Haaveiletko rakastumisesta

Kyllä välillä. Kevätkin tulossa, vappuna olisi mukava mennä yhdessä vappupiknikille. Paitsi että sillon sataa kuitenkin vaakaräntää.

Kyllä jotain ajatuksia siihen suuntaan on käynyt mielessä, mutta melko vaikeaa on löytää aitoa todellista rakkautta ja välittämistä.

En haaveile. En yleensäkkään osaa haaveilla rakastumisesta, se vain tapahtuu jos oikea ihminen sattuu kohdalle. Ja muutenkin pitäisi päästä ensin yli exästä. Ja sen jälkee eläisin mielelläni edes jonkin aikaa niin, ettei voimakkaat tunteet toista kohtaan ole koko ajan sekoittamassa päätä. Viimeiset neljä vuotta ollut melkosta vuoristorataa osin juuri epätoivoisen ihastumisen, rakastumisen ja toivottoman rakkauden vuoksi, joten kaipaisin kyllä nyt hieman aikaa rauhoittumiseenkin.

Saahan sitä haaveilla. Haaveet ja unelmat ei kuitenkaan tuo onnellisuutta, vaan tavoitteet. Itselläni tavoitteena juuri nyt muuttaa itseäni hieman rakastettavammaksi. Sen jälkeen hyvä suhde voisi olla seuraava tavoite. Uskon, että pystyisin olemaan paremmin suhteessa, kunhan olen ensin itse hieman muuttunut.

www.youtube.com/watch?v=NQr1X24dhQ8

Joka ainoa päivä. En enää kuitenkaan rakkaudenpuutteessakaan tekisi sitä virhettä, että yrittäisin korvata sitä pelkällä seksillä tai vaihtoehtoisesti sellaisilla poikaystävillä joihin en kykene lopulta ollenkaan rakastumaan vaan ennemmin "riudun" yksin.

Joskus tulee haaveiltua niinkin kaukaisista asioista. Omat tunteeni pystyn kyllä kuvittelemaan ja eläytymään niihin, mutta se että toinen vastaisi samalla mitalla, tuntuu aika vieraalta. Joskus kun saa edes pieniä viitteitä siitä, niin palaan aina silloin mielessäni jonnekin nuoruuteen jolloin on kokenut molemminpuolisen rakastumisen.

Suurin ja kaukaisin haave liittyy siihen että tulisi hyväksytyksi omana itsenään ja toinen osoittaisi kiinnostuksensa ihan selvin sanoin ja teoin. Se että vaivautuu paikalle ei vielä täytä rakastumisen tunnusmerkkejä eikä se että haluaa tutustua piikikkäitä ja epäileviä kysymyksiä esittämällä. Näitä on kyllä saanut kokea. Vilpitön, aito, lämmin, molemminpuolinen kiinnostus, siitä voi joskus hetkisen haaveilla.

Ei kannata haaveilla. Kannattaa elää!

Flirttailen mieluusti. Se on parempaa kuin haaveilu ja saattaa joskus johtaakin enempään.

Naiset ei osaa rakastaa. Naiset on miehen kanssa vain rahan tai siksi että mies on komea vaikka mies olisi epäluotettava.

Ainahan sitä tulee haaveiltua rakkaudesta kun kohtaa mieluisia naisia mutta joka kerta olen ollut ilman vastakaikua joten mitä voin tehdä?

Silloin harvoin kun ylipäätään haaveilen mistään, niin en haaveile varsinaisesti rakastumisen tunteesta, vaan siitä kultahipusta.

En oikeastaan koska vaikka olisikin upeaa ihastua tiedän että joutuisin kuitenkin pettymään, siitä alkuun niin mukavasta naisesta alkaisi pikkuhiljaa paljastumaan sietämättömiä asioita. Jossain vaiheessa kuitenkin kadulla kävelisi vastaan joku sen tatuoitu paska exä jonka kanssa se on vielä kaveria paikka paska teki siitä luottotiedottoman, sitten kun jatkettaisiin matkaa tulisi toinen exä vastaan, joku helvetin ruma ja läski vajakki ja se olisi varmaan vielä pahempi juttu sietää, kohtapian paljastuisi että naiselle soittelee joku sen panorinkelimies erotuskissaan kun se oli päättänyt lopettaa rinkelöinnin alettuaan vakavasti seurustelemaan, nainen sanoisi että ne on vaan ystäviä. Vähänaikaa kun olisi oltu kimpassa en tunnistaisi enää kylppäriäni kun nainen olisi kanntanut sinne kaikenlaista purkkia ja purnukkaa ja siitä vielä vähän matkaa niin se alkaisi haaveilemaan yhteisestä kodista jonka minä tietysti kustannan. Tästä vielä vähän mennään niin se alkaisi esittämään kaikenlaisia vaatimuksia ja esittämään uhkauksia, pitäisi keskustella meidän parisuhteen tilasta. Kyllähän se taitaa viisainta olla sinkkuna vaan.