Tapasin mieheni mieheni 31 vuotiaana. Yhdessä on oltu 7 vuotta. Miestäni ennen minula oli monta suhdetta ja paljon epäonnea parisuhteissani.Toki tietysti itsessänikin oli vikaa..
Nykyinen mies on kaikkea mitä mieheltä toivon. Tunnen olevani todella onnekas, kun tällaisen timantin lopulta löysin tai oikeastaan hän löysi minut.
Miehessäni on kaikkea mitä nainen voi toivoa..
Mieheni on luotettava, rehellinen, uskollinen, vastuuntuntoinen, naiselle omistautuva, tilaa antava, haluaa aidosti hyvää muille, tarvittaessa jämäkkä, hyvä keskustelija, seurallinen, huumorintajuinen ja hauska, aina hyvällä tuulella, auttavainen ja hyväntahtoinen muita ihmisiä kohtaan, luova, taitava monissa asioissa, älykäs,vaatimaton (ei kehu, eikä mainosta mitään tekemisiään)..
Tämän lisäksi mieheni on pitkä, tumma ja komea. Hän seksuaalisesti erittäin kestävä ja loistava rakasteija.
Onko joku muukin tyytyväinen kumppaniinsa?
Nykyinen mies on kaikkea mitä mieheltä toivon. Tunnen olevani todella onnekas, kun tällaisen timantin lopulta löysin tai oikeastaan hän löysi minut.
Miehessäni on kaikkea mitä nainen voi toivoa..
Mieheni on luotettava, rehellinen, uskollinen, vastuuntuntoinen, naiselle omistautuva, tilaa antava, haluaa aidosti hyvää muille, tarvittaessa jämäkkä, hyvä keskustelija, seurallinen, huumorintajuinen ja hauska, aina hyvällä tuulella, auttavainen ja hyväntahtoinen muita ihmisiä kohtaan, luova, taitava monissa asioissa, älykäs,vaatimaton (ei kehu, eikä mainosta mitään tekemisiään)..
Tämän lisäksi mieheni on pitkä, tumma ja komea. Hän seksuaalisesti erittäin kestävä ja loistava rakasteija.
Onko joku muukin tyytyväinen kumppaniinsa?
Vastaukset 92
Vanhimmat
Jos olisin nainen, kyllästyisin moiseen tapaukseen. Tosin itse olen aika lähellä tuota. Ainoa ero on että en ole pitkä, enkä aina hyvällä tuulella. Semikomea taidan olla. Enkä myöskään ihan kaikille halua aidosti hyvää. Muuten täsmää!
Happamia sanoi kettu.
Näköjään toisen onni on aina toiselta pois.
Aloittajan päiväunelmia ruusunpunaisten tummien silmälasien läpi.
Hän ehkä toivoisi tuollaista miestä mutta "täydellisiä" ominaisuuksia ei ole yhdessäkään. Aina ontuu joku kohta.
valehtelet tai jätät myös jotain kertomatta. Jokaisessa ihmisessä on myös se huonompi puoli.
En valehtele :D Tottakai jokaisesta löytyy varmasti jotain mikä voisi olla paremmin.. Itse olen erittäin liikunnallinen ja elän terveellisesti. Hänen liikuntansa rajoittuu talvella hiihtoon (tänä talvena ei siis yhtään) ja lasketteluun, ja satunnaisiin lenkkeihin.. mutta hyötyliikuntaa tulee jonkin verran, koska hänen työnsä on jonkin verran fyysistä. Toivoisin, että mieheni olisi liikunnallisempi ja jättäisi herkuttelut vähemmällä. Hän syö lähes päivittäin pullaa, keksiä tai jotain vastaavaa.. mutta ylipainoinen hän ei ole yhtään.
Toinen asia on se, että toivoisin, että hän olisi romanttisempi. Vaikka hän on puhelias ja avoin, niin rakkauden tunnustukset ja kauniit sanat ovat harvinaista herkkua. Hän tietää, että kaipaisin niitä enemmän, joten ehkä tämäkin asia tulevaisuudessa korjaantuu.. toisaalta en sitä häneltä vaadi, koska hänen rakkautensa näkyy niin monin muun tavoin.
Niin unohdin mainita sen, että mieheni ei käytä lainkaan alkoholia, eikä tietenkään tupakoi. Tähän asiaan ei ole mitään uskonnollista vakaumusta. Itse olen myös päihteetön, joten tämä asia on iso juttu minulle. En vain uskonut, että voisin löytää päihteettömän miehen.
Ihmeellistä tässä miehessä on myös se, että hänellä on ennen minua vain yksi pitkä suhde.. siis hän ollut ennen minua vain yhden naisen kanssa seksuaalisesti. Voitteko käsittää tätä? Ehkä se johtuu hänen tietynlaisesta ujoudestaan tutustua naisiin. Maailmassa on siis aivan huippumiehiä, jotka jäävät naisilta huomaamatta. Ne jotka pitävät eniten ääntä itsestään ja keräävät pisteitä kokemuksillaan, ne saavat naisten huomion. Ja sitten ne tosi kunnolliset huippumiehet jäävät taka-alalle, koska naiset eivät heitä huomaa ja näe.. parhaat timantit ovat siis piilossa. Naiset avatkaa silmänne ja etsikää heidät!
No tätähän tuolla sinkkupalstalla sinkkkumiehet ovat jo kauan yrittäneet terottaa naisille, että on paljon ujoja hyviä miehiä, jotka ovat helmiä kun heihin vaan ensin nainen viitsii tutustua.
Minä kyllästyisin ujon miehen seurassa. Olen itse aktiivinen menijä, ja kokemusta on ujoista miehistä, joita saa vetää perässään kuin kivirekeä.
Minulle ujot eivät ole helmiä, vaan kiviä repussa taakkana.
liian hyvä ollakseen totta..
vai näetkö vain sen mitä haluat nähdä?
Aivan ku minun eks-mieheni,jonka kanssa suhde loppui muutama kuukausi sitten.Olin kyllästynyt nimenomaan tuohon et hän olisi saanut olla romanttisempi ja tunnustaa rakkauttaan enemmän.Kauniit sanat olisi ollut iso plussa.Se teki minusta lopulta tyytymättömän ja hän lähti.
ajattelen onnellisesta jutustasi?
http://1.bp.blogspot.com/-9RQeWIe4hPM/ToCOyfSYIwI/AAAAAAAAAB0/gTf5lQyJkaA/s1600/26.9.2011_001.jpg
Itse ajattelen naisista samaa että kaikki naiset on riippakiviä. Olen omasta tahdostani vapaa, eli tarkoituksella ja enkä halua suhdetta. Sinkku sanaa en käytä koska se on epätoivoisten tapausten ja kovin leimaava. He jotka haluavat olla tyrkyllä mainostavat sinkkuuttaan, minä en mainosta koska en ole vapailla markkinoilla mutta olen vapaa mies menemään. Aikomuksena ei ole koskaan enää seurustella. Tykkään tästä vapaudesta olla ja mennä eikä tarvitse kenellekään olla tilivelvollinen yhtään mistään eikä milloinkaan. Pian lähden taas reissuun ja nautin vapaudesta täysillä.
Minulla on tälläinen mies . Eipä ole käynnyt aika pitkäksi. Arvatkaapa käydäänkö suihkussa ennen vai jälkeen rakastelun?
http://youtu.be/ryV4TpEPqzA
No eipä sitä minullakaan ole takana kuin yksi pidempi suhde 7 vuotta naisen kanssa, mutta on sitä seksiä silti tullut harrastettua aivan liian monen kanssa johtuen juuri kyseisestä syystä.
varmasti ihan paikkansa pitää...aina jonkun on oltava vastarannankiiski :) itselläni myös älyttömän upea mies,josta olen enemmän kuin kiitollinen.
Hei olin onnekas! Olitko itse romanttinen ja tunnustitko rakkauttasi vai odotitko vain hänen niin tekevän?
Niihä miekii kerroin nykyiselle vaimolle, et yhe kerra, ja sillokii nopeesti!
Mies lähti, kun seksi loppui?
Ei sinkkusanan käytössä mitään epätoivoista ole. Pääinvastoin; ihminen kuka tuota sanaa SUJUVASTI ja LUONTEVASTI käyttää, osoittaa siten olevansa sinut asian kanssa. Ei sinkkuudessa ole mitään hävettävää. Mut kohdallasi herää kysymys, et onko näin, että mahd. itse kokisit / koet sen niin (ja mahd. sen vuoksi olet kääntänyt asian toisinpäin?)? No, niin tai näin, vapautensa kullakin.
Itsestäin kuulostaa siltä, että sinulle tuo omaehtoinen meneminen ja reissaaminen on olleellista vapaudessasi, joten siten et ehkä olisikaan (ainakaan vielä) valmis suhteeseen toisen kanssa. Mikä tarkoittaisi sitä ennenpitkää (riippuu toki miten pitkää seurustelee, tuleeko perustamaan perhettä vai hengaako vaan modernisti huvikseen yhdessä, [sikäli ymmärrän, että asiat ei aina ole yksiselitteisiä] ja millaiset "pelisäännöt" suhteessa on - ), että mahd. siis joutuisi miettimään ennemmin tai myöhemmin, miten sovittaa elämäänsä yhteen jonkun toisen kanssa. Se kysyy joustavuttaa puolin ja toisin. Ja itsekkäiden pyrkimysten sijaan epäitsekkyyttä.
Itse luulen löytäneeni helmeni. Vaikka asia taitaakin olla toisinpäin; hän löysi mut, ennen kuin minä hänestä vielä "kovinkaan paljoa" tiesin.. :)
Ja ujosta miehestä siis kysymys - Uskon olevani aika onnekas! :)
No nyt on nähty kaikki.
Tulihan se sieltä.Vittu mikään kelpaa...
kuulostaa hyvältä - täällä vain on harvoin kukaan kehumassa puolisoaan että taitaa porukka mennä hämilleen.. onnea ja menestystä liittoonne!
MIten ihmiset voi mennä hämilleen jos suhde toimii ?
En tajua. Todella outo kommentti :(
no tuossa yllähän se taas nähtiin, että joillekin on vaikea uskoa/ymmärtää, että joku on aidosti onnellinen/tyytyväinen puolisoonsa...
tarkoitin juuri tuota mitä luki: näillä sivuilla harvoin kehutaan puolisoa, joten siitä syystä jotkut voivat mennä hämilleen ja joutua lukemaan uudemman kerran että tajuavat että kehuttiin - ei haukuttu - kerrankin!
Kiitos! :) Minusta onnellinen parisuhde ei ole mikään "sattuma", vaan se on pitkän henkisen kasvun tulos. Olen lukenut paljon henkisen kasvun psykologiaa. Me jokainen saamme tietynlaisen lapsuuden, joista meillä jää tietynlainen keskeneräisyys. Lapsuudessa emme saaneet riittävästi rakkautta. Koimme hylätyksi tulemisen, pettymyksen, riittämättömyyden ja muita vastaavia tunteita. Nämä asiat muokkasivat meitä ihmisinä. Toimme nämä asiat mukaan parisuhteisiimme, joihin ne vaikuttivat tietyllä tavalla. Kumppanin käytös laukaisi meissä näitä tunnehaavoja. Henkisesti älykäs ihminen ymmärtää, että parisuhde on meidän mahdollisuutemme ehetyä ja kasvaa ihmisinä kohti sitä rakkautta, joita me todellisuudessa olemme.
Jokainen parisuhde on ihmiselle oikea suhde, koska se tarjoaa juuri sillä hetkellä sitä kasvua mitä henkilöä tarvitsee. Jos omat kasvuhaasteensa kohtaa, niin suhde jatkuu syvemmällä tasolla tai loppuu. Jos se loppuu, niin ihminen 'rakastuu' uuteen ihmiseen, jonka kanssa voi jatkaa kasvuaan entistä syvemmällä tasolla.
Onnellinen parsisuhde ei ole koskaan sattuma, vaan se heijastaa sitä kasvun tasoa missä ihminen menee. Jos ihminen (kuten minä) on hyvin eheytynyt menneisyydestään, niin hän ei enää tuo suhteeseen riitaa ja draamaa, vaan hän tuo suhteeseen paljon pyyteetöntä rakkautta, empatiaa, aitoutta, läsnäoloa ja aitoa kunnioitusta.
MInä kuten miehenikin haluamme toisillemme vain toisen parasta. En voisi koskaan kieltää mieheltäni asioita, jotka tekevät hänet onnelliseksi. Jokainen ihminen on itse vastuussa onnelliseksi. Kumppanin syytäminen ja soimaaminen ei lisää mitään hyvää. Vaatiminen, määräily, jatkuva negatiivinen valitus ja toisen kontrolointi tuhoavat parisuhteen.
Suhde voi hyvin, kun kumpikin on siinä omasta vapaasta tahdostaan omana itsenään. Kumpikin hlauaa aidosti toisen onnellisuutta. Kumpikin haluaa tehdä hyviä asioita toiselle, mutta kumpikin ei vaadi niitä, eikä ole riippuvainen niistä. Suurin ilo mitä koen parisuhteessa on se, että näen, että mieheni hymyilee ja on onnellinen. Silloin koen suurta onnellisuutta ja iloa ja koen myös onnnistuneeni naisena.
Ihmiset sen sijaan, että valitatte ja vaaditte kumppanilta kaikenlaista, niin keskittäkää energianne siihen, että voisitte itse olla parempi kumppani. Kun sinä muutut, niin voit hämmästyä, että mitä tapahtuu vastapuolesta.
mä olin naiseeni kunnes otti ja jätti kun sen oma polla sekos. Ei liittynyt ulkopuolisiin ero mitenkään. Vituttaa vieläki. Samaa väitti musta, mut paskat sanon mä, muuten ei olisi päättänyt suhdetta vaan antanut tilaisuuden tehdä asialle jotain.
Eli lopputulos on se että liian hyvää ollakseen totta on totta ettei se ole totta
Mä olen, mutta mun miehessäni on myös vikoja. En noin täydellisen ihmisen kanssa tulisi toimeen päivääkään, koska en itsekään ole täydellinen. Mä epäilen, että sun miehessäkin on huonoja puolia tai sitten vaan ei uskalla niitä sulle näyttää. Osaako hän edes suuttua tai olla vihainen?
Sullakin selvästi jokin lukihäiriö. Eihän hän väittänytkään miehensä olevan täydellinen, ja kertoi hänen huonoista puolistaan myös...mut ihanaa, että joku joskus hehkuttaa niitä piirteitä joihin toisessa on tyytyväinen. Kukaan täysjärkinen tuskin kuvittelee, että elämä jatkuvasti olisi ruusuilla tanssimista, mut miksi aina pitää tuoda ne kaikki negatiivinenkin esiin? Itse ymmärsin tän eräänlaisena kiitoskirjeenä hyvälle miehelle. Kaunis ele.
että hän käytti sanaa parisuhde sanan avioliitto sijaan viittaa siihen että tuokaan ei ole "kunnes kuolema teidät erottaa". Eli ennenpitkää uutta usvaa putkeen...
Kyllä! Yhteisiä vuosia 23 takana.
Mieheni on luotettava, rehellinen, auttavainen, ahkera, osallistuu kanssani kotitöihin, hyväntahtoinen, ei puhu yleisesti ottaen pahaa muista, enempi positiivinen kuin negatiivinen, ymmärtää huumoria vaikkei itse välttämättä mikään "huumoriveikko" olekaan.
Ei kiukuttele muulle perheelle vaikkei päivä olisikaan ollut mikään paras, panostaa perheeseen ja antaisi vaikka paidan päältään jos lapset tai puoliso sitä tarvitsisi ja olisi itse ilman. Ja kerrotaan että hädän tullen kyllä minäkin antaisin hänelle. Olemme erittäin tasavertainen pari ja kunnioitamme toinen toisiamme.
Ja yksi erittäin tärkeä asia meillä on se, että seksielämä on aina ollut hyvää koska olemme siinä suhteessa niin samanlaisia haluiltamme ja teoiltamme, sanon rehellisesti että toimiva seksielämä on yksi parisuhteen tärkeimmistä asioista.
Omat ongelmamme meilläkin on ollut ja omat kriisimme, mutta niistä on aina selvitty kun molemmat on niin halunneet.
Keskusteluyhteys toimii aina eikä koskaan käydä vihoissamme nukkumaan!
Olen niin tyytyväinen, etten olisi aikanaan osannut tälläistä edes kuvitella.
Ei hän ole mikään täydellisyys, enhän minä sentää ole sokea enkä hölmö!
Luonteissamme ja elämänarvoissamme on kaikki sopinut yhteen.
Muutamasta niukkuuden vuodesta huolimatta olen aina kokenut oloni turvalliseksi.
Puutteita? Mieheni on temperamenttinen, joku sanoisi jopa äkkipikainen.
Niin olen minäkin mutta tuo piirre ilmenee eri asioissa jota keskinäistä kipunointia on esiintynyt harvemmin.
Vaatimattomaksi häntä ei voi väittää. Minua joskus häiritsee mieheni suorasukaisuus ja jopa piittaamattomuus ulkopuolisten tunteista.
Sanoisin, että mieheni on persoona jonka kanssa ei likimainkaan jokainen nainen tulisi toimeen. Hän on luonnonlapsi. Aidosti oma itsensä. Kun se sattuu omiin kuvioihin niin elämä on upeaa.
Oltuaan nyt "oikealla" eläkkeellä 17 vuotta hän on vieläkin erittäin hyvässä fyysisessä kunnossa. Paino on parhaisiin aktiiviaikoihin verrattuna 5kg.
En ymmärrä missä parempikaan miesvaihtoehto olisi ollut tai olisi vieläkään.
"Vaatimattomaksi häntä ei voi väittää. Minua joskus häiritsee mieheni suorasukaisuus ja jopa piittaamattomuus ulkopuolisten tunteista."
Onko hän itsekäs? Ei empatiaa ollenkaan?
Aikuisten lastemme ja minun hyvinvointini eteen hän on valmis tekemään mitä tahansa.
Ystävien suhteen mieheni on epäisekäs, avulias jopa uhrautuva.
Ulkopuoliseet eivät mahdu tuohon piiriin. Mieheni ymmärrys loppuu. Hän ei suvaitse vastuuttomuutta eikä saamattomuutta.
Ei ymmärrä pipopäitä eikä "rautanaamoja".
Ei muuta kehitysapua kuin koulutuksen.
Ei ole koskaan laittanut rahaa mihinkään keräykseen koska on epäluuloinen rahojen käytön suhteen.
Vaatii itse kultakin oman alan osaamista tai osaamattomuuden myöntämistä.
Asiat tapahtuvat "joko, tahi" periaatteella.
Hänen kanssaan on sivullisenkin helppo tulla toimeen koska mitään ei jää miettimisen varaan!
Tai sitten ei tule toimeen. Näitä "ei tule toimeen" suhteita mieheni ei murehdi tippaakaan.
Henkilöstä riippuen mieheni on suurenmoinen tai sietämätön.
Ei siedä myöskään teeskentelyä eikä epärehellisyyttä missään muodossa.
Mies on vanha vai nuori? Komeillakin miehillä on menneisyys. Joko hyvä (ei sellaista voi olla) tai sitten särkyneitä sydämiä. Tottakai kunnollista jokainen mies esittää ja luotettavaa. Kaikki ovat kuitenkin vain ihmisiä. Toki toivon että mies on todellakin uskollinen ja kiva. Komeus on katsoja silmässä. Rakastuneena on ruusuinen, ihaileva kuva toisesta ja uskoo kaiken hyvän, ei voikaan ajatella mitään muuta.
Jokaisella on myös huonot puolet, vaikka on ne hyvät. Varjopuolet. Niitä vastaan ihmiset taistelevat. Älä sano että mies äänestää kokoomusta tai keskustaa. Jokainen meistä vanhenee ja joku päivä on ensimmäinen kerros läskiä. Siitä ei pääse mihinkään. Jos ei ole läskiä, on ryppyjä. Mikä on miehen exien lausunto eroista ym? Kysypä heiltä. Sieltä se totuus tulee. Ei vain yhden exän mielipide.
Olen, erittäinen tyytyväinen mieheeni.
Ihana, herkkä, kuunteleva, hellivä, suuteleva, ei voisi parempaa olla. Ja kesti 47 pitkää vuotta elää ja kokea 3 huonoa suhdetta että löysin tämän ihmeen. Nyt vain harmittaa että olen jo tämän ikäinen ja en luultavasti pysty enää antamaan miehelleni lasta jota hän kaipaa.
Olen samaa mieltä siitä että miehesi on seksuaalisesti kestävä ja loistava rakastaja..
Älä sie nyt vaan romaha!
Tulee vielä päivä jolloin se kyllästyy sinuun ja pettää sinua.
Ihanaa suomalaista pessimismiä :D Eihän elämästä koskaan tiedä.. jos näin kävisi, niin sitten elämässäni koittaisi uudet kuviot. Kun on yhden hyvän miehen saanut, niin miksei sitten voisi saada toista.. olenhan minä itsekin melkoisen upea pakkaus :D
Minun mieheni on ihanista ihanin. Rakastan häntä syvästi ja hän minua. Mitä muuta suhde tarvitsee..
Emme tarvitse edes fyysistä kosketusta, kun toinen on tunne sydämessä. Olemme yhtä, vaikka olisimme fyysisesti erillämme.
Minun vaimoni on vakava, hiukan huumorintajuton, hän sairastaa kroonisia sairauksia, joiden vuoksi viettää suurimman osan ajasta kotona, hän juo liikaa alkoholia, on kyllä kaunis mutta vartaloltaan kaukana missinmitoista, hänellä on roikkuvat rinnat, hän ei harrasta koskaan liikuntaa, hän viettää liikaa aikaa netissä, hän on ihmisarka, huonotuulinen ja masentunut, eikä hänellä ole sosiaalista elämää ja hän on aika pahansisuinen ihminen.
Ja hän on täydellinen, rakastan häntä enemmän kuin ketään koskaan. Onnea teille, jotka elätte "täydellisen" kumppanin kanssa, mutta minä elän mieluummin ihmisen kanssa, joka on oikea ihminen ja elämän nurjemmatkin puolet nähnyt, sillä aina iloinen pahvikuva on minusta tylsääkin tylsempi kumppani.
Eipä kukaan ihminen ole elämässä säästynyt kolhuitta, ajatteletko tosiaan niin, että olisi ;D
Elämä potkii jokaista päähän, mutta ei hymyn silti tarvitse hyytyä. Minusta naisesi vaikuttaa pikaisesti apua tarvitsevalta, tuollainen on jo sairasta, eikä mitenkään ihailtavaa.
Siis ihan oikeasti, kuka haluaa katsoa masentunutta mielummin, kuin iloista, ellei itse ole jollain tavalla ongelmainen?!
Minusta kuvailemasi kaltaisesti käyttäytyvä ihminen on tylsääkin tylsempi kumppani.
Jos on hoivaava luonne, sitä valitsee jonkun hoivattavan.
Jotkut kokevat niitä kolhuja enemmän kuin toiset. Se että miehen lemmikkikissa kuoli lapsuudessa, ei vielä tee ihmisestä kovia kokenutta. ;)
Kuten sanoin, onnea suhteeseesi, mutta siitä päätellen, että olet halukas olemaan vain onnellisen, terveen ja hyväntuulisen kumppanin kanssa, olet juuri sellainen ihminen, jonka itse kiertäisin hyvin kaukaa yhtä lailla pariutumis- kuin ystävyysmielessä.
Niin, osa meistä on sairaita, fyysisesti tai psyykkisesti, ja osa meistä joutuu elämään loppuelämänsä sairauksiemme kanssa. Eikö sellaisella ihmisellä saisi olla oikeutta onneen, rakkauteen ja parisuhteeseen? Sinusta sairaus tekee ihmisestä "tylsääkin tylsemmän kumppanin", mikä kertookin pinnallisuudestasi kaiken. Minä näen sairauden myös voimavarana, kasvattavana asiana, joka saa ihmisen näkemään elämän hieman laajemmasta perspektiivistä.
En kai missään vaiheessa sanonut, että vaimoni olisi VAIN sitä mitä edellä kuvasin, halusin vain korostaa, että ihminen voi olla huonoistakin puolistaan huolimatta upea kumppani. Palaa tähän ketjuun joskus, kun todellisuus on iskenyt, miehestä on paljastunut huonoja puolia tai olette sairastuneet vakavasti. Katsotaan sitten, vieläkö tuo "huolin vain täysin terveen ja hyvinvoivan kumppanin" -ajattelusi kestää.
Hienosti sanottu ja olen samaa mieltä.
Kaikilla meistä on vammoja ja sairauksia enemmän tai vähemmän, toisilla ne vaan näkyy ulospäin (on aktivoitunut), toisilla ne ovat vielä piilossa, ei puhjenneena muhimassa. Kun on yli puolet eletty elämästä niin jotain tietää jo vähäsen. Nuorena ja "teerveenä" sitä luuli tietävänsä ihan kaiken.
Heh, elä vain mieleltään synkän ihmisen kanssa, mutta mitä väärää on elää iloisen ihmisen kanssa, jos on kivaa yhdessä ja rakkautta riittää?! :D
Sairausko vain johdattaa syvällisyyteen? Näinkin voi ajatella, mutta mitä se syvällisyys kenellekin on?
Tunnen monia sairaita, jotka vain voivottelevat elämän kurjuutta. Mitä syvällisyyttä on voivotella ja synkistellä? Hyvin vakavasti kuolemansairas mielestäni vasta syvällisyyden on löytänytkin, jos vielä pystyy iloitsemaan ja nauramaan, vaikka tuntee kipua ja tuskaa kaiken aikaa.
Et tiedä mitä olen kokenut. Se onkin minun asiani ja iloitsen elämästä kaikista kokemuksistani huolimatta ;D Olen syvällinen tai en, ja jos kumppanillani on hyvä olla kanssani ja rakastaa minua, onko se huonompi suhde, kuin sinun kurjuudessa kieriskely -suhteesi?
"Minun vaimoni on vakava, hiukan huumorintajuton, hän sairastaa kroonisia sairauksia, joiden vuoksi viettää suurimman osan ajasta kotona, hän juo liikaa alkoholia, hän ei harrasta koskaan liikuntaa, hän viettää liikaa aikaa netissä, hän on ihmisarka, huonotuulinen ja masentunut, eikä hänellä ole sosiaalista elämää ja hän on aika pahansisuinen ihminen."
"Eikö sellaisella ihmisellä saisi olla oikeutta onneen"
Jaa mihin onneen? Vaimosihan on varmaan onnettomin ihminen mitä olla voi!!!
Syvällisintä elämässä on löytää sisältään onnellisuus ja tuntea elämäniloa, silloinkin, kun elämä murjoo kaikella tavalla. Synkistely ja kurjuuden voivottelu ja marmatus ovat pinnallisuuden huippuja.
Vaimollasikin on varmasti syytä iloita elämästä ja olla onnellinen siitä mitä on, mutta hänen pinnallisuutensa estää näkemästä onnea ja iloa ympärillään. Hän kieriskelee vain oman napansa ja kurjuutensa ympärillä.
Ennen vanhaan kristinuskon saattelemana ja nykyäänkin esim. pohjalaisessa körttiyhteisössä iloisuutta pidettiin/pidetään pinnallisuutena ja syntinä. Mitä kurjempaa ja vakavampaa elämä oli/on, sitä parempi ihminen on heidän mukaansa jumalan silmissä.
Iranissakin on rangaistavaa julkisesti hymyillä. Naama peruslukemilla ja suunpielet alaspäin katse maassa.. mitä ihmeen syvällistä siinä muka on?!!!!
Vaimosi tarvitsee oikeasti apua masennukseensa! Monet sairaudet tulevat masennuksesta, liikkumattomuudesta ja alkoholista. Etkö sitten enää rakastaisi vaimoasi, jos hän pääsisi masennuksestaan ja muusta alakuloisesta elämästään iloisempaan elämään käsiksi?
Kiltillä miehellä ei tee mitään. Varsinkin kun on ruma kuten minä.
ei pidä paikkaansa, ottaisin heti kiltin ja ruman miehen tekemään kotitöitä kuten halkoja, lumitöitä, ruohonleikkuuta jne.. kaikkea kodin talonmies töitä.
Mistä maasta hän on?
Miten kukaan voi sanoa kumppanistaan että hän on uskollinen? Ette varmaankaan ole 24tuntia vuorokaudessa yhdessä? Pettäminen on yleistä,varmaan yleisin syy eroihin..No tipahdat sitten korkealta ja kovaa..voi sua!
Hienoa, että olet tyytyväinen mieheesi. Täydellinen, komea jne. Elät maanpäällisessä taivaassa. No, jos nyt kuitenkin tipahtaisit edes sentin sieltä pilvilinnoistasi. Tiedäthän (tai ainakin tuohon ikään pitäisi jo tietää) että täydellistä' ihmistä ei ole olemassakaan. Miehessäsi on jotain vikaa tai sitten hän on loistava näyttelijä. Tuskinpa te olette yhdessä 24/7. Pudottaudu pikkaisen alaspäin, pettymys tulee olemaan kova kun putoat. Muista, täydellistä ihmistä ei ole olemassakaan. Tuollainen kuvaus miehestäsi sai minut ainakin ajattelemaan psykopaattia.
Sama täällä että minulla on mahtava mies.hän huomioi minua,hellii,suukottelee,ottaa lähelle,halii...rakastaa vain minua.kauan tuli etsitty sitä oikeaa kunnes viisi vuotta sitten mieheni tuli eteeni.nyt oltu 3 vuotta onnellisesti aviossa. Ja rakastan miestäni hyvin paljon,
Minulla myös on pitkä ja komea, lihaksikas raksamies. Mutta enemmänkin ristiverinen kuin tumma, komea kuitenkin, ainakin minun silmissä :)
Ja näkyy tuota vilkuilevan muutkin naiset, joten kai sitten toistenkin mielestä.
Se nyt toisaalta on vähäpätöinen juttu, on myös sosiaalinen, toiset huomioonottava, melkoisen hyvin toimeentuleva jne.
Toki huonojakin puolia on, eikös meillä kaikilla? Kuitenkin tultu todella hyvin juttuun jo toistakymmentä vuotta, naimisiin ei olla menty eikä mennäkään, näin on hyvä.
Myöskään lapsia meillä ei ole eikä tule, joten keskitymme elämästä ja toisistamme nauttimiseen, matkustamme paljon ja viihdytään mökillä. Ja ennenkaikkea pidämme toistemme seurasta. Mitäpä muuta sitä tarvii.
Taisi olla aloittajan toivelista ; )
Ihminen on musta/valkoinen otus. Ihan taatusti on sinunkin miehessä molempia värejä.Eri tilanteissa eri värit. Naurattaa aina,kun joku ns merkkihenkilö kuolee ja hänet sitten nostetaan taivaisiin muistokirjoituksissa. Jopa Nelson Mandelassa oli myös kielteisiä luonteenpiirteitä, aivan samoin kuin meissä jokaisessa. Että silleen...
Sisarelleni oli juuri tuollainen mies! Täydellinen supliikki ja kaikkien kaveri, lakimies ammatiltaan.
Muisti aina kiittää ja kehua vaimoaan kauniiksi yms. Sukulaisten ja ystävien silmissä oli vuosisadan rakkaustarina...molemmilla toinen yritys.
Kunnes tämä kaikkien pitämä ja ihailema kympin mies kärähti pettämisestä 18vuoden avioliiton jälkeen. Lemmenloma Kreikassa oli vielä tuoreessa muistissa, joten ei heitetty hanskoja tiskiin. Päätettiin jatkaa, kun kaikki oli molempien mielestä muilta osiltaan hyvin. Kaksi teini-ikäistä lasta jne.
Mutta...vaimon kanssa samassa työyhteisössä työskentelevä kakkonen ei päästänyt kokonaan irti vaan jäi hännystelemään ja häiriköimään eikä antanut parille tilaa..
Vaimo väsyi ja heitti elämänsä rakkauden ulos elämästään!
Tänään ihanalla ja täydellisellä miehellä ei mene kovin hyvin. Alkoholi vie miestä vauhdilla...
oho johan jutun murjasit, onko rikas se enää puuttuu,, rakaasta en oo varma ,, kai se kelpaa myös muille,
Minun poikaystävä/avomies kehuu minua päivittäin, mutta hän ei siitä huolimatta ole mitenkään romanttinen (joka on minusta hyvä juttu, koska itsekään en ole). Parasta siinä on se, että hän oikeasti tarkoittaa mitä sanoo; kohteliaisuudet eivät ole imeliä, vaan hän sanoo ne omalla persoonallisella tavallaan, eikä hän ole semmoinen lipevä lepertelijä, joka latelee kauniita sanoja saadakseen jotain.
Itse olen vain vähän huono vastaanottamaan näitä kivoja asioita, joita hän sanoo, mutta itsetunto kohenee ja sitä kautta myöskin vastaanottavaisuus.
Kiva aloitus pitkästä aikaa, kun jotain kehutaan. Mutta eiköhän täällä jo sekin ole ammuttu alas moneen kertaan, melko tyypillistä. Mutta pääasia lienee että aloittaja on onnellinen ja tyytyväinen mieheensä?
Itsellä on melko tyypillinen suomalainen sohvapottu. Ei paljon puhu eikä pussaa, eikä sen pahemmin siivoilekaan, ne hommat on delegoitu mulle. Komeakin tuo on lie joskus ollut, mulle kelpaa vieläkin.
Mutta kaikesta huolimatta tuo sohvalla piereskelevä röhjäke on niin himskatin rakas, etten vaihtais sitä komeampaan enkä välitä niin paljon kukista enkä lemmen lurituksistakaan että tuon rakkaan turjakkeen sen takia ulos heittäisin :)
Itse olen tällä hetkellä kotona päivät joten siitä siivoamisestakaan en nalkuta, tekeehän toinen raskaat duunit.
Siis oma ukkoni ei ole mitään aloittajan listasta, mutta en toiseen vaihtais siitä huolimatta.
Minulla vähän saman tyyppinen. Tekee miestentyöt kun ei oikein perinteiset naistentyöt kiinnosta. Ei tuo kukkia eikä ostele lahjoja mutta aina kysyy tarviiko mitään ruokaa tuoda. Minäkään en ole mikään romanttinen pussailija tyyppi niin en tarvitse sellaista miestäkään.
Mies viihtyy kotona ja tulee aina töiden jälkeen suoraan kotiin. Ei ole mikään kokki kolmonen mutta tykkää tehdä helppoja ruokia niin ettei koskaan valita jos en ole tehnyt ruokaa. Ei ole mikään hyvä keskustelija, seurallinen, huumorintajuinen, hauska vaan melko perisuomalainen juntti. Hoitaa hyvin raha- asiat niin että sen puolesta on huoletonta elämä. Meillä on erilaiset harrastuksetkin. Mies ei ole alkanut vaatimaan minulta mitään mitä en halua toteuttaa eikä se edes onnistuisi sillä olen erittäin jääräpäinen. Minua ei perinteisiin koti äidin muotteihin pakoteta enkä ala äidiksi miehelle. Olemme itsenäisiä ja erittäin itsepäisiä luonteita kummatkin.
Ensimmäiset kymmenen vuotta oli vaikeimpia, seuraavat kymmen vuotta helpompia ja nyt kolmannella kymmenellä on helppoa kun toisen tuntee kuin taskunsa pohjat. Tuemme toisiamme unelmiemme toteuttamiseksi.
Olen 64 vuotias mies ja vaimoni on ensinmäinen naiseni, en siis ole harrastanut seksiä keneenkään muun kanssa, enkä voi kehuakkaan hirveästi niillä taidoillani mutta toimeen on tultu vuodesta 1977, olen rehellinen,luotettava, kiltti, joskus liiankin, ei koskaan väkivaltaa, en tupakoi joskus vähän alkoa josta vaimoni on sanonut ettei se haittaa yhtään koska se vaikuttaa minuun ja ympäristöön kuulemma vain positiivisesti.
Siivoan, pidän taloa ja autoa itse kunnossa, eikä kodinkonekorjaajiakaan ole tarvittu vielä.
Miltäs tuo kuullostaa?
Erittäin hyvältä jos ei täydelliseltä. Vaimollasi on syytä olla tyytyväinen ja ilmeisesti on ollutkin.
Minä myös olen tyytyväinen avioliittooni,22 sellaista takana.
Monta ylämäkeä,alamäkea ja tasaistakin näihin vuosiin mahtuu.
Olen kuitenkin huomannut että onnestaan ei voi paljon puhua, miestään kehua.
Nais-porukassa yksi vakio aihehan on puolisoiden moittiminen.
Oleppa sitten siinä eri mieltä ja onnellinen.Huh,huh.
Pitäkä kiinni onnestanne!
Pitkässä suhteessa joutuu itse kukin kasvamaan siis kasvattamaan myös itseään. Ei luovuteta liian helposti vaan hyväksytään ettei se suhde ole koko ajan ruusuilla tanssimista. Täytyy sietää pitkiäkin seesteisiä aikoja ja suhteen muuttumista. Me kaikki ihmiset (siis suurin osa) muututaan iän myötä ja sille pitää antaa tilaa.
Suhteesta toiseen vaihtelevat eivät usko eivätkä halua edes kuunnella mitään onnen tarinoita. He pitävät pitkiä suhteita kulissi suhteina. Minulle on toitotettu koko 25 vuotisen suhteen ajan että mies jättää kun löytää paremman. Ihan kun en olisi minkään arvoinen ihminen kun en ole lapsia alkanut tekemään sille miehelle. Kauhea kateus kun minun ei tarvitse mitään suorittaa pitääkseen mieheni. Täytyy tuottaa kauhea pettymys epäilijöille kun minua rakastetaan ilman mitään suorittamista. Harva näköjään uskaltaa samanlaisen riskin ottaa.
liittoa sinulla takana!
onkohan ihan suomen ennätys jos kerta 22 kertaa vihitty?!
Tylsältä,todella tylsältä.
....ja sitten heräsin - unelmoin jälleen huomenna :)
Entäs sen miehen tausta? Olisi kiva kuulla minkälainen hänen taustansa jos noin hyvällä miehellä oli epäonnistuneita suhteita niin mihinkä ne kaatuivat.
Vai oliko kysymys vaan siitä että te kaksi juuri toisillene sopivaa ihmistä löysitte toisensa jotka saavat toisistaan juuri ne paremmat puolet esiin.
Et ole enään ollut ihan tyttönen miehen löydettyäsi jotenka miehelläsikin on varmasti kokemusta suhteista.
Jos mies on sinut valinnut eikä toistepäin niin uskon suhteenne kestävän. Komeille miehille on ottajia ja jos nainen valitsee komean miehen pelkän ulkonäön perusteella niin voi pettymys tulla.
Minä olen miehen antanut valita itseni ja silloin suhde kestää. Olen nähnyt naisia jotka valikoivat ja ottavat jonkun johonka ihastuvat, rakastuvat ja on pakko saada se mutta mies ei olekkaan rakastunut. Naiselle tulee kamala kiire sitoa mies lapsilla ym. hömpällä ettei vaan todellinen luonne ala paljastua ajan mittaan jos vitkastellaan.
Vanhemmalla iällä kun löydetään se oikean tuntuinen kumppani niin ei ole mitään kamalia vaatimuksia, vai onko?
Hyvä suhde mitataan vasta silloin kun tulee sairauksia, voi tulla henkisiä että fyysisiä sairauksia ja rohmahduksia, työttömyyttä yms. Alko ongelmiakin voi tulla vasta myöhemmässä vaiheessa eikä kukaan tiedä etukäteen. Ensin minä olin vahvempi osapuoli ja tuin miestäni josta hän kiitteli ja kun aloin itse oirehtimaan kamalaa lapsuuttani (mikä tuli vastaan vasta myöhemmässä iässä) niin hän tuki ja ymmärsi. Olin ollut siinä luulossa että vahva ihminen selviää mistä vaan kunnes jossain vaiheessa en jaksanut enään. Jossain ikävaiheessa ne pahat asiat alkavat tulla pintaan ja saattavat nujertaa niin vahvana kuvittelevan ihmisenkin.
Mikään parisuhde ei voi olla pelkkää ylämäkeä kuin ehkä alussa vaan. Ei ole normaalia jos ei tule alamäkiä välillä mutta mitenkä niistä selvitään on asia erikseen. Riippuu pariskunnasta haetaanko uutta suhdetta vaiko koitetaan selviytyä kriiseistä. Suhteen alkuhuumassa kun kumppania ei tunneta kovinkaan hyvin niin tuntuu älyttömän hyvältä. Mutta kun alkaa se ihmisen tuntemus tuntuunkin liian tutulta niin haavekuvat siitä häipyy. Ei se ollutkaan haavekuvieni ihminen vaan ihan joku muu. Kymmenen vuoden päästä lopahtaa se seksikin. Se lopahtaa joka pitkässä suhteessa ja joka muuta väittää niin valehtelee tai sitten käy vieraissa saamassa lisä potkua.
Komeakin mies on kohta harmaa partainen vanha cubbe mutta jos on raha mies se saa nuoria naisia vaikka olis minkälainen hoivattava invaliidi. Raha mies saa aina nuoren naisen jos sellaisen haluaa. Itseään voi huijata millä lailla tahansa jos on varaa siihen. Kaikki ne lähtevät saatuaan sen hyödyn mitä olivat hakemassakin.
Lopulta huomaat että tulit kusetetuksi sillä eihän noin täydellinen mies voi olla totta, muuta kuin haaveissasi. Suurimmalla osalla kun mies on sohvalla makaava piereskelijä epäsiisti otus jota ei kiinnosta yhtään mikään niin sinulla on se täydellinen suomalainen mieskö? Joka osaa naida ja vasarakin pysyy kädessä.
Kun luettelit kaikki noi ominaisuudet niin ihmettelen onko se äijä todellakin suomalainen? Suomalainen mies ei yleensäkkään ole hyvä keskustelija, hauska, huumorintajuinen, aina hyvällä tuulella ja hyväntahtoinen, luova, älykäs, taiteellinen, juo vettä vaan ja erittäin vaatimaton.
Taidat valehdella ja pahasti.
Suomalainen on viinaa juotuaan vasta noin älykäs ja seurallinen yms.
Aivan samaa mieltä
tekstiä!
Minä olen "iskenyt" itselleni miehen, enkä parempaa olisi voinut toivoa!
Yhdessä ollaan oltu oikein onnellisesti 20v.
"Suomalainen mies ei yleensäkkään ole hyvä keskustelija, hauska, huumorintajuinen, aina hyvällä tuulella ja hyväntahtoinen, luova, älykäs, taiteellinen, juo vettä vaan ja erittäin vaatimaton."
Onneksi laitoit tuon "yleensä"-sanan, koska kyllä heitäkin varmasti on. Oma mieheni menee läheltä: vain taiteellisuus puuttuu!
Nimimerkki Kerro totuus taisi tarkoittaa kysymykset minulle eli aloituspuhujalle?!
Ensinnäkin kysyit mieheni taustasta. Kuten olen aiemmin kertonut miehelläni on vain yksi ainoa pitkä suhde minua ennen. Tämä suhde kesti hänellä ikävuodesta 20-35 eli hän oli exänsä kanssa 15 vuotta. Tämä on siis ainoa seksisuhde ja parisuhde naiseen ennen minua. Tämä parisuhde päättyi siihen, että mieheni exä petti miestäni. Hän oli tehnyt sitä jo melkein vuoden ennen kuin jäi kiinni. Tämän asian takia mieheni otti eron, koska luottamus ja uskollisuus on hänelle parisuhteen pohja. Suhteessa oli muitakin ongelmia. Naisella on narsistinen persoonallisuushäiriö. Mieheni oli liian kiltti ja ymmärtäväinen exäänsä kohtaan. Onneksi hän löysi oman voimansa ja päätti, ettei kukaan enää kohtele häntä huonosti.
Kun tapasin mieheni, hän oli 36 vuotias ja minä 31 vuotias. Minulla oli takana lukuisia suhteita, joissa olin joutunut kohtaamaan paljon vaikeita asioita ja kasvamaan ihmisenä.
Kun tapasimme toisemme, niin meillä oli heti aivan mieletön yhteys. PUhuimme 9 tuntia yhteen menoon. Tuntui kuin kumpikin olisi avannut avaimella toisen sisimmän. Meidän välillämme oli suunnaton yhteys ja ymmärrys aivan kuin olisimme eläneet yhdessä 10 aikaisempaa elämää. Fyysisesti tunsimme myös vetoa toisiamme kohtaan. Mieheni on suomalainen, mutta ei ole tyypillisen suomalaisen näköinen. Hänellä on erittäin paksu, upea musta tukka, mustat kulmat, ruskeat silmät ja hän on pitkäraajainen. En tiedä mistä hän on perinyt ulkonäkönsä, mutta ei tosiaankaan tyypillisen suomalaisen näköinen. Minä taas olen aika pitkä, hoikka.. ja en muutenkaan ihan kauhean ruma :D .. niin kyllä mies piti kovasti myös ulkoisesta olemuksestani.
Olemme kumpikin todella tunne ihmisiä.. herkkiä, syvällisiä, arvot kohdallaan ja jne. Jos tuntisit mieheni, niin ajattelisit varmaan, että voiko joku olla noin hyvä tyyppi. Hän on reilu, avulias, ystävällinen ja haluaa aina kaikille hyvää. Kaikki ihmiset pitävät hänestä. Siitä huolimatta hän ei ole ollut koskaan naisiin menevä. Ihmettelen itsekin, etteikö hän edes huomaa ympärillä olevia kauniita naisia. Monta kertaa olen todennut, ettei huomaa. MInua ei haittaa vaikka hän ihailisisi muitakin kuin minua. Minä itsekin ihailen kauniita ihmisiä riippumatta ovatko he miehiä vai naisia.
Tottakai olemme suhteemme aikana käyneet läpi monenlaisia asioita ja riidelleet. Näin monen vuoden jälkeen tunnemme toisemme niin hyvin, että harvoin on aihetta riitaan. Olemme kumpikin todella elämänmyönteisiä ja positiivisia ihmisiä. Ehkä sekin vaikuttaa siihen, ettei riitoja juurikana ole.
Kun parisuhde alkaa, niin alkuhuuma kestää jokusen vuoden, sen jälkeen suhde muuttuu. Parisuhde on aaltoilevaa, välillä on tasaisempia kausia ja sitten kiihkeämpi kausia. Meidän parisuhteessa olen huomannut, että kumppaniin voi rakastua aina uudelleen ja uudelleen. Jos rakkaus on elävää, niin vuodet eivät sitä tapa, eikä se näivety, vaan se on kuin tuli, joka roihuaa ja roihuaa. Välillä saattaa olla vähän hiilloksella ja kun siihen puhalletaan, niin se leimahtaa leikkiin.
MIkään ei kasvata ihmistä niin paljon kuin parisuhde. Kun ihminen on valmis kohtaamaan omat keskeneräisyytensä, niin hän eheytyy ja kasvaa aivan toisenlaiseksi ihmiseksi. JOkaisen meidän sisällämme on se hioutumaton timantti. Jos annamme mahdollisuuden, niin voimme kasvaa ja säihkyä kuin upea hiottu timantti.
Ei se ole suomalainen mies.
Tumma mies ja ruskeat silmät niin se on ulkomaalainen tai ulkomaalaista verta. Suomalaiset eivät ole tuo näköisiä pitkiä tummia ja seksuaalisesti kestäviä rakastajia.
Olisipa edes naapurit tuollaisia hyviä keskustelijoita, seurallisia, huumorintajuisia ja hauskoja hyväntahtoisia ihmisiä mutta kun ovat vihamielisiä kaikkia ihmisiä kohtaan.
Missä on luovat, älykkäät, vaatimattomat ihmiset kun minä en ole niihin kohdannut?
Taitava monissa asioissa niin miksi ei ole taitava ihmissuhteissa? Voitko kertoa missä ihmissuhteissa miehesi on taituruutta osoittanut? Kuinka noin täydellinen mies on ollut vapaa vielä kolmekymppisenäkin. Taitaa olla kallis mies.
Tuollainen äijä jää kohta sohvallesi makaamaan ja saat elättää sen. Ettei se vaan ole gigolo. Mieshän tuollainen ei voi olla vaan se käyttää sinua hyväkseen. Ei ole noin täydellistä miestä vaan hyväksikäyttäjä esittää tuollaista.
Kohta sillä äijällä on ongelmaa toisensa perään ja sinä olet syyllinen niihin. Olet vanha ämmä ja seksuaalisesti vetämätön. Se ettei sillä gigololla seiso on syytäsi.
Onko se ruskeasilmäinen levoton mies? Tuommoinen mies rakastellut elämänsä aikana varmasti sataa samanlaista pimppiä eikä mikään ole sykähdyttänyt.
Jos mies on seksuaalisesti erittäin kestävä ja loistava rakastelija niin tuskin sellainen on yhden naisen mies. Mies kun tietää taitonsa niin haluaa sitä moneen naiseen kokeilla. Mies harrastaa sitä niin kauan kunnes kyllästyy tai se vakituinen ämmä sen huomaa.
Vanha ämmä on vain rahoittaja mukamas luotettavalle jne...
Sait varmasti entisen gigolon sillä suomalainen mies ei ole tuollainen vaikka kangesta vääntäisi.
Alkufraasit pitävät paikkansa mutta loppu on ihan suomalaisuudelle tuntematonta.
Missään en ole nähnyt yhtäkään seurallista suomalaista. En yhtäkään hyväntahtoista suomalaista jolla olisi noin hyväntahtoinen päämäärä.
Olisipa tuollaisia naapureita. Naapureissa kamala kakaralauma ja vanhemmat vähät välittävät niistä.
Se ämmä on valinnut miehen jota ei kiinnosta ne kakarat pätkääkään. Ämmä on tehnyt ne itseään varten ja kaikki muu ympäristö saa siitä kärsiä.
Katselkaa vähän tarkempaa se mies jolle aiotte lisääntyä niin ettei tarvitse koko suvun tai ympäristön siitä kärsiä.
Itse ämmä vaan istuu tietokoneella ja antaa äijälle käskyä. Miehen täytyy olla sitä sun tätä kelvatakseen jollekkin tyhmälle ämmälle joka itse istuu tietokoneella kirjoittamassa juuri tätä juttua.
Onko muille saman kokeneille naisille käynyt juuri saman lailla? Hyvän näköinen äijä on tullut kuvioon. Minä haluan nyt sen miehen ja olen onnellinen.
Osaa se naida ja on omaan ulkonäköön liian hyvännäköinen. Ruma nainen ja liian hyvännäköinen mies. Eikö hälytyskellot soi?
Kerran eräs pyörätuolia käyttävä rouva kertoi miehestään minulle. He olivat olleet jo pitkään naimisissa. Hän sanoi, että oli ollut hyvin epäluuloinen miehen aikeista alussa. Lopulta hän oli uskonut miehen olevan tosissaan. Kummatkin tunsin päällisinpuolin. Tämä täysin terve mies eli onnellista elämää vaimonsa kanssa. Kyllä minäkin uskon, että onnellisia liittoja voi olla olosuhteista huolimatta.
jospa aloittaja lopettaisi haaveilemisen.
Mun ainoat vaatimukset parisuhteessa oli: Älä lyö,älä petä ja olis kiva jos joskus auttaisit kotitöissä..muutaman kerran yritin seurustella,kunnes huomasin että muun vaatimukset on liikaa! Enää en edes halua seurustella,se ei ole sen arvoista.Viihdyn paljon yksin tai kavereiden kanssa,nautin vapaudestani! Parisuhteessa mies saa palvelijan keittiöön ja makkariin.Nainen saa pettämistä ja joiltakin myös turpaan..Kaikkien näiden kokemuksieni jälkeen olen OIKEASTI onnellinen vapaudestani! : )
täälä tuntuu olevan suurimmalla osalla naisilla silloin kaikki suhteessa hyvin kun toimitaan pelkästään naisen ehdoilla ......
Minulla samanlainen.hän on loistava keskustelija ja osaa kuunnella tilanteen tullen. Hän on kiinnstunut sisutuksesta ja vaatteista yleensäkin. Hän on ylpeä suhteestamme ja omistautunut miehelleen. Hän on loistava rakastaja ja kestävä sänkytouhuissamme.
Niin minäkin luulin. Kuinka monesti ajattelin, että on liian hyvää ollakseen totta. Vaistot oli taas kerran oikeassa. Käry kävi. Koskahan miehet ymmärtää, että naiset huomaa kaiken? esim Netti- ja puhelinkäyttäytymistä salataan ja yritetään tehdä se salaa vaikka olisi samassa huoneessa, käyttäytyminen muuttuu täysin. Kuinka monet kerrat olen miettinyt, että tietääköhän ne naiset, kenen kanssa chattaa, lähettää seksiviestejä ja tapailee, että ukko on naimisissa? Tietävätkö he, että on salasuhteen listalla vaikkapa viides poka? Ovatko tosissaan hakemassa miestä ja menevät samaan halpaan kun minä ja niin moni ennen vai eiätkö välitä? Mitä se mies runoilee? Ikävä sanoa siskot, mutta nämä miehet pettää meitä kaikkia. En tiedä olenko pettynyt, helpottunut vai mitä.. No ainakin kokemusta jo on eli ei enää satuta niin paljoa kun ensimmäisellä kertaa.
Yksi juttu mitä monet naiset ei ole tajunnu: Miehillä on Huo..puhelin erikseen,sitä pidetään äänettömänä ja piilossa.Esim.työpaikalla tms..
Jos tuohon edelliseen viittasit, niin lue uudestaan. Tuohon muuten vastaisin "mitä naiset ei ole tajunnut", niin olet väärässä. Nyt pitäisi sanoa, "Mitä MIEHET ei ole tajunnut".. Lues uudestaan taitaa Kallella olla parempi lukemisenymmärtäminen, miksi muuten tekisi sen "jopa samassa huoneessa"?? No oli niin tai näin, niin ei mene jakeluun tuollainen touhu, ei ole koskaan mennyt, Miksi pitää kiusata puolisoa (oli sitten nainen tai mies). Miksi pitää hankkiutua naimisiin asti, jos tietää ettei osaa elää ilman huoraämmiä tai huorapukkeja? Nämä ihmiset jotka pettää työkseen, on sairaita narsisteja. Tämä on minun mielipiteeni eikä muuksi muutu. Nämä henkilöt ovat olleet koulukiusaajia, ja joku on mennyt pahasti vinksalleen syntymästä
Moi Onnellinen!
Tässä on vastaavanlainen mies. Hiukan omaasi nuorempi kylläkin.
Etsin itseäni pitkään kunnes löysin elämälleni suunnan kahden- ja kolmenkympin puolessa välissä. Samoihin aikoihin tapasin kivan kuusi vuotta nuoremman tytön.
Hommat luistivat ihan kivasti kunnes se alkoi mennä samanlailla kuin jotkin aikaisemmat suhteeni, että vähän kyllästyin.
Tämäkin niin kuin aikaisemminkin ei meinannut päästää minusta irti ollenkaan kunnes sitten hän muutti omaan asuntoon ja homman piti olla selvä.
Menin kuitenkin asioista keskustelemaan kerran ja hän ilmoitti olevansa raskaana. Ensimmäinen reaktio oli tietenkin ihmetys ja paukkasin karkuun.
Asioista puhuttiin ja hän päätti lapsen pitää ja minä päätin häntä siinä tukea.
Matkan varrella opin ymmärtämään lisää itsestäni ja tunne yhdessäolemisesta vahvistui. Samalla hänkin aikuistui ja opimme ymmrätämään toisiamme paremmin.
Lapsi sitten syntyi ja kaikki oli mennyt ja meni hienosti. Jossain kohtaa tässä lapsen kasvaessa aloin huomaamaan erilaisia asioita naiseni käytöksessä. Hän alkoi käyttäytyä kuin hän olisi lapsen kanssa oma yksikkönsä ja sitten olisin minä. Eikä tämäkään sinänsä koska näistä nyt vähän ympärillä olevat ihmisetkin olivat samaa mieltä kanssani. Sitten tuli Barry Long. Se alkoi vavisuttaa parisuhdetta.
Nyt siis tilanne on se, että minä olen koonnut itseni monta kertaa perhettämme varten ja kärsinyt mielenterveydellisistä haasteista koko tämän ajan ja tilanne on edelleen päällä.
Puolisoni siis näkee Barry Longin opetuksien mukaan yhtäkkiä asiat kokeneena itsekin asiat niin, että jokainen huolehtii vain omasta hyvinvoinnistaan ja perhekeskeisyyttä ei ole olemassa. Myöskään ei voida yhtäkkiä puhua seksistä vaan sekin täytyisi tehdä nyt sitten "Jumalaisen rakastelun ehdoilla"
Jos se on niin "hyvä" mukamas, niin miksi sitten tulit tänne siitä kirjoittamaan? en usko kyllä nyt tähän juttuun yhtään, kun ei tänne suoli24 tulla kirjoittamaan mitään hyvää ikinä!
Pidä varasi ettei muut naiset vie mokomaa kultakimpaletta.
Ihana kuulla, miten ollaan kiitollisia ja kehutaan puolisoitaan! Onneksi olkoon, kun olet löytänyt oman kultakimpaleesi!
Itsellä myös aivan uskomattoman ihana mies! Oikeastaan kuvailemasi luonteenpiirteet sopivat häneenkin! Toki välillä riidellään ja osaa hän olla joskus ärsyttäväkin, mutta niinhän me kaikki. Osaamme pyytää ja antaa anteeksi ja keskustella erimielisyyksien tullen. Olen niin kiitollinen ja onnellinen ihanasta miehestä, joka on parempi kuin ansaitsenkaan. Tietysti itsekin haluan olla hänelle hyvä ja tehdä myös töitä sen eteen!
Aloittaja ja muutama muukin sanoi, että mies ei sano ihania sanoja tarpeeksi usein. Kannattaa lukea kirja Rakkauden kielet: http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9516068170
Meillä ihmisillä on luontaisesti erilaiset tavat ilmaista ja vastaanottaa rakkautta (sanat, teot, lahjat, kosketus, laatuaika) ja aina ne eivät puolisoilla osu yksiin. Siksi on tärkeää tietää oma ja toisen rakkauden kieli, jotta kumpikin voi panostaa siihen, että ilmaisee rakkauttaan tavalla, jota toinen kaipaa.
Esim. minullekin myös rakkauden tunnustukset ja ihanat sanat ovat tärkeitä, mutta mieheni ei niitä automaattisesti viljele, vaan osoittaa rakkauttaan esim. tekemällä minulle palveluksia ja auttamalla monin tavoin. Kuitenkin hän tietää, että sanat ovat minulle tärkeitä, siksi hän päivittäin panostaa siihen, että muistaa kehua minua ja kertoo, että rakastaa ym.
Mäkin tapasin mieheni vasta tuon ikäisenä kuin sinä. Ja olen kyllä tosi onnellinen. Yhdessä oltu jo 12 vuotta.
Mieheni on kiltti ja auttavainen, komea ja hauska. On korkeasti kouluttatunut, eli hänen kanssaan voi myös keskustella pitkään ja hartaasti aiheesta kuin aiheesta.
On antelias ja toisen huomioiva rakastaja.
Ollaan meidän kaveriporukan köyhimpiä, ja tällä hetkellä työttömiä, mitään maallista emme omista, mutta meillä on toisemme :)
Ei ole olemassa täydellistä ihmistä, mutta on olemassa ihminen joka on täydellinen juuri sinulle. Se on jotain, johon kukaan muu ei voi sanoa mitään. =)
Minullakin on juuri minulle loistavasti sopiva mies. Luonne on kyllä kultainen, mutta mikä parasta, riidoissa ei anna periksi ja pitää oman päänsä. Olen sen verran pässi, että tarvitsin viereeni astetta kovemman pässin että homma toimii. En pystyisi olemaan liian kiltin miehen kanssa, vaan pitää olla henkisesti vahva ja sitä hän on. Hän myös antaa minun olla, eikä ole mustasukkainen vaikka muut miehet katsoisivat perään. Hän ei yritä teennäisesti mielistellä, vaan sanoo suoraan ja tiputtaa kyllä maanpinnalle jos sorrun haaveisiin. Silti hän on hellä ja "imelämpi" kuin minä, mikä toisaalta saa minut nytkin hymyilemään. Hänen arkipäiväiset huomionosoitukset ovat pieniä, mutta niin mukavia. Ärsyttävä puoli on asioiden suorittaminen tasavertaisesti, siis perus kotitöiden. Mitään ei ainakaan tehdä enempää, on elämän johtoajatus. Toisaalta, tämäkin on sitä vahvuutta mitä arvostan, niin ärsyttävää kuin se välillä onkin. Muutta ihan hyvä mies ja komeekin vielä..
Kuullostaa.