oih ihastuin lääkäriini sekään ei saannnu silmiä musta irti..kuinkas voisin päästä puhuu sen kaa vai pitäiskö teettää itseni kipeäksi??
autakkaaa joojo:)
autakkaaa joojo:)
lääkäri
enkuli
126596
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ehkä se lekuri ei saanut susta silmiään irti sen takia, että sen työtä on tutkia potilaat? Vai tapasitteko ihan muissa merkeissä?
Jos lääkäri vastaanottotilanteessa katsoo sinua "sillä silmällä" niin usko tai älä, et ole ainut jota katsoo. Ei ole heidän etiikansa mukaista toimintaa.
Yhden lääkärin kanssa aikoinani seurustelin (ei tosin tavattu vastaanotolla) ja paljastuikin oikein donjuaniksi. Jälkeenpäin kuulin hänen iskeneensä silmänsä vastaanotolla useampaankin naiseen ja heidän vällyjään sitten lämmitellyt.
Yllättävää kyllä, lääkäreistä löytyy tosi paljon tunnevammaisia ihmisiä.
Kehoittaisin pysymään tuolta vastaanotolta niin kaukana kuin pippuri kasvaa. Inhottaa kun nuo mokomat retaleet saavat aina uusia sulkia hattuunsa.
Ethän vaan kymenlaaksosta ole?
empatia kuuluu myös lääkärin ammattiin,joten ehkä olet käsittänyt asian väärin hänen puoleltaan.Harvinaista tuo on,että potilaaseensa rakastuu.Jokainen lääkärillä on omanlainen tapansa tehdä töitä,ja tutkia.Lääkäri ei saa käyttää virka-asemaansa hyväkseen,niin kuin en minäkään hoitajana.Tiedätkö paljon hänellä on muitakin potilaita joita katsoo ja tutkii?
Sodassa ja rakkaudessa kaikki on sallittua. Eli kyllä vastaanotolla voi myös tehdä tuttavuutta aivan kuin aivan missä tahansa tilanteessa hyvänsä. Toki se ei saa häiritä vastottoa, ja lääkärin tulee huomata, että potilas on "haavoittuvampi" kuin normaalisti iskukohde (johtuen asetelmasta= toinen hakee apua,ja lääkärin statuksesta potilaaseen nähden yleensäkin.) Tätä ei mielestäni saa käyttää hyväksi. Se olisi arveluttavaa.
Itse lääkärinä voin sanoa katselevani potilaita vastotolla siinä missä muuallakin, jopa sillä silmällä. Huomioin kuitenkin yllämainitut asiat. Koskaan tilanne ei ole tuntunut luonnottomalta. Koskaan en kyllä ole treffeillekään lähtenyt potilaan kanssa.
Siis on sulla jotain jäänyt lääkärietiikasta takaraivoon, vaikka et välttämättä sitä kokoajan eläkään. Hyvä niin. Mun käsityksen mukaan lääkäri, joka iskee vastaanotolta käyttäytyy vähintäänkin arveluttavasti, samoin, jos alkaa heilastelemaan jossain muualla hoitamiensa potilaan kanssa. Ihan samoin kuin jos minä hoitajana alan pokailemaan asiakkaitani. Se ei vaan käy. Roskakuskitkaan ei saa syödä kuormasta.
hmm..en tiedä kaikki sittedkin taisi olla harhaa kun kävin siellä lääkärillä..työ luulette jo ainkin kirjotuksen perusteella et se ois jo melkein raiskaanu mut..ehei se oli vai pientä huulenheittoa ja lempeää naurau,uskon että kaikki potilaat kokevat saman siis potilas-lääkäei suhteen ei enenmpää..mutta ainahan saa haaveilla vai onko sekin kielettyä???
Mielestäni ei ole mitenkään lääkärinetiikanvastaista vaikka tutustua hoitamaansa potilaaseen. On hyvinkin tavanomaista, että lääkärin ja (pitkäaikaisen) potilaan välille muodostuu ystävyyssuhde. En näe seurustelusuhdetta luonteeltaan niin eriäväksi kaverisuhteesta, että se pitäisi absolut tyrmätä ja pitää luonnottomana tms. Lääkäri-potilas-suhteita on ja tulee lisää. Täysin eettistä ja moraalisesti hyväksyttävää.
hei sinä lääkäri mä olen sun kanssasi samaa mieltä ,että jos lääkäri ja potilas tuleen hyvin toimeen ja se ei loukkaa ketään niin miksei he voi aloittaa suhdetta, miten muuten ne lääkärit voi etsiä vaimoja tai miehiä jos on kielletty joku ihmiskunta(potilaat). Olin itse ihastunut lääkäriini mutta tämä lääkärietiikka tyrmäs hänen innon olla mun kanssani. Edelleenkin meillä on joku yhteys toisiimme mutta minkäs voit.
Ihan totta vlte!
Ei se rakkaus katso aikaa eikä paikkaa..
Voi kun monet ajattelee niin negatiivisesti asioista.On eri asia jos lääkäri ahdistelee potilastaan kuin se että he rakastuvat/ystävystyvät.
Ihan ok.juttu minusta..:)
Olen itse seurustellut aikanaan jonkin aikaa lääkärin kanssa jonka vastaaotolla olen käynyt. Tapasimme kuitenkin viihteeellä ja useita vuosia oli kulunut siitä kun viimeksi olin käynyt hänen vastaanotollaan. (Ainakin 7 vuotta). Ei häirinnyt yhtään vaikka hän oli joskus hoitanutkin minua, päinvastoin tuntui että hän tunsi minut jo todella hyvin kun olin keskustellut vastaanotolla hänen kanssaan luottamuksellisesti. Koskaan emme kuitenkaan puhuneet niistä ajoista, eli yhdessäolomme oli aivan samanlaista kuin tavallisten ihmisten yleensäkin. Olen muistaakseni lukenut jostain, en tiedä pitääkö paikkaansa, että täytyy olla kulunut vähintäin 4 vuotta viimeisimmästä vastaanottokäynnistä ennenkuin lääkäri voi alkaa seurustella potilaansa kanssa. Kauheaahan sekin olisi jos rakastuisi potilaaseensa ja olisi ikuisiksi ajoiksi tuomittu olemaan erillään!
Mistä tämmöinen 4 vuoden karenssi on kotoisin ja ketä se hyödy ,mmbttää, jos sekä potilas että lääkäri ovat normaaliälyisiä, täysissä sielun ja ruumiin voimissa.
Olen kuullut lääkäriltä, että ainakin on ongelmallista hoitaa liian tuttuja tai lähiomaisia. Tässä kärsii lääkärin puolueeton arviointikyky. Jos tietää potilaasta liikaa henkilökohtaista ja jos on vaikka tunteita tätä kohtaan, se sotkee ajattelua ja saa mahdollisesti tekemään virhearviointeja ja määräämään tutkimuksia ja hoitoja väärillä perusteilla. Siinä on lääkärilläkin suurempi ja vaikeampi henkilökohtainen vastuu, jos jotain menee pieleen. Tulee unettomia öitä miettiessä miten tuttavia ja ystäviä tuli hoidettua.... Mieluusti asuvatkin siksi usein toisilla paikkakunnilla kuin missä ovat töissä, niin ei tule yksityiselämä liian lähelle työtä.
Eli jos aloittaa jonkinlaisen suhteen on ainakin syytä siirtyä hoidattamaan itseään toiselle lääkärille...