Mitä tarkoitaa adjekstiivi "pyhä"

> Onko se sana jolla ilmaistaan, että tätä ei saa kritisoida, tämä
> on niin arvokasta ja tärkeää minulle että sen arvosteleminen,
> kyseenalaistaminen on moraalitonta ja todiste kyseenalaistajan
> sivistymättömyydestä?

Tätä se monelle tuntuu tarkoittavan. Minä ymmärrän sen eri tavalla. Minulle pyhät asiat ovat niitä, joilla on arvoa sinänsä riippumatta kontekstista. Koen esimerkiksi elämän pyhänä. Saa kyseenalaistaa. :)

Onko tuo alkujaan kristillinen käsite? Ei minusta. Pyhiä paikkoja on ollut olemassa ennen kristinuskoakin. Vaikkapa Roomassa oli paikkoja, joihin vain tiettyjen uskontojen papit saivat mennä, rituaaleja joihin vain tietyt ihmiset saivat osallistua, jne. Seurauksena pyhäinhäväistyksistä näissä tapauksissa oli yleensä ruumiillinen rangaistus.

Käsittääkseni myös pohjoismaisiin alkuperäisempiin uskontoihin liittyi pyhiä lehtoja, yms.

Ei mitään kristillistä tuossa käsitteessä. Sanan etymologiasta minulla ei sitten ole tietoa.

Jos asia kiinnostaa, wikipediassa on vähän muitakin mielipiteitä. Faktaa voi tuskin tässä tapauksessa väittää minkään olevan: http://fi.wikipedia.org/wiki/Pyhä

"Pyhällä" on tarkoitettu myös yhdessä kunnioitettavaksi sovittua, Esimerkiksi heimorajat yms. olivat "pyhiä", jättäen Suomen kartalle monia Pyhäjärviä ja Pyhäjokia.

Ruotsin ja Novgorodin rajalinja merkittiin monin "pyhinä" pidetyin paikannimin. Tässä tosin myös kristillinen "pyhä" liittyi sikäli, että Novgorodin rajamerkkeihin tavallisesti piirrettiin ortodoksiristi, Ruotsi vahvisti rajamerkin kolmella kruunullaan.

Näin ollen Venäjälle valtionraja oli Jumalalla vahvistettu, mutta Ruotsi vahvisti sen vain kuninkaalla? Hmm. Perusajatuksesta voi vetää suuria linjoja Venäjän rajakäsityksiin tänä päivänä, jos halutaan...

Englannin holy tulee ainakin jumalalle tarkoitetusta uhrieläintä tarkoittaneesta sanasta.

Löysin kiinnostavan artikkelin, jossa Veikko Anttonen käsittelee väitöskirjansa "Ihmisen ja maan rajat. 'Pyhä' kulttuurisena kategoriana" teemoja. Anttosen tarkastelee pyhä-sanan merkityksi kognitiivisen semantiikan näkökulmasta.

Pyhä-sanalla näyttäisi olevan kaksi merkityskerrostumaa: esikristillinen ja uudempi kristillinen, joka on vaihtanut kategoriaan liittyvien sanojen merkitykset Suomen kielessä.

Lainaan artikkelista otteita, mutta se oli kiinnostava lukea kokonaankin.

""Pyhä" on ihmisen vuosituhantisiin perinteisiin perustuva tapa merkitä eri asiat ja paikat muusta erilleen ja antaa niille erityisasema kulttuurisidonnaisessa ajattelussa ja käyttäytymisessä. Pyhä ilmaisee paitsi erottamisen ja rajauksen, myös arvon. Pyhäksi erottaminen ilmaisee suhteen siihen millä on erityistä arvoa. Siksi pyhä ei ole viime kädessä ihmisestä riippumaton kohde, vaan suhde kohteen ja merkityksenantajan välillä. Pyhä perustuu symboliseen suhteeseen, joka voi olla joko yhteisöllinen tai yksilöllinen. Ihmiskunnan historiassa pyhät asiat ovat olleet ensisijaisesti kollektiivisia eli yhteisöllisyyttä voimistavia symboleja. "Pyhä" on ns. polyseeminen sana, jonka merkitykset vaihtelevat puhujasta ja puheyhteisöstä riippuen."

Pyhä tarkoittaa siis jonkin verran eri asiaa riippuen siitä ,kuka sitä käyttää.
___________

"Sanaa on esihistoriallisella ajalla käytetty adjektiivina, jonka avulla asutusyhteisöt ovat määrittäneet asiaa, esinettä, ilmiötä, maa-alueen rajaa ja merkkipaikkaa luonnossa samoin kuin aikaa, eläintä, henkilöä, joka on "erotettu", "rajattu", "kielletty", "kartettava", "vaarallinen" tai "epäpuhdas"."
""Pyhä" on paikannimissä asutetun maa-alueen ulkoisen rajan merkitsijä."

"Sisäpiirin ja ulkopiirin erottavan 'pyhän' rajan vastinpariksi muodostui asutusryhmien sisäpiirissä niinikään germaanilainaan palautuva ja erotettua, erilleen asetettua tilaa ilmaiseva termi ' hiisi'. Hiisi-termin merkitysalaan sisältyy vastaava käsitteellinen erottelu kahden alueen ja niitä erottavan rajan välillä kuin pyhä-sanankin kohdalla. Erona eräalueella sijaitsevan pyhä-termin merkitykseen sisäpiirin ulkopiiristä erottavana rajana on se, että hiisi-paikkojen erotteluun – koska ne sijaitsevat asutusyhteisön sisäpiirissä – liittyy rajanveto kahden 'asujaimiston' välillä: elävien ja kuolleiden."

"Kristinuskon maahantuonnin myötä sekä pyhä- että hiisi-termien merkitykset muuttuivat uuden käsitejärjestelmän tarpeita vastaaviksi. Hiisi muuntui positiivisesta, asutetun alueen sisäpiirissä pyhäksi erotetun paikan merkityksestä negatiiviseksi ulkopiirin eläinten ja kuvainnollisten vastavoimien nimitykseksi. Samalla siitä muodostui synonyymi kirkollisen elämän pyhittämän tilan ja elämänkäsityksen ulkopuolisuutta ilmaisevalle helvetti-kategorialle. Samassa kristillistymisen prosessissa 'hiisi' siirtyi paikan merkityksestä pahan olennon merkitykseen. Pyhä-termi uskonnollistui vastaamaan merkityksiä, joita latinankielen sanapari sacer - sanctus olivat saaneet kristillisessä ajattelussa. Pyhä muuntui tarkoittamaan Jumalaa varten muusta erotettuja asioita, ilmiöitä ja henkilöitä; esim. luomiskertomuksen lepopäivää, sunnuntaita sekä pyhimyksiä, vainajia, kirkko- ja hautausmaata, paastoaikaa ja -ruokaa. Pyhä-termin vanhaan merkityssisältöön erottamattomasti kuulunut rajan ajatus muuttui moraaliseksi rajaksi; sen uudeksi kielelliseksi merkiksi muovautui käsite synti, jolla "kielletty", "epäpuhdas" ja "vaarallinen" pyrittiin sulkemaan ulos sekä ajattelusta että käyttäytymisestä."

Pyhän merkityksen muuntuminen liittyy samaan historialliseen kielen merkityksen kristillistämiseen, jossa suomalaisten vanhat jumalat ja haltijat muunnettiin pahoiksi hengiksi tai demoneiksi. Lainauksessa esitelty hiisi-sanan muuttuminen pyhän kanssa on hyvä esimerkki siitä, kuinka käsitekaappaukset ja sen kautta ajattelu muuttuvat kulttuurin muuttuessa.

Korpille eli kaarneelle on muuten käynyt aivan samoin: esikristillisessä maailmassa kaarne oli arvostettu tietolintu, pyhä lintu ja shamaanien opas henkimaailmassa. Kristillistyneessä kulttuurissa kaarneen rooli muuttui pahaa edustavaksi: muuttuihan se esikristillinen hengellisyyskin, jota kaarne edusti, paholaisen piiriksi.

http://www.tieteessatapahtuu.fi/796/anttonen.html

Minulle Jumala on pyhä, ja kaikki hänen tekonsa ovat pyhiä. Myös silloin kun hän tuhoaa pahuutta maan päältä.

Ihmiset eivät ymmärrä olevansa pahoja, koska vertailevat itseään vain muihin ihmisiin.

Tämä asia on pysäyttänyt minut raamatussa usein, lukekaa mitä Johannes kertoo kun Jeesus ilmestyi hänelle kirkkaudessaan ja pyhyydessään.
Muistakaa että raamattu sanoo että Johannes oli Jeesuksen rakkain opetuslapsi (uskon tämän johtuvan Johanneksen poikkeuksellisen rakastavasta ja laupiaasta sydämestä) ja hän usein nojasi Jeesuksen rintaa vasten ja oli kuin oma poika Hänelle.

Ilm.1

14 Ja hänen päänsä ja hiuksensa olivat valkoiset niinkuin valkoinen villa, niinkuin lumi, ja hänen silmänsä niinkuin tulen liekki;
15 hänen jalkansa olivat ahjossa hehkuvan, kiiltävän vasken kaltaiset, ja hänen äänensä oli niinkuin paljojen vetten pauhina.
16 Ja hänellä oli oikeassa kädessään seitsemän tähteä, ja hänen suustaan lähti kaksiteräinen, terävä miekka, ja hänen kasvonsa olivat niinkuin aurinko, kun se täydeltä terältä paistaa.
17 Ja kun minä hänet näin, kaaduin minä kuin kuolleena hänen jalkojensa juureen. Ja hän pani oikean kätensä minun päälleni sanoen: "Älä pelkää! Minä olen ensimmäinen ja viimeinen,
18 ja minä elän; ja minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet.

Johannes joka oli rakkain ja uskollisin opetuslapsi, ainoa joka oli Jeesuksen vierellä Hänen kuolemaansa asti, kertoo että kun hän näki Jeesuksen hän kaatui niinkuin kuolleena maahan. Mitenkä luulette että meille käy? Rintarottingillako luulette pystyvänne seisomaan Hänen edessään?

"Muta palataanpa pyhään. Olisiko se alkujaankin kristillinen käsite?"

Pyhä on johdos sanasta pyh. Vielä pahempi on pyhämpi ja lopulta pyhin. Käyttökieleen pyhämmästä on jäänyt lyhyen naseva pyhä.

Pyh keksittiin alun perin, kun hihhulit yrittivät levittää kristillistä potaskaansa. Heille vastattiin pyh. Jos se ei riittänyt, sanottiin pyhämpi ja lopulta pyhin. Näin pyhä liitettiin kuuluvaksi kristillisyyteen, kuten asiallisesti pitääkin. On tehokkaampaa sanoa heti pyhä kuin pelkkä pyh.