Milloin tietää että kaikki loppu?

Mulla siinä vaiheessa kun töistä kotiin tullessa iski kauhea ahdistus; taas pakko mennä tuonne ja SE on siellä!
Meillä oli paljon saman tapaista kuin teillä. Mies myös ummisti silmänsä ja vaikeni kuin osteri jos erosta aloin puhua. Kuitenkaan ei ollut halukas tekemään asian eteen mitään.
Meillä kaksi lasta. Toinen oli tarha-ikäinen toinen koulussa.
Ratkaisu oli, että sanoin miehelle että eroa haen haluaa hän tai ei. Eropaperit täytin yksin ja sanoin myös, että emme voi enää päivääkään elää saman katon alla. Hän sitten vihoissaan lähti johonkin väliaikaismajoitukseen vaikka olin jo monta viikkoa sanonut että hae asunto! Hän kun ei halunnut yksin jäädä asuntoomme joka oli 3h k sauna. Liian iso yhdelle siis.
Lapset ei niin kauheasti näkyvästi reagoineet. Selvitin heille asian, ja elämä jatkui. Mies sai tavata lapsia rajoittamatta ja sen tekikin. Sai asunnon noin 1/2 km meistä, yksiön. Myöhemmin kun lapset on kasvaneet ollaan puhuttu paljon, ja olen kertonut heille että ero oli ainoa mahdollisuus. Ei lapsilla olisi ollut hyvä kodissa jossa vanhempien välillä on 2km jäätä, ja ainakin äiti voi todella huonosti. Näin oli parempi meille kaikille.
Sanottakoon nyt, että alkoholia meillä ei käytetty/käytetä, ja vieraissa ei käyty. Olin/olen hyvässä ammatissa, mies tienaa vähemmän kuin minä ja olen korkeammin koulutettu mikä tuntuu olevan hänelle hyvin katkera paikka.
Liittyyhän asiaan niin paljon muuta, mutta en näe tarvetta sitä tässä levitellä.
haluan vainsanoa, että jos toinen pakoilee, kieltäytyy yhteistyöstä, liitto ei "toimi" on aina ja jatkuvasti paha olla jne jne. Miksi jäädä?
Ja puheväleissä ollaan, aina oltu eron jälkeen. Tärkeää lasten takia.

Siinä vaiheessa se taisi tapahtua kun huomasi miten toinen ihmetteli jo sitä miksi ylipäätään katson häntä. Mitäpä siinä enää sitten ihmettelemään. Jännä ettei miehet halua erota vaikka kaikki on jo kuollutta, kannattaa nostaa kytkintä ajoissa.

"Arvoisa Freeeeee!!!! mihinkäs sinä muutit lasten kanssa, entä oliko jotain taustalla o odottelemassa eli oletko todella Free"

En muuttanut mihinkään siinä vaiheessa.
Asuimme asunnossa monta vuotta kunnes ostin rivitalo-osakkeen missä asumme nyt.
Mies löysi uuden, jonka kanssa yhä elelee vaikka lapsille valittelee miten vaikeaa tämän frouvan kanssa on.
Ja minä, minä olen todella Friiiiii! En ole sitoutunut enkä aio sitoutua. Minulla on nyt hyvä elämä, sitä en aio tuhota!

Joillekin sopii parhaiten olla yksin, tai yksin lasten kanssa. Koskaan en ole katunut, Pärjään mainiosti näin. Lapset on tyytyväisiä. Se kai tässa pääasia onkin.
Saitko mieleisesi vastauksen?

voi vitalis