Olipa kerran mies, joka eräänä päivänä päätti jättää elämänkumppaninsa ja lastensa äidin, jonka kanssa oli yli kolme vuosikymmentä yhdessä elänyt. Mies oli näet löytänyt uuden ja nuoremman naisen, eikä hän eroa vanhasta surrut. Näin kului kaksi vuotta. Lopulta kävi niin, että nuori nainen petti ja jätti miehen ja vanha ja ruttuinen tarjosi miehelle, joka hänet oli jättänyt, henkistä tukea ja ymmärrystä, koska tämä niin syvästi ja viiltävästi suri naista, jonka kanssa oli vanhaa naista pettänyt ja lopulta tämän jättänyt.. Sen pituinen se?
Olipa kerran...
satutäti
2134
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Heikko itsetunto tarinan vanhalla ja ruttuisella, onnen muruja nyppivä.
Vaan hyvin sopii ihan tosiasiaksi.
Vanhan kanssa lysti loppuu lyhyeen, ei vanha ukko enää jaksa, niin se vaan ja onneksi on.
Voihan sitä vaimoa moittia ja rumaksi ruttuiseksi vanhaksi nimitellä. Onneksi se vanheneminen ei koske vain naisia, sillä katsokaapa 40-50 vuoden välillä olevia miehiä, yhtä ja toista riippuu ja ruttuja on toisille jakaa, joten aika pian se nuori tyttö sen rahamassin tyhjentää, muutahan ei ole halunnutkaan, vaikka te oletatte että olisi rakastunut ja olisitte niin hyvä, niin missä.
Kun jokainen ymmärtäisi olla ikäisensä, ei tällä mittautuksella saa kuin suruja puseroon ja yksinäisen vanhuuden.