Muutama kuukausi takaperin lopetin pitkän
seurustelusuhteen ja syynä se että halusin muita.
Halusin mennä ja olla vaan, ei tarvitsisi olla
tilivelvollinen kenellekään. Mutta mitäs sitten
kävikään...
Nyt seurustelen taas. Mikä mussa on vialla?
Mä olen ruvennut epäilemään etten vaan osaa olla
yksin. Tai oikeastaan pelkään sitä.
Nykyiseni on aivan ihana ja tunnen vahvasti häntä
kohtaan mutta oliko uuden suhteen aloitus liian
aikaista? Itse olen aina kuitannut edellisen että
elämä on lyhyt ja se pitää elää täysillä...
Viime aikoina on tuo exäkin pyörinyt taas
mielessä. Suhteemme toimii nyt paremmin kuin
koskaan seurusteluaikoina enkä halua muuttaa sitä,
mutta aina kun olemme lähekkäin haluaisin
koskettaa häntä...
Rakastan häntä ja rakastan(?) nykyistäni...
Oma helvettini...
seurustelusuhteen ja syynä se että halusin muita.
Halusin mennä ja olla vaan, ei tarvitsisi olla
tilivelvollinen kenellekään. Mutta mitäs sitten
kävikään...
Nyt seurustelen taas. Mikä mussa on vialla?
Mä olen ruvennut epäilemään etten vaan osaa olla
yksin. Tai oikeastaan pelkään sitä.
Nykyiseni on aivan ihana ja tunnen vahvasti häntä
kohtaan mutta oliko uuden suhteen aloitus liian
aikaista? Itse olen aina kuitannut edellisen että
elämä on lyhyt ja se pitää elää täysillä...
Viime aikoina on tuo exäkin pyörinyt taas
mielessä. Suhteemme toimii nyt paremmin kuin
koskaan seurusteluaikoina enkä halua muuttaa sitä,
mutta aina kun olemme lähekkäin haluaisin
koskettaa häntä...
Rakastan häntä ja rakastan(?) nykyistäni...
Oma helvettini...
Vastaukset 11
Vanhimmat
...oot tunnevammainen niinkuin monet muutkin
aikamme ihmisistä. Ratkaisu: petä molempia!
Muuten hyvä tuo ratkasu mutta mä en ole
pettäjätyyppiä... kerran kokeillu ja huomasin
ettei oikeen ole mun juttu. toisilla toimii, mulla
ei.
...älä nyt viitsi! Pettäminen on hyvä ratkaisu
kaikkiin maailman ongelmiin. Varsinkin
parisuhdeongelmiin. Pettämisen jälkeen tulevaa
kevyttä oloa ei korvaa mikään.
sama kai se ketä nykyään nuusii? Tai ainakin
siltä tuntuu. taitaa olla nykymaailmassa enää
vain kourallinen "kunnon" ihmisiä, joilla on
arvot kohdallaan.
Vai onko kyseessä joku trendi-ilmiö, onse niin
hienoa kun vehtaa kaikkien kanssa? Ehket jonkun
mielestä? Oma exäni oli tällainen vehtaaja,
kunnes sain sen tietää. Onneksi nykyinen naiseni
on parempi kuin paras mitä voi saada kaikin
puolin.
Sitä saa mitä tilaa, jos hakee pelleillyä niin
sitä myös saa? Itse laitoin just exän
ulkoruokintaan kun sain tietää sen vehtailuista,
pari kertaa on käynyt luonani vikisemässä, mutta
jos noin tekee ei rakasta, kunnioita ja arvosta
eli voi mennä.
Kun luin viestisi, tuntui kuin ne olisivat oleet
omia ajatuksiani.
Seurustelin exäni kanssa yli kolme vuotta ja
suhteemme toimi hyvin. Kuitenkin jossain
vaiheessa mietin että aionko olla tässä suhteessa
lopun elämääni (olimme kihloissa). Eli halusin
olla vapaa ja etsiä uusia kokemuksia jne.
Erosimme, ja se oli exälleni ehkä kovempi paikka
kuin luulinkaan.
No, kuinka ollakaan, tapasin kivan jätkän noin
kuukausi eron jälkeen, ja hups, siinä sitä taas
oltiin. Ajauduin pikkuhiljaa taas suhteeseen,
vaikka olin vakaasti päättänyt olla sinkku ja
nauttia elämästä. Olen nyt seurustellut nykyiseni
kanssa puoli vuotta, mutta jotenkin se vain on
laimeampaa kuin exäni kanssa...En voi sanoa että
rakastan nykyistäni, eikä hän saa minussa
tuntemaan intohimoa eikä oikein muitakaan
tunteita, toisin kuin exäni kanssa, jota
rakastin/rakastan paljon. Siis, olenko nykyiseni
kanssa vain "tavan vuoksi" tai "koska en osaa
olla yksin"? Tämä asia on myös vaivannut minua,
eikä asiaa ole yhtään helpottanut se, että olen
soitellut exäni kanssa useasti ja olemme
keskustelleet siitä teinkö virheen jättäessäni
hänet. Olen miettinyt, jos sittenkin palaisin
takaisin exäni luokse ja jatkaisimme siitä mihin
jäimme. En todellakaan haluaisi loukata
nykyistäni, joka on ihana ja hellä mies, mutta
kuten sanoin, en ole onnellinen tässä suhteessa.
En tiedä, tarvitsenko sittenkään
sellaista "villiä sinkkukautta" ennen kuin pystyn
sitoutumaan vakavasti, mutta toisaalta olisi hyvä
oppia elämään ensin yksin, ja sitten vasta toisen
kanssa. Joten, en osaa auttaa sinua, koska
itsekin painin samojen kysymyksien kanssa
päivittäin. Mutta ajattele, mitä todella
elämältäsi haluat, ja toimi sen mukaan, niin
minäkin yritän. Jos suhteesi ei tunnu miltään,
sitä on turha jatkaa, satutat siinä itseäsi ja
kumppaniasi.
Tosi Nuija on Exäsi jos sut takaisin ottaa!!
SEhän ei arvosta itteään ollenkaan jos niin
tekee. Itse olet soppasi keitellyt ja kuten
arvata saattaa on liian iso pala purtavaksi.
Toivottavasti Exässäsi on sen verran miestä, että
unohtaa ja pääsee yli moisista ikävystymyksistä..
Maailma on täynnä ihania naisia, jotka tietää
mitä haluaa..
tuttu tilanne. itse kävin saman läpi tässä parin
kuukauden aikana ja nyt olen exän kanssa ja hyvin
menee (vielä). Huomasin että aloitin uuden
suhteen liian aikaisin enkä ollu varma kummasta
oikeastaan välitin. Saa nyt nähdä mitä tapahtuu..
Olen poika ja seurústelin reilut kaksi
vuotta "elämäni naisen kanssa" Ja kuinka
ollakkaan suhteemme alkoi kuihtua ja erosimme.
Oli aluksi todella vaikeaa aloittaa
elämää "uudestaan" kun oli tottunu elämään
parisuhteessa. Erostamme on nyt reilut kolme
kuukautta ja nyt alan voida jo hieman paremmin ja
olen tottunut yksin
elämiseen......mahdollisuuksia on ollu aloittaa
seurustelu uudestaan mutta se on epäreilua toista
kohtaan jos Rakastaa samalla jotain toista eli se
mitä yritän sanoa niin ei kannata aloittaa uutta
suhdetta jos rakastaa viellä Exää.......Täytyy
osata antaa aikaa itselleen ja toipua edellisestä
suhteesta. Minullakin on ollut sama tunne ekun
olen ollut Exäni lähellä että haluaisin koskettaa
mutta uudestaan en uskaltaisi aloittaa exäni
kanssa koska se päättyisi varmaankin uudestaan
samalla tavalla kuinka se päättyi ensimmäisenkin
kerran!
...Mä oon ainakin päättänyt toipua exästäni ensin
kunnolla, ennen kuin alan seurustella uuden
kanssa. Olen ollut nyt kolme kuukautta sinkku ja
voin tunnustaa, että exä pyörii vielä
mielessä...onneksi joka päivä vähemmän.
Jos aloittaisin nyt uuden suhteen, se tuntuisi
väärältä. Aloittaisin seurustelun väärin
perustein eli joko sen takia, että en osaa olla
yksin tai haluan toisen (kuin exän), jota
ajatella...Kumpikin olisi väärin uutta kumppania
kohtaan...ja pettäisin lisäksi itseäni.
Mene siis itseesi. Uskalla olla yksin välillä ja
huomaat että se on oikeastaan ihan kivaa. Ja
mikäs sen parempaa kuin aloittaa uusi
rakkaussuhde sitten kun olet siihen todella
valmis.
ei tuosta ajatusten kurimuksesta muuta seuraa
kuin, että exät ja muutkin lukevat sen pian
naamastanne,käytöksestänne jne. ettei kannata
edes yrittää...
Kyllä niistä jokaisesta jää jälki.
muista se! älä koskaan haikaile jotain, joka ei
toiminut. Suhde kestää, jos on kestääkseen, joten
keskity vain uuteesi. Pahinta mitä voit
nykyisellesi tehdä on pettää häntä exäsi kanssa.
Tunnen pojan jolle kävi niin, eikä luottamus
tyttöihin ole vieläkään palautunut. Aikas
surullista.