Mustasukkaisuutta aivan turhan pienistä
asioista... Toisen naisen nimen mainitseminenkin
saa minut hermostumaan ja jopa raivostumaan.. ei
itselle mukava eikä kullallenikaan kuunneella
jatkuvaa riehumista... Mitenkähän tästä selviäisi
kun jatkuvasti joudun itkemään
mustasukkaisuuskohtausteni takia, alan olla
väsynyt tähän. Onkohan tämä menettämisen pelkoa
kun edellinen suhde jätti pysyvät arvet kun mies
lähti toisen naisen mukaan. Mitä enemmän rakastun
tähän nykyiseeni sitä vähemmästä tulen
mustasukkaiseksi... Kukaan samassa tilanteessa
tai muuten vaan neuvoja?
asioista... Toisen naisen nimen mainitseminenkin
saa minut hermostumaan ja jopa raivostumaan.. ei
itselle mukava eikä kullallenikaan kuunneella
jatkuvaa riehumista... Mitenkähän tästä selviäisi
kun jatkuvasti joudun itkemään
mustasukkaisuuskohtausteni takia, alan olla
väsynyt tähän. Onkohan tämä menettämisen pelkoa
kun edellinen suhde jätti pysyvät arvet kun mies
lähti toisen naisen mukaan. Mitä enemmän rakastun
tähän nykyiseeni sitä vähemmästä tulen
mustasukkaiseksi... Kukaan samassa tilanteessa
tai muuten vaan neuvoja?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Miehellesi on varmasti suhde toiseen naiseen ja
niillä on joku salaliittoteoria sua vastaan!
Sitä en usko... Itsekkin myöhemmin huomaan kuinka
turhasta olen suuttunut..
Mieti hetki ennenkuin avaat suusi niin molemmat
pääsette HUOMATTAVASTI helpommalla...
mullon vähän sama juttu. ex petti ja niitä
haavoja sain hoitaa kauan... nyt elämässä on uus
rakkaus. mä vihaan sitä et mä en täysin voi
luottaa toiseen. mä olen mustasukkanen vaik
yritän peittää sitä... mä pelkään et mut taas
petetään enkä mä tiedä kestäsinkö sitä enää... en
pystyis varmaan enää ikinä rakastumaan.
Mua on kaksi exää pettänyt, toiselta sain vielä
sukupuolitaudin todisteeksi hänen
seikkailuistaan. Ehkä en ois näin skitso /
mustasukkainen / epäluuloinen jos mua olis
pettänyt vain yksi mies...kaksi on jo liikaa,
tulee sellainen olo et mikähän mussa on vikana
kun aina petetään ja temppuillaan selän takana.
Juuri alhainen itsetunto ainakin aiheuttaa mun
tapauksessa mustistelun. Joskus ajattelen että
olen niin luuseri ja ruma että ei ihme jos mies
karkaa kauniimpien matkaan (joita tuntuu olevan
jatkuvasti tarjolla.
Nykyisestä kullastani olen tosi mustasukkainen
ihan pienistäkin asioista ja se häiritsee sekä
mua että häntä. Itseäkin vaivaa kun saan
jatkuvasti pimahduksia, ei ole hyvä olo
mullakaan... Viimeisen kuukauden aikana ei olla
esim. käyty kertaakaan yhdessä baarissa, sillä
kultsini ei uskalla enää lähteä mun kanssa, kun
saan hirmuisen pömpiksen mikäli häntä joku
yrittää iskeä kun olen itse hetkisenkin poissa
näköpiiristä. Rakkaani on hyvännäköinen, joten ei
todellakaan mikään ihme että naiset piirittävät.
Pitäisi kai jotenkin ajatella että hyvä kun
muillekin kelpaa tms. mutta mulle tulee vaan
ekana mieleen että koska joku iskijä onnistuu
yrityksissään...
Uskoisin, et mustasukkaisuuteen ainoa lääke on
terve itseluottamus. Pitäis osata olla
asenteella "jos ukko pettää niin sehän siinä
menettää, en minä".´Se onkin ihan toinen juttu,
miten edellisissä suhteissa kolhiintunutta
itseluottamusta sais kasvatettua....
Mulla on aivan sama ongelma.Edellisissä suhteissa
tosin minä olen ollut se,joka pettää
ensin.Petetyksi tuleminen pelottaa niin
paljon,että petän mieluummin itse ennen kuin
toinen ehtii.Mustasukkaisuus aiheuttaa
nykyisessäkin suhteessa ongelmia jatkuvasti.Olen
miettinyt ajaako jatkuva epäily miehen loppujen
lopuksi toisiin naisiin.Vaikka kuinka yritän olla
olematta mustasukkainen niin loppujen lopuksi
kuitenkin möläytän jotain ja sitten on taas riita
valmis.
Mäkin olen pettämisen pelossa mennyt itse
pettämään. Kun suhde oli niin huonossa kunnossa ja
pelkäsin, että toinen pettää, niin petin itse (en
kyllä tiedä pettikö se toinen, mutta sillä ei ole
enää väliä...).
Nykyisessä suhteessa olemme molemmat todella
mustasukkaisia. Minua ärsyttää, kun mieheni
loukkaantuu pienimmästäkin asiasta mikä viittaa
toisiin miehiin (enkä ole antanut aihetta
epäilyyn). Ja kyllä itsekin olen varmasti
melkoisen ärsyttävä, kun epäilen kaikenlaista tyhmää.
Kumma kyllä, meillä menee silti hyvin... vaikka
onhan tämä aika rasittava piirre sekä toisessa...
mitenköhän tästä pääsisi eroon???
ihan varsinaisesti liity tähän tai sitten liittyy.
Siis:olemme seurustelleet reilut kaksi vuotta
josta asuneet kimpassa suurimman osan.Molemmilla
takana avioliitto joista lapsia,aikuisia jo.
Kumppanini on äärettömän mustasukkainen minusta,
en saisi puhua yhdenkään naisen kanssa etteikö
siitä nousisi meteli.Itse hän mielellään
flirttailee ja soittelee ex-poikaystävilleen.
Välillä......no joo aika usein ottaa päähän
moinen käytös,asiasta on puhuttu mutta mitään
vaikutusta sillä ei ole.Jos kaupassa moikkaan
kassaneitiä,niin olen jo käynyt panemassa häntä
tai kohta menossa.Omien sanojensa mukaan hän
rakastaa minua,minä ainakin häntä.Silti
mietityttää että jaksanko tätä jatkuvaa epäilyä
koska kuulun kait siihen harvinaiseen joukkoon
miehiä joka ei vielä yli nelikymppisenäkään
ole kertaakaan pettänyt,enkä aio enää
aloittaakkaan sen taiteenlajin opiskelua.Sitä vaan
tässä yritän sanoa,että ei ole herkkua olla
mustasukkaisuuden kohteena ilman syytä.
Moi vaan!
Tiedän täsmälleen miltä tuo tuntuu. Ei ole kiva
tunne kun tietää olevansa ehdottoman luotettava
ja siitä huolimatta on jatkuvien epäilyjen ja
vihjailujen sekä suorien loukkauksien kohteena.
Olen yrittänyt ymmärtää naistani, mutta pakko
myöntää, että ei ole helppoa ollut.
Tahtoisin tietää miten mustasukkaisuudesta pääsee
eroon. Kumpikin tietää, että se on aiheetonta,
mutta silti kohtauksia syntyy jatkuvasti. Ja aina
on paha mieli sen jälkeen. Mutta rakkaus voittaa
kaikki esteet! Toivon totisesti, että näin on.
Hyvää jatkoa uudelle vuodelle ja rauhallista
Joulua!