Minun kiputarinani löytyy osoitteesta www.tasapainoilua.vuodatus.net Toivon erityisesti kroonisesta hermokivusta kärsivien ihmisten kommentteja. Mikä pitää sinut hengissä kaiken tämän helvetin keskellä?
Miten pystyt elämään kovan kroonisen kivun kanssa?
nari
4118
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei auta, kuin lääkkeet ja kovat lääkkeet.Kun sitten pääset jossakin vaiheessa liikkumaan niin ainoa keino oli minulla saada jatkuva selkäkipu (selkä murtui)vähenemäämn oli treenata ne lihakset jotka tuki kuntoon.Meni 3 vuotta mutta kannatti ja kipulääkkeiden voimalla muuten treenasin.
Eläkkeelle onneksi pääsin, jotta oli aikaa siihen ja kunnon lääkkeet kipupolilta.
Hoitoa saa asiallistakin ja kunnon lääkkeet, jos ei ala pottuileen ikinä lääkärille.Ne, kun on niin itseriittoisia ettei se kannata.Sopiva kehuminen jossakin paikassa nostaa lekurin mielialaa jolloin se antaa ja hoitaa paremmin sillä tavallisia ihmisiä nekin on.Ei kestä vittuiluja.
Nyt kulunut onnettomuudesta 12 vuotta ja treenaan salilla sekä mukavasti luonnossa kulkeminen autttaa myös henkisesti.Kunnon noustessa vaikka olisi eläkkeellä ei kannata liikoja kehua vaan valittaa aina sopivasti kipuja jotta lääkitys pysyy kohdillä eikä varsinkaan jos eläkkeelle päässyt laiteta uudelleen arviointiin.
Kaiken sen helvetin keskellä,oletko kokeillut akupunktiohoitoa? Pienempään helvettiin se ainakin auttaa ja helvetti se on pienikin kipuhelvetti. Minua on hoitanu esimerkiksi Inkerin Tero ja sitten pari muuta mutta Teroa suosittelen. Iso Roobertinkadulla on klinikka. Sinne on mun selkäkivut jääneet.
En tiedä mikä pitää hengissä. Menetin kaiken pari vuotta sitten, ja siitä lähtien olen tätä asiaa miettinyt siltä kantilta että miksi roikun täällä. Kun ei ole enää ketään taikka mitään, eikä kipujen takia energiaa riitä uusien ihmisten tapaamiseen.
Kai se on joku hiipuva toivo elämänkumppanin ja rakkauden löytymisestä, joka pitää vielä täällä.
Meikä Maijalla vähän samanlainen elämä kipujen kanssa.
Chisu on laulanut: ..."kun mikään ei tunnu miltään,kun kipu on ainut ystäväin" jotenkin näin.
Mutta "häntä pystyyn, vaikka hakaneulalla" Päivät menee jotenkin ilman suurempia kipuja, mutta ilta ja yö on pahemmat.
Tsemppiä sinulle, "aivan turhaa".