Moikka! Tapasin pari viikkoa sitten ihanan miehen ja ihastuimme toisiimme. Myöhemmin hän kertoi että asuu kartanossa, omistaa yrityksen, osakkeita ja hänen isäpuolensa on tässä kaupungissa joku suurikin herra.
'Ongelmani' on että haluaisimme seurustella mutta en osaa kuvitella itseäni miksikään 'seurapiirityttöystäväksi' ja semmoista olisi luvassa..
Olen aika epäsosiaalinen, en hallitse smalltalkia ja näytän selvästi jos joku ärsyttää. Olen hiljainen mutta tietyllä tavalla rempseä.
Olen tyttömäisen näköinen, hoikka, pienet tissit, vaaleat pitkät hiukset mutta esimerkiksi pidän farkkuja mieluummin kuin coctailmekkoja, juon kaljaa mieluummin kuin hienoja drinksuja ja välillä saattaa päästä kirosanakin.
Auttakaa siis.. Onko tämä yhtälö täysin mahdoton? Kannattaako suosiolla luovuttaa heti alussa koska tiedän että en sovi mihinkään hienostopiireihin?
'Ongelmani' on että haluaisimme seurustella mutta en osaa kuvitella itseäni miksikään 'seurapiirityttöystäväksi' ja semmoista olisi luvassa..
Olen aika epäsosiaalinen, en hallitse smalltalkia ja näytän selvästi jos joku ärsyttää. Olen hiljainen mutta tietyllä tavalla rempseä.
Olen tyttömäisen näköinen, hoikka, pienet tissit, vaaleat pitkät hiukset mutta esimerkiksi pidän farkkuja mieluummin kuin coctailmekkoja, juon kaljaa mieluummin kuin hienoja drinksuja ja välillä saattaa päästä kirosanakin.
Auttakaa siis.. Onko tämä yhtälö täysin mahdoton? Kannattaako suosiolla luovuttaa heti alussa koska tiedän että en sovi mihinkään hienostopiireihin?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Sinä voit olla edelleen oma itsesi riippumatta siitä mihin yhteiskuntaluokkaan mies kuuluu. Voit käyttää vaatteita joista itse tykkäät, eikä sinun tarvitse osallistua tilaisuuksiin joista et tykkää. Jos hän ei anna sinun elää omalla tavallasi, ei kannata seurustellakaan. Tietysti sukulaisia ja yhteisiä ystäviä kuuluu tavata joskus, mutta sinun ei tarvitse muuttua heidän kaltaisekseen, eikä tarvitse tavata niitä joista et pidä. Pitäkää rahatkin erillään, niin et tule hänestä riippuvaiseksi.
Nykyaikana yleensäkin parit ovat itsenäisiä ja riippumattomia toisistaan ja jokainen toteuttaa itseään haluamallaan tavalla. Anna sinä myös hänen olla sellainen kuin on. En näe tässä mitään ongelmaa.
Jep, ei kannata antaa ulkoisten tekijöiden "häikäistä". Ihan samanlainen mies se on, kuorsaa ja piereskelee unissaan loppuviimetteeksi.
Joko kelpaat sellaisena kuin olet ilman krumeluureja ja seurapiirihössötyksiä tai sitten et. Itseään ei pidä alkaa muuttamaan toisen muottiin sopivaksi ja on väärin, jos mies odottaa sinun muuttuvan "rahvaasta rinsessaksi" kun hän sormia napsauttaa.
Pari viikkoa on lopultakin hyvin lyhyt aika... Muutaman kuukauden kuluttua sinulle alkaa ehkä pikkuisen hahmottua, millaisen miehen kanssa oikeasti olet tekemisissä.
Vaikea kuvitella millaista elämä on pienellä paikkakunnalla, mitä "seurapiirit" siellä tarkoittavat ja käytännössä ovat? Minullakin on osakkeita ja omaisuutta, ja varmaan puuhieni kautta kuulun jonkinlaiseen eliittin.
Mutta seurapiirit... Mitä ne ovat? Eikö ne ole lähinnä jotain julkkistyrkkyjen Seiska-juhlia? Ei osakkeilla tms ole sellaiseen vaikutusta. Se että on vaikka jotain kokkareita kaupungin juhlissa tms ei ole mahtava seurapiiritilaisuus ainakaan isossa kaupungissa.
Eli ei ap:n kuvailema mies kuulosta miltään seurapiirihenkilöltä, etkä ole seurapiireihin joutumassa. Mutta ehkä ap:n kokema epävarmuus on aitoa. Kannattaa lukea kirja Luokkaretki tms, joka ilmestyi muutamama vuosi sitten, ja jossa toinen kirjoittaja oli työväenluokasta ja koki henkistä kriisiä joutuessaan yliopisto-opiskelujen myötä "seurapiireihin". Ehkä voit samaistua hänen kokemuksiinsa.
Outo asenne. Kuvauksesi pohjalta minäkin olen siis "seurapiiriä". Asun melko suuressa kartanossa, omistan hyvin pyörivän yrityksen joka työllistää n.70 hlöä. Isäni on ollut merkittävässä asemassa ja tietyissä piireissä tunnettu, ei kuitenkaan mikään valtakunnan julkkis. Osakkeitakin on tullut hankittua. Mutta en oikein osaa hahmottaa "seurapiirielämää"? Ei ole coctailkutsuja alvariinsa eikä pukeuduta pitkiin iltapukuihin. Kotona on farkut, töissä päivästä riippuen jakkupuku tai hieman vähemmän muodollista.
En sekoita kotona martineja eikä tallipoika satuloi ratsua. Menen illalla nukkumaan ihan tavalliseen sänkyyn (ei pylvässänkyä) ja aamulla kun herään keitän ihan tavallista kahvia.
Oikeasti olen tyrmisttynyt, että vielä nykypäivänäkin joku ajattelee ihmisiä "eri luokissa". Ihan samanlaisia me kaikki pohjimmiltaan ollaan.
Ei kaikki olla samanlaisia ja erot tulevat esiin. En usko, että jostain Itä-Helsingin lähiöstä kolmannen polven työttömän tytär on sopivaa seuraa "piireille". Itse en kuulu kumpaakaan piiriin, vaan olen siltä väliltä. Minusta on hyvä, että aloittaja miettii asiaa mahdollisen seurustelun alussa, ei sitten joskus kun on jo vakiintunut ja vaikka suhteessa on lapsia.
Koen samoin kuin Piiritär, mutta kyse on siitä, että me kuulutaan alunperin ylempään sosiaaliluokkaan alunperin. Eli tuo ap:n kuvaama kokemus on ilmeisesti täyttä totta sellaisille ihmisille, jotka tulevat alemmasta yhteiskuntaluokasta ja tuntevat siitä ristiriitaa ja epävarmuutta. Sitä on vaikea ymmärtää, ellei ole itse kokenut, mutta ei se silti poista sitä tosiseikkaa, ettäSuomessa on nykypäivänä eri sosiaaliluokkia. Tyypillisesti ihmisen on vaikeampi huomata niitä "alaspäin" ja siksi moni eliitin jäsen luulee, ettei luokkia enää olisi. Sosiaalinen ja kulttuurinen pääoma ovat isossa asemassa luokkia määriteltäessä, ei siis vain raha, kuten moni usein nykyään luulee.
Luulisi miehenkin osallistuvan ajatteluun omalta osaltaan. Tovottavasti ei tule pettymystä. En myöskään olisi ihan huoleton. Tulevaisuudessa saattaa odottaa hyvinkin paljon kilpailua ja mustamaalaamista ja arvostelua. Tovottavasti myös aitoja ystäviä.
Jos vakiinnutte tosissaan, niin ala nyt jo viimeistään kehittämään itseäsi edes hieman näkyvyyttä kestävään muottiin. On se aika rumaa jos nainen ryystää kaljaa eikä osaa ollenkaan pukeutua.
Kiitoksia paljon vastauksistanne! Sain eri näkökantoja ja uusia ajatuksia heräsi..
Ajattelen nyt että tutustumme toisiimme paremmin ennen suhteen vakinaistamista. Mies on ihana mutta haluan olla varma että hän pitää minusta tälläisenä. En pysty muuttumaan täydelliseksi prinsessaksi, mutta voin esimerkiksi pukeutua tarpeen vaatiessa hienommin..kunhan saan taas edustamisen jälkeen olla oma rento itseni.
Otan innolla uusia mielipiteitä vastaan ja voin kirjoittaa myöhemmin kuulumisia :)
MItä tarkoitetaan suhteen vakinaistamisella, kun en tätä käsitettä oikein ymmärrä. Muutatteko yhteen vai mitä?
Itse en ole koskaan "vakinaistanut" parisuhdettani. Avoliitossakin aikoinaan asuin. Kihlauskaan ei mielstäni vakinaista mitään. Aviolitto ehkä jo?
Siis asuitko jonkun kanssa vaan kämppistellen? Onhan sekin tapa elää, mutta mielestäni olet paljosta jäänyt paitsi. Itse ainakin tykkään tehdä asiat täysillä.
Olet selvästi immarreltu kartanon herran kiinnostuksesta.
Suomessa yleensä kartanot ovat matkailukohteita tai säätiöiden omistuksessa. Kartanon ylläpito on erittäin kallista lystiä ja kenelläkään vähänkään taviksella ei ole varaa asua ihan oikeassa kartanossa. Mm. Nalle Wahlroos asuu oikeassa
kartanossa, mutta pitää yllä kartanoaan viljelemällä maata.
Onko tämä poikaystäväsi kartano ihan oikea kartano tyyliin Haikon kartano? Valitettavasti joillain henkilöillä on tapana muuttaa mielikuvissaan tavallinen talo kartanoksi. Pöytälaatikossa lepäävä toiminmi omakasi yritykseksi ja 100 kpl Nokian osakkeita suureksi osakesalkuksi. Isäpuolikin on ilmeisesti kunnallispoliitikko.
Sinuna en kahden viikon tuttavuuden perusteella nielisi ihan kaikkea mitä uusi ihastuksesi sinulle kertoo. Maailma on täynnä näitä satusetiä ja tätejä. Selvitä ihmessä onko kohdallesi oikeasti osunut menestyvä mies kartanoineen, osakkeineen ja firmoineen, vai ihan tavallinen leuhkiva luuseri. Näitä on nähty....
Jos kyseessä on todellinen seurapiiritilanteeseen astuminen, on seuraava neuvo jolla pärjäät hyvin.
Kuuntele enemmän, ja puhu vähemmän.
Kun olet hiljaisena, sinua pidetään fiksuna ja älykkäänä.
Jos lauot suustasi, olkoonkin omia mielipiteitäsi, voi ne koitua sinulle haitaksi.