Luin tuossa alta todella epäilyttävää tekstiä lähimmäisen "persoonallisuushäiriöstä", joitten diagnoosin oli tehnyt maallikko.
Kerroin jo siinä yhteydessä että se ei ole helppoa aina lääkärillekään eikä pätevää muuten kuin luvan saaneen lääkärin tekemänä.
Eräs siellä kysyi, mitä väliä sillä on kuka diagnoosin tekee?!!
En voi kuin kummastella, onko hänelle sitten yhdentekevää istuuko lääkärin pallilla esim. työtön siivooja?
Toisena seikkana haluan kiinnitettävän huomiota siihen intoon, joilla diagnosoitte esim. toistenne puolisoita, naapureita, tuttavianne.
En ymmärrä. Sellainen joka itse sortuu toisen leimaamiseen mielisairaaksi/persoonallisuushäiriöiseksi, ei voi olla muuta kuin pahansuopa.
Samoin voisi miettiä, millaisella henkilöllä on tarve tähän. Narsismin oppikirjaoireet sopivat kyllä tähänkin!
Jos vaikka ajattelemme henkilöä, joka murtaa jalkansa, siitä puhutaan se hetki kun jalka on paketissa. Kukaan ei juuri muista tapausta muutaman vuoden päästä. Mutta ihminen, jolla on todettu (vaikka läheisen "diagnosoima") persoonallisuushäiriö, se muistetaan aina!
Ja vielä se seikka, että narsistinen persoonallisuushäiriö ei ole vittumaisuuttaan sellainen, vaan koska hän on sairas!
Näkyy olevan yleinen käsitys sekin, että narsimi persoonallisuushäiriönä olisi sairastajansa jotenkin hallittavissa!
Pientä ajatusta peliin. Naiset. Aivan kaikesta ei voi syyttää puolisoakaan.
Kerroin jo siinä yhteydessä että se ei ole helppoa aina lääkärillekään eikä pätevää muuten kuin luvan saaneen lääkärin tekemänä.
Eräs siellä kysyi, mitä väliä sillä on kuka diagnoosin tekee?!!
En voi kuin kummastella, onko hänelle sitten yhdentekevää istuuko lääkärin pallilla esim. työtön siivooja?
Toisena seikkana haluan kiinnitettävän huomiota siihen intoon, joilla diagnosoitte esim. toistenne puolisoita, naapureita, tuttavianne.
En ymmärrä. Sellainen joka itse sortuu toisen leimaamiseen mielisairaaksi/persoonallisuushäiriöiseksi, ei voi olla muuta kuin pahansuopa.
Samoin voisi miettiä, millaisella henkilöllä on tarve tähän. Narsismin oppikirjaoireet sopivat kyllä tähänkin!
Jos vaikka ajattelemme henkilöä, joka murtaa jalkansa, siitä puhutaan se hetki kun jalka on paketissa. Kukaan ei juuri muista tapausta muutaman vuoden päästä. Mutta ihminen, jolla on todettu (vaikka läheisen "diagnosoima") persoonallisuushäiriö, se muistetaan aina!
Ja vielä se seikka, että narsistinen persoonallisuushäiriö ei ole vittumaisuuttaan sellainen, vaan koska hän on sairas!
Näkyy olevan yleinen käsitys sekin, että narsimi persoonallisuushäiriönä olisi sairastajansa jotenkin hallittavissa!
Pientä ajatusta peliin. Naiset. Aivan kaikesta ei voi syyttää puolisoakaan.
Vastaukset 52
Vanhimmat
Tällaisen palstan tarkoitus on antaa erilaisia näkökulmia asioihin, ei tämä ole lääkärin vastaanotto. Usein sanotaan, musta tuntuu, oliskohan kysymys, kerrotaan oma kokemus. Sen verran pitää luottaa vastapuolen älykkyyteen, että hän itse karsii omaan elämäänsä sopimattomat vastaukset. Jos jalka on oikein kipsattu, se paranee, mutta on olemassa sellaisia persoonallisuushäiriöitä, jotka eivät koskaan parane, ne hallitaan lääkkeillä. Tiedätkö, että alkoholistit, narsistit, väkivaltaiset sairastuttavat myös läheisensä, eikä minusta silloin esim. lapsien pidä kärsiä vain, koska on kysymys sairaudesta.
tuskin kirjoittaja edes tarkoitti. Vaan sitä että on väärin antaa käsityksiä, että ihminen joka on vittumainen olisi automaattisesti persoonallisuushäiriöinen!
Sekä se, että väärin on tohtoroida muita, tuntematta ja näkemättä.
Et myöskään voi tietää millainen psykopaatti täällä etsii syitä vaikkapa tappaa puolisonsa vainoharhan voimalla!
Onko silloin oikein vahvistaa käsitystä? Tai antaa jopa syy!
Itse suhtaudun erittäin kriittisesti näihin "diagnooseihin" ja konitohtoreihin, joita näyttää riitävän. Jopa niin ettei edes itse ymmärrä tekevänsä mitään väärin!
Eikö sekin ole yksi narsismin oire? Aina oikeessa?
Olen samaa mieltä, että tämä ei ole tohtorointipalsta, jos joku sanoo, että miehessäsi/vaimossasi on narsismin oireita, ei kai se ole väärin. Enkä ole vielä kuullut, että joku olisi puolustuksekseen sanonut, että Suomi24 väkivaltapalstalla sanottiin, että vaimoni/mieheni oli narsisti ja päätin poistaa hänet elävien kirjoista. Ei täällä mitään konitohtoreita ole, vaan tavallisia ihmisiä, jotka esittävät OMAN mielipiteensä. Palstahan olisi täynnä kysymyksiä ja jokaiselle yksi vastaus: koita kestää.
minäpä olen kuullut...
Ja narsismin oire on narsismin oire ainoastaan silloin kun ko henkilö sairastaa narsismia, jonka alan lääkäri on todennut.
Muuten ne ovat luonteen piirteitä!
Mikä siinä niin vaikea on tajuta?
Kyllä huomaa,että et ole itse kokenut millaista on elää sairaan ihmisen kanssa.
Oikeassa olet,ei se narsismi parane koskaan.Vain kokenut tietää,mitä on elää vuoristorataa ja menettää oma minuus.
Narsismia on vaikea hoitaa,koska sairaalla ei ole sairaudentuntoa.Mielestäni ei ole lainkaan väärin keskustella aiheesta täällä.Jollain voi silmät avautua ja joku ehkä uskaltaa viimein hakea apua.
Narsismi on hyvin miesvaltainen sairaus,oppikirjojen mukaan n. 75% on miehiä.
Mutta: voit törmätä myös narsistinaiseen ja takaan,että sen jälkeen ei sinullakaan ole enää noin lepsuja käsityksiä tästä sairaudesta.
Puhut kuin narsisti ikään,vähättelet ja kiellät sairauden tuottavan hirveitä vaikeuksia monien ihmisten elämään.On se niin helppoa paasata kun ei ole ollut oma mielenterveys katkolla toisen sairauden vuoksi.
Ja kyllä,tein kaikkeni yrittäessäni auttaa sairasta ex-puolisoani.En hyljännyt pienestä syystä.Lopulta kuitenkin oli pakko ajatella omaa
elämää,joka oli tuhoutumassa.
Puhu sitten kun oikeasti kokemuksen kautta tiedät mistä puhut.
Ex-mieheni on tuhonnut parin muunkin naisen elämän vuosiksi.Kun minä en puhunut ja varoittanut.On jotenkin hyvin syyllinen olo.
olemaan persoonallisuushäiriöinen kun minä niin sanon?
Se oli hoitsun viesti.
Noh, oletko?
Jos sinä toista tuntematta ja näkemättä tuollaista ehdotat,olet sairas. Täällä kerrotiin VUOSIEN kokemuksiin perustuvasta hädästä.Et sinä ole ollut se,joka kärsi,et tunne kohtaloani.En yleistä tautia kaikkiin,puhun vain siitä,mitä koin.
Ei diagnoosia tehdä netissä,kyllä se on psykiatrin pitkäjänteistä työtä.Lapsellista ehdotella tuntemattomalle tuulesta temmattuja taudinmäärityksiä.
Kannattaisi kyllä hakeuta hoitoon mitä pikemmiten.
Jos minut todetaan häiriityneeksi,diagnoosin tekee erikoislääkäri ja silloin sen hyväksyn.Mutta siinä vaiheessa läheiseni olisivatkin jo varmaan tehneet omia havaintojaan ja ohjanneet hoitoon. Älä vähättele omaisten kykyä nähdä sairauden oireiden pahenevan.
tee "diagnooseja" netissä.
Omasta hädästä kertominen on eri asia kuin sen tuputtaminen toiselle elämän ohjeeksi. Saatikka ehdottaminen että puuolisollasi on varmaan persoonallisuushäiriö. Näkemättä, tuntematta.
Vastuullinen henkilö ei toimi noin. Sillä et voi millään tietää kenen käsiin annat ja millaisen aseen!
Jos joku on kiinnostunut tietämään narsismista kannattaa varata aika lähimmälle mielenterveysasemalle. Sillä myös lähiomaiset ovat tervetulleita murheineen.
Oletko omainen henkilölle jota et ole koskaan edes tavannut?
Tulee nopeasti mieleen ainakin viisi erilaista persoonallisuushäiriötä joihin narsismin "oireet" sopivat. Mikä se niistä on, on erittäin vaikeaa jopa lääkärille.
Jos/kun omaiset huomaavat että kaikki ei ole jonkun kohdalla ok, lääkäriin meno EI edellytä omaa diagnoosia! Eikä myöskään suomi24:llä tehtyä diagnoosia.
Huolissaan voi olla tietämättä mistä on kyse!
Olipa sinulla typerä kommentti! Sinä vähättelet meidän hoitohenkilöstön kykyä pystyä ratkomaan asioita, joihin meidät on koulutettu!
lopeta meidän piina ja häivy osoitteseen, joka sopii sulle paremmin:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=599
joku jaksaa välittää kaikkein heikoimmistakin!
Lieneekö se peräti "hoitsun" työ...?
Hoitsu hyvä,kiinnostuin kovasti äskeisestä lauseestasi. Mitkä ovat ne 5 persoonallisuushäiriötä,joihin sopii narsismin oireet ja kriteerit?
Voitko ystävällisesti vastata? Odotamme mielenkiinnolla.Saa olla laajempikin luento.Jollet vastaa,oletamme.että et tiedä ja heittelet tänne juttua lonkalta.
Kyllä se on meidän jokaisen velvollisuus olla apuna ja tukena silloin kun toinen sitä tarvitsee.Teitä näyttää nyt jurppivan se,että jotkut meistä uhreista ovat jopa selvinneet ja vieläpä läheisten kannustamana.Eikä tosiaan tekisi mieli törmätä putkinäköiseen hoitajaan ihan käytännön elämässä.Siinä alkaisi pian tuntea itsensä syylliseksi,eikä uskaltaisi puhua enempää.
Se,että on hoitsu,ei automaattisesti tarkoita sitä,että on hyvä ihminen.Itse asiassa siinä työssä on hirveän helppo kohottaa omaa egoaan asiakkaan kustannuksella.Jalustalta on helppo katsella alaspäin ja tuomita.
on viimeinen viestini aiheesta. Ymmärrän että sairaan puolella ei saa olla. Te/sinä olette oikeassa. Saunan taa vaan.
Tässä nyt kuitenkin ne viisi luonnehäiriötä, joita MAALLIKON on vaikea erottaa toisistaan, kun edessä on ainoastaan oirehtiva lähimmäinen.
Teksti on suora lainaus psykiatri Kristiina Nikkolalta, Psykiatriaa sairaanhoitajille.
"Dramaattiset" luonnehäiriöt
Histrioninen eli huomionhakuinen persoonallisuus käyttäytyy nimensä mukaan huomiotaherättävästi: hän pyrkii keskipisteeksi, dramatisoi ja liioittelee. Tunnereaktiot vaikuttavat lapsenomaisilta, etenkin silloin, kun potilas kokee tulleensa loukatuksi. Histrioninen henkilö solmii pinnallisia ja helposti särkyviä ystävyys- ja rakkaussuhteita, hänen käyttäytymisensä on viettelevää ja usein yliseksuaalista, ja hän kyllästyy herkästi ja vaatii toimintaa ja vaihtelua. Kun hän pettyy toiveissaan, hän turvautuu helposti suisidiuhkailuihin ja yrityksiin.
Narsistinen persoona uppoutuu kuvitelmiin omasta tärkeydestään ja menestymisestään, ja vaatii muita jatkuvasti vahvistamaan näitä käsityksiä. Hän on kateellinen muiden saamasta huomiosta ja yliherkkä arvostelua ja epäonnistumista kohtaan. Ihmissuhteissaan hän käyttää muita tunteettomasti hyväksi. Sekä minäkuva että käsitys kanssaihmisistä vaihtelevat pohjattoman idealisaation ja raivokkaan halveksunnan välillä. Narsistisen henkilön itsetunto on todellisuudessa hyvin hauras ja altis murenemaan vähäisistäkin vastoinkäymisistä, ja vakava itsetuhoisuus on tavallista.
Epävakaata luonnehäiriötä on aiemmin nimitetty rajatilaoireyhtymäksi. Se on vakava-asteinen häiriö, jossa potilaan mieliala, minäkuva, ihmissuhteet ja käyttäytyminen ovat erityisen vaihtelevat ja epävakaat, satunnaisten olosuhdetekijöiden ja sisäisten impulssien armoilla. Potilailla ei juuri ole kykyä kestää vaikeuksia ja ahdistusta. He kokevat helposti hajoamisen ja sisäisen tyhjyyden tunnetta sekä kuolemanpelkoa näissä tilanteissa. Monesti heidän on vaikea kestää yksinoloa, ja heidän identiteettinsä on muotoutumaton. Kaikkineen häiriö muistuttaa hyvin pienen lapsen emotionaalista kokemista. Heillä saattaa esiintyä lyhyitä psykoottisia kausia, ja itsetuhoisuus on tavallista, kuten narsistisillakin henkilöillä.
Antisosiaaliset henkilöt rikkovat normeja toistuvasti: nuoruusiässä esiintyy koulupinnausta, karkailua, omaisuusrikoksia ja myös aggressiivisuutta, myöhemmin toistuvia rikoksia, epäluotettavuutta ihmissuhteissa ja impulsiivisuutta, ja päihteiden runsas käyttö on tavallista. Elämäntapojen johdosta elinikä on lyhentynyt, mutta keski-ikään eläneet usein pikku hiljaa rauhoittuvat. Aina antisosiaalisuuteen ei liity aggressiivisuutta. Eräs alaryhmä anti- sosiaalisia henkilöitä ovat ns. psykopaatit, joilta näyttää kokonaan puuttuvan kyky empatiaan ja jotka kykenevät valehtelemaan hyvin sujuvasti. Antisosiaalisten henkilöiden kyky seuraamusoppimiseen on kehno, ja on arveltu, että taustalla saattaa olla aivojen rakennepoikkeavuus. Antisosiaalista luonnehäiriötä diagnosoidaan enemmän miehillä kuin naisilla, ja naisilla vastaavat piirteet luokitellaan useimmiten histrioniseksi häiriöksi.
Münchausenin syndrooma on erikoinen luonnehäiriö, jossa potilas tietoisesti teeskentelee erikoisia sairauksia, jopa aiheuttaa itselleen oireita, ja pyrkii tutkimuksiin ja hoitoihin. Taustalla ei ole hyötymistarkoitusta."
On muuten aivan sama mitä ajattelet.
Oli tosi valaisevaa ja mielenkiintoista.Taidanpa lukea lisää ko. kirjasta.
Sairaan puolella saa olla,mutta ei hänen uhrejaa syyllistämällä ja mollaamalla.sairas saa apua,jos haluaa,mutta valitettavasti turhan harva haluaa.Uhri saa apu,jos osaa pyytää ja siksi meidän ex-uhrien tulee heitä tukea.On kuule aika vaikea muistella esim. omaa "hengen lähtö lähellä" tilannetta ja tuntea sympatiaa naista kohtaan.
Sairaan tukeminen voi mennä liian pitkälle ja tulee uhreja yhä lisää.Vaikea kuvitella,että yksikään psykiatri näin toimisi,antaisi vääränlaista kannustusta.
Kiitos Jussi mehen mielipiteistä!Minulla myös takana vaikea ero ja lasten oireilu oman mielialan laskun lisäksi.
Jos olet kiinnostunut,mene tähän linkkiin:
www.tukiasema.net->parisuhde->luonnehäiriöt
Sain sieltä itse aivan valtavasti tietoa ja vertaistukea,siellä ei anneta kenenkään terrorisoida ja syyllistää narsistien uhreja ja läheisiä.
Tämä Suomi24 palsta on aikaisemminkin ollut täynnä luonnehäiriöisiä kommentteja.Kesällä joku jo yritti puhua narsismista,mutta ei se silloinkaan onnistunut,kaikenlaiset uhrien syyllistäjät olivat asialla ja kekustelu siirtyi pois täältä Suomi24:stä.Onneksi,sanoisin.Jollain toisella foorumilla ei saa näin paljon mollata kiun täällä.
Tuo tukiasema on hyödyllinen ja antaa asiallista tietoa.
Minun eroni ei johtunut varsinaisesti narsismista,taisi tulla äsken siitä väärä kuva.Oli muuten vain hankala ja vei mielialan maahan.Tukiasemalla on apua myös muissa vaikeuksissa,sen sain huomata aikanani.
Narsismiin tutustuin läheiseni puolison sairastumisen kautta.En tietysti aluksi minäkään tiennyt,että on siitä kyse.Asia selvisi paljon myöhemmin....
KIITOS SINULLE!!!!!!! Nyt on ihan eri fiilis,
pois syyllisyyden tunteet ja viimein ymmärrystä asioihin.Kunpa olisin tämän aikaisemmin löytänyt,silloin kun oli vaikeaa.
Hyvästi vaan tälle palstalle! Älkää hyvät ihmiset jääkö tänne häiriityneiden ammattilaisten parjattaviksi.Seuratkaa Merjan vinkkiä,löytyy asiallinen foorumi.Siellä on myös lääketiedettä,mutta ei uhria syyllistävässä muodossa vaan asiallisena asiana.Yritetään hakea apua niin sille,joka sairaudesta kärsii,kuin silleki(heillekin),joiden elämän sairaus pilaa/on pilannut.
Olen myos sairaanhoitaja koulutukseltani, mutta opiskelemassa Psykologiaa.
Olen lukenut hoitsun kirjoituksia, ja nyt halusin myos itse vastata.
" Han kirjoitti mm. ettei sairaan puolella saa olla " Kun teemme hoito-tyota, niin emme ole kenenkaan puolella, se on ensimmainen asia, mika tulisi muistaa varsinkin psykiatrisessa hoidossa. Ihminen, potilas, asiakas ei tervehdy tai parane, jos lahtokohtamme on puolustaa hanta. Jos on olemassa oleva sairaus, niin sita ei hoideta puolustuspuheilla, vaan aivan kaytannon mukaisella laitos- ja tai sairaanhoidolla.
Ja kun opiskelemme, niin oppikirjat ovat materiaalia opintojen aikana. Mutta kenenkaan luonnehairio, ei ole kuin suoraan koulukirjasta, vaan jokaisen kohdalla tarvitaan hoitavan laakarin, eli yleensa psykiatrian erikoislaakarin tutkimus, seka lausunto. Narsismiakin tutkitaan eri menetelmin, koska se saattaa olla hyvinkin erilainen eri ihmisilla, ja koska narsismikin saatttaa viitata muihin sairauksiin, kuin vain narsismiin, niin ne halutaan pois sulkea tutkimalla ihminen, potilas, asiakas mahdollisimman hyvin.
Maallikon ei tarvitse ymmartaa tai tietaa, mitakohan naista minun mieheni tai vaimoni mahdollisesti sairastaa, mutta totta on, jos luonnehairioisen kanssa on elannyt useampia vuosia, niin aivan varmasti puoliso tietaa, ETTA JOKIN ON PIELESSA. Luonnehairioiset ihmiset eivat pysty peittelemaan kaytostaan, kovinkaan pitkaan.
Vastauksesi ei kuullosta kovinkaan empaattiselta, jos kerran olet SH kolutukseltasi. SH kohtaa tyossaan monenlaisia asiakkaita, seka omaisia, mutta aina on selviydyttava tilanteesta kuin tilanteesta, ilman etta kaytos muuttuu epa- asialliseksi. Tama palsta on tarkoitettu ihmisille, joilla on elemassaan ongelmia, ja he haluavat kertoa ja kirjoittaa siita taalla netissa. Jos Maija sanoo, etta hyppaappas Matti kaivoon, niin eihan se Matti sinne hyppaa, jos ajattelee, mutta hyppaa jollei ajattele. Ei ihmiset taalla yllyta tekemaan vakivaltaa tai valintoja, valinnat tekee jokainen itsenaisesti, eli jokainen ajatteleva aikuinen VASTAA OMASTA ELAMASTAAN.
Minusta sinun vastauksesi tai kirjoituksesi ei vaikuttanut SH kirjoituksilta. Toki en voi tietaa, etta oletko SH vaiko et, mutta kovin olet kylmakiskoinen, vaikka luulisi sinun ymmartavan, ettei psykiatriset sairaudet ole koskaan vain sairaan ongelma, vaan myos koko perheen ongelma, JA YLEISESTI PUOLISO SAA TAAKAKSEEN SUURIMMAN OSAN SIITA. Tama on ihan tavallisista melkeimpa jokaisen psykiatrisen sairauden kohdalla, ei vain luonnehairioiden kohdalla.
Onko sinulla parisuhde luonnehairioisen kanssa ? Vai sairastatko itse jotakin psykiatriasta sairautta. Minusta kirjoituksesi oli agressiivinen savyltaan ja sai ainakin minut ajattelemaan, etta kirjoittaja ei ole SH vaan paremminkin omainen, joka haluaa puollustaa, tai sitten psykiatrisesti sairas.
kun noin älyttömiä edes heittelet ilmoille,tervetuloa vaikkapa vain kuukaudeksi psykiatrisille osastoille hoitajaksi näet kuinka se työ todella toteutetaan ja mikä siinä on päämääränä!
paikalla.
Nämä täällä tekevät toinen toisilleen persoonallisuus- ja luonnehäiriödiagnooseja, koskien omaisia. Ja ovat niin tietäviä niin tietäviä!
Sitte paikalle osui yksi asiasat jotain tietävä, joka kans hetimiten diagnosoitiin hulluksi.
Odotas vaan, samoin käy sulle.
Asiasta kolmanteen, miten toi rekisteröinti käy. Mun koneella ei ole millään onnistunut.
Olen potilaan lähiomainen ja kokemmusta sitä kautta monen vuoden ajalta psykiatrisilta osastoilta.Monenlaista hoitajaa olen tavannut,suurin osa ammattitaitoisia ja ihmisläheisiä.Osa (kuten missä muussakin työssä tahansa) leipiintyneitä ja vailla motivaatiota.
Lääkärit myös jaksaneet antaa tukea kun ollut vaikeaa kotona.
Tästä syystä satun nyt kyllä tosiaan tietämään,että jokainen sairaan kanssa elävä omainen tarvitsee sitä tukea muilta ihmisiltä.
Ei siinä sitä sairastunutta syytellä tai panetella.Koetetaan vaan yhdessä löytää elämästä hyviä asioita.
Vaimo on saanut ymmärrystä osakseen,kaikki läheiset tietää,että ei hän pahuuttaan ole sitä mitä välillä on.Ilman ystävien,naapureiden ja perheen tukea en jaksaisi olla omaishoitaja.Paljon,paljon helpompi olisi luovuttaa ja antaa yhteiskunnan hoitaa.
Huomasin,että en tullut ymmärretyksi vaan solvatuksi tällä palstalla,joka on muka tarkoitettu asialliseen keskusteluun.
Mikään ammattinimike ei tosiaankaan takaa sitä,että pystyy olemaan ihminen ihmiselle.Joskus sairaalassa se laitoshuoltaja on ollut empaattisempi kuin joku hoitaja ja sanonut omaiselle ystävällisen sanan epätoivon hetkellä.Myös me miehet surraan ja ollaan peloissamme.
Mutta narsismin synnyn takana on NAINEN/ÄITI suhteessaan lapseensa!
Kas tässä:
"Narsismin kehittyminen
Narsismi on olennainen ja luonnollinen osa lapsen kehitystä. Tässä onkin syytä huomioida se, että lapsen narsismi on tarpeellinen hänen psyykkiselle kehitykselle ja sen onnistunut läpikäyminen luo pohjan hyvälle ja terveelle itsetunnolle kuin myös suotuisalle minän kehitykselle. Kasvu on siis aina narsistinen tapahtuma ja ihmiseksi kasvetaan ihmissuhteiden kautta. Puhuttaessa narsistisesta häiriöstä voidaan oikeutetusti suunnata tutkiskelu itse kasvuprosessiin haettaessa mahdollisia syitä häiriön syntymiselle. Kuten jo aikaisemmin totesin syiden/aiheuttajien tarkastelu tulisi suunnata myös yhteiskuntaan jossa elämme vinoutuneen kasvuprosessin sekä varhaisten ihmissuhteiden ohella. Yleisesti narsismin perustana/lähtökohtana pidetään varhaista vuorovaikutusta lapsen ja äidin välillä. On normaalia, että lapsi kaipaa huomiota ja heidän narsistiset tarpeet kaipaavat hoivaa, ymmärtämystä ja kunnioitusta. Lapsi tuntee olevansa kaikkivoipainen ja ainutkertainen. Lapsi luottaakin vanhempiinsa ja osoittaa myös tarvitsevansa heitä. Äiti onkin lapsen saatavilla, hänen käytettävissä samalla toimien lapselle peilinä. Äiti on lapsen narsististen tarpeiden objekti. Äidin edellä mainitun kaltainen toiminta on perustana lapsen terveen itsetunnon kehittymisessä. Edellisen lisäksi äidin tulee hyväksyä lapselle ominaisen tavan tulkita äidin kautta saavuttamansa mielihyväntunne omakseen. Onnistuneeseen narsistiseen kehitykseen kuuluvat lapsen onnistuneet itsenäistymispyrkimykset, samalla kun lapsella tulisi olla mahdollisuus käyttää vanhempiaan. Tunnusomaisia piirteitä ovat myös oppiminen yritysten ja erehdysten kautta, kyky objekti rakkauteen sekä mahdollisuus ilmaista ambivalentteja tunteitaan ja sitä kautta oppia kokemaan niin itsensä että objektit hyvänä ja pahana. Tähän liittyy myöskin kyky erottaa itsensä objektista, ja pitää ne mielikuvat erillään toisistaan. Lapsen tulisi saada ilmaista itseään ja kokea erilaisia tunteita, jopa niitä negatiivisiakin, kuten kiukkua, uhmaa ja mustasukkaisuutta, eikä vain miellyttää vanhempiaan. tai muita ihmisiä. On tärkeää, että lapsella on mahdollisuus ilmaista ominta itseään kussakin kehitysvaiheessa ominta itseään vapaasti, lapsen tavoin uteliaalla tavalla, saada osakseen vanhemmiltaan kaipaamansa huomio, heidän kuitenkaan ohjailematta ja estämättä lapsen omia itsenäistymispyrkimyksiä tai viettien säätelyn perustana olevia yritys ja erehdys kokemuksia.
Narsismin kieroutuminen
Jos äiti ei kykene asettumaan lapsen narsististen tarpeiden palvelemiseen tai hän itse on narsistisesti tarvitseva, voi lapsi kehittyä äidin tarpeiden mukaiseksi. Lapsesta tulee narsistiselle äidille väline tyydyttää hänen omia narsistisia tarpeitaan, jolloin äiti ei edes pyri tyydyttämään lapsen vastaavia, normaaliin kehitykseen kuuluvia narsistisia tarpeita. Huolimatta siitä, että äiti näin toimiessaan, mahdollisesti tiedostamattaan, voikin olla hellä, ei äidin rakkaus täytä lapsen kehityksen kannalta ensiarvoisia piirteitä, eli jatkuvuutta ja muuttumattomuutta. Seurauksena lapsi menettää mahdollisuuden hänen omien tunteiden aistimusten kokemisen.
Koska lapsi käyttää äitiään ikään kuin omana peilinään, on äidin käyttäytyminen lasta kohtaan tärkeässä asemassa mm. yksilöitymisvaiheessa. Jos äidin toiminta on siis arvaamatonta, pelokasta tai jopa vihamielistä eikä hän ole varma omista äidin olemisen taidoistaan, lapsella ei ole myöskään luotettavaa mallia ja seurauksena tästä on lapsen alkeellinen itsetunnon häiriintyminen. Toisaalta jos äiti on narsistisesti häiriintynyt voi hän kasvattaa lapsen siten ettei tämä huuda tai häiritse. Äidin ollessa epävarma itsestään (myös äitinä) hän muokkaa lapsestaan mieleisensä ja lapsi tyydyttää äidin narsistisia tarpeita olemalla mm. käytökseltään huomaavainen ja kunnioittava. Lapsen saatetaan antaa kehittää ”älyn lahjojaa” huippuunsa asti, ollen näin pönkittämässä narsististen vanhempien/vanhemman itsetuntoa, mutta tällaisissa tilanteissa hänen tunne maailmansa jää puutteelliseksi, mikä onkin kohtalokasta lapselle itselleen. Jos perheessä yksi lapsi täyttää edellä mainittuja erityisvaatimuksia, saavat toiset lapset usein helpomman aseman ja heidän kehitykselle ei asetetakaan yhtä helposti ylitsepursuavia odotuksia. Voisi olla että ensimmäiseen lapseen jo sinällään kohdistuu enemmän odotuksia kuin myöhemmin syntyneisiin sisaruksiin. En tiedä onko asemalla sisarusparvessa merkitystä, mutta jo ihan yleisesti puhuttaessa(narsismin ulkopuolellakin) näin voisi olla."
LÄHTEET:
Freud, S., Johdatus narsismiin ja muita esseitä. 1993.
Keltikangas-Järvinen, L., Aggressiivinen lapsi. Otava, Keuruu. 1999.
Keltikangas-Järvinen, L., Hyvä itsetunto. WSOY, Helsinki. 1994.
Leppisaari, H. & Paaso, M., Narsismin moniselitteisyys. Oulun yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta. 1994.
Ojanen, M., Mikä minä on? Minän rakenne, häiriöt ja eheytyminen. Kulju. 1994.
Schalin, I.-J., Narsismin kohtaloita. Gummerus, Jyväskylä. 1986.
Olenko ymmärtänyt oikein, että ensimmäiset kolme vuotta ovat kriittisiä narsismin kehittymisessä? Kuten joku viisas henkilö on sanonut: "lapsi on terve, kun se on kiinnostunut enemmän ympäristöstä ja asioista kuin lähellään olevista ihmisistä". Eli lapsi ei tällöin koe tarvetta "riippua" vanhemmissaan vaan tutkiskelee mielenkiinnolla ympäristöään. Tällä tavoin käyttäytyvä lapsi tietää, että häntä rakastetaan ja hänestä pidetään huolta ...
Olipa hyvä kirjoitus.Ihan kuin puhuisit kokemuksesta.Olet varmaan ainakin työssä törmännyt narsistisiin pers.häiriöihin.
On ihan totta,että sellaisen ihmisen kanssa elävä ei ehkä vuosiin osaa hakea apua,on ihan ihmeissään ja koko ajan "varpaillaan" kumppanin käytöksen takia.
Sama pätee kuule myös työkaveriin.Sitä meilläkin ihmeteltiin,että mikä kumma on miehessä vikana.Ja kun kukaan ei ollut tietoinen näistä luonnehäiriöistä,ei osattu muuta kuin kestää.
Sitten hänen vaimonsa lähti ja mies meni niin sekaisin,että joutui/pääsi hoitoon.Eikä tullut koskaan takaisin.Tuntui pahalta,emme tienneet mikä oli mennyt vikaan.
Ex-vaimolta kuulimme,että häneltä oli todettu luonnehäiriö ja yritetty jotenkin kai autta,mutta oli sitten lähtenyt pois hoidodta kun ei ollut pakkohoidossa.Muutti jonnekin ja hävisi.
Ne vuodet,jotka oltiin samassa paikassa työssä,olivat raskaita.Voi vaan kuvitella,mitä on ollut siellä kotona vaimolla ja lapsilla.
Mekin oltais tarvittu henkistä tukea aina joskus,niin älytöntö ne temput joskus oli.
Kaikkia lähipiiriin kuuluvia pitäis tukea.Jos sairaanhoitaja sanoo muuta,se on iso hoitovirhe.Siinä olet oikassa.
Oletko sinä Sakuli hoitaja? Tai hoitotyössä muuten? Kiinnostaa tietää, kun tuolla sakemannipalstalla usein pyörin nykyään... Itse hoidan kaupungin sairaalassa pitkäaikaishoidossa olevia potilaita.
Kertoisitko tarkemmin,missä tämä kirjoittaja liikkuu?
Joku käyttää nyt tahallaan mun nimimerkkiä,tosin pienellä kirjotettuna,mut kuitenkin.Et sais sen kuvan,et minä olen sama joka on kirjoittanut jossain muussa keskustelussa omista kokemuksista.TÄÄLLÄ ON NYT JOKU TOINEN! Ja yrittää provoa,et sais naiset ärsyyntymään kun väittää,et narsisimi on äidin syytä.Onneks ei kukaan ole mennyt lankaan.Sama yritys oli muuallakin ja siihenkään ei viisaat tarttuneet.
Kai me on läksyt luettu ja tääkin asia on osa sitä narsismin kehitystä,mutta ei se yksistään äidin vika ole.Mites sellaset pahimmanlaatuset narsistit,jotka onkin kasvaneet vaikka isovanhempien kanssa tai lastenkodissa.Kyllä se lähi-ihminen on monesti ihan muu kuin äiti,mut äidin piikkiin mahtuu kaikkee.Jos lapsen elämä menee hyvin,ei kiitetä,mut kaikista häiriöistä äiti saa syytteen.Vaikka samassa perheessä on sit taas ns. normaalisti kehittyneitä lapsiakin.Niin kun mun ex:n sisarusparvessa.
Ja kuiteskin tää väittää,että yksin äiti olis syyllinen.Eiköhän luonnehäiriö ole monen tekijän summa,kun kerta siitä on erittäin vaikeeta edes asianmukasella hoidolla toipua.Monen mielestä mahdotonta,ennuste esim. narsismin parantumiselle on huono.
Väität siis kirjoitusta provoksi?
Luehan tarkemmin sen lähteet. Se ei ole oma kirjoitukseni.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000574&posting=22000000004886857
Psykiatrinen hoitsuhan se taas,nyt annodom. nimimerkillä.Eli yritys saada aikaan jokin henkien taistelu aiheesta,mut nyt ei kuule enää mennä halpaan.On se kiva kun aina paljastuu.Ja samaa jauhetaan.Hoh hoijaa.Jos haluut luennoida noin kiihkeesti,kai sulle löytyy oikeetakin yleisöä.Väärä paikka luentoihin.
Jokanen,kuka on ollut tekemisissä ko. sairauden kanssa,on tietonen tuosta äidin vaikutuksesta,mut kukaan ei kyllä jaksa paasata sitä ja uskoa ainoaksi syyksi sairastumiseen.
Monella ei edelleenkään ole sitä äitiä vauvana ja kehitysiässä.Ja osa heistäkin vaan kummasti sairastuu.Että se siitä ja kivoja luentoja vaan!
Hei,
Viesti oli puhtaasti faktan tiivistämistä. Varmaan itsekin ymmärrät äiti-lapsi -suhteen merkityksen?
Kirjoittelin aikaisemmin peter pan -ketjussa tällä nimimerkillä ja vastaisuudessakin käytän samaa nimimerkkiä -huolimatta siitä monta makoa täällä esiintyy.
"Monella ei edelleenkään ole sitä äitiä vauvana ja kehitysiässä.Ja osa heistäkin vaan kummasti sairastuu.Että se siitä ja kivoja luentoja vaan! "
Silloin sen aihettajana toimii puuttuva äiti...valitan. Äitikuva voi vääristyä monesta eri syystä. Äidin puuttuminen on eräs niistä. Joko fyysinen tai psyykkinen puuttuminen.
Jo vain sopii! Aina maailmaan monta makoa/Makoa mahtuu! En väittänyt,et en ymmärtäis tuota äiti-lapsi juttua.Mut ainakin mun terapeutti sanoi,et ex:n sairastuminen ei ole yksiselitteisesti mikään äidistä johtuva asia,et kaikkia siihen vaikuttavia seikkoja ei vieläkään tunneta.Mielestäni mennään liika pitkälle,jos äitiä kaikesta syytetään.Tästäkin on monta eri mielipidettä,en ainakaan ala kinaamaan.Olen yrittänyt lukee kaikkea mitä vaan mulle on suositeltu ja yritän ymmärtää sitä sairautta sitä kautta.Helppoo se ei aina ole.Joten tässä kaikki multa tästä aiheesta.
Jaa että meillä isillä ei enää olekaan mitään virkaa,laps kasvaa pelkästään äidin hoivissa?
Neljän lapsen isänä sanosin,että jopas onkin suppee näkemys tuo.
Tuli kans mieleen,että entäs jos se isukka onkin luonnehäiriöinen ja laps saa hältä huonoo kohtelua? Sillonkin tietty äiti on syyllinen,sehän on selvää......
Ei pitäs koskaan esittää tollasia lausuntoja.Lääkäritkin on eri mieltä siitä,mitkä kaikki asiat vaikuttaa psyykkisiin sairauksiin ja uutta tutkimustietoo tulee koko ajan.
Aika vaarallista siteerata kirjatietoo tänne.Joku voi äiti voi sit tosissaan uskoo,että oma syy,oma vika kun laps sairastuu vaikka nuoressa iässä.
että mitähän tarkoitat että missä minä liikun?
Jos haluaisin salata tällä palstalla sen että olen joidenkin koira palstojen sefuna enkait sentään sitten käyttäisi tätä samaa nikkiä......
Kyllä olen psyk.hoit.
Se koira älähtää,jonka nilkkaan kalikka kalahtaa.... Hoitajuus ei toisiaankaan takaa ymmärrystä ja empatiaa automaattisesti.
Seurasin työskentelyä kriisiosastolla päivittäin viikkojen ajan.Kyllä ei todellakaan aina voinut sanoa,että siellä tehtiin hoitotyötä.
Varsinkin iltavuoroissa kaikkea muuta ajankuluksi ja asiakkaat saivat olla omin nokkinensa.Tietysti oli poikkeuksiakin,naispuoliset hoitajat huomattavasti ihmisläheisimpiä.Omaisena asioita katsoo tosi tarkkaan.Nuoren ihmisen vakava sairastuminen ei naurata.Tyympiintyminen näkyi joidenkin hoitajien naamasta aivan liian selvästi.Ja tyly käytös loukkasi.
Annoimme palautetta ihan asiallisesti,siihen suhtautuminen oli sinänsä melko outo juttu:
Nimiä ei olisi saanut mainita,kritiikkiä ei olisi saanut lainkaan esittää. Mutta miten ihmeessä muuten asioihin tulisi muutosta??
Tiesittekö,että sekin on perheväkivaltaa,kun oma lapsi käy kiinni sekaisin ollessaan? Jotenkin vielä vaikeampi kestää kuin jos vaikka vaimo mojauttaisi.Kyllä sitä heti alkaa vanhempana kelata,että mikä meni pieleen,etsii syitä itsestään.Henkinen paine on helvetillinen,ei kaipaisi enää lisää syyllistämistä.Omia virheitään sitä miettii kuitenkin aina ensimmäisenä.
Ja täytyy sanoa, että hiki päässä olen lukenut sitä narsistiketjua, jossa tuo Narsistien uhrien tuki ry:n puheenjohtajakin omakätisesti diagnosoi exmiehensä, mutta niistä omista (aivan ilmeisistä) diagnooseistaan ei halua kuulla puhuttavankaan. Omasta ylikorostuneesta kontrollinhalustaan, sairaaloisesta mustasukkaisuudestaan (jopa tämän miehen lapsia ja exiä kohtaan) ja määrämishalustaan hänelle huomautettaessa hän oikein suuttuu eikä halua alistua ”muitten diagnostisoinnille”. Itsestä tehdään ”uhria” oikein tekemällä, mutta yhtään ei nähdä kuinka hankala tuollaisenkin naisen kanssa on elää, kun nainen vahtii joka liikettä ja vaatii raporttia joka hiihtoreissusta!
Minusta on aika hirveää, että tuollainen maallikko, joka ainakin omasta mielestäni häntä tuntematta, mutta hänen omia kertomuksiaan lukemalla, vaikuttaa itse aika tavalla häiriintyneeltä, voi perustaa oikein yhdistyksenkin ja siellä alkaa jaella ”neuvoja” muille ”uhreille”! :-O
Netistä löytyy oma tukipalsta luonnehäiriöisen kanssa eläville/eläneille: Tukinet.net.
Sinne ei voi kuka vaan kirjoittaa,se on rekisteröity palsta eli esim. tälle palstalle korjoittelevat luonnehäiriöiset,jotka sairauttaan puolustelevat,eivät pääse sinne mesomaan.
Sain aikanaan itse apua ammattiauttajilta ja olen nyt ollut tukihenkilönä jo pari vuotta.
Koulutus auttanut ymmärtämään myös omaa menneisyyttään paremmin.
Älä hyvä ihminen kirjoita tälle palstalle!Täällä narsismi ON kuuma peruna.Heti näyttääpi häviävän kaikki ASIALLISET viestit.Jollain omatunto kolkuttaa... Näin persoonallisuushäiriöistä läheltä seuranneena ihmettelen. Jos tällä palstalla ei saa puhua väkivallasta,niin MISSÄ SITTEN?????
yleisimmin esitetään että on narsistisia piirteitä puolisossa... ehkä nyt ei ihan syytellä.. näinkin voi ajatella.
Kirjoitin aiemmin narsismista nimimerkillä Karkulainen. Elin 10 vuotta avioliitossa miehen kanssa joka vähitellen ajoi minut pelokkaaksi ja tuhosi itsetunnon. Narsismia ei ole helppo diagnosoida. Mieheni kävi psykiatreilla mutta sai depressiolausumia kun osasi psykiatrinkin lyhyellä vastaanotolla saada 'puolelleen'. Nyt ymmärrän että minun olisi pitänyt mennä mukaan antamaan kuva siitä miten elämä tällaisen ihmisen kanssa sujuu. Eihän narsistilla ole ongelmaa - ongelma on muissa. Lopulta oma jaksaminen loppui ja psykologin koulutuksen saaneena hakuduin itse lyhytterapiaan jossa terapeuttini kertomani perusteella totesi minut narsistin uhriksi.
Narsismia ei pysty diagnosoimaan vain tapaamalla narsistia itseään. Useimmat psykopaatitikin onnistuvat huijaamaan jossain vaiheessa psykiatreja - naamiona terve mieli kuvaa tätä erinomaisesti.
Itseltäni vei puoli vuotta terapiaa päästä paranemisen alkuun. Narsismia ja sen seurauksia ei tule vähätellä. Itsekeskeinen ihminen ei välttämättä ole narsisti. Mutta luonnehäiriöinen ihminen tekee todellakin ympärillään olevat sairaiksi, eikä vähiten siksi että toistuvasti kertoo muiden olevan mielisairaita kun eivät pysy enää vuoristoradalla mukana.
Ero tästä miehestä on ollut raskasta. Hän on tehnyt kaikkensa tehdäkseen eroprosessista mahdollisimman pitkän, kalliin ja hankalan, ihan vain piruillakseen. Olen onneksi löytänyt ihanan uuden miehen ja elämä alkaa 15 vuoden jälkeen taas maistua elämisen arvoiselta.
...tämän samaisen hoitsun järkyttävän fanaattisia,kylmäkiskoisia ja epäasiallisia tekstejä tuolta toisesta viestiketjusta.Ajattelen,että jos tuollaiseen hirviöhoitajaan törmäisin,sairastuisin jo siitä.
Ei minkäänlaista empaattisuutta,jauhaa samaa p...aa koko ajan.Syyllistää uhria ja puolustelee hieman liikaa näitä narsisteja.
Hoitotyössä yleensä huomioidaan koko perhe silloin,kun yksi perheenjäsen sairastuu psyykkisesti.Ei voi/saa asettua jonkun puolelle.
Epäilen,että kyseessä on hyvin katkeroitunut mieshenkilö,naistenvihaaja.Vaikea uskoa,että nainen on noin armoton ja kylmä.
Minäkin yritin jotain kirjoittaa,mutta en jaksanut taistella tämän hoitsun mielivaltaa vastaan.Sanoin,että en ikinä enää kirjoita,mutta tämän halusin sanoa.
Minulla on karmaisevan paljon samantyyppisiä kokemuksia narsistin piinasta kuin sinullakin.
Uskon,että yhtään narsistita persoonallisuushäiriötä ei saada diagnostisoitua narsistia itseään haastattelemalla.He ovat mestaripuhujia,saavat kenet tahansa puolellen.
Juuri siksi läheisten huomioiminen on valtavan tärkeää.
Joku onneton voi juuri tällä hetkellä kamppailla siinä suossa,josta sinä ja minä olemme selviytyneet kuiville.On tärkeää tukea ja auttaa hakemaan apua.Siitä tämä netti on hyvä,voi löytyä henkistä tukea aivan vierailta ihmisiltä.Kun vaan nuo omituiset häiriköt eivät terrorisoisi!!!
Täällä oli aikaisemmin mielenkiintoinen keskustelu narsismista nimellä PeterPan-miehet.Siinä kävi vähän samoin,alkoi hireä terrori.Vaikka ei syyllistetty miehiä yksin,puhuttiin myös naisten Prinsessa-ilmiöstä,joka on siis narsismin ilmenemismuoto.
Miksi joillain on niin suuri tarve tuhota jotain hyvää,mitä toinen lähimmäiselleen yrittää antaa?
Paljolti samoja kokemuksia,mutta naisen kautta.Mulla meni kanssa monta vuotta,ennen kuin tajusia,että ei se koskaan lopu.Eli naisetkin voi tehdä samoja juttuja.
Hyvä kun kirjoitit uudestaan,on niin tärkeä asia tämä.
Vaan ajattele,että ollaan vielä elossa ja järki tallessa.Jos ei oltais lähdetty,ehkä olisimmekin sitten jo mullan alla tai sekopäitä.
Tsemppiä!
Järkyttävää lukea näitä juttuja!
tse olen ollut reilut 3 vuotta suhteessa tyypillisen narsistin kanssa. Nyt olemme asuneet erillämme 2 kk ja vainoaminen ja kontrollointi jatkuu.
Tuntui niin tutulta lukea noita juttuja että nousi ihan karvat pystyn.
Meillä myös samaa kaavaa; eli loistava seuramies ja fiksu ja elämässään hyvin pärjäävä yksilö. Mutta mikä tyranni! kaikki maailmassa pyörii hänen ympärillään; jos joku törttöilee liikenteessä, se johtuu siitä että hänelle halutaan tehdä kiusaa yms... kaikki muut ovat tyhmiä, hän tietää kaikesta kaiken ja on aina oikeassa. Joutuu kaikkien kanssa riitoihin. On väkivaltainen ja vieläpä ylpeä siitä.
Nyt kun emme asu enää yhdessä tilanne on rauhoittunut hieman, uskallan olla kotonani rauhassa. Terrorisoi ja kontrolloi minua ja tekemisiäni puhelimitse ja kertoo/uhkaa vakoilevansa minua.
En voi muuta kuin toivoa että löytää pian uuden 'uhrin' itselleen niin pääsen hänestä eroon. Tosin en toivo tälläistä kohtelua kenellekään, mutta se on ainoa ulospääsy tästä tilanteesta.
Oma itsetuntoni ja arvostus on nollassa, ja välillä tuntuu että todellakin masennun vaikka yritän ajatella elämäni olevan nyt kunnossa. Menneisyyden pelot ja väkivallan kokeminen ovat jättäneet syvät haavat sieluuni enkä tiedä selviänkö ilman ammattiauttaja apua. Nyt yritän sinnitellä.
Poliisi lupasi lähestymiskiellon jos vielä käy minuun käsiksi, kun ei vaan olisi viimeinen kerta!!
Tuolla alempana joku hyväkäs sit sanoo,et se narsismi on yksistään vaan äitistä kiinni,ei muita syitä ollenkaan.Sekin on melkosta tohtorointia maallikolta,sanon mie,neljän lapsen isä(kaikki aikusia).Aika vauhko ja pelottava ylistäminen.Tää ei myöskään ole lääkäripalsta vaan jottain muuta.Mut joku vaan yrittää olla viisas toisten kustannuksella.Vaarallista.Saa jonkun vielä ihan tolaltaan syyllisyytensä kanssa!
Kuten viestin lopussa asiallisesti huomautettiin.
Freud, S., Johdatus narsismiin ja muita esseitä. 1993.
Keltikangas-Järvinen, L., Aggressiivinen lapsi. Otava, Keuruu. 1999.
Keltikangas-Järvinen, L., Hyvä itsetunto. WSOY, Helsinki. 1994.
Leppisaari, H. & Paaso, M., Narsismin moniselitteisyys. Oulun yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta. 1994.
Ojanen, M., Mikä minä on? Minän rakenne, häiriöt ja eheytyminen. Kulju. 1994.
Schalin, I.-J., Narsismin kohtaloita. Gummerus, Jyväskylä. 1986.
No tota tarkotin,kirjasta voi lukee oireet ja todennäkösiä syitä pitkät litaniat.Mut kukaan ei tiedä kaikkee vielä tästäkään,et edes sinä.
Minäkin voin lukee kirjasta,et rintasyöpää aiheuttaa mm. liikalihavuus ja tupakointi.Mut mikä muu vielä vaikuttaa,sitä ei tiedetä.Sama tässäkin.Älä leiki lääkärii vaikka luet lääkärikirjaa.Jos olisit lääkäri,tajuaisit et yksi syy ei aiheuta sarastumista,se on varmaa.Tuo äitin ja lapsen suhde on iso asia ja myös yks suuri syy sairastumiseen,mut ei ainoa.Pidä mielessä.Äläkä viiti leikkii lääkäriä tämmösellä palstalla. Joskus on sanottu,et luulosairaat lukee eniten lääkärioppaita ja vielä omaksuu ne hyvin.Sit voikin alkaa tehä taudinmäärityksii naapureista ja itestäkin.
Mikä narsismi on?
Narsistinen persoonallisuushäiriö (jatkossa narsismi) on tunnustettu omaksi mielenterveyshäiriökseen Yhdysvalloissa vuonna 1980. Sen diagnoosin kriteereitä on muutettu vuosina 1987 ja 2000.
Yksi narsismin määritelmistä: "kaikkialle läpitunkeva suureellisuus (mielikuvissa tai käytöksessä), ihailun ja imartelun tarve ja empatian puute, tavallisesti varhaisesta aikuisuudesta alkaen."
Narsismille on määritelty yhdeksän diagnoosikriteeriä. Narsismin diagnoosi edellyttää että vähintään viisi niistä toteutuu. Seuraavassa ne ovat Sam Vakninin esittämässä muodossa:
Tuntee itsensä mahtavaksi, suureksi ja hyvin tärkeäksi (esimerkiksi liioittelee saavutuksia, kykyjä, taitoja, kontakteja ja persoonallisuuden piirteitä valehteluun asti, ja vaatii tulla tunnustetuksi ylemmänasteisena ilman vertailukelpoisia todellisia saavutuksia);
Pakonomaisia fantasioita rajattomasta menestyksestä: maine, pelottava voima tai kaikkivaltius, vertaansa vailla oleva loistokkuus (älyllinen narsisti), ruumiillinen kauneus tai seksuaalinen kyky (ruumiillinen narsisti), tai ideaalinen, loputtomiin kestävä rakkaus tai intohimo;
On syvästi vakuuttunut omasta ainutlaatuisuudestaan, minkä tähden vain muut erityiset tai ainutlaatuiset ihmiset (tai instituutiot) voivat ymmärtää häntä, kohdella häntä oikein tai ovat hänen seuransa arvoisia;
Vaatii ylenpalttista ihailua, palvontaa, huomiota ja mielenkiintoa - tai sen puuttuessa vaatii olla pelottava ja pahamaineinen (Narsistinen Lähde);
Kokee olevansa oikeutettu. Vaatii automaattista ja täydellistä omien epärealististen odotustensa täyttämistä - erityistä ja etuoikeutettua kohtelua;
"Riistää" ihmissuhteita, toisin sanoen käyttää muita omien tarkoitusperiensä saavuttamiseen;
Vailla empatiaa. On kykenemätön tai haluton tunnustamaan tai hyväksymään muiden tunteita, tarpeita, tärkeysjärjestyksiä ja valintoja sekä samaistumaan niihin;
On jatkuvasti kateellinen muille ja etsii keinoja loukata tai tuhota turhautumisensa kohteita. Kärsii vainoharhaisista mielikuvista koska uskoo että muut kokevat hänet samoin ja todennäköisesti toimivat samalla tavalla;
Käyttäytyy ylimielisesti ja koppavasti. Tuntee olevansa ylivoimainen, kaikkeen kykenevä, kaiken tietävä, voittamaton, immuuni, "lain yläpuolella", ja kaikkialla läsnä oleva (maaginen ajattelu). Raivostuu ollessaan turhautunut, kohdatessaan vastarintaa, tai kun sellaiset ihmiset nuhtelevat häntä, joita hän pitää alempiarvoisina ja arvottomina.
Hiukan lisää narsismista
Useimmat narsistit (75%) ovat miehiä.
Narsistinen persoonallisuushäiriö (NPH) kuuluu samaan ryhmään kuin rajatilahäiriö ja epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö.
NPH:n diagnoosiin liittyy usein muita persoonallisuushäiriöitä, aineiden väärinkäyttöä tai impulsiivista ja yltiöpäistä käyttäytymistä.
NPH on verraten uusi luokka (1980).
Narsismista on vain hyvin vähän tieteellistä tutkimusta. Mutta se mikä on, on osoittanut, että NPH ei liity mitenkään yksilön rodulliseen, sosiaaliseen, kulttuurilliseen, taloudelliseen, perinnölliseen tai ammatilliseen taustaan.
On arvioitu että 0.7-1% ihmisistä kärsii patologisesta (piintyneestä, pysyvästä) NPH:sta. NPH tuntuu olevan yleistymässä.
Narsismi syntyy varhaislapsuudessa, lapsuudessa ja varhaisessa nuoruudessa. Se liittyy yleensä lapsuudessa olleeseen väärinkäyttöön tai traumaan joka on vanhempien, auktoriteettien tai ikätoverien aikaansaama.
Narsistisia reaktioita on laaja kirjo - alkaen lievästä, reaktiivisesta ja ohimenevästä pysyvään NPH:n asti.
Narsistin Lähde on ulkopuolinen huomio - tavallisesti positiivinen (ihailu, vakuuttelu, kuuluisuus, julkisuus) - jota narsisti käyttää säätelemään epävakaata omanarvontuntoaan.
Narsistit ovat joko "älyllisiä" (saavat Narsistisen Lähteensä älykkyydestään tai akateemisista saavutuksistaan) - tai "ruumiillisia" (saavat Narsistisen Lähteensä fysiikastaan, harjoituksesta, fyysisestä tai seksuaalisesta kyvykkyydestään ja "valloituksistaan").
Narsistit ovat joko "klassisia" - määritelmä myöhemmin - "kompensoivia" tai "käänteisiä" - määritelmä myöhemmin.
Klassinen narsisti on itseensä luottava, kompensoiva narsisti peittää ylimielisellä käyttäytymisellään syvällä olevan oman arvonsa puuttumisen, ja käänteisnarsisti on läheisriippuva joka pitää huolta klassisen narsistin emotionaalisista tarpeista.
NPH hoidetaan puheterapialla. Aikuisen narsistin paranemisennuste on huono, vaikka hänen sopeutumisensa elämään ja muihin ihmisiin voi parantua hoidolla. Lääkitystä käytetään sivuilmiöiden ja käyttäytymisen hoitoon (kuten mielialojen vaihteluun ja pakkomielteisyyteen) - tavallisesti se onnistuu jonkin verran.
Katso myös yleisempi kuvaus narsistien ominaisuuksista.
:::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::
Mikä narsismi on?
Narsistinen persoonallisuushäiriö (jatkossa narsismi) on tunnustettu omaksi mielenterveyshäiriökseen Yhdysvalloissa vuonna 1980. Sen diagnoosin kriteereitä on muutettu vuosina 1987 ja 2000.
Yksi narsismin määritelmistä: "kaikkialle läpitunkeva suureellisuus (mielikuvissa tai käytöksessä), ihailun ja imartelun tarve ja empatian puute, tavallisesti varhaisesta aikuisuudesta alkaen."
Narsismille on määritelty yhdeksän diagnoosikriteeriä. Narsismin diagnoosi edellyttää että vähintään viisi niistä toteutuu. Seuraavassa ne ovat Sam Vakninin esittämässä muodossa:
Tuntee itsensä mahtavaksi, suureksi ja hyvin tärkeäksi (esimerkiksi liioittelee saavutuksia, kykyjä, taitoja, kontakteja ja persoonallisuuden piirteitä valehteluun asti, ja vaatii tulla tunnustetuksi ylemmänasteisena ilman vertailukelpoisia todellisia saavutuksia);
Pakonomaisia fantasioita rajattomasta menestyksestä: maine, pelottava voima tai kaikkivaltius, vertaansa vailla oleva loistokkuus (älyllinen narsisti), ruumiillinen kauneus tai seksuaalinen kyky (ruumiillinen narsisti), tai ideaalinen, loputtomiin kestävä rakkaus tai intohimo;
On syvästi vakuuttunut omasta ainutlaatuisuudestaan, minkä tähden vain muut erityiset tai ainutlaatuiset ihmiset (tai instituutiot) voivat ymmärtää häntä, kohdella häntä oikein tai ovat hänen seuransa arvoisia;
Vaatii ylenpalttista ihailua, palvontaa, huomiota ja mielenkiintoa - tai sen puuttuessa vaatii olla pelottava ja pahamaineinen (Narsistinen Lähde);
Kokee olevansa oikeutettu. Vaatii automaattista ja täydellistä omien epärealististen odotustensa täyttämistä - erityistä ja etuoikeutettua kohtelua;
"Riistää" ihmissuhteita, toisin sanoen käyttää muita omien tarkoitusperiensä saavuttamiseen;
Vailla empatiaa. On kykenemätön tai haluton tunnustamaan tai hyväksymään muiden tunteita, tarpeita, tärkeysjärjestyksiä ja valintoja sekä samaistumaan niihin;
On jatkuvasti kateellinen muille ja etsii keinoja loukata tai tuhota turhautumisensa kohteita. Kärsii vainoharhaisista mielikuvista koska uskoo että muut kokevat hänet samoin ja todennäköisesti toimivat samalla tavalla;
Käyttäytyy ylimielisesti ja koppavasti. Tuntee olevansa ylivoimainen, kaikkeen kykenevä, kaiken tietävä, voittamaton, immuuni, "lain yläpuolella", ja kaikkialla läsnä oleva (maaginen ajattelu). Raivostuu ollessaan turhautunut, kohdatessaan vastarintaa, tai kun sellaiset ihmiset nuhtelevat häntä, joita hän pitää alempiarvoisina ja arvottomina.
Hiukan lisää narsismista
Useimmat narsistit (75%) ovat miehiä.
Narsistinen persoonallisuushäiriö (NPH) kuuluu samaan ryhmään kuin rajatilahäiriö ja epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö.
NPH:n diagnoosiin liittyy usein muita persoonallisuushäiriöitä, aineiden väärinkäyttöä tai impulsiivista ja yltiöpäistä käyttäytymistä.
NPH on verraten uusi luokka (1980).
Narsismista on vain hyvin vähän tieteellistä tutkimusta. Mutta se mikä on, on osoittanut, että NPH ei liity mitenkään yksilön rodulliseen, sosiaaliseen, kulttuurilliseen, taloudelliseen, perinnölliseen tai ammatilliseen taustaan.
On arvioitu että 0.7-1% ihmisistä kärsii patologisesta (piintyneestä, pysyvästä) NPH:sta. NPH tuntuu olevan yleistymässä.
Narsismi syntyy varhaislapsuudessa, lapsuudessa ja varhaisessa nuoruudessa. Se liittyy yleensä lapsuudessa olleeseen väärinkäyttöön tai traumaan joka on vanhempien, auktoriteettien tai ikätoverien aikaansaama.
Narsistisia reaktioita on laaja kirjo - alkaen lievästä, reaktiivisesta ja ohimenevästä pysyvään NPH:n asti.
Narsistin Lähde on ulkopuolinen huomio - tavallisesti positiivinen (ihailu, vakuuttelu, kuuluisuus, julkisuus) - jota narsisti käyttää säätelemään epävakaata omanarvontuntoaan.
Narsistit ovat joko "älyllisiä" (saavat Narsistisen Lähteensä älykkyydestään tai akateemisista saavutuksistaan) - tai "ruumiillisia" (saavat Narsistisen Lähteensä fysiikastaan, harjoituksesta, fyysisestä tai seksuaalisesta kyvykkyydestään ja "valloituksistaan").
Narsistit ovat joko "klassisia" - määritelmä myöhemmin - "kompensoivia" tai "käänteisiä" - määritelmä myöhemmin.
Klassinen narsisti on itseensä luottava, kompensoiva narsisti peittää ylimielisellä käyttäytymisellään syvällä olevan oman arvonsa puuttumisen, ja käänteisnarsisti on läheisriippuva joka pitää huolta klassisen narsistin emotionaalisista tarpeista.
NPH hoidetaan puheterapialla. Aikuisen narsistin paranemisennuste on huono, vaikka hänen sopeutumisensa elämään ja muihin ihmisiin voi parantua hoidolla. Lääkitystä käytetään sivuilmiöiden ja käyttäytymisen hoitoon (kuten mielialojen vaihteluun ja pakkomielteisyyteen) - tavallisesti se onnistuu jonkin verran.
Katso myös yleisempi kuvaus narsistien ominaisuuksista.
Mikä narsismi on?
Narsistinen persoonallisuushäiriö (jatkossa narsismi) on tunnustettu omaksi mielenterveyshäiriökseen Yhdysvalloissa vuonna 1980. Sen diagnoosin kriteereitä on muutettu vuosina 1987 ja 2000.
Yksi narsismin määritelmistä: "kaikkialle läpitunkeva suureellisuus (mielikuvissa tai käytöksessä), ihailun ja imartelun tarve ja empatian puute, tavallisesti varhaisesta aikuisuudesta alkaen."
Narsismille on määritelty yhdeksän diagnoosikriteeriä. Narsismin diagnoosi edellyttää että vähintään viisi niistä toteutuu. Seuraavassa ne ovat Sam Vakninin esittämässä muodossa:
Tuntee itsensä mahtavaksi, suureksi ja hyvin tärkeäksi (esimerkiksi liioittelee saavutuksia, kykyjä, taitoja, kontakteja ja persoonallisuuden piirteitä valehteluun asti, ja vaatii tulla tunnustetuksi ylemmänasteisena ilman vertailukelpoisia todellisia saavutuksia);
Pakonomaisia fantasioita rajattomasta menestyksestä: maine, pelottava voima tai kaikkivaltius, vertaansa vailla oleva loistokkuus (älyllinen narsisti), ruumiillinen kauneus tai seksuaalinen kyky (ruumiillinen narsisti), tai ideaalinen, loputtomiin kestävä rakkaus tai intohimo;
On syvästi vakuuttunut omasta ainutlaatuisuudestaan, minkä tähden vain muut erityiset tai ainutlaatuiset ihmiset (tai instituutiot) voivat ymmärtää häntä, kohdella häntä oikein tai ovat hänen seuransa arvoisia;
Vaatii ylenpalttista ihailua, palvontaa, huomiota ja mielenkiintoa - tai sen puuttuessa vaatii olla pelottava ja pahamaineinen (Narsistinen Lähde);
Kokee olevansa oikeutettu. Vaatii automaattista ja täydellistä omien epärealististen odotustensa täyttämistä - erityistä ja etuoikeutettua kohtelua;
"Riistää" ihmissuhteita, toisin sanoen käyttää muita omien tarkoitusperiensä saavuttamiseen;
Vailla empatiaa. On kykenemätön tai haluton tunnustamaan tai hyväksymään muiden tunteita, tarpeita, tärkeysjärjestyksiä ja valintoja sekä samaistumaan niihin;
On jatkuvasti kateellinen muille ja etsii keinoja loukata tai tuhota turhautumisensa kohteita. Kärsii vainoharhaisista mielikuvista koska uskoo että muut kokevat hänet samoin ja todennäköisesti toimivat samalla tavalla;
Käyttäytyy ylimielisesti ja koppavasti. Tuntee olevansa ylivoimainen, kaikkeen kykenevä, kaiken tietävä, voittamaton, immuuni, "lain yläpuolella", ja kaikkialla läsnä oleva (maaginen ajattelu). Raivostuu ollessaan turhautunut, kohdatessaan vastarintaa, tai kun sellaiset ihmiset nuhtelevat häntä, joita hän pitää alempiarvoisina ja arvottomina.
Hiukan lisää narsismista
Useimmat narsistit (75%) ovat miehiä.
Narsistinen persoonallisuushäiriö (NPH) kuuluu samaan ryhmään kuin rajatilahäiriö ja epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö.
NPH:n diagnoosiin liittyy usein muita persoonallisuushäiriöitä, aineiden väärinkäyttöä tai impulsiivista ja yltiöpäistä käyttäytymistä.
NPH on verraten uusi luokka (1980).
Narsismista on vain hyvin vähän tieteellistä tutkimusta. Mutta se mikä on, on osoittanut, että NPH ei liity mitenkään yksilön rodulliseen, sosiaaliseen, kulttuurilliseen, taloudelliseen, perinnölliseen tai ammatilliseen taustaan.
On arvioitu että 0.7-1% ihmisistä kärsii patologisesta (piintyneestä, pysyvästä) NPH:sta. NPH tuntuu olevan yleistymässä.
Narsismi syntyy varhaislapsuudessa, lapsuudessa ja varhaisessa nuoruudessa. Se liittyy yleensä lapsuudessa olleeseen väärinkäyttöön tai traumaan joka on vanhempien, auktoriteettien tai ikätoverien aikaansaama.
Narsistisia reaktioita on laaja kirjo - alkaen lievästä, reaktiivisesta ja ohimenevästä pysyvään NPH:n asti.
Narsistin Lähde on ulkopuolinen huomio - tavallisesti positiivinen (ihailu, vakuuttelu, kuuluisuus, julkisuus) - jota narsisti käyttää säätelemään epävakaata omanarvontuntoaan.
Narsistit ovat joko "älyllisiä" (saavat Narsistisen Lähteensä älykkyydestään tai akateemisista saavutuksistaan) - tai "ruumiillisia" (saavat Narsistisen Lähteensä fysiikastaan, harjoituksesta, fyysisestä tai seksuaalisesta kyvykkyydestään ja "valloituksistaan").
Narsistit ovat joko "klassisia" - määritelmä myöhemmin - "kompensoivia" tai "käänteisiä" - määritelmä myöhemmin.
Klassinen narsisti on itseensä luottava, kompensoiva narsisti peittää ylimielisellä käyttäytymisellään syvällä olevan oman arvonsa puuttumisen, ja käänteisnarsisti on läheisriippuva joka pitää huolta klassisen narsistin emotionaalisista tarpeista.
NPH hoidetaan puheterapialla. Aikuisen narsistin paranemisennuste on huono, vaikka hänen sopeutumisensa elämään ja muihin ihmisiin voi parantua hoidolla. Lääkitystä käytetään sivuilmiöiden ja käyttäytymisen hoitoon (kuten mielialojen vaihteluun ja pakkomielteisyyteen) - tavallisesti se onnistuu jonkin verran.
Katso myös yleisempi kuvaus narsistien ominaisuuksista.
:::::::::::::::::::::::::
Ei tosiaankaan yksiselitteinen juttu!
Olet siinä aivan oikeassa.Niin että jos ihminen sairastuu aikuisena,ei äitykkä välttämättä ole koko kuviota luonut.Osasyyllinen,ehkä.
Olen tosi noviisi koneenkäyttäjä,lipsahti sormi ja nyt tuli monta kopiota peräkkäin...Anteeksi!
"Tuolla alempana joku hyväkäs sit sanoo,et se narsismi on yksistään vaan äitistä kiinni,ei muita syitä ollenkaan.Sekin on melkosta tohtorointia maallikolta,sanon mie,neljän lapsen isä(kaikki aikusia).Aika vauhko ja pelottava ylistäminen.Tää ei myöskään ole lääkäripalsta vaan jottain muuta.Mut joku vaan yrittää olla viisas toisten kustannuksella.Vaarallista.Saa jonkun vielä ihan tolaltaan syyllisyytensä kanssa."
Kirjoitat "joku" joka viittaa yhteen henkilöön. "melkosta tohtorointia maallikolta" Pidätkö esim. Markku Jokista ja Siegmund Freudia maallikkona itsesi rinnalla?
Syytät myös Oulun Yliopiston Kasvatustieteiden tiedekuntaa yleistämisestä?
Ehkä kannattaa osoittaa kritiikki suoraan näille tahoille. Turha siitä on tänne visertää, jos totuus on joku toinen.
Ei se mittään jos tuli tuplana tai triplana.
Jokanen lukkee sen vaan kerran.Tätä just tarkotin,mikään ei ole yhden kortin varassa.