Onko teillä neuvoja tai kokemuksia mököttävistä tyttöystävistä?
Avovaimolla paha tapa sulkeutua kuoreensa kaikesta kritiikistä. Välillä suuttuneena ihan vihasta ja ärsytyksestä, mutta hyvin usein myös jotenkin ilmeettömästi vain sulkee olemassaoloni pois. Jos saan jotain hänestä ulos, on se tasoa "en halua nyt puhua". Ja siis tämä tapahtuu usein, kun keskiverto-pariskunnat riitelisivät ja heittelisivät tavaroita. Esimerkiksi viimeksi, kun kritisoin hänen rahankäyttöään.
Pelkääkö hän riitelyä? Ei kestä kritiikkiä?
Jää tyhmä olo, kun tahtoisi itse vaikka ennemmin huutaa ja riidellä tämän mallin sijaan.
Avovaimolla paha tapa sulkeutua kuoreensa kaikesta kritiikistä. Välillä suuttuneena ihan vihasta ja ärsytyksestä, mutta hyvin usein myös jotenkin ilmeettömästi vain sulkee olemassaoloni pois. Jos saan jotain hänestä ulos, on se tasoa "en halua nyt puhua". Ja siis tämä tapahtuu usein, kun keskiverto-pariskunnat riitelisivät ja heittelisivät tavaroita. Esimerkiksi viimeksi, kun kritisoin hänen rahankäyttöään.
Pelkääkö hän riitelyä? Ei kestä kritiikkiä?
Jää tyhmä olo, kun tahtoisi itse vaikka ennemmin huutaa ja riidellä tämän mallin sijaan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Itse olen vissiin vähän samaa sorttia. Olen aika herkkä ja lapsuudessa joutui aina kuuntelemaan tuota jatkuvaa vanhempien kiroamista ja huutamista, en tiedä johtuuko siitä mutta riitatilanteissa yleensä vain lähden pois ja haluan olla rauhassa. En ole kylläkään pitkävihainen joten hiljaisuutta ei kestä kauaa varsinkaan jos asioista sovitaan ihan rauhassa. Sellainen hyökkäävä asenne saavan sulkeutumaan enemmän.
Jospa hän vaan loukkaantuu sanoistasi, ehkä sinun pitäisikin opetella antamaan hänelle rakentavaa palautetta eikä kritisoida. Hänellä saattaa olla heikko itsetunto eikä hän ehkä kestä kovinkaan paljon kritiikkiä vai onko hänen luonteeltaan ujo, että menee lukkoon? Onko sinun kritiikkisi samanlaista kuin naisten niin sanottu nalkutus? Mietihän miltä sinusta itsestäsi tuntuisi, jos sulle sanottaisiin samoin. Hieno piirre miehessä on ettei hän sulkeudu tilanteessa yhtälailla, vaan rupeaakin selvittämään riitatilannetta, siis yrittää jutella. Seurustelin aikoinaan muutaman vuoden miehen kanssa, jolla oli taito laukaista lukkiutunut tilanne huumorilla ja lopulta sulin sekä aloin itsekin avautua puhumaan. Toisaalta hän oli itse taas aika herkästi syttyvä luonne eli saattoi räjähtää ja siis huutaa, mut minä toimin sitten hänelle rauhoittavana vastapainona sekä osasin siinä tilanteessa sitten jutella järkevästi.
Täytyykin keskittyä tapaan, millä tulee itse puhuttua hänelle. Olen kyllä ollut varovaisempi, mutten taas haluaisi kannustaa tuohon vetäytymiseen. Etten ruoki vääränlaista kierrettä varovaisuudella ja kohta ollaan puhumatta kumpikin. Hän itkee myös helposti, mitä en tietenkään halua.
Kyllä hän aina lopulta palaa "normaaliksi", mutta on aina yhtä herkästi vetäytymässä uudelleen. On avioeroperheestä ja aikoinaan jäänyt vanhempien eron väliin. Nyt on kaikki muodollisesti ainakin hyvissä väleissä, mutta on voinut hyvinkin ottaa eron hyvinkin voimakkaasti.
Onko mielestänne siis jotain traumaperäistä? Tarvitseeko terapiaa? Vai ihan vaan toisen henkilön luontaista herkkyyttä?
Ihmiset ovat tosi erilaisia jo ihan ilman mitään traumojakin. Itse en voisi kuvitellakaan osallistuvani huutamiseen tai tavaroiden heittelyyn. Mieluiten vetäydyn tilanteesta.
Ikää myöten olen kyllä opetellut ensinnäkin tunnistamaan itse, mikä mua mökötyttää ja toiseksi kertomaan sen rauhallisesti myös kumppanilleni sopivan miettimisajan jälkeen. Tästä on ollut paljon apua. Oletuksena on tietysti se, että kumppani mahdollisuuksien mukaan ottaa huomioon sanomiseni.
Pistä akka pihalle jos ei osaa puhumalla selvittää. Kakaramaista tuollainen
Mitä tapahtuu, kun mököttämiset on mökötetty? Keskusteletteko silloin asiasta, joka eripuraa aiheutti, vai oliko asia sillä hoidettu?
Kyseessä voi olla yritys itsehillintään ja huutoriitelyn välttämiseen.
Miksi ylipäätään pitää huomautella tai tuputtaa omia mielipiteitään parempina.. ..ketä kiinnostaa riiteleminen? Tottakai se osapuoli joka ei halua riidellä on hiljaa,jotta ei sinun suuttuessa saa vaikka vahingossa turpaan.. ..minä ainakin vetäydyn ärsyttävistä tilanteista ja yleensä riidan haluisen kanssa en halua edes seurustella.. ..jos ollaan liian erillaisia ero on parempi ratkaisu ja tosiaankin nalkutus turhanpäiväsistä asioista ärsyttää.Asiat sovitaan miten esim.siivous hoidetaan jo ennen ensimmäistäkään riitaa kuka mattoja ulos vie ja milloin..
Ite oon samanlaine, äärimmäisen herkkä luonteeltaa. Lapsuudenkodissa vanhemmat riiteli paljon, tiie johtuuko siintä.