiheitta puolison kanssa ja ryntää kakkosen syliin pakoon konfliktia. Hei vaan, pidä pelkuriperseesi. Ei se siitä mihinkään kasvanut ihmisenä.
"Tässäkin ihmettelen sitä , miten toinen voi kuvitella elävänsä silloin onnellisessa liitossa"
Et ole asunut pettäjän kanssa saman katon alla? Jos olisit, tietäisit mihin kaksoiselämään tuo kykenevät. Kotona näytellään todella onnellista, rakastavaa ja puolisolle kerrotaan päivittäin "Rakastan sinua". Se huikataan ovelta, kun lähdetään kakkosen luo, näin minulle kävi, selvisi käryssä ja jälkipyykissä.
Ihanat ja kaikkitietävät kakkoset ovat taas puolustusasemissa!!
että en ole kakkonen vaan ykkösenä jo 20v. molemmat eronneina edellisistä liitoistaan.
Minula on kokemusta vain kolmesta petoksella alkaneesta liitosta. Ensimmäinen on isäni joka jätti äitini hänen odottaessaan minua. Hällä oli toinenkin nainen raskaana yhtäaikaa. Meni sitten naimisiin sen toisen kanssa se avioliitto kesti kolmkymmentä vuotta. En tunne syitä miksi erosivat mutta olen vasta tuon eron jälkeen pystynyt ottaan isääni yhteyttä. Mummoni ei antanut isälle mahdollisuutta tutustua minuun lapsena.
Toinen on tätini mies joka petti pitkään. Se avioliitto jatkuu yhä on kestänyt jo 40 v.
Kolmas on sitten ex joka on onnellinen uudessa liitossaan.
Se on vain elämää vaikka onkin joskus rankkaa mutta kaikesta selviää.
Mie romahan
Tuosta yleistämisestä jota kovasti kritisoidaan täällä.
Mielestäni aina näitä keskusteluja käydään yleisellä tasolla, kuten pitääkin. Tapahtuu vain niin, että lukevat ihmiset, joilla mahdollisesti on elämässään tapahtunut vastaavaa loukkaa sieluaan ja kirjoittaa kritiikkinsä nasevasti.
Toivon kuitenkin, että ensin jokainen katsoisi omaa elämäänsä, onko kirjoituksesta opiksi vaiko ei koske lainkaan itseään.
Oman kantansa voi tuoda esiin, mutta ei sen tarvitse olla päällekäyvää kritiikkiä ja sitä yleisellä tasolla olevaa kannanottoa.
Tämä on osaltaan kanava kipuiseen keskusteluun, joku purkaa omia tuntojaan, toinen yrittää tuoda esiin epäkohtia, joku antaa vinkkejä, annetaan ja otetaan itsellemme tarpeen mukaan näistä eväitä omaan elämään.
Olen monesti ajatellut kuinka saisin tänne ihan aitoa terapeutin näkökulmaa edes hiukkasen, sillä paljon on ihmisiä, jotka eivät itse vapaaehtoisesti minkään terapeutin ovea avaa, mutta voisivat kuitenkin lukea täältä, kun saavat olla turvallisesti tuntemattomia. Näin voisivat edes päästä mukaan ehkä terveyttävään keskusteluun ja saada elämänsä hallintaan.
Kiitos hyvästä keskusteluketjusta jonka aloittajana sain olla. Näin pikavilkaisulla loppukaneettina sanoisin , että eletään sen ihmisen kanssa joka on rinnallani vapaa ehtoisesti rakastaen. Luottamus siihen , että olen ihminen ihmiselle hyvinä ja huonoina päivinä kaikkine vikoineni. Anteeksi antaminern ja armo . Valintoja on elämämme tää , joskus huonoja jos hyviä, pelkojakin.