miehelläni on ollut suhde toiseen jonkun
kuukauden ajan. paljastumisen jälkeen hän itki ja
vannoi että minä ja lapset (2) olemme se, mitä hän
haluaa elämältä. selityksenä oli että se vain
tapahtui... ei mitään järkevää syytä osannut kertoa.
mitä luulette hyvät ihmiset, onko tällaiseen
ihmiseen enää mitään luottamista, ja voiko tästä
vielä tulla hyvä parisuhde? ja toisaalta minua
kiinnostaisi tietää mitä liikkuu sellaisen naisen
päässä (myös perheellinen) jonka kanssa hänellä
se suhde oli? mikä voi johtaa sellaiseen?
molemmilla oli kuitenkin ennen suhdetta elämä ok,
ei mitään tavallisuudesta poikkeavaa vaikeutta
avioliitossaan. mielipiteitänne odottelen
kuukauden ajan. paljastumisen jälkeen hän itki ja
vannoi että minä ja lapset (2) olemme se, mitä hän
haluaa elämältä. selityksenä oli että se vain
tapahtui... ei mitään järkevää syytä osannut kertoa.
mitä luulette hyvät ihmiset, onko tällaiseen
ihmiseen enää mitään luottamista, ja voiko tästä
vielä tulla hyvä parisuhde? ja toisaalta minua
kiinnostaisi tietää mitä liikkuu sellaisen naisen
päässä (myös perheellinen) jonka kanssa hänellä
se suhde oli? mikä voi johtaa sellaiseen?
molemmilla oli kuitenkin ennen suhdetta elämä ok,
ei mitään tavallisuudesta poikkeavaa vaikeutta
avioliitossaan. mielipiteitänne odottelen
Vastaukset 11
Vanhimmat
Oot kyllä hyvä ihminen jos tuon pystyt antamaan
anteeksi. Itse en pystyisi. Toisaalta
kaksikymppisenä opiskelijana on ehkä erilaista
elää kuin perheellisenä.
Omaa kokemusta on kuitenkin sen verran, että
uskallan sanoa, että ratkaisevinta ehkä juuri on
se pystytkö itse antamaan anteeksi. Miehesi on
kokeillut ja katunut. Tokkopa se enää hölmöilee.
Mutta pystytkö itse luottamaan ja olemaan
katkeroitumatta..?
Jos pystyt, niin eiköhän kaikki ole hyvin ja
miehesi ehkä arvostaa ja rakastaa vieläkin
enemmän..?
Tai sitten se on kusipää.
itse olen nainen 30 vee. Olen ollut saman miehen
kanssa kimpassa kohta 10 vee... petin ekan kerran
1,5 vee sitten ja vaikka sen jälkeen lupasin, et
se oli viimenen kerta...sorrun aina uudestaan. En
vaan voi sille mitään.
Mieheni pyysi, etten enää kerro hänelle
toilailuistani, ei kestä kuulema kuunnellla sitä.
Ei halua jättääkään mua. Salaa toivon hänen
kuitenkin tekevän niin.
Josko se ruoho ei ollutkaan vihreämpää aidan
toisella puolella. Syksy se tulee sinnekkin.
Hei! Itse olen sanut kokea elämäni raaimman
puolen. Meillä oli takaana n. 17 v. avioliitto. 2
lasta, omakotitalo autot yms. Eräänä päivänä
vaimo halusi kertoa töistä tullessani ja kas,
alustuskirje jossa tunnusti seurestelleensa n
1/2 vuotta toisen miehen kanssa! Myös naineen!!!
Sen jälkeen haän kertoi ettei meillä ole enään
mitään yhteistä tulevaisuutta!!!!Olen senverran
mustasukkaista laatua ettei se todellakaan olisi
ollut mnahdollistakaan. Mutta mikä saa naiset
vieraisiin? Ja sen jälkeen eivät voi kantaa
tuskaa vaan kaikki pannaan nurin. Itselläni meni
itsetunto nollille ja itsetuho oli tosi lähellä,
toisinaan on vieläkin. Miten tästä osaa nousta,
On onneksi kavereita ja työ jotka saavat asioita
unohtumaan. Mutta mennyttä suhdetta ei enään saa
takaisin ja on vaikea yrittää aloittaa alusta....
Olen pahoillani puolestasi.
Minäkään en tajua,mikä vittu niitä naisihmisiä
ajaa vieraisiin.Kaveripiirissä tämä "ei kaikki
miehet petä" kuitataan röhönaurulla; 70%
kavereideni tyttöystävistä ovat pettäneet
heitä.Tuli kyseltyä muutamalta tyttäreltä
motiiveja ja tavallisin vastaus oli "emmä tiedä
miksi petin".Surkeeta on joo.Joku ei edes nähnyt
pettämisessä mitään väärää.On se huonoa.
On se ikävää,jos meidän miesten täytyy katella
tonne idän suuntaan saadakseen uskollisen
naisen.Mielummin kun ottaisin Suomalaisen.
miksi minä petin..
En saanut mieheltäni tarpeeksi huomiota sekä sitä
mitä haluaisin siinä tilanteessa,hellyyttä,
rakkautta yms..
Naisen on saatava huomiota yms.., jos sitä ei oma
mies anna niin sitä haetaan sitten toiselta
mieheltä.
En tiedä sitten että onko miehillä asia samoin,
mutta tämä on naisen näkökulma.Mutta kun kerran
jäin kiinni niin selitin miehelle tämän ja hän
ymmärsi asian täysin,lupasi vähentää töitä ja
harrastuksia, sen verran että saisi olla minun
kanssa, yleensä sanon suoraan jos tekee mieli
esim.hypätä kainaloon, niin hän tulee ja ottaa
minut sinne, nyt ei tarvitse enää pettää koska
olen nyt miehelleni numero 1 .
Useimmiten miehelläkin syy vieraissa käynnille
kait löytyy siitä, ettei kotona ole lakanoiden
välissä tarpeeks vipinää. Ja kyllä miehenkin
pettämisen taustalta aina löytyy sitä huomion
puutetta omalta vaimolta/puolisolta. Miehellä kun
se hellyyden osottaminen tapahtuu vähän eri
järjestyksessä ku naisilla.
Eli miehen pitää ensin "saada" seksiä, ni sen
jälkeen sitte nainen saa mieheltä muutakin
läheisyyttä.
Oma kokemukseni naisista on ihan päinvastanen.
Eli naiset kaipaa läheisyyttä, huomiota,
yhdessäoloa EKAKS, sen jälkeen seksikin tulee
helpommin ja luonnolllisemmin kuvioihin mukaan.
Voin olla väärässäkin, eikä tätä tietty sovi
yleistää.
Mut niin naisille ku miehillekin sanosin, että
sanokaa ENNEN ku petätte sille omalle
puolisolleenne mitä ootte vailla. Liian helposti
vaan tuntuu nykyjään se nainenkin hyppäävän
vieraan syliin. Ihan siinä ku miehetki (joskus
tuntuu, et jopahelpommin). Naiset vaan herkästi
vetoaa siihen, et mies ei huomioinu tarpeeks ja
oli täysi "oikeus" hakea lohtua muualta. Usein
siinä olis kyllä peiliin katsomisen paikka.
Tottakai se on "helppoa" sitä huomiota saada
joltain vieraalta mieheltä, ku ei ole mitään
muita velvotteita kyseistä naista kohtaan. Ei ole
yhteisiä arkihuolia ja -rutiineita jaettavana.
Eikä kitiseviä lapsia "häiritsemässä" yhteisiä
herkkiä hetkiä.
Tuskin se huomion saaminen sen kummempaa enää
siltä "ihanalta" rakastajaltakaan on, ku
tavallinen arkielämä astuu kuvioihin mukaan.
Niin, kirjoitukseni taustoista sen verran, et
olen 34v mies, 2 lasta ja eronnu 11v avioliiton
jälkeen.
Yrittäkää kaikki saada oma suhteenne kuntoon,
enneku lähdette vieraista lohtua hakemaan. Ei ole
mikään kovin ruusuinen tie pitkän päälle
sekään....
Iloista joulun odotusta kuitenkin kaikille!
Kiinitin viestissä huomiota yleiseen seikkaan
johon miehet "ruikuttaessaan" vetoavat: on
omakotitalo ja autot. On varmaankin niin että
joitakin naisia nämä asiat pitävät paikallaan,
mutta korostan että ei kaikkia. Mielestäni
materiaaliasiat voisi jättää kokonaan pois
suhteiden setvimistilanteissa. JA syy siihen on
se että ne ovat kuolleita esineitä. Niillä ei ole
mitään merkistystä jos sisäinen "juttu" ei ole
kunnossa. Ja perässä tulevat puheenvuorot ovat jo
faktaa: nainen tarvitsee hellyyttä ja
positiivisia TUNTEEN ILMAISUJA! Vaikka se fyysinen
puolikin on tärkeä niin se henkinen puoli on
tärkeämpi!
ja sulla onkin selvää kokemusta asioiden oikeasta
laidasta.
Monessa parisuhteessa lasten syntymän jälkeen,
naisen huomio kiinnittyy varmaan turhan paljon
lapsiin. Mies tuntee jäävänsä ulkopuolelle ja
huomiotta. Vaimo ei jaksa rakastella, eikä
paijata, kun energia menee lasten ja
arkirutiinijen pyörittämiseen.
Mies taas voi ajatella, että oonhan mä hankkinut
talon, auton ja sillä on noi haluamansa lapset,
mitä se tuo vaimo vielä voi olla vailla?
Mikähän olisi se keino, että nämä mies ja vaimo,
jotka silloin seurusteluaikana puhuivat kaikesta
maan ja taivaan välillä, osaisivat jälleen
keskustella keskenään? Puhua suoraan tunteistaan
ja haluistaan. Usein odotetaan, että kyllä sen
tuon miehen/naisen pitäs mut jo tuntee, kun näin
monta vuotta ollaan oltu yhdessä, lapset tehty ja
kaikki. Kyllä se pitäs olla sanomattakin selvää,
mitä mä haluan.
Näin se ei kuitenkaan valitettavasti ole, ei
vuosienkaan yhdessäolon jälkeen. Siinä on vielä
sellainenkin ero, että naisten sekä miesten
sanaton viestintä on monesti hyvin erilaista.
Pitäis siis vanhanaikaisesti PUHUA!
Aiheen aloittajalle sanoisin, että ratkaisut
lienevät paljolti sinun käsissä eli jatkatteko
vai ette. Se, että pystytkö luottamaan jälleen
mieheesi ja jaksatko unohtamaan tapahtuneen.
Vanha sanonta: "joka kerran keksitään, sitä aina
epäillään" pitää tässäkin asiassa paikkansa.
Ei luottamusta voi menettää kuin kerran.
..jotain tavallisuudesta poikkeavaa teidän
suhteessa, että miehesi on lähtenyt pettäjän
tielle?
Aina puhutaan siitä, että naiselle pitää jutella
mukavia ja huomioida eri tavoin. Sama koskee myös
miehiä, ainakin minua.
Meillä on kotona se tilanne, että vaimoni on
hyvin viileä minua kohtaan. Seksiä ei ollenkaan,
mutta ei myöskää pusuja, halauksia ja
vuoteessakin hän aina käpertyy omalle puolelleen.
Arvaapa, tekiskö mieli poiketa "kahvilla"...
Puhuimme asiasta, vaimoni pyysi viimekeksi viime
viikolla lisää aikaa ja samaan hengenvetoon
totesi, ettei tiedä mistä hänen
kylmäkiskoisuutensa johtuu.
Syitä syrjähyppyihin on yhtä monta kuin on
hyppääjiä, mutta kyllä suhde silti kannattais
aina koittaa korjata. Saako siitä entistä, ei
varmaan, mutta jos saa toimivan niin hyvä alku.
Sinulla on täysi syy olla vimmoissasi, mutta älä
heitä toivoasi. Jos miehesi jatkaa pelehtimistä
Sinun vastaantulosi jälkeen ja lupauksista
huolimatta, niin ota kissa pöydälle: tulos tai
ulos!
Toivon parasta Sinulle ja perheellesi, kuin myös
itselleni.