Olen nyt 21 vuotias nainen ja seksikokemuksia tasan yksi takana - raiskaus. Olin silloin 15, vietin yksin kotiviikonloppua ja pitkään painotetuista säännöistä huolimatta lähdin yksinään ulos. En puhunut raiskauksesta kenellekkään, ennen kuin nykyiselle poikaystävälleni. Teko sai minut vihaamaan itseäni, miksi täytyi esittää isoa ja lähteä ulos yöllä. Lopulta uskoin sen olleen opetus, mutta samalla rankaisin itseäni viiltelemällä. Sen jälkeen ajattelin etten enää milloinkaan haluaisi seksiä ja kyllä, viiltelin koko häpykummun. En edes tiedä tarkalleen miksi, ehkä uskoin sen sinetöivän päätökseni ikuisesta selibaatista.
Kävi kuitenkin toisin, tapasin muutama vuosi sitten vanhan luokkalaisen ja tutustuimme uudelleen. Meillä on takana nyt hieman yli vuosi, eikä hän ole painostanut minua seksiin, sanonut ranteitten tai jalkojeni arvista mitään. Huomaan kuitenkin miten hän haluaisi, ja vaikka toisin silloin uskoin, haluaisin itsekin. Tiedän, että hän rakastaa minua, mutta olen lukenut paljon keskusteluja, joissa todetaan ettei huono kiihota, eikä suhde sen takia voi toimia. Pelkään, että miestä inhottaisi arpeni niin paljon, että suhteemme päättyisi...
Kävi kuitenkin toisin, tapasin muutama vuosi sitten vanhan luokkalaisen ja tutustuimme uudelleen. Meillä on takana nyt hieman yli vuosi, eikä hän ole painostanut minua seksiin, sanonut ranteitten tai jalkojeni arvista mitään. Huomaan kuitenkin miten hän haluaisi, ja vaikka toisin silloin uskoin, haluaisin itsekin. Tiedän, että hän rakastaa minua, mutta olen lukenut paljon keskusteluja, joissa todetaan ettei huono kiihota, eikä suhde sen takia voi toimia. Pelkään, että miestä inhottaisi arpeni niin paljon, että suhteemme päättyisi...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tärkeintä on muistaa, etti raiskaus ollut seksikokemus vaan väkivaltaa. Raiskaus on yhtä vähän seksiä kuin nyrkillä naamaan lyöminen on kasvojen hyväilyä.
Jos mies rakastaa sinua, ei se rakkaus arpiin kaadu, etenkään jos selität mistä ne syntyivät ja miksi.
Tuo on ollut erittäin karmea kokemus mitä kenenkään ei tulisi kokea.Ensinnäkin, olethan käsittelyt asian itsesi kanssa ja tiedät että kyseinen tapahtuma ei ollut millään tavoin sinun syytäsi.Meillä jokaisella tulee olla oikeus kävellä vaikka klo 4 aamu yöllä kaduilla, ilman pelkoa raiskauksesta yms.
Ja nuo sinun tuntemukset ovat hyvin tyyppillisiä kaikille raiskatuille tytöille ja naisille.Eli itse inhoa ja itse vihaa joka purkautuu monesti nuorilla mm. viiltelynä. Mutta,kuten jo tuossa totesin, sinä et ollut millään tavoin syyllinen tapahtuneeseen.
Ja tuosta seksistä, niin tuo on ensinnäkin tapahtuneesta johtuen sinulle varmasti normaalia herkempi aihe.Joten, se kannattaa ensinnäkin muistaa.Toisekseen, kukaan ei ole mestari missään ilman harjoittelua, ei siis seksissäkään.Mutta, sinun etunasi on se että poikaystäväsi tietää tapahtuneesta.Tätä varten voisit mielestäni kertoa tuonkin, että miksi sinua kauhistuttaa seksi ja pyytää häntä opettamaan sinua.
Ja muista, että jos nousee vielä tuntemuksia ja itse syyllistämistä eikä se lähde itse ajattelulla pois, kannattaa mennä puhumaan johonkin asiasta.Kyseinen tapahtuma on ollut karmea ja on erittäin luonnollista tarvita tukea asiassa.
Ap, olet jäänyt yksin selviytymään hirveästä väkivaltaisesta teosta noin nuoresta lähtien. Mielestäni sinun kannattaisi puhua asiasta esim. kouluterveydenhoitajalle tai jollekin terpaeutille, jotta saisit apua asian käsittelemiseen. Muuten se voi häiritä elämääsi pitkän aikaa. Tsemppiä!
mut yritettiin raiskata kuustoista vuotiaana, asiasta sain kerrottua parhaalle ystävälle vasta 21 veenä - hän antoi mulle järkevän neuvon - hanki apua!
soitin muistaakseni kriisipuhelimeen ja sieltä neuvottiin (myös vanhassa jutussa) & tuettiin ja loppujen lopuksi pääsin puhumaan asiasta ammattiauttajan kanssa, joka helpotti kaikin puolin - joten googlaa ja soita - vaikka heti tai mieluiten heti, sillä tuo on käsiteltävä pois joku päivä ja mitä nopeemmin se päivä tulee sen parempi.
Tuskinpa nuo arvet millään tavalla uutta miestäsi häiritsee.
Se mitä sinun pitäisi tehdä mielestäni niin ehkäpä olisi syytä puhua asiasta ammattiauttajalle, tuollaisesta tapauksesta voi olla vaikea päästä yli.
Kuten kaikki muutkin ovat sanoneet, hakeudu välittömästi terapiaan. Muussa tapauksessa joudut todennäköisimmin kärsimään lopun ikäsi. Raiskauksissa on käsittääkseni melko tyypillistä kääntää siitä seurannut paha olo omaksi syykseen, kuten sinun tapauksessasi ilmeisesti on. Ei siinä ole mitään järkeä, mutta jostain syystä ihmismieli vain käyttäytyy niin. Terapiassa voit käsitellä turvallisesti noita tunteita, ja oppia suhtautumaan menneisyyteesi terveemmin. Muista aina, että raiskaus ei missään tapauksessa ole ollut sinun syytäsi!
Poikaystävääsi arpesi tuskin inhottavat - koko ajatus on vain ja ainoastaan sinun omassa mielessäsi. Ehkä voisit puhua poikaystävällesi peloistasi ja odotuksistanne, ja sitä kautta avata yhdessä varovaisesti turvallisen tien yhteiseen seksuaalisuuteenne?
Puhuminen voi olla vaikeaa, mutta se takuulla parantaa tilannetta. Mikäli koet, että asiasta on täysin ylivoimaista puhua suoraan poikaystäväsi kanssa, voit pyytää hänet joku kerta mukaan kanssasi terapiaistuntoon.
Eihän noilla arvilla nyt mitään väliä ole. Riittää että hankkiudut eroon niistä henkisistä arvista. Ei kannata yksin jäädä asian kanssa painimaan. Auttaa paljon kun voi jollekin mennä kunnolla puhumaan asiasta.
Myös minun vaimoni ensimmäinen kerta oli raiskaus.
Siitä huolimatta ollaan saatu ihan normiseksielämä ajan kanssa. Eli anna itsellesi oikeus toipua ja oikeus nauttia seksuaalisuudestasi oikean miehen kanssa. Ylempänä on myös hyviä ajatuksia.
Pidä tuosta miehestä kiinni ja lujaa!!! Noin kauan jaksanut odottaa. Kyllä hän on ansainnut saada tietää, mistä kiikastaa. Valitse sopivan kiireetön hetki ja kerro kaikki avoimesti, vaikka kuinka pelkäät. Luultavasti sinä inhoat itseäsi, mutta hän ei. Kerro kaikki. Ehkä hän järkyttyy, mutta anna hänelle aikaa. Tuollaisesta miehestä pitäisin kyllä kynsin ja hampain kiinni.
Et ole huono sängyssä, kokematon vain. Eikä teidän tarvitse mennä yhdyntään asti heti, vaan ihan hissukseen edeten ja kerta kerralta vähän pidemmälle mennen, jos tuntuu molemmista hyvältä.
Kerrothan, miten kävi. Luota, kaikki järjestyy ja elämässäsi kääntyy vähitellen toinen sivu.
En ole ammattiauttaja mutta annan koetellun neuvon: se mikä sinua henkilökohtaisesti eniten pelottaa, sitä kohti rohkeasti. Niin että olet käytännössä rohkeasti kokenut ne asiat, joissa viimeisetkin pelon möröt pitävät pesää.
No tähän loppui fiksut neuvot. Seuraavaksi käytännön koettelemia mutta fiksuudeltaan arveluttavia neuvoja. Sovit poikakaverin kanssa jonkin rauhallisen viikonlopun illan, jolloin varmasti saatte olla kahdestaan. Varaa viinipullo tai kaksi, ja hyvää tunnelmointimusiikkia. Otatte kuppia ja annatte mennä. Jälkikäteen ihmettelet mitä olet pelännyt niin kauan ja niin turhaan.
Toinen asia on taas se, että sinun olisi hyvä käydä gynekologilla varmistamassa että kaikki on OK. En usko että mitään haittaavia arpia on jäänyt, mutta varmuus paras. Muista olla rehellinen, kertoa kaikki nuoruudessa tapahtunut lääkärille.
ehkä itsekin olet rohkeampi alkamaan, kun tiedät fyysisesti kaiken olevan OK.