Mun (oon nainen) on vaikea ymmärtää, miksi sukupuolten aivoista on voinut tulla niin erilaiset. Ja heti se oli retorinen kysymys. Ei mun tarviikaan ymmärtää miksi. Syyt on varmasti alunperin siellä ihmisten eloonjäämisessä ja selviytymisessä. Varmasti olisi elämä ja parisuhteet tylsiä, jos heti tajuisi, mitä toinen ajattelee ja tarkoittaa. Nyt on elämässä haastetta. :)
Mulle kommunikaatio on aika pitkälti helppoa tai muuten vaan samantekevää. Juttelen paljon veljien ja miespuolisten kavereiden kanssa, ja jos en jotain en ymmärrä, niin kysyn tai käytetään huumoria. Helppoa tähän asti. Mutta sitten, kun juttelee kiinnostuksen kohteen kanssa tai parisuhteessa, tuleekin yhtäkkiä enemmän törmäyksiä ja väärinkäsityksiä.
Sitä paitsi luulisi kaikkien jo tietävän, että naiset haluaa vain puhua ja puhua ja empatiaa ja empatiaa ja tukea ja sillä tavalla ongelma/puheenaihe on yleensä ratkaistu. Vastaavasti miehelle sama tarkoittaa oikeasti konkreettisesti ongelman korjaamista ilman sen suurempaa puhetta tai hössötystä. Jos jompikumpi näistä ei toteudu, niin konflikti tai väärinkäsitys taattu. Pätee lähes kaikkeen. Miksei tätä opeteteta koulussa? Esim. terveystiedossa tai psykantunneilla?
Toi ero noissa käyttäytymismalleissa on niin radikaali, että sen ymmärtämisen yrittäminen tilanteessa vie paljon energiaa, saati väsyneenä yrittää ajatella aina toisen käyttäytymisen/tunteen kautta. Riitoja ja pahaa mieltä. Kyllä.
Kun olet kiinnostunut toisesta ihmisestä, on myös vaikea yrittää saada puhuttua jokaista lausetta auki. "Että mitä sä tolla tarkoitit?" Ja jos sitä ei selvitä, nainen varmasti analysoi sen miljoonalta eri kannalta, ja varmasti väärin. Mies taas on niin yksinkertainen, että tarkoittaa ja kuulee asian juuri niinkuin se on sanottu. Mies tarkoittaa asiat jopa niin yksinkertaisesti, että nainen ei voi uskoa tai ymmärtää sitä. Yksinkertaisessakin lauseessa on naisen mielestä pakko olla jokin laajempi merkitys.
Esimerkki:
Nainen huomaa juustohöylän menneen rikki. Nainen haluaisi vain, että mies halaisi ja sanoisi: - voi kulta, mä ymmärrän että se harmittaa ettet nyt saa juustoa leivänpäälle.
Nainen kyllä ymmärtäisi sanomatta, että kaupassa käydessään ostaa uuden.
Todellisuudessa mies toimiikin toisin. "Ai, on menny juustohöylä rikki. Syö jotain muuta, mä käyn ostaa uuden." Mies ajattelee varmasti toimineensa oikein. Hän on juuri ratkaissut ongelman. Mutta nainen miettiikin "Toi ei rakasta mua, ei lohduttanut ollenkaan, ja varmaan vain halusi lähteä hetkeksi pois mun luota. Onkohan sillä toinen? Otti puhelimenkin mukaan."
Ja samalla logiikalla mä yritän just aukaista itselleni 15 min kestänyttä puhelua kiinnostuksen kohteen kanssa. "Mitä se tolla tarkoitti? Kumpaan asiaan viittasi, siihen mistä puhuttiin vai mun tai hänen tunteeseen? Miksi sitten sanoikin niin?" Tähän menee todennäköisesti viikko, ja silti oon lopulta ymmärtänyt kaiken väärin. :)
Pahinta tässäkin oli se, että ilmeisesti puhelussa ilmaan jäi kysymys "Mitä me nyt tehdään?" Miksi miehen mielestä jotain konkreettista pitää tehdä? Vaikka jatkan edelleen analysointia, niin halusin vain puhua ja tukea. Hän toteutti se vahingossa jo puhelussa. Ongelma oli mun tunne. Ratkaisu oli mieheltä saatu tuki. Ja silti edelleen osattiin jättää tilanne jotenkin auki. :)
Mulle kommunikaatio on aika pitkälti helppoa tai muuten vaan samantekevää. Juttelen paljon veljien ja miespuolisten kavereiden kanssa, ja jos en jotain en ymmärrä, niin kysyn tai käytetään huumoria. Helppoa tähän asti. Mutta sitten, kun juttelee kiinnostuksen kohteen kanssa tai parisuhteessa, tuleekin yhtäkkiä enemmän törmäyksiä ja väärinkäsityksiä.
Sitä paitsi luulisi kaikkien jo tietävän, että naiset haluaa vain puhua ja puhua ja empatiaa ja empatiaa ja tukea ja sillä tavalla ongelma/puheenaihe on yleensä ratkaistu. Vastaavasti miehelle sama tarkoittaa oikeasti konkreettisesti ongelman korjaamista ilman sen suurempaa puhetta tai hössötystä. Jos jompikumpi näistä ei toteudu, niin konflikti tai väärinkäsitys taattu. Pätee lähes kaikkeen. Miksei tätä opeteteta koulussa? Esim. terveystiedossa tai psykantunneilla?
Toi ero noissa käyttäytymismalleissa on niin radikaali, että sen ymmärtämisen yrittäminen tilanteessa vie paljon energiaa, saati väsyneenä yrittää ajatella aina toisen käyttäytymisen/tunteen kautta. Riitoja ja pahaa mieltä. Kyllä.
Kun olet kiinnostunut toisesta ihmisestä, on myös vaikea yrittää saada puhuttua jokaista lausetta auki. "Että mitä sä tolla tarkoitit?" Ja jos sitä ei selvitä, nainen varmasti analysoi sen miljoonalta eri kannalta, ja varmasti väärin. Mies taas on niin yksinkertainen, että tarkoittaa ja kuulee asian juuri niinkuin se on sanottu. Mies tarkoittaa asiat jopa niin yksinkertaisesti, että nainen ei voi uskoa tai ymmärtää sitä. Yksinkertaisessakin lauseessa on naisen mielestä pakko olla jokin laajempi merkitys.
Esimerkki:
Nainen huomaa juustohöylän menneen rikki. Nainen haluaisi vain, että mies halaisi ja sanoisi: - voi kulta, mä ymmärrän että se harmittaa ettet nyt saa juustoa leivänpäälle.
Nainen kyllä ymmärtäisi sanomatta, että kaupassa käydessään ostaa uuden.
Todellisuudessa mies toimiikin toisin. "Ai, on menny juustohöylä rikki. Syö jotain muuta, mä käyn ostaa uuden." Mies ajattelee varmasti toimineensa oikein. Hän on juuri ratkaissut ongelman. Mutta nainen miettiikin "Toi ei rakasta mua, ei lohduttanut ollenkaan, ja varmaan vain halusi lähteä hetkeksi pois mun luota. Onkohan sillä toinen? Otti puhelimenkin mukaan."
Ja samalla logiikalla mä yritän just aukaista itselleni 15 min kestänyttä puhelua kiinnostuksen kohteen kanssa. "Mitä se tolla tarkoitti? Kumpaan asiaan viittasi, siihen mistä puhuttiin vai mun tai hänen tunteeseen? Miksi sitten sanoikin niin?" Tähän menee todennäköisesti viikko, ja silti oon lopulta ymmärtänyt kaiken väärin. :)
Pahinta tässäkin oli se, että ilmeisesti puhelussa ilmaan jäi kysymys "Mitä me nyt tehdään?" Miksi miehen mielestä jotain konkreettista pitää tehdä? Vaikka jatkan edelleen analysointia, niin halusin vain puhua ja tukea. Hän toteutti se vahingossa jo puhelussa. Ongelma oli mun tunne. Ratkaisu oli mieheltä saatu tuki. Ja silti edelleen osattiin jättää tilanne jotenkin auki. :)
Vastaukset 12
Vanhimmat
Jos meillä menee juustohöylä rikki, kumpikaan ei saa juustoa leivän päälle, ellei osaa veistä käyttää. Molemmat osaavat.
Meillä jos menee jotain rikki, niin viikko mykkäkoulua. Molemmat osaavat sen.
Naiset jäävät jotenkin henkisesti lapsen asteelle lähes kaikessa koko aikuisiäksi, massaa osaavat kyllä kehoon kasvattaa. Pitäisi halata ja hössöttää miten rakastaa ja tykkää tästä, aivan kuin pikkulapselle, raivo- ja itkukohtauksia tulee pienistäkin syistä, usein ilman syytäkin. Yksinkertaisetkin asiat muuttuvat tunteiden sotkemisella vaikeaksi, joskus tuntuu, että ei jaksaisi olla tekemisissä naisten kanssa ollenkaan.
Ehkäpä sinun pitäisi laajentaa ympyröitäsi ja päästä näkemään normaaleja naisia. Miten oletkin jumittunut mieleltään heikkojen hermokimppujen seuraan?
Seura muuten tekee kaltaisekseen. Ovatko naiset kuvailemasi kaltaisia jo silloin, kun sinä lyöttäydyt yhteen heidän kanssaan vai tuleeko heistä tuollaisia vasta ajan mittaan?
Mutta ap:han opetti meille, että jos juustohöylä menee rikki niin se korjautuu sillä puhumalla ja puhumalla ja empatialla ja empatialla. Tämä on sitä naisen logiikkaa. Mutta jos esim. auto hajoaa pimeällä tiellä niin siinä ei miestä kiinnosta puhuminen ja empatia, vaan auto pitäisi saada toimimaan että päästäisiin kotiin. Sitä paitsi en ymmärrä, mikä siinä ongelman ratkaisemisessa on niin vastenmielistä naisille? Onko se ihan mahdotonta olla sekä empaattinen, että MYÖSKIN korjata varsinainen ongelma?
Minä en ole ole ikinä vaatinut tuollaista paapomista ja lässyttämistä, eikä minun tuttaviini kuulu tuollaisia bimboja yhtään kappaletta.
Jos auto hajoaa pimeällä tiellä, mies/nainen saa syyttää ihan itseään siitä, että vieressä istuu itkua tuhertava syliin haluava kumppani. Ja aloittaja syyttäköön itseään siitä, ettei ota selvää miehen paapomiskyvyistä ja -haluista ennen kuin hankkiutuu asumaan tämän kanssa.
Ongelmanratkaisutaito ja empatiakyky ovat muuten henkilökohtaisia ominaisuuksia. Joillakin on molempia, toisilla vain toista ja muutamilla harvinaisen raivostuttavilla yksilöillä ei kumpaakaan. Sukupuolesta ei tässäkään ole kysymys.
Olen tuntenut yhden aloittajan kaltaisen mieshenkilön, joka oli jonkin aikaa miesystäväni. Hän oli ensin ihan normaalin oloinen tyyppi, mutta kun alkoi näyttää siltä, että seurustelimme, hänestä tuli tosi omituinen pissiksen ja hienostorouvan sekoitus. Hän ei oikein enää osannut mitään itse, minä sain kaivella yksinäni auton lumihangesta ja pyytää ohikulkijoita työntöavuksi lumimyrskyssä, korjaushommista puhumattakaan; kyllähän minä itsekin osaan ja kykenen, mutta hommia voisi joskus jakaakin sen sijaan, että seisoo vieressä töllistelemässä kädet taskuissa. Viimeinen tippa oli se, kun iltamyöhällä vastaan tuli nyrkkejään heilutteleva riidanhaastaja ja miesystäväni riuhtaisi minut hihasta pitäen eteensä ihmiskilveksi. Tuon jälkeen en ole katsonut hyvällä aloittajan kaltaisia itkupillejä ja empatian ruikuttajia, olivat nämä sitten mitä sukupuolta ja ikäluokkaa hyvänsä.
Miesten ja naisten logiikassa ei ihan aikuisten oikeasti ole kummoisiakaan eroja, yksilöiden logiikoissa on. Kuten myös yksilöiden ennakkoluuloissa niin kuin aloittajan tapauksessa: tottakai vastakkaisen sukupuolen kanssa kommunikointi on haastavaa jos siitä itse sellaista tekee olettamalla että tämä nyt sukupuolensa takia ajattelee aivan eri tavalla kuin sinä itse ja yrittää analysoida toisen sanoista olemattomia piilomerkityksiä.
Minulla ainakin on niin mies- että naispuolisia ystäviä joiden kanssa olemme niin "samalla aaltopituudella" että voimme lukea toisiamme kuin avointa kirjaa eikä meidän välttämättä tarvitse edes vaihtaa sanoja ymmärtääksemme mitä toinen haluaa. Yhtälailla minulla on myös monia kanssani samaa sukupuolta olevia ystäviä/tuttavia/sukulaisia/työkavereita joiden kanssa kommunikoidessa tulee vähän väliä pahojakin kömmähdyksiä ja väärinymmärtämisiä.
Itse olen siis nainen ja kyllä minä haluan ongelman vastaan tullessa ihan vaan löytää simppelin ratkaisun ilman mitään turhia hössöttämisiä.
Naisten pitää vain tiedostaa, että se asioiden korjaaminen ON sitä miehistä empatiaa. On tosi kurjaa kun yrittää hoitaa asiat ja ratkaista ongelmat siten, että toisella olisi hyvä olla, ja sitten palkaksi saa haukut kun "ei tajua mitään". Olisi pitänyt lässyttää eikä korjata ongelmaa. Mies ajattelee, että se on rakkautta kun minä korjaan tämän höylän että sinä saat sitä juustoa eikä enää harmita. Ylipäänsä naisille tekisi hyvää keskittyä enemmän tekoihin kuin puheisiin. Pelimiesten paskapuheet menevät läpi ihan täysillä, kun osaavat hyödyntää tätä naisten ominaisuutta. Sitten naiset ihmettelevät kun kovasti puhutaan rakkaudesta mutta aina ei vastata puhelimeen eikä vietetä aikaa yhdessä. Miksiköhän? Teot kertovat aina enemmän ihmisestä kuin sanat. Valot päälle.
Mut "kyllä" molempien ajattelulle. Vois tulla molemmat vastaan. Monet erot johtuu siitä, kun ei ymmärretä toista eikä edes yritetä kommunikoida niin että toisen toimintatavan ottais huomioon aiemmin, eikä vasta eron kynnyksellä. Muuten oon samaa mieltä. Plussasin.
kuitenkin puolestaan taipumusta tulkita naista (ja vaikka miestäkin) väärin siinä mielessä, että vaikka mielipiteen ilmaisut katsotaan haastamiseksi ja osaksi valtataistelua? Siitä voi lähteä lumipallo vyörymään, ja usein lähteekin.