Olen eronnut useamman lapsen yksinhuoltajaäiti.
Erostani on jo kolme vuotta aikaa ja olen pari
kertaa seurustellut eron jälkeen. Toinen suhde
oli "yhdenyönsuhde", jota tyhmyyttäni jatkoin
vuoden, toinen suhde kariutui meidän
erilaisuuteen tai ehkäpä suureen ikäeroommekin.
Mies oli minua reilusti vanhempi.
Olen ollut jo jonkun aikaa aivan yksin ja
opetellut ajattelemaan, että lasten hoitamisessa,
työssä ja muussa elämässä, on elämiseni sisältö.
Kaivaten ehkä sitten kuitenkin jotakuta, joka
olisi minua varten. Ihmistä, jolle olisin
naisenakin tärkeä. Nyt olen tavannut ihmisen,
josta olen todella kiinnostunut. Pelkään ja
mietin, punnitsen kaikkea, liikaakin. Pelkään
uutta suhdetta, pettymystä, itsevarmuuteni
menettämistä, kaikkea. Tunnen suurta kiusausta
romuttaa alkavan kiinnostuksen toisessa
suojellakseni itseäni. En ymmärrä itseäni enää
ollenkaan. Pelkään rakentavani itselleni
turvapaikan lapsistani ja muusta elämästäni,
pelkkää pelkuruuttani. Samalla kaivaten aikuista
kumppania itselleni. Rakkautta.
Erostani on jo kolme vuotta aikaa ja olen pari
kertaa seurustellut eron jälkeen. Toinen suhde
oli "yhdenyönsuhde", jota tyhmyyttäni jatkoin
vuoden, toinen suhde kariutui meidän
erilaisuuteen tai ehkäpä suureen ikäeroommekin.
Mies oli minua reilusti vanhempi.
Olen ollut jo jonkun aikaa aivan yksin ja
opetellut ajattelemaan, että lasten hoitamisessa,
työssä ja muussa elämässä, on elämiseni sisältö.
Kaivaten ehkä sitten kuitenkin jotakuta, joka
olisi minua varten. Ihmistä, jolle olisin
naisenakin tärkeä. Nyt olen tavannut ihmisen,
josta olen todella kiinnostunut. Pelkään ja
mietin, punnitsen kaikkea, liikaakin. Pelkään
uutta suhdetta, pettymystä, itsevarmuuteni
menettämistä, kaikkea. Tunnen suurta kiusausta
romuttaa alkavan kiinnostuksen toisessa
suojellakseni itseäni. En ymmärrä itseäni enää
ollenkaan. Pelkään rakentavani itselleni
turvapaikan lapsistani ja muusta elämästäni,
pelkkää pelkuruuttani. Samalla kaivaten aikuista
kumppania itselleni. Rakkautta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
olen niin monta kertaa sortunut samaan..en ole
uskonut kestvyyteen, rakkauteen. olen vastannut
tylysti minusta kiinnostuneille mieheille..
niin rankkaa, kuin se onkin..kestävää rakkautta
ei saa, jos siihen ei usko.
joten usko, anna mahdolllisuus...jos jutusta ei
tulekaan mitään..olet kuienkin saanut kokea
onnentunteita...selviät, vaikka sattuisikin.
sinä tunnet tunteesi, ei niistä kukaan muu
määrää...
onnea, itse opettelen vielä samaa asiaa:)
Mistä sen kepeyden enää kaivaa, joka on jonnekin
elämän matkan varrelle hukkunut? Ei mistään! Eikö
usko itseensä, erikoislaatuisuuteensa? vai eikö
usko enää toiseen ihmiseen ja siihen, että toinen
sen erikoislaatuisuuden löytää? Tai sitä
arvostaa. Omasta sydämestään ja sen kirkkaudesta
on varma kyllä, kolhuista selviämisestä ei.
Joskus tuntuu, että jos kaikki miehet hakevat
naisia, joita joulukuvastot ovat pullollaan,
minun on ehkä viisasta tyytyä pysyttelemään
kotosalla ja hoitelemaan lapsia sittenkin.
Näkeekö tai hakeeko kukaan oikeasti muuta kuin
pelkkää pintaa tai seksiseuraa? Onko sitten
kysymyksessä itsetunto-ongelma? Voin vastata
siihen itsekin. Onhan se. Itsetunto-ongelma
ainakin. Kiitos tiedosta, että joku muukin nainen
pohtii samankaltaisia asioita. Jatkamme siis
opettelemista :)
Kyllä monet hakevat ihan pysyvääkin.Ihan tästä
minunkin ikäluokastani.
Haluaisin vielä sanoa,että ellet ota "uhkista"
rakkauden saralla,et koskaan koekaan mitään.
Jos varot satuttamasta itseäsi,olet entistä
onnettomampi.Joten elä,mokaa ja rakastu uudestaan!
Hei olen itsekin samanlainen tosin minulla ei ole
lapsia seurana asuu äitinsä luona mutta on myös
paljon luonani.
Olen pitkään koitanut löytää itseleni kivaa
kaveria mutta tuntuu että naiset hakevat jotain
erikoista miestä mallin mittoja täytävää
itselleni on tärkeeää mitä korvien välissä liikuu
sen jalkeen on kyllä tärkeää mitä jalkovälissä
tuntuu jos meinaa niinkuin parisuhdetta aatella
kauniisto itsesi ja symdämesi puhtauden
tuntemisesta:)
se säteilee ympärillesi, se kirkkaus ja puhtaus.
ja kyllä vain, sen toiset ihmiset huomaavat ja
sitä kunnioittavat.
elämä on elämistä varten, nauti...tee kaikkea
sellaista, mistä sinulle tulee hyvä olo...sieltä
jostain se nuoruuden kepeys löytyy.
Olen mies ja samalaisissa ongelmissa kamppailen
kuin sinäkin...eli minulla on myös aika suuria
itsetunto-ongelmia naisten suhteen ja tuntuu myös
siltä kuin ne naisetkin hakisivat aina vaan niitä
urheiluliikkeen katalogin kaltaisia miehiä ja
olen myös huomannutkin että kun ei omaa sitä
parasta ulkonäköä niin naiset ei vaivaudu edes
tutustumaan sen lähemmin.Mutta sen voin sinulle
lohdutukseksi sanoa että meitä on paljon miehiä
jotka arvostavat sitä sisäistä kauneutta enemmän
kuin ulkoista.Tsemppiä.
Samaa kokenut ja tuntenut. Olen eronnut myös-
kolmisen vuotta sitten. Minä tein sen valinnan,
etten ota enää kumppania, kun syvimmiltäni en
usko, että joku toinen ihminen voisi olla niin
ehdottoman tarpeellinen tai tärkeä tai
ainutlaatuinen. Tuntuu hyvältä elää itsekseen,
omana yksikkönään, jota toinen ei yritä
manipuloida saadakseen itselleen sellaista, mitä
ei toiselta ihmiseltä voi luultavasti koskaan
edes saada.
Mä olen mä. Joillekkin muille parisuhde voi olla
parempi valinta.
etpä ole ainoa tota valintaa tehnyt, itse en
tapaakkaan muunlaisia miehiä, kuin itsenäisiä-
ikuisia yksinäisiä...
kunnes he lopulta löytävät "elämänsä
naisen"...joka yleensä on n. 10vuotta nuorempi
kaunotar. No vitsi vain. Kärjistettyä mutta totta.