Pettynyt mies

Kun seurustelin nykyisen vaimoni kanssa 80-luvun lopulla, hän laittoi yksipuolisesti suhteemme katkolle ja yöpyi miespuolisen luokkakaverinsa luona. Seuraavana päivänä hän tuli tämän miehen kanssa luokseni aikeenaan kertoa minulle, ettei välillämme ole enää mitään. Mutta hän muuttikin siinä samassa mielensä ja sanoikin haluavansa jatkaa minun kanssani. Tuo toinen mies (olimme 19-vuotiaita) lähti murtuneena pois paikalta. Seuraava episodi tapahtui hiukan myöhemmin, kun tyttöystäväni lähti taas uuden miehen matkaan tämän autolla pariksi päiväksi ja heidät nähtiin suutelevankin kotibileissä. Jälleen tyttöystäväni palasi luokseni. Hän kieltäytyi puhumusta mitään tapahtuneista asioista ja väitti, ettei mitään seksuaalista ollut heidän välillään.

Hankimme yhteisen asunnon ja maksoimme takuuvuokrankin. Seuraavana päivänä tyttöystäväni ilmoitti minulle, että lähteekin vuodeksi Amerikkaan au-pairiksi ja lähti kanssa. Jätti minut yksin. En tiennyt hänen suunnitelmistaan etukäteen yhtään mitään, hän oli salannut minulta kaiken etukäteen. En pystynyt yöpymään uudessa asunnossa yötäkään, vaan pysyin vanhempieni luona. Takuuvuokra meni kankkulan kaivoon ja petollinen tyttöystäväni lähti Amerikkaan. Kun tyttöytäväni oli Amerikassa, kuulin sivukorvalla, kun hänen perhetuttunsa kehui kioskilla, kuinka tällä ex-tyttöystävälläni on Amerikassa uusi poikaystävä.

Tyttöystävä palasi au-pair-matkaltaan vuoden päästä ja etsiytyi seuraani, oli kuulemma ollut niin ikävä. Jotenkin vain aloimme uudestaan seurustelemaan.

Menimme muutaman vuoden päästä naimisiin.

Asia vaivaa minua vieläkin, olen varma, että seksiä oli mukana, puhumattakaan henkisestä petoksesta. Muun muassa luokkakaverini näki tyttöystäväni kotibileissä suutelevan vieraan miehen kanssa, jouduin siis naurunalaiseksi ja häväistyksi. Tapahtumista on siis kulunut aikaa jo yli 20 vuotta. Minua loukkaa vieläkin se, että vaimoni väittää, ettei hänellä ole koskaan ollut mitään seksuaalista kanssakäymistä kenenkään muun kanssa kuin minun kanssani.

Kun olimme olleet naimisissa noin 3 vuotta, olimme vaimoni kanssa samassa työpaikassa. Työpaikalla oli eräs mies, joka lyöttäytyi seuraani ruokalassa ja oli ystävällisen oloinen. Päätimme vaimoni kanssa pyytää tätä miestä meille illalla kyläilemään. Ilta sujuikin ihan mukavasti. Vasta myöhemmin kuulin vaimoltani, että tämä mies oli yrittänyt lähennellä vaimoani työpaikalla jo ENNEN kun pyysimme häntä kylään! Sanoin suorat sanat tuolle toiselle miehelle, että en pidä siitä, että hän yrittää iskeä vaimoani. Hän jättikin ilmeisesti asian siihen. Vaimoni käytöstä ihmettelen vieläkin, enkä vieläkään ole selitystä saanut, miksi vaimoni mielestä oli hieno idea pyytää meille kylään mies, joka oli ehdotanut hänelle suhdetta.

Muutama vuosi kului. Kun olimme olleet naimisissa 9 vuotta, meidän oli ihan mahdotonta saada koskaan lastenvahtia päästäksemme yhdessä ulos. Säälin vaimoani, joka teki kovan homman pienten lasten hoitajana. Naapuriperheen mies tuli käymään meillä yhtenä iltana, ja hän oli lähdössä käymään karaokeravintolassa. Koska vaimoni on innokas Karaoken harrastaja, ehdotin, että vaimoni voisi lähteä mukaan, ja minä jäisin vahtimaan lapsia. Ajattelin tehdä hyvän teon vaimolleni, koska yhdessäkään emmem koskaan mihinkään päässeet, enkä kokenut minkäänlaista uhkaa naapurin lapsiperheen isän suunnalta. No, vaimoni tuli karaokeillasta ja ilta oli ollut tavallinen karaokeilta. Ei siinä mitään. Muutaman viikon päästä tämä naapuriperheen isäntä pyysi minua iltakaljalle lähiöbaariin. Ajattelin, että voisihan sitä yhden tuopin käydä juomassa ja vaikka shakkia pelata. Kun istuimme alas, tämä mies sanoi minulle, että on kiinnostunut vaimostani ja haluaisi aloittaa hänen kanssaan suhteen. istuin hetken aikaa punniten eri vaihtoehtoja, joko lyön tuota miestä tuopilla päähän ja otan seuraukset tai kävelen pois. Valitsin jälkimmäisen. Kotona kerroin asiasta vaimolleni. Vaimoni ei ollut yhtään yllättynyt, vaan kertoi minulle, että karaokeillan aikana mies oli yrittänyt lähennellä, mutta hän ei oman kertomansa mukaan ollut suostunut.

Vaimoni kieltäytyy kategorisesti keskustelemasta menneistä, koska menneet ovat menneitä, mutta emme ole koskaan käyneet näitä asioita läpi. Hän väittää, että olen hänelle kaikki kaikessa, eikä hän ole koskaan pettänyt minua. Olen valmis antamaan anteeksi, mutta enhän minä voi antaa sellaista anteeksi, mistä en saa keskustella enkä kysellä mitään! Koska asiat ovat jääneet käsittelemättä, ne vaivaavat minua vieläkin! Täällä on paljon kommentoijia, jotka ihmettelevät, kuinka joku jaksaa vatvoa näin vanhoja asioita. Kysyisin vastakysymyksen, että miksi monet vatvovat lapsuuttaan? Nehän vasta vanhoja asioita ovatkin! Minä vatvon tätä asiaa siksi, koska epäilen (olen 95% varma), että vaimoni on pettänyt minua, mutta asiasta ei ole saanut koskaan puhua, ja se on jäänyt täysin käsittelemättä. Käsittelemätöntä asiaa ei voi vain unohtaa, eikä sellaista voi antaa anteeksi, mitä ei ole myönnetty eikä käsitelty.