Muistakaa...

sanoit aivan oikein, että huolehtikaa myös tyttölapsistanne. Minulla on yksi veli (isoveli),
joka on äidille edelleen ainoa lapsi, minä tyttönä ja nuorempana olen vain joku sivutuote.
Veljeni vaimo on myös aivan kelpaamaton miniä äidilleni, no tosiasiassa hän on kyllä minunkin mielestäni vähän erilainen, mutta itselleenhän mies vaimon ottaa, eikä äitiään varten. Minä tyttärenä olen ollut äitini terapeutti varmaan kolmen vanhasta saakka, minulle hän on haukkunut sukulaiset ja naapurit ja kaatanut kaikki murheensa päälleni. Itselläni on vain yksi tytär ja yritin kohdella häntä samoin, kuin äitini minua, mutta onneksi tyttäreni on uskaltavampaa sorttia, ja ilmoitti aina hyvin pontevasti, että mitä minulle valitat. Sitten onneksi huomasin itsekin, etten voi lastata lapselleni huoliani.
Huolet voi purkaa esim. näillä palstoilla.
Nauttikaa ruskan väreistä ja kynttilän valosta tai jostain muusta mukavasta. Olen yrittänyt ottaa motokseni: Elä ja anna muidenkin elää.

Se on kyllä kumma miten tyttölapset unohtuu. Mut niinhän se on ollut jo vuonna erkki, että pojissa on äidin turva. Tytöt ovat äidille "uhka", jotka pitää saada kodista pois ja sopiviin naimisiin (kun ikää on tarpeeksi). Pojissa sitten roikutaan viimeiseen asti ja jos sattuu olemaan hyvin vahva äiti, jota poika ei uskalla vastustaa, jää äidille kotiin se peräkammarinpoika. Onpahan joku joka huolehtii äidistä tämän vanhetessa.