"Suomessa on toteutettu yksi tutkimus, jossa on tarkasteltu erikseen ja erityisesti miehiin kohdistunutta väkivaltaa (Heiskanen ja Ruuskanen 2010). Sen mukaan
suomalaisista miehistä 55 prosenttia on kokenut väkivaltaa tai uhkailua 15 vuotta täytettyään.
Miesten väkivaltakokemukset ovat useimmiten tuntemattomien tekemiä uhkailuja ja fyysistä väkivaltaa.
Tietyt väkivaltatyypit, kuten henkirikollisuus, ovat Suomessa leimallisesti miesten rikollisuutta. Valtaosa henkirikoksista tapahtuu keski-ikäisten, työelämän ulkopuolella olevien miesten välillä teräaseella humalassa. Esimerkiksi vuonna 2003-2007 Suomessa tehdyistä henkirikoksista 46 % oli tällaisia. (Salmi ym. 2009, 2). Vuonna 2009 tehdyistä henkirikoksista vastaava osuus on 44 % (Lehti 2010, 15).
Naisiin verrattuna miesten kokemalle väkivallalle on tyypillistä se, että tekijä on usein uhrille tuntematon. Miesten kokemassa kokonaisväkivallassa tuntemattoman tekijän väkivalta muodostaa 42 % kaikista tapauksista ja on siten yleisin väkivallan tyyppi tekijän mukaan jaoteltuna. Naisten kohdalla tyypillisin väkivallan tekijä on puolestaan entinen puoliso. (Heiskanen ja Ruuskanen 2010, 22.)
Miehet ja naiset kokevat suunnilleen yhtä usein nykyisen kumppanin tekemää väkivaltaa. Miesten entisen kumppanin tekemän väkivallan kohteeksi joutumista koskevat luvut ovat sen sijaan puolet pienempiä kuin naisten. (mt., 16.)"
www.vakivallanvahentaminen.fi/fi/index/vakivallanmuotoja/miehiinkohdistuvavakivalta.html
suomalaisista miehistä 55 prosenttia on kokenut väkivaltaa tai uhkailua 15 vuotta täytettyään.
Miesten väkivaltakokemukset ovat useimmiten tuntemattomien tekemiä uhkailuja ja fyysistä väkivaltaa.
Tietyt väkivaltatyypit, kuten henkirikollisuus, ovat Suomessa leimallisesti miesten rikollisuutta. Valtaosa henkirikoksista tapahtuu keski-ikäisten, työelämän ulkopuolella olevien miesten välillä teräaseella humalassa. Esimerkiksi vuonna 2003-2007 Suomessa tehdyistä henkirikoksista 46 % oli tällaisia. (Salmi ym. 2009, 2). Vuonna 2009 tehdyistä henkirikoksista vastaava osuus on 44 % (Lehti 2010, 15).
Naisiin verrattuna miesten kokemalle väkivallalle on tyypillistä se, että tekijä on usein uhrille tuntematon. Miesten kokemassa kokonaisväkivallassa tuntemattoman tekijän väkivalta muodostaa 42 % kaikista tapauksista ja on siten yleisin väkivallan tyyppi tekijän mukaan jaoteltuna. Naisten kohdalla tyypillisin väkivallan tekijä on puolestaan entinen puoliso. (Heiskanen ja Ruuskanen 2010, 22.)
Miehet ja naiset kokevat suunnilleen yhtä usein nykyisen kumppanin tekemää väkivaltaa. Miesten entisen kumppanin tekemän väkivallan kohteeksi joutumista koskevat luvut ovat sen sijaan puolet pienempiä kuin naisten. (mt., 16.)"
www.vakivallanvahentaminen.fi/fi/index/vakivallanmuotoja/miehiinkohdistuvavakivalta.html
Vastaukset 11
Vanhimmat
Palstalla on erittäin vahvasti tuotu julki naisten olevan itse vastuussa heihin kohdistuneesta väkivallasta. Onko niin myös miesten kohdalla?
Jos "tolleronainen saa syyttää vain itseään, kun antaa itseään hakattavan suhteessa", saako myös tolleromies syyttää itseään suhteessa sattuvasta väkivallasta? Oman oikeustajuni mukaan molemmat ovat uhreja, ja syyllinen on aina tekijä riippumatta sukupuolesta.
Tottakai sama juttu, eihän tolleroisuus ole ollenkaan sukupuolisidonnaista. Itseasiassa yksi kaverini erosi naisesta joka oli alkanut sitä kesken autolla ajon ykskaks silmittömästi nyrkittämään, oli ollut ojaanajo lähellä ja oli siinä muitakin syitä mutta tuon mainitsi aika painavana osatekijänä.
Miten voi molemmat olla uhreja? Kyllä siinä on tasan yksi uhri (hakattu) ja yksi syyllinen (hakkaaja) ja aivat turha kaunistella sitä asiaa hakkaajan lapsuudella tms.
Putositko juuri puusta? Väkivallan kohteeksi joutuminen on aina ollut lähtökohtaisesti miehen oma ongelma.
Ketjussa naisiin kohdistuvasta väkivallasta väkivallan yleisyyttä selitetään
1) naisten valehtelulla,
2) naisten ilmoitusherkkyydellä ja
3) naisten halulla pilata suomalaisten miesten maine.
Ilmeisesti siis 55 % suomalaisista miehistä valehtelee, ilmoittavat kokemastaan väkivallasta herkästi ja haluavat pilata suomalaisten miesten maineen. Miksi miehet käyttäytyvät em. tavoilla eli valehtelevat, "herkistelevät" ja pyrkivät pilaamaan suomalaisten miesten maineen?
No mua on kahdessa suhteessa väkivallattu. Toisessa kävi tämä puukko-homma, mitä edelsi usea julkinen nöyryytys, koska en ollut just silloin töissä. Valintatalon asiakkailla oli varmasti kivaa kun minä olin siinä vieressä nälissäni(odottaen sossun tukia). Exäni heitti pois kaiken mitä minä söisin. Osti omat safkat ja bisseä(koska lähtisi baariin yksin). Niin hän se meni.
Toisessa suhteessa meni exäni niin pitkälle että ajatteli lyödä mua. Löi viisi kertaa, kolmannella iskulla murtui nenä. Sanoin vaan että jatkaa kun on makuun päässyt.
Heti sen jälkeen murtui ja alkoi itkemään, anellen mun tekevän samoin. Minä en hiirenä tehnyt niin. Tilasin taxin sairaalaan ja hän maksoi.
Ekaa exääni petin kahdeksan naisen kanssa tämän asian jälkeen. En ikinä ole sitä kertonut. Pidän olemattomat ässät hihassa.
Toista petin kolmen kanssa edellisen episodin jälkeen. EI taida tietää vieläkään sitä. Lähti suhteesta jotenkin niin ylimielisesti ja varmasti kohti suurempaa mulkkua.
Jos nykyään olisin ihan omana itsenäni näiden kanssa, niin varmaankin saisin syytteen vammaisen ihmisen hyväksikäytöstä. Sadistista ja julmaa seurustella palikan kanssa. On se jännä.
Kai teit rikosilmoituksen? Asiasta vaikeneminen on sekä uhrin että tekijän kannalta huono vaihtoehto. Väkivallasta pitää puhua, vaikka jotkut siitä ottaisivatkin itseensä (tyyliin suomalaisten miesten/naisten maineen pilaaminen). Aika harva väkivaltaan syyllistyvä nauttii väkivaltaisuudestaan. Eiköhän suurin osa kärsi siitä itsekin.
Suomalainen juomatapa ja-kulttuuri on suurin syy Suomessa tehtäviin väkivallantekoihin. Näkyykö tutkimuksessa tämä ja onko se otettu huomioon? Sillä on suuri merkitys onko väkivallanteko tehty missä mielentilassa ja minkä vaikutuksen alaisena.
Humala ei anna syytä käyttää väkivaltaa. Jos muuttuu väkivaltaiseksi viinasta, pitää jättää juomatta.
Itse olen päihtyneessä tilassa joutunut kadulla väkivallan uhriksi. Poliisikuulusteluissa kerroin olleeni hieman humalassa enkä siksikään pystynyt puolustautumaan tai pakenemaan. Poliisi totesi tuon seikan tekevän syyllisestä syyllisemmän, hänen olisi pitänyt tajuta, etten kykene pakenemaan, eli olin ns. helpommin vahingoitettavassa tilassa, jota tekijä hyväksikäytti tjsp.
Jokainen vastaa omasta turvallisuudestaan. Ei kannata olla minkään juoppo remmin kaljanhaku orjana ja naisten ei kannata juoppoa miestä ottaa.
Minä en vietä aikaa sellasten kanssa jotka juovat usein koska tiedän että aina joku haastaa riitaa. Siksi minulla ei olekkaan paljoa kavereita, etenkin mies kavereita ei ole kuin muutama.
En halua tulla puukotetuksi kun nukun ja siksi en kutsu kavereitakaan yö kylään. Itse olen rauhallinen ja hiljainenkin ja en koskaan riitele. Olen nähnyt paljon riitelyä ja teppelua ja siksi valitsenkin tarkkaan kenen kanssa vietän aikaa koska en halua setviä muiden riitelyjä.
Kerran tosin jouduin tappeluun grilli kioskin jonossa kun joku äijä tuli aukomaan päätään ja sanoi hakkavansa minut ja pari muuta. Minä sitten ojensin sitä parilla iskulla ja kai se loikki kotiin itkemään.
Miltä tuntui antaa turpaan... lyödä toista.. haluaisin tietää, en ikinä ollut tappelussa?