Mikä on pahin turn-off itsessäsi?

Itsekeskeisyys ja kyllästyminen. Miehet tulevat kyllä juttelemaan, mutten jaksa kuunnella sitä perusdiipadaapaa. Mielummin hölötän kavereitten kanssa.

Vinot hampaat, ruma naama muutenkin, rumat vaatteet.

Olen tosi lihava.

Köyhyys, sosiaalinen passiivisuus ja vastentahtoisuus tutustua uusiin ihmisiin.

Alkoholismi

Ulkonäkökeskeisyys. Se on ongelmani. Sanon että haluan älykkään ja herkän, tunteikkaan, keskustelevaisen miehen, ja haluankin, mutta hänen pitää olla myös vähintään Ashton Kutcherin tasoinen ja näköinen :) Sanomattakin selvää, ettei kauhen montaa sellaista ole tullut eteen.

Katselen esim miehen nenää, kasvoja, kroppaa, ja mietin haluaisinko sellaisia geenejä lapsilleni. Uskon, ja tiedän, kuitenkin, että kun rakastun ja löydän sen oikean sielun, niin tämä ulkonäkökeskeisyys loppuu kuin seinään.

Epätasainen ihoni... siitä johtuva itsevarmuuden puute.

Kun on lyhyt (166cm), tanakka(se on työn alla), yli kolmikymppinen
Ei kysyntää todellakaan ole.

Se että ainoat paheet ovat kahvi ja muutama rööki, eivät kerro ihmisenä minusta mitään.

Mutta kun raamit ja ulkonäkö ei riitä, ei sitä sisintäänkään saa esiteltyä.

Kyllä se on n 10 kg ylipaino, lyhyys ja työtömyys ne pahimmat viat

Ujous. En osaa tehdä aloitetta, koska tuntemattomille puhuminen on todella kiusallista ja menen ehkä lukkoon kun jotain pitäisi sanoa. Toisinaan saatan taas tulla syvällisestikkin juttuun naisten kanssa, joista en ole kiinnostunut.

Vihkisormus.

Jos puhutaan biletyksestä niin uskoisin että pahin turn-off itsessäni on, jos minusta huomaa ulkoapäin etten viihdy ko. ympäristössä eikä minulla ole hauskaa. Ihmiset huomaavat sen nopeasti ja alkavat helposti karttamaan minua. Pahimmassa tapauksessa huonotuulisuus voi tarttua muihinkin läsnäolijoihin.

Asiaan liittyen sain jälleen alkuviikosta facebook-kutsun samaiselta kaverilta Turun linnankadulla sijaitsevaan menomestaan. Juuri äskettäin laitoin viestiä että saattaisin olla tulossa tänään tai huomenna mutta en jaksanut luvata mitään.

Introverttiys, ikä, ammatti (=lähihoitaja), suhteellinen köyhyys...

Naama

Psyykkisellä puolella ujous ja hiljaisuus. En keksi sanottavaa uusien ihmisten seurassa. Fyysisellä puolella vino naama. Tavan peilistä katsottuna olen omasta mielestäni ihan hyvän näköinen, välillä jopa komea. Mutta valokuvista, kulmapeilistä ja kahden peilin kautta katsottuna, naamani on vino eli olen aina ollut oikeasti rumempi kuin luulinkaan.

Peiliin katsominen ei siis hyödytä. Pitää katsoa kulmapeiliin. Vain kulmapeili näyttää totuuden, miltä oikeasti näytät muiden silmissä.

Koetan sanoa jotain nokkelaa, tajuamatta asian herkkyyttä naiselle.

-epäsosiaalisuus
-raittius
-maaseudulla asuminen
-keskustelutaidottomuus
-en jaksa panostaa ulkonäköön, pukeutumiseen
-kokemattomuus parisuhdeasioissa

Hmm... eli mies olen, ja baareista en kertaakaan satojen kertojen (18 v.-> 38 v.) aikana ole saanut naista.

- No, kapeat hartiat suurin turn-off
- kaljuuntuva
- silmälasit
- änkyttää, heikko ääni

Eiköhän noi riitä, vaikka silmät on kauniit...

Ketju kyllä kuvastaa jotenkin hyvin nykyaikaa mitenkä kaikkien pitäisi olla komeita/kauniita ja likitäydellisiä.Fakta kun on kuitenkin se että ihmiset eivät ole.
Jos joku asia oikeasti häiritsee kannattaa sille koittaa tehdäkin jotain.
Esimerkiksi alkoholi poistaa monelta hieman ujoutta.Pienimmät haittaavat virheet ihossa saa meikillä piiloon ja pahimmat läskit voi laihduttaa jos siltä tuntuu ja loput hyväksyä kuten itse teen;
29kg läskiä pituuteen nähden ja tuosta tarkoitus raapaista 9kg pois jonka jälkeen hyväksyn loput.Ja tuossa se oma pahin "turn off" varmasti onkin...ylipaino.Mutta, muuten olen ihmisenä avoin, puhelias, mukava ja tulen hyvin juttuun joten se joka ei nyrpistää nenäänsä tulevalle 20kg ylipainolle niin sitten niin.Se ihminen ei vain yksikertaisesti ollut sitten minun tyyppiäni.

Mihin ihmeen radalle? En ymmärrä miten suurin osa miehistä on onnistunut saamaan naisen itselleen.

Se että oon työtön ja se etten harrasta bilettämistä.

- en harrasta seksiä vasta kun tiedän varmasti, että tapailusta on tullut seurustelua
- tuon julki huonoja puolianikin ( se on totaalinen turn off. niitä ei saisi tuoda julki vasta kun on jo pitkällä suhteessa.)
- hieman huono itsetunto joissakin asioissa
- puren välillä kynsiäni
- en ole enää kaunisihoinen ja hehkeä
- jännitän alkuun toista, koska pelkään pahinta
- saatan saada puheripulin hermostuessani ja puhun mitä sattuu
- miehet saa jostakin syystä väärän kuvan minusta usein...

Kaikki mitä olen.

Hmm.. Turn offeista en niinkään tiedä, mutta suurin syy ikisinkkuiluuni taitaapi olla yksinkertaisesti kranttuus ja taiteilijasielumainen persoona. Itse olen hyvin visuaalinen esteetikko ja tykkään myös pukeutua omaa silmää miellyttävästi mikä kerääkin kaikkialla katseita. Ihailijoita on aina toki ympärillä ollu, mutta ei vaan oo koskaan tullu vielä miestä vastaan, jonka kanssa olisi riittävän samoilla leveleillä ja sitä kuuluisaa kemiaa löytyisi syvemmällä tasolla. Tottakai myös ulkonäkö merkkaa, joten mielellään sisäinen ja ulkoinen kauneus olisi hyvä löytyä samasta paketista. Sen verran terveet elämäntavatkin omaan, etten paljoa baareissa notku, joten elämänpiirit on sen verran suppeat ettei niissä juurikaan tutustu ylipäänsä miehiin. Mut löytääkin lähinnä lenkkeilemästä luonnosta, ekokaupasta, töihin kulkemassa bussilla tms. Sitä kun tietää tasan tarkkaan mitä haluaa (tuntien itsensä riittävän hyvin) niin sitä oikeaa mahdollista loppuelämän kumppania voi joutuakin odottelemaan hieman kärsivällisemmin..