Mä olen onnellinen. Seurustelen ihanan, hellän,
rakastavan miehen kanssa ja suunnittelemme
yhteistä kotia. Onneamme varjostaa vain yksi
pilvi. Yksi, mutta iso pilvi.
En luota häneen. En sitten yhtään tippaa.
Pelkään, että kaikki asiat, joita minulle on
tehty ja jotka ovat minua satuttaneet toistuvat,
jos nyt luotan ja uskon, että tämä ihminen ei
minua satuta.
Pelkään, että hän lankeaa heti kauniin ja
seksikkään naisen nähdessään..
Ehkä en sittenkään luota itseeni? Jospa
itsetuntoni olisi parempi, minusta huokuisi
sellaista voimaa, ettei mieheni kokisi
tarvetta/halua pettää minua..?
Olemme puhuneet asiasta, ja mieheni väittää aina
olevansa minulle ikuisesti uskollinen, ja ettei
hän edes halua muita naisia. Mutta miksi
uskoisin? Niinhän ne kaksi edellistäkin sanoivat.
Ja kyseessä on monivuotiset seurustelusuhteet,
eivät mitkään parin viikon haihattelut.
Olen tehnyt sen päätöksen, että jos mieheni
pettää minua, se on ensimmäinen ja viimeinen
kerta, sillä toista kertaa ei tule. Jätän hänet
samantien.
olen itse uskollinen ja vaadin samaa häneltä,
onko se liikaa vaadittu?
Miksen osaa olla onnellinen, kun siihen on nyt
aihetta?! Miksen voi luottaa, kun olen löytänyt
uskomattoman ihanan miehen?
*huokaus*
rakastavan miehen kanssa ja suunnittelemme
yhteistä kotia. Onneamme varjostaa vain yksi
pilvi. Yksi, mutta iso pilvi.
En luota häneen. En sitten yhtään tippaa.
Pelkään, että kaikki asiat, joita minulle on
tehty ja jotka ovat minua satuttaneet toistuvat,
jos nyt luotan ja uskon, että tämä ihminen ei
minua satuta.
Pelkään, että hän lankeaa heti kauniin ja
seksikkään naisen nähdessään..
Ehkä en sittenkään luota itseeni? Jospa
itsetuntoni olisi parempi, minusta huokuisi
sellaista voimaa, ettei mieheni kokisi
tarvetta/halua pettää minua..?
Olemme puhuneet asiasta, ja mieheni väittää aina
olevansa minulle ikuisesti uskollinen, ja ettei
hän edes halua muita naisia. Mutta miksi
uskoisin? Niinhän ne kaksi edellistäkin sanoivat.
Ja kyseessä on monivuotiset seurustelusuhteet,
eivät mitkään parin viikon haihattelut.
Olen tehnyt sen päätöksen, että jos mieheni
pettää minua, se on ensimmäinen ja viimeinen
kerta, sillä toista kertaa ei tule. Jätän hänet
samantien.
olen itse uskollinen ja vaadin samaa häneltä,
onko se liikaa vaadittu?
Miksen osaa olla onnellinen, kun siihen on nyt
aihetta?! Miksen voi luottaa, kun olen löytänyt
uskomattoman ihanan miehen?
*huokaus*
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jos kerren miehesi on jo jäänyt "rysän" päältä
kahdesti kiinni, voit olla varma, ettei
kolmaskaan jää tulematta. Etsi itsellesi
luotettava kumppani. Heitä ukko kuuseen ja käännä
nokka kohti uusia tuulia!
eva ei kyllä tainnut ihan oikein ymmärtää.
mutta: ei se ole miehesi syy jos kaksi edellistä
on pettänyt. yritäpä nyt olla onnellinen äläkä
ainakaan varmuuden vuoksi mene pilaamaan kaikkea.
eli ole onnellinen ja jos jotain tapahtuu niin
sure sitten.. tuskinpa mitään edes tapahtuu..=)
Pettämistä voi olla monenlaista...Itse olen sitä
mieltä, että henkinen pettäminen voi itse asiassa
olla paljon vakavampaa kuin yksi vahinkopano.
Vaikka siis nainen olenkin. Olemme olleet mieheni
kanssa yhdessä puolet omasta elämästäni, 16
vuotta ja matkaan on mahtunut paljon
kaikenlaista. Pettämistäkin, puolin ja toisin.
Tosin kaikki on puhuttu rehellisesti,( Myönnän,
että läimäytin pari kertaa päin naamaa) itkien ja
jopa nauraen läpi. Olemme harrastaneet jopa
ryhmäseksiä ja todenneet, yllättäen kyllä, että
oma on kaikken paras, vaikka muualtakin voi saada
ihan hyviä fiboja... Mutta olen sitä mieltä,
ettei toisen mieltä voi vangita. Jos toinen on
mennäkseen, se menee. Et sinä voi sitä estellä.
Tärkeintä on vain opetella itse luottamaan ja
olemaan itse rehellinen!!!! Vaikka se pelottaakin
ja sitten on opittava kestämään myös se, että
toinen on rehellinen. Kiesus, että toinen nainen
siis voi omasta kullasta näyttää "tosi upealta,
pantavalta ja kiihottavalta..." ja silti hän
rakastaakin minua! Opettele luottamaan itseesi ja
rakkauteen. Se kannattaa. Jos sitten käykin
huonosti, kuten sinulla aiemmin, niin kuule
niistä miehistä ei ole iloa kenellekään!! Ole
iloinen, että pääsit eroon tarpeeksi aikaisin.
että on aivan toinen asia, kun pitkässä suhteessä
sattuu vahinko. Se, että harkiten hakeutuu
tilanteeseen, että pääsee pettämään on aivan
toista. Suhteen luominen varsinaisen suhteen
rinnalle on halveksittavaa ja typerää ja tyhmää
ja paskapäistä! Joten vahinkopano-termini
irroitettakoon täysin tarkoituksellisuudesta.
Nim. Itse vahingossa pettänyt!
Mä oon ihan saman lainen..Mun entinen jätkäkaveri
petti ja valehteli mulle minkä kerkis ja nyt en
oikeen pysty luottamaan kehenkään!Mutta nyt on
vastaan kävelly sellanen ihminen mihin voin kyllä
luottaa ja se on varma,koska tiedän sen ;) Kyllä
sen huomaa voiko luottaa vai ei... Tai ainakin
minä huomasin...
Ehkei hän on samanlainen paska kun noi toiset (eli
sun ex-jätkät) ehkä hän todella välittää susta ja
ei oo mitään aikomusta pettää sua. Usko häneen. Jos
aiot koko ajan ajatella niin että hän pettää sinua,
niin miten sä koskaan voit rakastaa miestä? Mun ex-
jätkä petti kanss mua aika monta kertaa mutt nyt
mull on uus ja mä luotan siihen täysillä. Se voi
kanss olla ett jos sä oot liian kiukkunen ja sanot
sen koko ajan, että hän sitt lopulta jättä sua
(jopa pettää). Ajattele sitä!
Jos olet joskus joutunut kokemaan muiden miesten
aiheuttamia ongelmia, niin älä leimaa niitä
nykyiseen mieheesi... Vaikka nyt et häneen
luottaisikaan, niin hän voi pettää sinua silti,
eli siis aivan turha stressata moisella.
Semmoinenkin ihminen, joka on aina luottanut
itseensä ja sanonut ettei koskaan pettäisi
ketään, niin saattaa siihen joskus syystä tai
toisesta retkahtaa.
Kun oli 15. minut raiskattiin ja sen jälkeen
minulla on mennyt monta suhdetta pieleen sen
takia, etten ole vain luottanut/ tuntenut
turvalliseksi kumppaniani...
Nämä asiat on sellasia, mitä sattuu ja usein
niihin ei voi vaikuttaa mitenkään itse...
En kuitenkaan leimaa kaikkia miehiä raiskaajiksi/
epäluotettaviksi.
Joten eteenpäin ja vauhdilla... ei ne asiat
parene tohtimalla.
Jos sinulla on ihana mies, niin palkitse hänet
antamalla luottamuksesi hänelle. Hänellekin
tulisi varmasti luottavaisempi mieli suhteenne
suhteen ja voisitte yhdessä suunnitella
tulevaisuutta...
tsemppiä!
Kiitos kaikille, jotka jaksoi vastata..
Mä tiedän kaikki noi asiat, joita kirjoititte,
mutta olo ei siitä parane.. Ehkä se luottamus
tulee vasta ajan kanssa sillai ihan kunnolla..?
Mä halusin pitkään uskoa, että luotan rakkaaseeni
(niin, kuulitte oikein. Rakastan häntä, vaikken
luotakaan) mutta nyt olen joutunut toteamaan,
etten luotakaan. Vaikkei hän ole tehnyt mitään,
mikä saisi minut epäilemään mitään..
Kai se on vaan pakko hillitä mustasukkaisuuden
puuskia, eikä antaa epäilyksen kalvaa mieltä,
koska kuten sanoitte, etukäteen murehtimisella ei
ainakaan voita mitään.