Olen 18-vuotias ja olen asunut avopuolisoni
kanssa yli vuoden ja yhdessä olemme olleet 2
vuotta. Olen todella mustasukkainen ja omasta
mielestäni liian itserakas. poikakaverini on
kuitenkin todella ymmärtäväinen ja rakastaa minua
paljon. Entiset ovat jättäneet minut
mustasukkaisuuden vuoksi, mutta tämä hyväksyy
vikani. Hän on parasta mitä minulle on sattunut
(hellä, huomaavainen ym ym...) Mutta viimeaikoina
olen kaivannut sitä ihastumista ja olenkin
ihastunut (taas) yhteen mieheen. Kerran tein jo
todella säälittävästi ja rupesin lähettelemään
viestejä yhdelle, mutta se jäi onneksi siihen.
Nyt pelkään tämän uuden ihastuksen kanssa
meneväni liian pitkälle, sillä en saa häntä
mielestäni(hän on hyvä kaverini). Olen varma,
että kun uutena vuotena lähden ulos tuon miehen
kanssa, jotain tapahtuu. Usein jopa toivon sitä,
mutta tiedän että katuisin. Eli olenko hoidon
tarpeessa, vai mistä johtuu? Haluaisin apua ja
ASIALLISIA neuvoja, sillä välillä jopa mietin,
että petän, mutten kerro sitä miehelleni. Siinä
vaiheessa tunnen itseni todella itsekeskeiseksi.
Vai voisiko syy olla jopa mustasukkaisuudessani
(ennenkuin olen päässyt siitä eroon, en kykene
rakastamaan, vaan se on omistushalua?????)
kanssa yli vuoden ja yhdessä olemme olleet 2
vuotta. Olen todella mustasukkainen ja omasta
mielestäni liian itserakas. poikakaverini on
kuitenkin todella ymmärtäväinen ja rakastaa minua
paljon. Entiset ovat jättäneet minut
mustasukkaisuuden vuoksi, mutta tämä hyväksyy
vikani. Hän on parasta mitä minulle on sattunut
(hellä, huomaavainen ym ym...) Mutta viimeaikoina
olen kaivannut sitä ihastumista ja olenkin
ihastunut (taas) yhteen mieheen. Kerran tein jo
todella säälittävästi ja rupesin lähettelemään
viestejä yhdelle, mutta se jäi onneksi siihen.
Nyt pelkään tämän uuden ihastuksen kanssa
meneväni liian pitkälle, sillä en saa häntä
mielestäni(hän on hyvä kaverini). Olen varma,
että kun uutena vuotena lähden ulos tuon miehen
kanssa, jotain tapahtuu. Usein jopa toivon sitä,
mutta tiedän että katuisin. Eli olenko hoidon
tarpeessa, vai mistä johtuu? Haluaisin apua ja
ASIALLISIA neuvoja, sillä välillä jopa mietin,
että petän, mutten kerro sitä miehelleni. Siinä
vaiheessa tunnen itseni todella itsekeskeiseksi.
Vai voisiko syy olla jopa mustasukkaisuudessani
(ennenkuin olen päässyt siitä eroon, en kykene
rakastamaan, vaan se on omistushalua?????)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sanotaan että jos on mustasukkainen niin silloin
ei luota omiin tekemisiinsä. Eli sinä pystyt
pettämään niin luulet että muutkin tekevät sitä.
Mutta aivan sama, olet vielä lapsi tai ainakin
sen tasolla. Petä jos mielesi tekee.
mä en ymmärrä teitä jotka haluutte pettää!!! mua
itseeni on petetty ja se sattu uskomattoman
paljon ja mä en ikinä vois tehä niin
kenellekkään... jos sä rakastat poikaystävääs
joka vaikuttaa varsinaiselta aarteelta ni älä mee
tekee mitään TYHMÄÄ!!!! jos taas et rakasta
poikaystävääs niin miks sä sen kaa olet? jätä se
hienovarasesti ja sit nai ketä haluut...
Ymmärrän täysin tilanteesi, mulla nimittäin on
sama tilanne poikaystävän kanssa.
Ollaan seurusteltu kohta puolitoista vuotta.
Meillä on omat asunnot, mutta siitä huolimatta
vietetään yöt ja päivät yhdessä. Välitän siitä
mielettömästi, mutta ns vanha suola janottaa aina
kun lähden kotipaikkakunnalleni. Siellä on pari
entistä joiden kanssa suhteet jäi jotenkin kesken
kun muutin E-Suomeen. En tiedä, niiden kans vaan
on aina sellaista "uutuuden viehätystä" ja
jännitystä jota olen pitkään kaivannut elämääni.
Olen ollut toisella paikkakunnalla
poikaysävästäni nyt 5 vrk ja molemmat olen niistä
entisistä tavannut. Pahinta on etten edes kadu
tekemääni, tietysti poikaystäväni kannalta, mutta
enpä olisi jättänyt tekemättäkään, sellaista
kiihkoa:) niiden kanssa aina tuntee, vaikka
olenkin tuntenut ne molemmat jo useamman vuoden.
Tämä tapahtui myös edellisessä suhteessani joka
kesti peräti 4 vuotta. Nykyinen poikaystäväni on
hyvännäköinen, mutta nämä kaksi jotenkin
miehekkäämpiä ja kokeneempia, sinänsä
vastustamattomia. Mutta onkohan tuokaan niin hyvä
selitys. Itse luulen etten ole valmis vakituiseen
suhteeseen, näin loppujen lopuksi.. Olenkin jo
laittanut mailia poikaystävälleni tunteistani, en
tietenkään tunnusta pettämistäni, se sattuisi
siihen liikaa. Kerranhan sitä on nuori, ehkäpä on
parempi vielä kokea kuin yrittää kokea sitten kun
on liian myöhäistä. Se muuten juuri soitti mulle
ja oli lukenu mailin. Oli ollut surullinen koko
päivän, mutta luulen, että se pärjää.
Sinä olet omissa tunteissasi kuin ajopuu. Et
hallitse niitä ja lennät kukasta kukkaan. Haluat
kuitenkin jotain pysyvää kuten oman poikaystävän,
Se ei kuitenkaan onnistu, kun luulet hänen olevan
samanlainen kuin sinä ja tulet siksi
mustasukkaiseksi. Mustasukkaisuutesi tuhoaa
suhteen ennemmin tai myöhemmin. Vika ei ole
ystävissäsi. Opettele hallitsemaan tunteesi ja
käsitä että muut eivät ole kuten sinä. Saat
rauhan.
tulee useinkin kokeiltua kaikenlaista,eikä se
mielestäni väärin ole.Itse leuhkisin aikoinani 3
ihanasta tyttöystävästä ja kului muutama tunti
niin ei oollut ainuttakaan
Otsikko kertokoon enemmän kuin tuhat sanaa..
Itseppäs tiedät mitä teet, mutta onkai sinussa
sen verran edes Naista, että voit puhua siitä
äijäsi kanssa ennenkuin hölmöilet!
Ei siinä ole sen kummempaa, kun antaudu vain
himojesi vietäväksi. Tuntuu ihanalta kun on
kiihkeä tulinen kaveri kimpussa. Antaa palaa kun
vielä voit.
Ymmärrän täysin tunteesi...itse olen myös seurustellut jo pari vuotta poikaystäväni kanssa ja nyt tekis mieli muitakin, mutta en halua satuttaa tai menettää jätkäkaveriani...en osaa neuvoa sinua tässä tilanteessa kun en itsekään tiedä mitä tekisin...