Ei sytytä

Kyllä koulutusta löytyy. Aloitapa vaikka youtubesta hakemalla DJ Fuji. Kirjakaupasta voit hakea Neil Strauss:in kirjoittaman kirjan Pelimies.

Aloittaja taisi kuvata nettideittailun ongelman. Paperilla speksit ihan ok ja mukavia viestejä. Sitten kun livenä tavataan niin ei vaan mikään viisari värähdä. Kyllä mä naisena taidan siinä tilanteessa olla yhtä pettynyt kuin se mieskin. Mutta haaleesta pesuvedestä ei vaan rakkautta syty, näin se vaan on.
Joku aivokemiallinen reaktio siinä vaan jää tapahtumatta, en mä muuta syytä ole itse keksinyt.

Millainen olit ennen edellistä suhdetta? Mun kaveri on huomannut sellaisen ongelman että suhde muuttaa häntä tylsemmäksi.

Olen myös itse huomannut että toinen kaverini on muuttunut jo ihan tossuksi mitä mä sen suhteen alkuaikoina tunsin, Luulen että hän on myös mulle kateellinenkin kun itse yritän muuttua naisten silmissä haluttavammaksi.

Tuo on se myyttinen kipinä, mitä naiset aina etsimässä. Kipinä jolla ei ole mitään tekemistä parisuhteen kanssa. On mielenkiintoista miten järjestetyissä liitoissa ajan myötä kiintymys kasvaa, kun taas tunneliitoissa se heikkenee.

Itselläni taas on se vika että on vaikea löytää edes teoreettisesti kiinnostavia naisia netistä, vaikka moni oikeassa elämässä varmastikin ihan ok.

Liiankin tuttua, ja aina pännii yhtä paljon. Kirjoittelun perusteella selkeästi olisi jotain ja joskus jopa puhelimessa on nainen sanonut, että olen kiehtova tapaus ja tekee mieli tietää lisää. Ihan suoraa flirttiä siis, mutta sitten tavatessa onkin lässähtänyt. Itse deitti saattaa vielä mennä ihan hyvin, juttua riittää eikä ole mitenkään kiusallista mutta sitten jälkeenpäin tekstaillaan että ei tainnut nyt olla sitä jotakin. Kirottu kemia, miksi se hallitsee meitä? Mitä se ihan oikeasti on ja miten sitä tuotetaan? Miksi niin monesti se aivan väärä ja vahingollinenkin tyyppi aiheuttaa sen välittömästi? Ärsyttävää.

Mulla tulee ajatus, että voi olla tuohon ikään liittyvä vaihe. Nuorena rakastuu helposti ihan vaan ulkonäön ja tyylin viehättäessä, mutta juuri tuossa iässä alkaa se, että osaa hyvin nopeasti sanoa onko jutulla tulevaisuutta. Oliko sinusta näissä jutuissa tulevaisuutta?

Joo.
Saattaa olla, että olet itsekkäille,
hölmöille feministeille liian hyvä mies.

Moi,

Kirjoitin jokseenkin samasta asiasta aloituksen:

http://keskustelu.suomi24.fi/node/12125276

Nuo kaksi mainitsemaani seikkaa ratkaisee.

DJ Fujiin täytyykin tutustua tarkemmin. Jotain aiheeseen liittyvää löysinkin netistä ja ihan kotimaisien valmentajien toimesta.

Noihin muutamiin heitettyihin kysymyksiin, niin en oikein näe itseäni tylsempänä kuin joskus aiemmin. Pikemminkin päinvastoin. Voi tosin olla että oma rima on tässä matkanvarrella noussut, tai haettu ihmistyyppi tarkentunut.

Ja näissä joista olen ollut kiinnostunut on minun silmissä ollut ainesta pidempäänkin juttuun. Toisen osapuolen mielestä selvästikkään ei.

Noi yllä linkitetyn keskustelun pari seikkaa on itsellä selvillä. No, oon entisestään lisänny effforttia tähän deittailukuvioon. Panostetaan määrään ja harjoitus tekee mestarin taktiikkaan nyt toistaiseksi.

Iso asia käsiteltäväksi kokonaisuudessaa, tästä on kirjoitettu kirjojakin, niin miten lyhentää sitä kaikkea tähän pieneen kenttään, mutta pari ajatusta kuitenkin..

Tämä ei ole sukupuolisidonnainen asia, vaan sitä esiintyy molemmilla sukupuolilla ihan tasaisesti.

Tuo kuuluisa kipinä, kipinöinti, rakkaus ja millä sitä sitten kutsutaankin, on kiinni ns. "saisin varmaan paremmankin, kuin tämän" -ilmiöstä. Kun tapaat jonkin kiinnostavan, niin ajatuksissa on ensin tutustua häneen, ja sitten vähän ajan päästä teet päässäsi valinnan - tietoisesti tai tiedostamatta - että "Tässä se sitten on!" Ja haluat jäädä siihen suhteeseen. Valitettavasti tuo täytyy myös toteutua siellä toisessa päässä - Tuleeko hän samaan johtopäätökseen - Että sinä olet se "oikea", paras mahdollinen mitä tavoitella. Jos näin, niin hyvä saitte toisenne, se siitä.

Valitettavan usein kuitenkin meidän pää kuitenkin haluaa aina sitä parempaa, kuin meillä on edellytyksiä.

Eli esim., viis miestä ja naista, ulkonäöltään heitä on yksi 1, yksi 2, yksi 3 ja niin edelleen. Eli on niitä rumia ja sitten täydellisiä, jokaista yksi kpl, naisia ja miehiä.

Ykkösmies tapaa kakkosen naisen. Hän olisi tyytyväinen suhteeseen hänen kanssaan, mutta voivoi, kakkosen nainen näkee huoneen toisella puolen kolmosen miehen, ja himoitsee häntä. Ykkösen mies jää yksin istumaan ja ihmettelee miksei kelpaa kenellekkään.

Sillä välin kakkosen nainen lähestyy kolmosen miestä, mutta voivoi jälleen, kolmosen mies on katsellut koko illan nelosen naista. Ja kakkosen nainen jää yksin, kun kolmosen mies lähtee jahtaamaan nelosen naista. Ja ei tuo nelosen nainenkaan huoli kolmosen miestä, vaan tavoittelee vitosen mr täydellisyyttä.

Eli lähtökohtaisesti ei tyydytä siihen mihin omat rakeet riittäisivät, vaan tavoitellaan aina vain "hieman" parempaa. Työ ykkösen mies varmasti saisi joko sen oman tasoisen ykkäsen naisen tai vaikka 1/2 naisen, joka on vieläkin kamalampi kuin tuo ykkösen nainen. MUTTA, koska nuo omantasoiset eivät sytytä tuota miestä/naista, he jäävät yksin tavoitellessaan jotain saavuttamatonta. Samoin siellä ylempänä - kakkosen nainen ei tunne sitä "kipinää" ykkösen miestä kohtaan ja tavoittelee sitä kolmosen miestä. koska siinä sitä kipinää olisi kerrakseen!

Joskus tapahtuu niin että ihmiset tyytyvät siihen oman tasoisee, tai joku ottaa tasoa alempaa itselleen jonkun ja siellä voi jopa olla sitä kipinääkin. Ja näin sitten syntyy näitä suhteita.

Suurin vihollinen kuitenkin on tuo aina vain paremman tavoittelu. Jos ihmiset oikeasti ottaisivat avoimin mielin toiset vastaan, olisi maailma varmasti onnellisempi paikka.

Mun mielestä nettideittailun ongelma on, että pitäisi heti päättää onko kiinnostunut toisesta vai ei. Olen itse hitaasti lämpiävää sorttia (olen muuten nainen), enkä nettitreffeistä saanut oikein mitään irti, kun siellä tuli näitä "ihan ok"-tyyppejä vastaan. Ehkä jos olisi rauhassa saanut tutustua, niin olisi voinut syntyäkin jotain. Kun ajattelen aikaisempia ihastuksiani, niin ei heistä kukaan ole kiinnostanut ihan ensinäkemältä vaan koulu/harrastus/työtuttavuudesta on syntynyt jossain vaiheessa jotain enemmän.