Elikkä olen aina ihmetellyt sitä että miksi suomessa on luotu sellainen ilmapiiri että täällä saa puhua vain mukavista asioista jos meinaa säilyttää ystävänsä. En ymmärrä sitä jos ihminen ei ole tyytyväinen elämäänsä niin miksi sitä ei saisi ilmaista ääneen vaan aina tätyis tukahduttaa todelliset tunteensa ja yrittää ulospäin näyttää että kaikki on hyvin. Tämä on 1 syy siihen miksi suomessa esimerkiksi itsemurha tlastot ovat niin korkealla. Jos ihminen yrittää vähäkään avautua niin sellainen heti koetaan jotenkin nekatiiviseksi ihmiseksi kun valittaa aina ja suljetaan yksinäisyyteen. Että olisko suomalaisilla peiliin katsomisen paikka ja antaa edes vähän lähimmäisen rakkautta peliin.
Miksi ihminen ei saa avautua?
ihmettelijä
39596
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Et ole varmasikaan ainoa, joka tätä asiaa ihmettelee. Aina pitäisi positiivisista asioista olla ihmeissään ja tuoda niitä esiin, mutta sitten kun ihminen kohtaa negatiivisia asioita ja kun ihmisellä on vaikeaa, niin niistä ilmeisesti pitäisi olla vaiti. Minäkään en ole ihminen, joka kaikista asioista valittaa - päinvastoin. Nyt juurikin tuntuu siltä, että kannattaisi vaieta kaikista negatiivisista asioista. Ihmisillä näyttää olevan sellainen itsekäs ajattlutapa nykyään. Mutta onneksi mulla itselläni on vielä niitä tosiystäviä, jotka oikeesti välittävät, kun itselläni on hankalaa. He tukevat ja pysyvät rinnalla, kun oikeesti ahdistaa. Ne ystävät, jotka luulin tuntevani, ja olivat läheisimpiä - olivatkin ne, jotka eivät tukeneet hädän hetkellä. Lokaa niskaani heiltä vain sain.. Ehkäpä peiliin katsominen auttaisi tosiaan tässä asiassa...
Oottepa te negatiivisia. Oon varma että positiiviset ihmiset hajoaa siihen, että täällä vain kaikki valittaa ja positiiviseen keskittyville kurtistellaan kulmia ja pilkataan selän takana.
Juuri sinun kaltaisiesi ihmisten takia monet ihmiset voivat huonosti ja lopettavat omatoimisesti jopa elämänsä. Kun te "positiiviset" ihmiset ette osaa muita ajatella kuin itseänne. Niin kauan ollaan ystävää kun kaveri jaksaa vain nauraa ja kertoa vitsejä. Mutta heti jos toisella on vähäkään vaikeaa ja tarttis oikeasti tukea niin heitätte ystävänne romukoppaan ja juoksette karkuun, että voitte rauhassa jatkaa omaa "iloista" elämäänne. Tuollaiset ihmiset eivät tarttis ystäviä ollenkaan.
Mulla oli ystävä joka tosiaan arvosti mussa sitä, että oli aina hauskaa kun nähtiin, sai puhua omista ongelmistaan ja minä kuuntelin, mutta vastavuoroisuutta ei ollut pätkääkään. Jos mulla meni vaikeammin ja halusin avautua, niin hän keskeytti kesken lauseen sanomalla että "ei se maailma siihen kaadu" ja jatkoi omista kommelluksista kertomista. Lopulta sitä ei enää jaksanut esittää iloista silloin kun sitä ei oikeasti ollut ja jäin yksin, mutta ei se maailma siihen kaatunut. :D
Hän oli sellainen helposti lähestyttävä, muille avautuva ja nopeasti kavereita saava henkilö, mutta tosiaan myös sellainen jonka oli helppo jättää ystävä kuin ystävä silloin kun muualla on hauskempaa seuraa. Myös jätti aiemman ystävänsä silloin kun tutustuttiin, että ei mitään uutta ja olisin voinut arvata että näin käy mullekkin.
Välillä kyllä tuntuu, että ei saisi tuoda minkäänlaista negatiivista tunnetta esille, tai ihmiset kaikkoaa heti ympäriltä. Mutta toisaalta pitää muistaa myös se, että auttaminen ja toisen tukena oleminen ei ole aina ihan helppoa. Se voi välillä olla todella raskastakin ja on kuitenkin ymmärrettävä sekin, että jokainen kantaa kuitenkin lopulta päävastuun omasta hyvinvoinnistaan. Joten jos tuntuu, että voimavarat eivät jostain syystä riitä toisen kuuntelemiseen, niin välillä saattaa olla parempi vain ottaa hieman eroa toisten ongelmista.
Tosin toki on myös niitä ihmisiä, joilla oikeasti menee ihan hyvin ja joilla ei pahemmin ole omia ongelmia, mutta silti ei vain muiden huolet tunnu kiinnostavan. Tällaisista pinnallisista ihmissuhteista pysyisin kaukana.
Toisaalta olen viimeaikoina miettinyt sitäkin, mistä tunnistaa nämä kaksi ihmisryhmää: ne joiden voimavarat eivät riitä toisten tukemiseen ja ne joita ei yksinkertaisesti kiinnosta muiden huolet? Toisten pahaolokaan ei kuitenkaan aina näy päälle päin selkeästi. Ei varsinkaan ympäristössä, jossa yleensäkkin pyritään hillitsemään negatiivisten tunteiden ilmaisua.
Itselläni menossa sellainen tilanne, että haluaisin kyllä olla läheisteni tukena, mutta omat voimavarat eivät vain meinaa riittää siihen. Ja tällä hetkellä pelottaa, että luulevatko ystäväni, että en välitä heistä. Varsinkin kun yksi merkittävimmistä selviytymiskeinoistani on voimistaa positiivisia tunteita äärimmilleen, niin saatan antaa läheisilleni suhteellisen hyvinvoivan vaikutelman, vaikka todellisuudessa meneillään onkin erittäin rankka elämäntilanne.
Mutta niin, saatoin hieman eksyä aiheesta.... mutta pointtina tässä kai on se, että ei kuitenkaan aina voi tietää, mistä se toisen kuuntelemattomuus johtuu. Joskus kyse saattaa olla silkasta itsekeskeisyydesta tai kiinnostumattomuudesta, mutta toisaalta syitä on niin monia kuin ihmisiäkin. Itseäni auttaa se, että jos ystävät eivät joskus jaksa kuunnella huoliani, niin ajattelen, ehkä että ystävällä on jo tarpeeksi omiakin murheita. Tai ehkä hän ei vain tiedä, miten toimia tilanteessa ja päätyy siksi pakenemaan paikalta.
Tosin myönnän, että olen itse välillä melko altis tulkitsemaan ystävieni kuuntelemattomuuden merkiksi siitä, että he eivät välitä tai joskus jopa ajattelen, että he ovat iha helkutin itsekeskeisiä. Mutta sitten vain pitää yrittää muistuttaa itseään liiallisten tulkintojen tekemisen vaarallisuudesta. Loppujen lopuksi sitä ei voi kuitenkaan koskaan tietää varmasti, miksi ystävä ei nyt tällä hetkellä halua kuunnella huoliasi. Arvailla ja päätellä voi aina, mutta päätelmät eivät kuitenkaan aina osu oikeaan.
Eevis toi on niin TOTTA. Melkeenpä vilunväreet menee pitkin selkäpiitä. Nyt on pakko avautua ja valittaa, mutta jos se helpottaisi oloa ja saisin vastauksia tätäkin kautta...
Itse olin viime vuonna tilanteessa, että omat voimavarat oli käytetty enkä olisi jaksanut olla ystävieni tukena. Niin rankkaa oli. Oma isäni sairastui vakavasti, itselläni kaksi pientä lasta kotona hoidettavana. Oma äitini kun ei kaupungissa ajele, niin piti olla siinä hänelle "taksikuskina" sairaalaan päivittäin. Isäni peltotyöt jäi minun ja avopuolisoni harteille (molemmat täysin tietämättöminä ko. töistä).. Ruoanlaittoa, lastenhoitoa, peltotöitä, kuskailua päivästä toiseen. Paljon oppimista, stressiä, kiirettä ja pitkiä työpäiviä... Mä olin aivan puhki.
Yksi ystävistäni (kuopuksen kummi) laittoi viestiä kesällä perheenlisäyksestään. Laitoin hänelle tekstarionnittelun viisi päivää myöhemmin... Kyselin muutenkin hänen voinnistaan ja raskaudestaan myöhemmin tekstarein, sillä olen hiton huono soittaja (en pidä soittamisesta).Kyselin milloin voitaisiin tavata jne.. Vastauksia en häneltä saanut.. Tajusin sitten kysyä lopultakin, kun en ystävänpäivätervehdystäkään saanut, että oliko hän loukkaantunut minulle jostakin. Eilen hän mainitsi tekstarissa, että oli loukkaantunut minulle, kun en ollut HETI laittanut hänelle onnitteluviestiä hänen raskaudestaan, siis tarkoitti varmaan, että samana päivänä kun oli sen mulle laittanut. Hän epäili minua vilpittömyydestä.
Nyt ollaan viestitelty asiasta ja olen asiaa pyytänyt anteeksi. Selvensin hänelle myös moneen otteeseen vielä viime vuotista tilannettani.. Kyllä hän siitä tiesi, kun viime vuonna viestittelin. En saanut häneltä minkäänlaista sympatiaa .. Ei tullut viestiä, ei mitään. Nyt vasta alkoi viestittelemään kun kyselin, oliko suuttunut mulle jostain. Mitä asiasta pitäisi nyt ajatella? Anteeksipyyntönikään ei näytä riittävän. Onko tämä ystävyyden loppu? Itse olen asiasta tosi ymmälläni, enkä ymmärrä miksi kaveri ei edes halua ymmärtää omaa viime vuotista tilannettani. Monet muut ystävänii tarjosivat tukeaan ja olivat yhteyksissä... Voiko kaikki tosiaan olla kiinni vain yhdestä onnitteluviestistä, joka ei tavoittanut ystävää ajoissa? Olenko niin huono ystävä? Kertokaapa mulle, mitä mieltä itse olette asiasta... Nyt on itselläni toivoton ja huono olo :(
Niin ja näille positiivisesti ajatteleville ihmisille sanon, että mäkin olen yleensä positiivinen, enkä turhista valita, mutta joskus tätäkin harvinaista herkkua "saa" maistaa..
Ensinnäkin tuohon nykyäänonnellisempi kirjoitukseen voisi sanoa että aivan selvästi on ollut kysymyksessä joku pintaliitäjä joka ei ota ketään ystävää tosissaan, vaan käyttää vain ihmisiä leluina, että heti kun kyllästyy yhdellä lelulla leikkimiseen niin entinen roskiin ja uusi käyttöön.
Ja sekin on ihan totta että auttaakseen muita täytyy olla oma elämä kunnossa. Silloin kun ihmisellä on vaikeaa niin silloin ihminen on ikäänkuin uhri, ja uhrin on hyvin vaikea auttaa toista uhria. Jos kaikki voimavarat menee omia vastoinkäymisiä vastaan taistellessa niin voimat eivät riitä enää toisten auttamiseen. Mutta lähinnä tarkoitankin näitä kultalusikka suussa syntyneitä joiden elämä perustuu pelkkään hauskanpitoon, jotka eivät tiedä mitään elämän todellisuudesta. Hyvä esimerkki sellaisesta on tälläkin sivulla tuo nimimerkki safsdaafsdsadf, juuri hänen kaltaiset eivät välitä muista ihmisistä kuin itsestä, joten itsekkin kehottaisin kaikkia pysymään kaukana tuollaisista tyypeistä.
Ja tuohon toivoton-9 kirjoitukseen voisin todeta että on kyllä todella nössö ihminen jos ei ymmärrä tilannettasi eikä anna edes anteeksi vaikka olet pyytänyt, tuollainen ihminen ei ole sinun arvoisesi. Mutta toisaalta jos hän on kerran lapsesi kummi niin vaikeahan sellaiseen on välejäkään katkaista, koska lapsesi on kuitenkin syytön kaikkeen.
"En ymmärrä sitä jos ihminen ei ole tyytyväinen elämäänsä niin miksi sitä ei saisi ilmaista ääneen vaan aina tätyis tukahduttaa todelliset tunteensa ja yrittää ulospäin näyttää että kaikki on hyvin."
Jos kysyisit ystäviltäsi sitä mitä ihmettelet, saattaisit saada jonkinlaisen vastauksen ongelmiisi. Jos osoitat turhautumista siten ettet kysy mitään vaan purat omaa vihaasi ja turhautumista tuomalla julki sen ettet aio pyytää apua ystäviltäsi, mutta haet silti jonkinlaista vastausta, sääliä tai huomiota ystäviltäsi omalla avautumisellasi, huomaavat ystäväsi ettei sulla ole nyt ihan kaikki muumit laaksossa. Et toimi tällöin järkevästi. Voit omassa päässäsi yrittää ratkoa ongelmiasi, mutta jos tuot ongelmasi ystävillesi etkä edes kysy ystäviltäsi apua näiden ongelmien ratkomiseen tai siihen kaipaavatko he omaan elämäänsä sinun ongelmiasi, on tästä luultavasti seuraamassa ongelma ystävillesi koska tästä on koitunut ongelma jo sinullekin.
"Tämä on 1 syy siihen miksi suomessa esimerkiksi itsemurha tlastot ovat niin korkealla."
Jos näin tosiaan on, tietävät ystäväsi että sinä yrität tuoda ongelmasi heille jotta sinun ei tarvitsisi tehdä itsemurhaa. Et siis aio pyytää apua ystäviltäsi vaan yrittät kiristää heitä silittämään sinua päästä sen vuoksi että sinä et halua nöyrtyä pyytämään heiltä apua. Jos sinä oikeasti tarvitset johonkin apua, voit kysyä sitä psykiatrilta, KELAsta, sossusta tai vaikkapa poliisilta. Kyllä meillä varmasti on palveluita millä sinun elämän ongelmat saadaan ratkaistuksi. Jos haluat väkisin asettaa ystäväsi psykiatrin asemaan, huomaavat he tämän. Sitähän sinä yrität kun yrität meillekin todistaa sitä että tulet tekemään itsarin jos me emme nyt auta sinua. Saat aivan hyvin avautua kunhan ensin myönnät olevasi mielenterveysongelmainen jotta voimme tämän jälkeen varata sinulle ajan psykiatriin. Meillä on maailmassa psykiatreja juuri sinunkaltaisille ihmisille.
"Jos ihminen yrittää vähäkään avautua niin sellainen heti koetaan jotenkin nekatiiviseksi ihmiseksi kun valittaa aina ja suljetaan yksinäisyyteen."
Meillä kaikilla on omat ongelmamme. Maailma on täynnä ratkaisemattomia ongelmia. Maailma on siis täynnä negatiivisuutta. Sinussakin on omat ongelmat jotka on syytä korjata. Jos toinen ihminen ei halua silittää sinua päästä niin et voi pakottaa häntä silittämään sinua päästä.
"Että olisko suomalaisilla peiliin katsomisen paikka ja antaa edes vähän lähimmäisen rakkautta peliin."
Joo mä olen sitä mieltä että heroiiniaddiktit on syytä laittaa hoitoon ennemmin kuin antaa heille halaus ja päänsilitystä. Se ei ole mitään rakkautta kun sanoo että: "Kyllä kaikki on hyvin."
Ensinnäkin jos tietäisit miten paljon olen yrittänyt omalta osaltani ratkaista ongelmia niin meidän ei tarvitsisi kohdata täällä ainakaan näissä merkeissä. Mutta kun kaikkia ei voi tehdä yksin, vaan kyllä siihen tarvitaan muidenkin osuus. Ja omalta osaltani ratkaisu olisi hyvin helppo, nimittäin aina kun pyydän jotain johonkin seuraksi kahville johonkin harrastukseen tai jotain. Niin se ei vaatisi niiltä toisilta osapuolilta mitään muuta kuin suostumuksen. Mutta ei, se että käyttäisivät 2 tuntia aikaa 1-2 kertaa kuukaudessa minulle niin sekin on liikaa vaadittu. Yritäppä kuvitella omalle kohdallesi sellaista että kukaan ei lähde kanssasi mihinkään, ei kutsu kylään eikä ota itsesi kutsumiasi kyläkutsuja vastaan. Miltä sellainen tuntuisi?
Toiseksi en minä tässä ole itseäni vielä hirteen vetämässä, vaan tuo itsemurhavaara oli ihan yleinen kannanotto siihen että mitä yleensäkkin pahimmassa tapauksessa voi seurata siitä että ihmiset eivät saa avautua vaan kaikki tuska täytyy tukahduttaa hymynaamarin taakse. Ja jos ihmisellä on vaikeaa niin se ei tee automaattisesti ihmisestä hullua. Tiedän jopa hyvin vaikea asteisia masennuspotilaita joilla järki toimii muuten täysin normaalisti.
Ei tarvitsekkaan silittää päätä, riittää se 2 tuntia 1-2 kertaa kuussa.
Ja tuohon viimeiseen, en käytä minkäänlaisia päihteitä!
"Yritäppä kuvitella omalle kohdallesi sellaista että kukaan ei lähde kanssasi mihinkään, ei kutsu kylään eikä ota itsesi kutsumiasi kyläkutsuja vastaan. Miltä sellainen tuntuisi?"
Aivan loistavalta! Minulle kun satelee kutsuja vähän väliä vaikka mihin, mutta ne kutsut ovat sellaisilta ihmisiltä joita arvostan hyvin vähän ja joista haluaisin eroon. Saan enemmän irti Suomi24:n anonyymeistä ihmisistä kuin niistä jotka kaipaavat minun seuraa.
"Ja tuohon viimeiseen, en käytä minkäänlaisia päihteitä!"
En tätä ajatellutkaan. Kyse oli vain vertauskuvasta. En usko että se päänsilitys auttaa sinun kohdalla tai se että pääset kahville juttelemaan kaveriesi kanssa. Enkä usko että sekään auttaa jos sanoo sinulle että asiat ovat hyvin. Sinulla kun ei asiat selkeästikään ole hyvin jos pelkäät yksinäisyyttä.
"Ja jos ihmisellä on vaikeaa niin se ei tee automaattisesti ihmisestä hullua."
Tulkinnanvarainen asia. Sinä voit ilman tutkintoa väittää näin ja leikkiä asiantuntijaa joka tietää miten ihminen voidaan määritellä hulluksi aivan kuten minäkin. Minä määrittelen kaikki ihmiset mielenterveysongelmaisiksi joilla on jonkinlaisia huolia. Huolet ovat ongelmia joita ihminen pyrkii ratkaisemaan aivoilla, eli mielellä. Lähes kaikilla ihmisillä on aina jonkinlaisia huolia. Hyvin yleinen huoli on se että elämä päättyy kun ihminen kuolee. Tähän ei ole vielä keksitty muunlaista ratkaisua kuin uskonnot. Ne jotka jaksavat uskoa jonkinlaiseen jumalaan, eivät pelkää kuolemaa, yksinäisyyttä tai muitakaan ongelmia elämässään.
Nykypäivän ihminen ei tarvitse ystäviä saadakseen tietoa yhteiskunnan tilasta. Sinun pelot johtuvat luultavasti siitä että pelkäät nyky-yhteiskunnan tilaa. Tarvitset sosiaalisia kontakteja selviytyäksesi ongelmista mitä yhteiskuntaan voi mahdollisesti tulla. Sinulla itselläsi ei luultavasti ole minkäänlaisia resursseja millä voisit auttaa ystäviäsi koska ystäväsi karttavat sinua. Mitä jos hankkisit niitä resursseja? Kyllä ne ystävät tulevat sinun kanssasi kahville jos alat vaikkapa kasvattamaan ruokaa. Sehän on yksi yleisimmistä huolenaiheista jos yhteiskunnan ongelmat kasvavat liian suuriksi.
No on itsellenikin tullut kutsuja joskus sellaisilta tyypeiltä joilta en niitä haluaisi, mutta kysymys onkin nyt niistä joilta haluaisin niitä kutsuja. Kyllä kait sitä itse kukin on ennemminkin vaikka yksin kuin huonossa seurassa. Mutta kun itse ainakin tiedän tasan tarkkaan keiltä kaikilta haluan seuraa ja keiltä en. Joten sen suhteen ei ole mitään ongelmaa, vaan ongelma on se etten saa sitä mitä itse haluan.
Ja tiedän senkin että yksinäisyyttäkin on kahdenlaista, niitä jotka saavat olla yksin ja niitä jotka joutuvat olemaan yksin. Ja jos ihminen itse haluaa olla yksin niin sehän on silloin jokaisen oma valinta ja asia on täysin ok. Mutta sitten jos joudut vasten omaa tahtoasi olemaan yksin niin silloin muut ovat päättäneet asian puolestasi. Ja ainakin itse tunnen itseni täysin väärin kohdelluksi, koska valintani ei ole omani niin en ansaitse sellaista.
Ja tuolla sinun tulkinnallasi kaikki ihmiset olisivat mielisairaita koska huolia on joskus jokaisella niin kuin itsekkin mainitsit.
Ja vielä tuhon loppuun niin kyllä minä olisin valmis auttamaan ystäviä kunhan ei tarvitse alkaa rahalla ostamaan ystävyyttä. Mutta kun ystävät eivät ole edes pyytäneet apua, niin pahahan se on silloin mennä ketään auttamaan koska moni saattaisi siinä tapauksessa tulkita auttamisen toisten asioihin sekaantumisena, ja sehän se vasta ystäviä karkoittaakin.
"Ja jos ihminen itse haluaa olla yksin niin sehän on silloin jokaisen oma valinta ja asia on täysin ok."
Eli siis se on ok jos ihminen haluaa olla yksin?
"Mutta sitten jos joudut vasten omaa tahtoasi olemaan yksin niin silloin muut ovat päättäneet asian puolestasi."
Niin, totta. Eli muut ihmiset ovat tällöin hallitsijoita ja jumalia jotka ovat päättäneet miten sinun tulee elää elämääsi. Jos sinun ystäväsi haluavat olla yksin, tai vaikka yhdessä ilman sinua, se ei kuitenkaan ole ok? Tällöin he leikkivät jumalaa kun eivät hyväksy sinua joukkoon? Sehän ei ole ok että he saisivat olla "yksin"?
"Ja ainakin itse tunnen itseni täysin väärin kohdelluksi, koska valintani ei ole omani niin en ansaitse sellaista."
Totta. Sinä et ansaitse sellaista koska sinä olet maailmannapa ja muiden ihmisten tulee ottaa sinun tunteet huomioon. Sinun ei kuitenkaan tarvitse ottaa muita ihmisiä huomioon siinä määrin että muut kenties haluavat olla yksin. Sinä et sellaista käytöstä hyväksy.
"Ja vielä tuhon loppuun niin kyllä minä olisin valmis auttamaan ystäviä kunhan ei tarvitse alkaa rahalla ostamaan ystävyyttä."
Niin. Mihin sä oikeastaan tarvitset niitä ystäviä? Jos et tarvitse heiltä palveluksia mitä yleensäkin voi ostaa ihmisiltä rahaa vastaan, tarvitsetko päänsilittäjää? Vai sitä että ei tarvitse yksin istua kahvilassa kahvilla? Etkö ole ansainnut sitä että joudut ihan ypöyksin istumaan kahvilla? No entä jos sun kavereilla on elämässä niin paljon ongelmia ettei heillä ole aikaa lähteä kahville, tuleeko heidän ansaita sellainen kohtelu että heidän pitää lähteä sinun kanssa kahville ennemmin kuin keskittyä oman elämän ongelmiin ja ongelmien korjaamiseen?
"Mutta kun ystävät eivät ole edes pyytäneet apua, niin pahahan se on silloin mennä ketään auttamaan koska moni saattaisi siinä tapauksessa tulkita auttamisen toisten asioihin sekaantumisena, ja sehän se vasta ystäviä karkoittaakin."
Niin. Eivät ne sun ystävät tarvitse sulta apua. He saattavat kuitenkin tarvita pian poliisin apua siinä määrin että saavat lähestymiskiellon sinun osalta. Sinä kun häiritset heidän elämää kun he yrittävät saada elämänsä järjestykseen. Sinä toivoisit kahviseuraa tai päänsilitystä sen sijaan että menisit psykiatriseen hoitoon.
http://yle.fi/aihe/ohjelma/mot-vainoajien-kurinpalautus-322014
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/01/30/vankila-uhkaa-vainoajia
Vo herranjumala! Oletko sinä tosissaan? Sinä vertaat minua johonkin rikolliseen vainoajaan, tiedätkö että tuo on todella loukkaavaa. Ensinnäkään en ole koskaan ketään edes kytännyt puhumattakaan uhkailusta saatikka väkivallasta. Jos tuolla perusteella mitä olet lukenut tekstejäni, teet minusta vainoajan niin silloinhan sinäkin olet rikollinen vainoaja. Aina kun otat ystäviisi yhteyttä niin ystäviesihän täytyisi tehdä sinusta rikosilmoitus koska vainoat heitä. Ja jos ystävät ottavat yhteyttä sinuun niin silloin sinun täytyy tehdä heistä ilmoitus poliisille koska he vainoavat sinua. Sama laki jokaiselle.
Ja kyllä jokaisella on oikeus olla yksin jos itsestä siltä tuntuu, mutta sehän tarkoittaa silloin sitä että silloin ei ole aikaa muillekkaan ystäville. Mutta kun monillakaan ei näytä olevan aikaa minulle, mutta muiden seura kyllä kelpaa, niin sellainen ei ole minua kohtaan oikeen.
Enkä minä miksikään maailman navaksi ole pyrkimässä, vaan minulle riittää sekin että saisin edes saman kohtelun ja ihmisarvon kuin kaikki muutkin.
Ja mitä tulee tuohon auttamiseen niin jos ystävät tarvitsevat jotain työ apua kuten tavaroiden kantamiseen tai jotain muuta sellaista, tai vaikkapa lemmikkieläimillensä hoitajaa siksi aikaa kun lähtevät johonkin reissuun niin sellaisissa asioissa olen tietenkin valmis auttamaan. Mutta jos minulta tullaan vaikka rahaa pummaamaan niin sellaiseen minun ei ole pakko suostua, koska itsellänikin on rahan kans tiukkaa ja toiseksi kuten jo mainitsin niin rahalla ostettu ystävyys ei ole aitoa, vaikka ystävällä olisi kuin rahat lopussa vaan sitä varten on sosiaalihuolto jos ei mikään muu auta. Ystävien velvollisuus ei ole alkaa ketään elättämään. Ja jos ystävillä menee kaikki aika omien ongelmiensa setvimiseen niin ei niillä ole silloin aikaa muillekkaan ystäville.
"Jos näin tosiaan on, tietävät ystäväsi että sinä yrität tuoda ongelmasi heille jotta sinun ei tarvitsisi tehdä itsemurhaa. " ei ole totta ,koska puhuminen yleensä auttaa ongelmien ratkaisemiseen niin "energia ulos". Ratkaiseminen yksin ei aina riitä kutenkin. Joskus puhuminen auttaa ja helpottaa asiaa. Minulla muutamaa ystäviä jotka voin puhua ,mutta ikävä meillä ei enää aikaa tai ajankohtaista onnistua. Kuuntelen kyllä ystävänä ja yritän auttaa kuin voin. En ystävänä aina voi ratkaista hänen puolestaan ,mutta puhuminen ja kuunnella paras tapa. Kahden ihmisen välisenä puhumisesta ,että siinä asioiden kanssa "etsii polun löytyminen" tai toiselta ratkaisi asian paremmin puhumisen avulla. Minäkin yritän olemaan koko ajan positiivisista asioita ,mutta silti joskus negatiivisista joka pakko pääse irti ulos sisältä. On minulla vaikea avautua kenelle puhuisin kuin siskolleni kyllä.
No siitähän tässä on juuri kysymys että ystäviin voisi turvautua myös vaikeina aikoina. Ei kukaan ihminen jaksa yksin kantaa kaikkia taakkojaan. Ja itse en taas jaksa sellaisia ihmisiä jotka koko ajan heittävät vain jotain läppää. Kyllä ihmisen täytyy pystyä tarvittaessa myös vakaviin keskusteluihin.
"Sinä vertaat minua johonkin rikolliseen vainoajaan, tiedätkö että tuo on todella loukkaavaa."
Rikollinen vasta kun tuomari on näin todennut. Sitä ennen epäilty. Enkä vertaa sinua mihin tahansa rikolliseen vainoajaan vaan täysin tavanomaiseen vainoajaan. Niitä on meidän yhteiskunnassa monia. Nykyinen tietoyhteiskunta etenkin ruokkii tällaista toimintaa. Ja laitteidenkin tullessa kuluttajien saataville, on vainoaminen entistä helpompaa. Mutta ei se vainoaminen ihmeellisiä laitteita tarvitse, riittää että soittaa puhelimella ja alkaa kyselemään miksi toinen ihminen ei suostu lähtemään kahville.
Jos loukkaannuit niin voin tulla silittämään sinun päätäsi.
"Ensinnäkään en ole koskaan ketään edes kytännyt puhumattakaan uhkailusta saatikka väkivallasta."
Kyllähän sinä kyttäät sinun ystäviäsi kun kerran pidät kirjaa siitä kuka lähtee sinun kanssasi kahville ja kuka ei. Jos kaikki ystäväsi eivät lähde kahville, kyttäät silti sitä lähtevätkö he sinun kanssasi kahville. Täälläkin aloit uhkailemaan ihmisiä sillä että ihmiset tekevät itsemurhia sen vuoksi että ihmiset eivät lähde kahville. Se on se ykkössyy itsemurhiin Suomessa kun ihmiset ovat tylyjä eivätkä tule sinun kanssasi kahville silittämään sinua päästä. Ja kyllä sä väkivallasta puhuit kun mainitsit tuon tappamisen. Eikä minkä hyvänsä tappamisen vaan tappamisen harkittuna tekona. Murha kun on harkittu teko.
"Jos tuolla perusteella mitä olet lukenut tekstejäni, teet minusta vainoajan niin silloinhan sinäkin olet rikollinen vainoaja. Aina kun otat ystäviisi yhteyttä niin ystäviesihän täytyisi tehdä sinusta rikosilmoitus koska vainoat heitä."
Täytyy myöntää että otan hyvin vähän yhteyttä "ystäviini". En pidä heitä sellaisina ihmisinä joiden kanssa haluaisin olla tekemisissä joten aika vähissä on minun suunnalta yhteydenotot. Jos kuitenkin haluan heidän kanssa tehdä jotain yhteistä tai tarvitsen heiltä apua, voin soittaa ja kysyä jos heillä olisi aikaa siihen että tehtäisiin yhdessä jotain. Kahville en halua heidän kanssa lähteä, mutta heillä saattaa olla tiettyjä työkaluja joita tarvitsen omiin projekteihini. Jos he eivät suostu lainaamaan työkaluja tai heillä ei ole aikaa minulle, käy se vallanmainiosti minulle koska saan vastaavat työkalut kaupasta eivätkä ne ole kalliita. Kyse on yhteistyöstä josta he voivat kieltäytyä siten että minä en harmistu. Heidän ei tarvitse pelätä sitä että minä kostaisin jos he "eivät lähde minun kanssa kahville".
"Ja jos ystävät ottavat yhteyttä sinuun niin silloin sinun täytyy tehdä heistä ilmoitus poliisille koska he vainoavat sinua."
Olen kyllä tosiaan miettinyt lähestymiskieltoa näiden minun "ystävien" osalta. Olen nimittäin kokenut heidän kohtelun minun suhteen ainakin aiemmin hyvin painostavana. He eivät kuitenkaan pyydä kahville vaan ryyppäämään, auttamaan remontissa tai sitten vaativat muunlaisia palveluksia siitä hyvästä että he ovat joskus "auttaneet" minua. Minä en tällöin edes olisi tarvinnut heidän "apua".
"sehän tarkoittaa silloin sitä että silloin ei ole aikaa muillekkaan ystäville."
Ei kannata kuluttaa aikaa sellaisten "ystävien" kanssa jotka tuottavat yhtä paljon ongelmia omaan elämään kuin mitä he "auttavat". Tämä lienee se syy miksi sinun ystävät karttavat sinua. He kun pitävät sinua ennemmin "ystävänä" kuin ystävänä.
"saisin edes saman kohtelun ja ihmisarvon kuin kaikki muutkin."
Et saa samaa kohtelua kuin muut jos et kykene suoriutumaan tehtävistä samalla tavoin kuin muut. Jos ystäväsi auttavat sinua enemmän kuin sinä autat heitä, voivat ystäväsi kieltäytyä auttamasta sinua jos he näkevät että sinulla on psyykkisiä ongelmia jotka esiintyvät sillä tavoin että sinä keskityt vaikkapa kattoremontissa enemmän höpöttämiseen kuin työntekoon.
"jos minulta tullaan vaikka rahaa pummaamaan niin sellaiseen minun ei ole pakko suostua"
Ystäviä voi ostaa rahalla, mutta tällöin saa sellaisen ystävän joka rakastaa enemmän sitä rahaa kuin muita elämänarvoja. Eli siis käytännössä sillä rahalla saa orjan joka rakastaa rahaa ja tekee robotin tavoin töitä kunhan sitä rahaa tulee heti duunin jälkeen. Toki nämä orjat oppivat sellaisille tavoille missä he väittävät olevan sinun ystävä ja että sinun tulisi kohdella heitä ystävällisesti ennemmin kuin orjana tai robottina, mutta he eivät itse kohtele sinua ystävällisesti koska he rakastavat vain rahaa. Miksi haluat tällaisen ihmisen kanssa lähteä kahville?
Jos pyydän jotain vaikka kahville ja saan kieltävän vastauksen, niin saatan pyytää joskus uudestaan ja ehkä kolmannenkin kerran mutta jos ei sittenkään suostu niin sen jälkeen saa minun puolesta asia olla. Enkä ala tivaamaan mitään syitä miksi ei, mutta omassa mielessäni tietenkin ihmettelen mitä pahaa olen hänelle tehnyt.
Ja jos Suomessa olisi enemmän lähimmäisen rakkautta niin ihmisten ei tarvitsisi millään lailla tuhota itseä.
" He eivät kyllä pyydä kahville vai ryyppäämään"
Pikkuisen herättää epäilyksiä. Kirjoitit tuolla jossain siihen malliin kuin olisit joku uskovainen, niin miten voi olla mahdollista että sinulla on sellaisia ystäviä jotka pyytävät sinua ryyppäämään? Ei minua ole koskaan kukaan pyytänyt ryyppäämään koska tietävät etten käytä alkohoolia.
Puhut asioista mistä et tiedä mitään. Olen nimittäin auttanut ystäviäni saamatta minkäänlaista vastapalvelua. Esimerkiksi naapurinkylän poikia kävin kerrankin auttamassa saunan teossa, eivätkä kutsuneet minua edes saunomaan, että siinä oli kiitos. Ja kyllä työdä tehdessä pystyy myös aivan hyvin puhumaankin silloin kun koneet eivät huuda.
En pyydäkkään rahan perässä juksijoita kahville, koska en ala ostamaan ystäviä rahalla kuten jo mainitsin.
En ihmettelisi, jos tuo "nyyh..äitii.." on joskus ollut Suomi24-treffeissä. Kirjoittelin siellä joskus ihmisen kanssa, joka käyttäytyi ihan yhtä mahdottomasti. Hoh-hoijaa...
Ihan ok., jos ei hyväksytä sellaisia "avautumisia" netissä joiden tarkoituksena on viattomien kiusaaminen ja maineiden mustaus. Minua ainakaan ei koskaan ole haitannut, jos joku avautuu omista asioistaan netin nimettömällä keskustelupalstalla tuntemattomille, mutta se että jos avautumisiksi tulkitaan viattomien nimissä tai selkien takana nettilevitettyä nettip*skapuhetta ja vääriä tietoja, en hyväksy.
Joo kieltämättä se on outoa, että näillä netin nimettömillä palstoilla ei voi kirjoittaa joutumatta herjatuksi. Kun kerran ainakaan tämä foorumi ei millään muotoa ole sanonut eivätkä foorumin säännöt sano, etteikö tänne saisi kirjoittaa omia mielipiteitä nimettömästi. Eniten halveksun ehkä sellaisia, jotka on tänne antaneet tietonsa, mutta jotka sitten kuitenkin näillä keskustelupalstoilla kirjoittelevat nynnysti naamattomasti ja nimimerkillä ja kiusaten kaltaisiani taviksia saitille koskaan jäseniksi rekisteröitymättömiä kirjoittajia, jotka ulkopuolisena tulee kommentoimaan nettikeskusteluita luetun perusteella. On kokemusta, että kuinka tuntemattomat naamattomasti nimimerkeillä pilkkaa ja herjaa. Jos nimelläni olisin kirjoittanut tai kirjoittaisin, aika moni vetäisi sanansa takaisin, mutta umpihulluhan siinä pitäisi olla, että nettikiusaajille kirjoittaisi naamalla.
Olette taitavia kiusaamaan palstakävijöitä, jotka eivät tunne keskustelupalstojenne sisäpiiriä. Itse kyllä ajattelen, että aika turhan helppoa olisi kirjoittaa tänne, jos tietäisi keille kirjoittaa. Tosin sitten mua ei varmaan haukuttaisi koko ajan hulluksi. Nolottaa tänne kirjoittavien monien puolesta, että miten v*tun huonosti ja egoistisesti ihmiset pystyy kirjoittamaan julkisesti nettiin, kun hakevat vaan huomiota nimimerkkikirjoittelussa.
No suomi24 ideahan on se että täällä on mahdollisuus avautua anonyymisti. Koska on olemassa myös sellaisia hyvin arkaluontoisia asioita jotka moni saattaa kokea hyvin häpeällisenä tuoda esille nimen/kasvojen kera. Niin täällä jokaisella on mahdollisuus purkaa huoliaan tiettyyn rajaan asti. Ja ainakin omasta mielestäni raja kulkee siinä että ketään ei saa alkaa haukkumaan ja herjaamaan nimeltä nimimerkin takaa.
Katso peiliin ja sano rakastan sinua ja sano itsellesi kauniita asioita, sano huomenta rakas kultaseni jos muut eivät sitä sano. Tee jotain mukavaa tänään ja palkitse itsesi jostakin työstä jonka olet mielestäsi tehnyt hyvin ja pidä päiväkirjaa edistymisestäsi.
Mäkin oon niin ihmetellyt tuota..! mä pyrin jokapäivä olemaan hymyilevä,positiivinen,mutta jos on ollu harmia tai riitaa poikayst.kanssa ,sanon sen kyllä ääneen.Mutta mulkoilut usein saan.Eli ihmiset ei kyllä juuri välitä toisistaan.Mä en kuitenkaan halua olla sellainenkaan jolla on aina teennäinen kestohymy naamalla ja joka jankuttaa hyvää kuuluu,hyvää kuuluu. Ja fb:tä pidän hassuna paikkana sen vuoksi kun en voi ymmärtää miksi 95% siellä (ketkä päivittää siellä viikoittain asioitaan) maalailee esim perhe-elämää ruusuisemmaksi kuin se todellisuudessa onkaan.Ei ne erimielisyydet ja ongelmat ratkea elämässä maton alle lakaisemalla. Aitoutta ja ihmisistä välittämistä tähän maahan tarvitaan. Kohdellaan kaikkia tasapuolisesti niin kuin haluttaisiin ihmisten itseään kohdeltavan!
Tämä "hyvinvointi" yhteiskunta on tehnyt ihmisistä välinpitämättömiä omahyväisiä paskoja joita kiinnostaa vain oma napa. Kaikki pitäisi saada heti, mieluiten helpolla ja tämä näkyy myös suhtautumisessa toisiin.
Asun pääkaupunki seudulla jossa on miljoona ihmistä ja kuitenkin henkisesti niin helvetin yksinäistä ja välinpitämätöntä kuin ikinä. Vanhukset kuolee palvelutaloihin ja löydetään muumioituneena, lapsia pahoinpidellään kuolettavasti kuten pikku Eerikaa ja kukaan ei puutu asiaan.
Mikä vittu tämän maan ihmisiä oikein vaivaa. Turha kuvitella että mistään negatiivisesta voisi puhua. Pitäisi vain tykkäillä somessa kaikesta ja olla "positiivinen" vaikka kaikki mahdollinen ollaan valmiita myymään omanedun alttarilla. Muista viis kunhan minä saan siitä jotakin.
Tuo kaikki on seurausta juuri siitä kun ihmisillä ei ole lähimmäisen rakkautta. Välinpitämättömyys pahenee kuin varkauskierre. Elikkä jos 10 vuotias lapsi varastaa kaupan hyllyltä vaikka suklaapatukan, niin muutaman vuoden päästä hän saattaa viedä olut korin, siitä seuraavaksi lähtee taulu tv eikä aikaakaan kun tehdään jo täyttä päätä autovarkauksia. Niin samahan se on tuossa ihmisten omahyväisyydessäkin. Ensin ei jakseta kuunnella ystävien huolia, seuraavaksi virnuillaan seläntakana, sitten haukutaan jo päin naamaa, sitten heitetään heitteelle kun on tosi hätä päällä ja lopuksi riistetään toiselta vaikka henki jos ei muuten päästä eroon.
Raja se menee tässäkin, ei aina jaksaisi kuunnella kuinka rahat on loppu, lemmikki taas käytetty lekurilla, kuinka mies/nainen on perseestä tai "kukaan ei välitä" tms. Näin miehenä minua ainakin vituttaa jos jotkut naispuoleiset kaverit jauhavat samoja ongelmia jatkuvasti, varsinkin miehiin liittyvistä "ongelmistaan" varsinkin, kun tietävät hyvin, että minulla ei ole ketään...
En tiedä kuulostaako teidän korvaanne itsekkäältä tai ylipessimistiseltä, mutta tässäkin pätee viisaus, että onnettomuus ja epäonni ovat tarttuvaa... Tämäkin on koettu kantapään kautta, kun on joskus oltu läheisissä väleissä sellaisiin jotka jatkuvasti valittavat asioistaan ja suorastaan vetävät onnettomuutta puoleensa..
En osa sanoa onko ihan sama asia, mutta " jauhavat samoja ongelmia jatkuvasti" kuulsotaa. Kun tarpeeksi kauan sitä kuuntelee ( ja yrittää jopa auttaa tai sanoa oman mielipiteen joka menee kuin "kuuroille korville) alkaa se imemään voimia jopa itseltään.
Sitten kun samoista asioista pommitetaan melkein jokapäivä ja vielä useamman kerran niin ei hyvä. Sitten kun ei tiedä miten asiasta uskaltaa sanoa niin ettei toisella tule vielä entistä huonompi olo ja pahimmassatapauksessa sitten minua syyllistetään kuuntelemisesta ja siitä kun en sitä jaksa.
No ensinnäkin itse en ole koskaan ymmärtänyt sitä mitä ylipäätäsäkkään miehet näkevät naisissa ja naiset miehissä. Koska molemmat ovat täysin eri planeetoilta, miehillä ovat omat juttunsa ja naisilla taas omat.
Mutta sitten tuo että onnettomuus ja epäonni olisivat jotenkin tarttuvaa, niin se menee jo mielestäni taikauskon puolelle. Mutta jos luulet jotain sellaista oppinees kantapään kautta, niin sinulle on sattunut vain huono tuuri. Ei sillä ole mitään tekemistä sen asian kanssa että olet ollut tekemisissä ihmisten kanssa joita elämä on potkinut päähän.
No pystyn kyllä olemaan kaveri naistenkin kanssa ilman ongelmaa, vaikka tottahan tuo, että intressit eivät kohtaa, mutta silti niitä valitusvirsiä ei samoilta henkilöiltä jaksaisi kuunnella.
Kyllä se nyt on vain niin, että jotkut henkilöt ovat niin epävakaita henkisesti, että suorastaan vetävät kaikenlaisia harmeja puoleensa ja vetävät sinut niihin jos ei osaa pitää tiettyä etäisyyttä.
No en nyt tarkoittanutkaan tällä yli sukupuolen rajan välistä ystävyyttä vaan parisuhteita. Että mitä miehet näkevät naisissa sellaista että täytyy alkaa niitä lääppimään ja nuoleskelemaan ja muuttaa jopa yhteen, sitä en ole koskaan ymmärtänyt.
Väität että negatiivisuus on tarttuvaa, mutta yhtä hyvin positiivisuuskin voi olla tarttuvaa, mutta niin voi olla positiivisuuskin. Olen huomannut sen jopa itsestäni. Esimerkiksi jos saan joskus jonkun kaverin mukaan vaikka luontoretkelle joka tapahtuu aika harvoin, niin huomaan aina sillä hetkellä keskittyväni vain positiivisiin asioihin, koska se hetki tekee minut onnelliseksi siitä että edes joskus joku välittää sen verran että haluaa viettää edes sen illan kanssani. Mutta sitten se loppu 99% ajastani minkä joudun viettämään aina yksin, niin silloin päässäni pyörivät aina ne ajatukset että miksi en kelpaa kenellekkään jne. Joita tulee sitten aina täälläkin purettua.
Ja sitä paitsi vaikeita aikoja tulee jokaiselle joskus, kenelle enemmän ja kenelle taas vähemmän. Mutta tosi ystävät pysyvät rinnalla myös niinä vaikeina aikoina, eikä vain silloin kun toinen jaksaa vain nauraa ja kertoa vitsejä.
Kyllä, niin negatiivisuus kuin positiivisuuskin on tarttuvaa, mutta niinkuin olet varmaan huomannut niin kyllä näitä negativisteja on 13 tusinassa (valitettavasti minä mukaanlukien).
"Taas pitää lähteä töihin...", "Miksi aina minä", "Ei mitään tekemistä" "Kukaan ei välitä"... Kuulostaako tutulta? Kyllähän se helpottaisi kummasti kaikkia jos osaisi ajatella näin päin, että "Hyvä, että on töitä", "Mukavaa, kun ei tarvitse tehdä mitään" tai "Kaikkia ei voi miellyttää, mutta entäs sitten".
Luin kerran yhdestä lehdestä erään psykiatrilääkärin kirjoituksen masennuksesta. Niin hän kertoi siinä syitä masennukseen, niin hän muunmuassa totesi että olennaisinta ei ole aina se että mitä on tapahtunut tai jäänyt tapahtumatta, vaan se miten siihen asennoituu. Ja kyllähän siinä tietenkin jokseenkin voi perää ollakkin. Mutta sekin on totta että kovista vastoin käymisistä saattaa jäädä pysyvät jäljet.
Mä oon pari kertaa avautunut omille kavereilleni siitä, että epäilin sairastavani masennusta. Outoa siinä oli se, että he yrittivät sulkea suuni kaikin mahdollisin keinoin, aivan kuin he eivät olisi halunneet tietää jos minulla olisi ollut masennus(onneksi ei ole, selvitin asian pari viikkoa sitten). Ehkä heidän oma täydellinen elämänsä olisi mennyt pilalle, en tiedä.
Ihmiset eivät ole valmiita kuulemaan mitään negatiivistä, on helpompi vältellä aihetta ja yrittää kääntää keskustelu toisalla kuin ymmärtää jotakin niin vakavaa kuin masennus. Valtaosa ihmisistä ei tajua millään tasolla millainen helvetti kätkeytyy tuon yksittäisen sanan taakse.
Niin valitettavaa kuin se onkin, vastoinkäymiset nostavat esille todelliset ystävät. Sellaiset jotka ovat rinnallasi myös tiukanpaikan tullen oli kyseessä sairaus tai muu suurempi vastoin käyminen. Todellinen ystävä tukisi sinua ja ohjaisi hakemaan apua.
Itselläni kävi tuollaisessa tilanteessa ilmi että ihminen johon kuvitteli voivansa luottaa oli kaikkea muuta kuin ystävä. Jos epäilet masennusta käy juttelemassa lääkärin kanssa.
Vaikeina aikoinahan se ystävyys nimenomaan punnitaan. Todelliset ystävät pysyvät rinnalla aina, eikä vain silloin kun heidän kanssaan jaksaa bilettää ja pitää hauskaa.
Niinhän se on. Tällä kertaa käteen jäi "musta pekka"
Suomi on sellainen mutta kaipa me voidaan omalta osaltamme sitä kulttuuria pyrkiä muuttamaan ilmaisemalla itseämme vaan enemmän.
Ihmettelijä,luulen että oot nainen ja olet(vielä) sosiaalinen..Niin minäkin olin joskus..Joskus mullakin oli mielipiteitä,mut....jos olisin mies,saisin aina kertoa mielipiteeni julkisesti ja mistä asiasta tahansa..Saisin käydä vieraissa(kaverit vaan kehuis) Ja ne saunaillat..Olis upeata olla mies,paitsi en kehtais olla sellanen sovinistisika......
En ole nainen vai mies. Joten kysymys ei ole ainakaan sukupuolesta.
Niin.. Ihan kaikki miehet eivät ole kaveriporukoissa viihtyviä suulaita sovinistejä jotka ovat kiinnostuneet hyppimään kukasta kukkaan.
Mielestäni kuvaamassasi käytöksessä tulee ediin vain omahyväinen luonne ja vastuuttomuus.