En tiedä mitä enää uskoa ja mihin luottaa,omaan aviomieheen ei voi luottaa. Miksi helvetissä ei voi olla onnellinen edes joskus? Sanotaan että olet itse vastuussa omasta elämästäsi, joo, mutta onko liian paljon että saisi sellaisen miehen joka oikeasti voi rakastaa,olla rehellinen vaikka mitä tapahtuisi vaikka minkä virheen tekisi, niin silti olisi munaa kertoa puolisolleen siitä jolloin parisuhde olisi mahdollisuus pelastaa jos molemmat kuitenkaan ei halua erota. Sääluttävää on tämä Suomen kansa. :(
Ei voi luottaa
Eroan
7295
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Samaa mietin minäkin. Eroamassa juuri samasta syystä, monta kertaa petettyjen lupausten takia. Luottamus ei palaa enää. Kummallisen ihana ja vapauttava tunne, kun tietää, että ei tarvitse enää välittää, mitä mies touhuaa. Missä on miehet, joilla munaa puhua asioista?
Meidät on koulutettu niin hyvin nykyään. Etäisäksi joutuu jos ero tulee. Mä en voi mun vaimolle sanoo mikä vaivaa: en rakasta enkä ole koskaan rakastanutkaan. Menin naimisiin koska olin yksinäinen ja masentunut kun ensimmäisen avioliiton lapset vietiin pois asumaan niin kauas että näen heitä kerran vuodessa. Nykyinen vaimo oli ystävä ja lopulta vaan suostuin naimisiin hänen mielikseen. Tosin en mä petä jatkuvasti, muutamia kertoja olen käynyt aidan tuolla puolen, ei mitään suhteita. Vaimo ei tiedä mutta ehkä epäilee, on mustis. On hullua kertoa rehellisesti omat ajatukset, naisen kanssa ei voi sellaista taistelua voittaa ja etäisäksi en suostu nykyisille. Lapset on ainoo asia mitä mulla on.
Eipä ne "pahimmat synnit" taida edes kertomalla poistua, joillakin miehillä on monta rikottua naista takanaan. Kaava toistuu, ei ole munkiksi muuttuneet. Naisena sitä haluaa uskoa hyvää, mutta melkein alussa jo pitää katsoa eleet ja elkeet.
Minäkin ihmettelen, että miksi ihmeessä mieheni halusi välttämättä naimisiin, jos hänellä oli muita tarpeita. Minulle oli riittänyt hitaampikin seurustelu alussa, mutta mies oli niiiiin rakastunut ja halusi minut vaimokseen ja me olisimme yhdessä kuin taistelupari muuta maailmaa vastaan. Mies nimenomaan halusi oikeat häät ja minulle prinsessapuvun ja kaikki.
Hän petti huvikseen heti alusta lähtien, minä vain olin liian tyhmä sen tajutakseni. En osannut kuvitellakaan, että ihanassa rakkauden alkuhuumassa kenelläkään olisi tarvetta pettää. Hänellä oli heti alussa häämatkallamme otettu kuva salaisessa deittiprofiilissan, siviilisäätynä "eronnut". Se oli sairasta ja oksettavan loukkaavaa. Vedettiin ihan matto jalkojen alta ja olin kauhusta jääkylmänä.
Tämä oli niin rankka kokemus, että toistaiseksi luotan vain itseeni ja lähisukuuni. En voi kuvitellakaan luottavani johonkin uuteen vieraaseen mieheen, mistäs minä tiedän mikä pervo sekin taas olisi.
Joo ei voi uskoa ei näitä juttuja ennenkuin tulee omalle kohdalle. Minunkin mies aina niin heristeli sormeaan kun puhuttiin pettämistapauksista. Sanoi näitä ihmisiä selkäänpuukottajiksi ym luusereiksi. Halusi aina että kummallakin saa olla omat kaveripiirit ja omat menot, eikä kyttäillä toisen tekemisiä.
No minä tyhmistä tyhmin sinisilmä uskoin ja luotin häneen 25 vuotta, kunnes salasuhde paljastui. Ja mikä valtava valheverkko sen ympärillä.
Mies ei vieläkään halunnut eroa, eikä jättää tätä toista. Sitä se ei tiennyt että eron saa ihan yksinkin, onneksi!
Haluaisin kyllä tutustua johonkin kivaan mieheen, mutta kun tuntuu ettei uskalla luottaa enää kehenkään, paitsi omaan lähipiiriin ja parhaisiin ystäviin.
Eikö teidän lähipiiri tai parhaat ystävät tienneet mitään sun miehesi pettämisestä? Monesti se vaan on niin, että ystävät tietää, mutta eivät tohdi sitä petetylle kertoa. Itse mietin miehen pettämisen paljastuttua, että miksi eivät ystävät kertoneet? Kukaan ei ole osannut sanoa siihen mitään syytä. Tulee pakosti mieleen, että mä olin niin viallinen jotenkin, että mua saikin pettää. Eivät ole mun ystäviä enää.
Ei kannatakaan pitää tuollaisia ystävinään, jotka suojeli pettäjää.
Minun ystävät ei kukaan tienneet mieheni kaksoiselämästä, olivat yhtä ällikällä kuin minä itse. Siis miehen miespuolisetkin kaverit.
Meillä kaksoiselämää mahdollisti miehen yksityinen harrastus, tai paremminkin sen vanhan harrastuksen pitäminen verukkeena salarakkaalle.
Ihmetyttää kyllä miksi jotkut ovat pettäjälle lojaaleja, siinähän tavallaan annetaan hyväksyntä väärälle asialle.
Vaikka meidät on kaikki jo lapsena opetettu erottamaan oikea ja väärä.
Pettäjästä eroon ja potku perseelle, sillä siitä pääsee ja itkee sitten surunsa yksin.