kun läheisyys puuttuu

itse olen keski ikäinen mies olemme olleet yhdessä jo monta kymmentä vuotta.lapset ovat olleet jo omillaan monta vuotta.Myös on yksi ihana prinssessa lapsen lapsi,joka on kyllä vienyt ukin sydämen.ongelmana on läheisyyden puute.miksi kaksi ihmistä,joilla ei ole muuten suurempia ongelmia elää melkein kuin sisko ja veli?miksi vuosien saatossa välit muuttuu niin arkiseksi? Toki seksiäkin on välillä,mutta ei se korvaa joka päiväistä läheisyyden puutetta.Itse kaipaan välillä halailua,suutelua,kaikenlaista läheistä tunnetta mutta onko nämä tälläiset ajattelut,toiveet vain kaukaisia haaveita tosi pitkässä suhteessa. Nyt aika vasta olen tavannut naisen,joka täyttää nämä kaikki toiveet mielestäni viimeisen päälle.Tämä on tosi vaikea asia,en välttämättä tahtoisi erota ei varmasti vaimonikaan,mutta mikä on tärkeintä elämässä.kun kuitenkin on vähemmän vuosia edessä päin kuin takana ja miten ne elää.Eihän koskaan voi olla varma eron jälkeen tulevasta,mutta tällä elämänkokemuksella tuntuu pelkkä ajatuskin ihanalta,onneksi vastapuoli on tosi järkevä,odotteleva,uskon varmasti että hän tuntee samoin,mutta tilanteen ollessa tämä,ymmärrän toki täydellisesti varautumisen,odottelun.Tunnen myös sisälläni,että jokin ihmeellinen voima vetää minua kokoajan hänen puoleensa,tiedän myös että ei aika hänen kanssaan kävisi koskaan pitkäksi.olen hyväkuntoinen,elämästä nauttiva ja täysisssä sielun ja ruummin voimissa.Vaikka näitä asioita puin mielessäni päivisin,on se sillä tavalla jännittävää aikaa,että oli ratkaisu mikä tahansa,niin kestän sen,myös hoidan asiat kunnolla.Sinulle nainen,jos tunnistat itsesi tästä,niin et vuorenvarmasti tule katumaan myönteistä päätöstäsi!!!!! En myöskään usko että tälläistä tilannetta voisi tulla enään toista kertaa kohdallemme.Nyt toivon neuvoja,ideoita niiltä ihmisiltä,jotka ovat kokeneet saman toki itse on aina ratkaisut tehtävä,mutta on kuitenkin tosi mukava kuulla myös toisten mielipiteet asiaan.