Ollaan seurusteltu poikaystäväni kanssa reilu vuosi, joista 8kk hän oli armeijassa. Armeija-aikana nähtiin n.1-3kert. kuukaudessa ja meillä meni hyvin. Yhteyksissä oltiin päivittäin puolin jos toisin.
Nyt mies on ollut "vapaana" 4kk ja tuntuu, että suhde vain murenee murenemistaan. Hän ei ota ollenkaan itse yhteyttä, ellei kyse ole jostakin todella vakavasta. Nähdään kerran viikossa ja sekin minun aloitteestani, hän ei ehdota tapaamisiakaan enää. Ja välimatkaakin meillä on vain vartin junamatka. Poikaystäväni on työtön ja makaa päivät kotonaan äitinsä luona pelaamassa. Joka toinen päivä käy salilla ja näkee ystäviään, mutta silti ei ole aikaa nähdä minua useammin. Kerran hän jopa sanoi, ettei halua nähdä useammin, koska ei jaksa kävellä 2,5km:n matkaa juna-asemalle vastaan.
Yhteisestä tulevaisuudesta ei voi puhua ennen kuin opiskelut ovat opiskeltu, yhteenmuutosta puhumattakaan. (Hän yrittää päästä opiskelemaan)
Hän myös myönsi etteivät hänen rakkaudentunnustuksensa olleet totta, sillä hän ei tiedä mitä rakkaus tarkoittaa, eikä ole itse niin kiintynyt minuun kuin minä häneen. Mutta sanoo kuitenkin välittävänsä paljon, eikä halua erota.
Halailut ja pusuttelut ovat myös jääneet vähemmälle miehen osalta, kun kysyin syytä tähän niin vastaukseksi tuli "tulee liian kuuma". Mutta rupesi tämän jälkeen halimaan normaaliin tapaan, kun huomasi, että olen pahoittanut mieleni asiasta.
Niin ja ikää kummallakin uskomattomat 20 vuotta.
Mitä mieltä olette, onko suhde arkistunut vai mikä on vialla? Ja tosiaan, tämä on ensimmäinen seurustelusuhteeni joten olen aika tonttu. Neuvoja ja kokemuksia saa kertoa :)
Nyt mies on ollut "vapaana" 4kk ja tuntuu, että suhde vain murenee murenemistaan. Hän ei ota ollenkaan itse yhteyttä, ellei kyse ole jostakin todella vakavasta. Nähdään kerran viikossa ja sekin minun aloitteestani, hän ei ehdota tapaamisiakaan enää. Ja välimatkaakin meillä on vain vartin junamatka. Poikaystäväni on työtön ja makaa päivät kotonaan äitinsä luona pelaamassa. Joka toinen päivä käy salilla ja näkee ystäviään, mutta silti ei ole aikaa nähdä minua useammin. Kerran hän jopa sanoi, ettei halua nähdä useammin, koska ei jaksa kävellä 2,5km:n matkaa juna-asemalle vastaan.
Yhteisestä tulevaisuudesta ei voi puhua ennen kuin opiskelut ovat opiskeltu, yhteenmuutosta puhumattakaan. (Hän yrittää päästä opiskelemaan)
Hän myös myönsi etteivät hänen rakkaudentunnustuksensa olleet totta, sillä hän ei tiedä mitä rakkaus tarkoittaa, eikä ole itse niin kiintynyt minuun kuin minä häneen. Mutta sanoo kuitenkin välittävänsä paljon, eikä halua erota.
Halailut ja pusuttelut ovat myös jääneet vähemmälle miehen osalta, kun kysyin syytä tähän niin vastaukseksi tuli "tulee liian kuuma". Mutta rupesi tämän jälkeen halimaan normaaliin tapaan, kun huomasi, että olen pahoittanut mieleni asiasta.
Niin ja ikää kummallakin uskomattomat 20 vuotta.
Mitä mieltä olette, onko suhde arkistunut vai mikä on vialla? Ja tosiaan, tämä on ensimmäinen seurustelusuhteeni joten olen aika tonttu. Neuvoja ja kokemuksia saa kertoa :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
No, valitettavsti kuulostaa siltä ettei häntä kauheasti teidän suhde kiinnosta. Ehdotan, että nostat kytkintä ja etsit jonkun joka oikeasti haluaa parisudetta. Tälle jäbälle se on varmaan vaan joku sivussa menevä juttu, josta ei niin väliä.
Kaverisi jumittaa jossain aikuistumisen välivaiheessa, koulut ja intti käyty ja seuraavaksi pitäisi tehdä jotain. Hänen siis tarvitsisi aikuistua tuosta, mutta se on sellainen projekti, että sinä et voi hänelle tarjottimella aikuistumista antaa. Kokeiles vaikka kauanko hänellä kestää ottaa yhteyttä, tuleeko hänellä ikävä ollenkaan vai ovatko pelit jo imaisseet kokonaan.
Tyyppi pitää sinua ihan leikkikaluna. Silloin kun sitä saattaa kiinnostaa pil-lua niin se soittaa sulle.
Sekin että tyyppi asuu mutsinsa luona ja pelaa niin antaa ukos aika velton vaikutuksen. Varsinkaan jos ei jaksa juna-asemalle kävellä.
Mitä sä näet tuossa tyypissä? Uskon että sulla on ihan eri mielikuva, että mitä on seurustelu ja parisuhde? Mitä luulet että tapahtuu jos muutatte saman katon alle? Jatkuisiko kenties pelaaminen ja sinä nalkutat siitä hänelle, kunnes olet valmiina eroamaan?
Ota nyt silmät käteen ja dumppaa se luuseri!
Kiitos vastauksista! :-)
Tämä on melko ristiriitaista. Olen kyllä kysynyt poikaystävältäni, että mikä mättää, onko hänellä vielä tunteita minua kohtaan ja haluaako erota. Mutta ei kuulemma tosiaan halua erota ja tunteitakin löytyy, mutta silti kuitenkin käyttäytyy näin. En ymmärrä. Ehkä tässä tosiaan voi olla kyse tuosta jumittamisessa aikuistumisen välivaiheessa. On lapsellista tehdä tuollaisia testejä, että lopettaa yhteydenpidon ja testaa reagoiko toinen, mutta taidanpa vajota sille tasolle ja testata.
Hän on armeijan jälkeen hakenut töitä, muttei ole siitä huolimatta paikkaa saanut. Olen itsekkin miettinyt, että mitenköhän meidän avoliittomme sujuisi, mutta en osaa kuvitella. Itse käyn töissä ja saatan jatkaa opiskelujani iltaopintoina, joten suurimman osan päivästä olisin poissa kotoa. En kyllä tiedä miten hermoni kestäisivät, jos hän pelaisi yhteisessä kodissamme 24/7.
Luin aiemman tekstini usempaan kertaan ja onhan se sanomattakin selvää, ettei häntä suhde taida pahemmin enää kiinnostaa. Olen niin sekaisin, ajatus erosta ahdistaa sanoinkuvaamattomasti ja tuntuu etten tiedä mistään enää mitään.
Annan itsellenikin nyt aikaa ja otan asian hänen kanssaan puheeksi viikon päästä kun nähdään. Katsotaan miten käy. -AP
" Olen kyllä kysynyt poikaystävältäni, että mikä mättää, onko hänellä vielä tunteita minua kohtaan ja haluaako erota. Mutta ei kuulemma tosiaan halua erota ja tunteitakin löytyy, mutta silti kuitenkin käyttäytyy näin. En ymmärrä."
Samat ovat ilmaisia ja niitä on helppo sanoa. Todelliset tunteet näkyvät teoissa ja käyttäytymisessä. Mies sanoo että on tunteita koska hänelle on helpointa roikkua suhteessa joka ei häneltä mitään vaadi. Eikä ehkä halua pahoittaa mieltäsi.
Mutta ei noin saamaton mies sinusta oikeasti välitä.