”Pitäisikö minun erota vai antaa anteeksi
miehelle ,joka on tietoisesti pettänyt kauan
aikaa ?”,kyseli netissä eräs masentunut nainen .
Niinhän se on. Tänään lempesi kukkii ja
kukoistaa; huomenna kenties kuihtuu pois.
Onnellinen sinä, joka olet pysynyt uskollisena.
Tai sinä, joka löysit jostain voimaa antaa huorin
tekemisen synti kumppanillesi anteeksi. Onko
sinulla pettäjä, ylipäätään muuta toivoa kuin
anteeksianto? Ensin Jumalan ja sitten ihmisten.
Katuva huorintekijä, jota syntitaakka painaa
ikeenä hartioilla, löytää iankaikkisen elämän ja
ajallisen onnen tunnustamalla Herralleen: ”Älä
muista minun nuoruuteni syntejä, älä minun
rikoksiani; muista minua armosi mukaan, hyvyytesi
tähden Herra.”
Toinen vaihtoehtohan huorintekijälle on
syyllisyys, eron aiheuttama pettymys ja kolaus
itsetunnolle sekä katkera mieli, jota usein
yritetään parantaa uudella epäonnistuneeksi
tuomitulla suhteella. ”Mikä minussa on vikana?” –
kysymyksiä seuraavat lapsen itku ja naisen
valitus. Miehen voimaton karjunta on kuin syvään
ansakuoppaan pudonneen leijonan murina.
Kuka siitä täällä mitään välittää? ”Niin makaa
kuin petaa”, sanoo kaksimielinen ystäväkin. Ei
vuodata surun kyyneltä, ei nuhtele syntiteosta.
Tuskin antaa auttavaa neuvoa vaikka tietäisi. Sen
sijaan voi ryhtyä puhumaan uudesta ihmissuhteesta
tai yksineläjän vapaudesta.
Synnin hedelmä on poimijalleen usein raskas
kivireki. Kun tekijä on omaisuutensa lähes
menettänyt riitojen takia kumppanille tai
lakimiehille kuten urheiluselostaja Häyrinen,
niin mikä kiinnostaa? Lohduttaako yksinäistä
asunto, missä ei tarvitse korjata keittiöön
unohtunutta puolison aamutakkia tai lasten leluja?
Viisaat sanovat, että vaikka haava menee umpeen,
niin arvet näkyvät. Kuitenkin elävä Herra voi
tehdä rikotusta eheän. Siksi tehköön ihminen
minkä hän itse voi, antakoon anteeksi ja
unohtakoon parhaansa mukaan. Nostan hattua
entisille naapureilleni, jotka tekivät sovinnon.
Anteeksiantaminenhan on mukavaa. Ensiksi puhutaan
asiat selviksi. Sitten soittovehkeeseen
pyörimään: ”Rakasta, kärsi ja unhoita.” Syvä
kumarrus vastapuolelle. Eikä muuta kuin tangon
taikaa ja rakkauden hurmaa.
Ja ikuista uskollisuutta.
Mikko Lahti
saarnaaja
http://www.nettilinja.fi/~mlahti2
miehelle ,joka on tietoisesti pettänyt kauan
aikaa ?”,kyseli netissä eräs masentunut nainen .
Niinhän se on. Tänään lempesi kukkii ja
kukoistaa; huomenna kenties kuihtuu pois.
Onnellinen sinä, joka olet pysynyt uskollisena.
Tai sinä, joka löysit jostain voimaa antaa huorin
tekemisen synti kumppanillesi anteeksi. Onko
sinulla pettäjä, ylipäätään muuta toivoa kuin
anteeksianto? Ensin Jumalan ja sitten ihmisten.
Katuva huorintekijä, jota syntitaakka painaa
ikeenä hartioilla, löytää iankaikkisen elämän ja
ajallisen onnen tunnustamalla Herralleen: ”Älä
muista minun nuoruuteni syntejä, älä minun
rikoksiani; muista minua armosi mukaan, hyvyytesi
tähden Herra.”
Toinen vaihtoehtohan huorintekijälle on
syyllisyys, eron aiheuttama pettymys ja kolaus
itsetunnolle sekä katkera mieli, jota usein
yritetään parantaa uudella epäonnistuneeksi
tuomitulla suhteella. ”Mikä minussa on vikana?” –
kysymyksiä seuraavat lapsen itku ja naisen
valitus. Miehen voimaton karjunta on kuin syvään
ansakuoppaan pudonneen leijonan murina.
Kuka siitä täällä mitään välittää? ”Niin makaa
kuin petaa”, sanoo kaksimielinen ystäväkin. Ei
vuodata surun kyyneltä, ei nuhtele syntiteosta.
Tuskin antaa auttavaa neuvoa vaikka tietäisi. Sen
sijaan voi ryhtyä puhumaan uudesta ihmissuhteesta
tai yksineläjän vapaudesta.
Synnin hedelmä on poimijalleen usein raskas
kivireki. Kun tekijä on omaisuutensa lähes
menettänyt riitojen takia kumppanille tai
lakimiehille kuten urheiluselostaja Häyrinen,
niin mikä kiinnostaa? Lohduttaako yksinäistä
asunto, missä ei tarvitse korjata keittiöön
unohtunutta puolison aamutakkia tai lasten leluja?
Viisaat sanovat, että vaikka haava menee umpeen,
niin arvet näkyvät. Kuitenkin elävä Herra voi
tehdä rikotusta eheän. Siksi tehköön ihminen
minkä hän itse voi, antakoon anteeksi ja
unohtakoon parhaansa mukaan. Nostan hattua
entisille naapureilleni, jotka tekivät sovinnon.
Anteeksiantaminenhan on mukavaa. Ensiksi puhutaan
asiat selviksi. Sitten soittovehkeeseen
pyörimään: ”Rakasta, kärsi ja unhoita.” Syvä
kumarrus vastapuolelle. Eikä muuta kuin tangon
taikaa ja rakkauden hurmaa.
Ja ikuista uskollisuutta.
Mikko Lahti
saarnaaja
http://www.nettilinja.fi/~mlahti2
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.